Fani vai häirikkö?

Niin kauan kuin on ollut musiikkia ja artisteja, laulajia ja bändejä, on ollut olemassa ihailijoita, faneja, hurmoksen kourissa pyöriviä komistuksia ja kaunottaria. Mutta ilmiön toinen puoli on yli-innokkaat fanit, jotka palvovat kohdettaan suurella intohimolla ja rakkaudella. Se aluksi tuntuu artistista mukavalta, mutta jossain vaiheessa raja hämärtyy, ja sitten puhutaankin jo häiriköstä.

Fanit ovat tärkeitä artisteille. He mahdollistavat sen, että artisti saa tehdä sitä, mitä rakastaa. Tehdä biisejä tai esittää muiden tekemiä lauluja ja melodioita. Ilman faneja ei ole ilmiöitä, jotka täyttävät vaikka stadionin. Ilman faneja ei musiikkia osteta, saatikka myydä sivutuotteita, bändipaitoja ja lippiksia, tai alushousuja.

Mitä menestyneempi artisti, sen vaikeampaa on päästä kohtaamaan ihailemaansa ja rakastamaansa kohdetta. Toista on vähemmän kuuluisat bändit, jotka täyttävät juuri ja juuri yhden pubin tai keräävät laivalla tanssilattian täyteen. Ensin ihan sattumalta, mutta keräten kuitenkin pikkuhiljaa fanikuntaa, joista pieni osa kiertää kaikki keikat.

Sinne fanien joukkoon mahtuu poikkeuksetta aina niitä, jotka ovat hieman harhautuneet siitä, mitä fanitus on. Tai se ei enää ole fanittamista, vaan suorastaan jo häiriköintiä. Artistit tekevät työtään, esiintyvät, laulavat ja soittavat. He luovat katsekontakteja mahdollisimman tasaisesti, yrittäen huomioida jokaisen fanin. Mitä nyt suoraan silmiin osuvilta valonheittimiltä vaan kykenevät.

Toki se silmäpari katsoo aina enemmän toiseen kuin toiseen. Ja usein siellä yleisön joukossa on myös artistin oma puoliso tai kumppani, tai jos totta puhutaan, niin sinkkuna lavalla viilettävän seuraava mahdollinen yhden yön hoito, tai ehkä pidempiaikainen sellainen. Eihän se mikään salaisuus ole, että tätä tapahtuu, ja kyllä sitä varatutkin esiintyjät hairahtuvat. Bändäreitä on ja tulee varmasti olemaan jatkossakin.

Artistit kunnioittavat faneja, ja ovat heille kiitollisia. Yli-innokkaat fanit saattavat tehdä artistin elämästä ja keikan jälkeisestä ajasta painajaisen. He haluaisivat tavata muita faneja, mutta yksi ainoa ihminen saattaa vaikuttaa siihen, että artisti valitsee mieluummin mennä takahuoneeseen tai lähteä suoraan keikkapaikalta muiden fanien harmiksi pois.

Joskus on helpompi kohdata vaan tilanne, ja mennä fanilauman armoille. Tai sitten vaan toivoa, ettei perässä tule kymmenittäin viestejä, jos jättää näyttäytymättä keikan jälkeen. Sillä FB on mahdollistanut vuorovaikutuksen ja ollakseen mukana hypessä. FB:ssä on tietysti oltava, ja silloin lieveilmöiltä on lähes mahdoton välttyä. Tosin onneksi artisteilla on usein möys hyvä määrä apulaisia, jotka auttavat myös viestien lukemisessa, ja artisti saa keskittyä siihen olennaiseen.

Olet sitten artisti tai yleisössä oleva, niin vastuu on molemmilla, miten tilanne etenee. Artistin täytyy kyetä sanomaan häiriköksi muuttuneelle fanille, että nyt on raja ylitetty. Fanin täytyy kyetä ymmärtämään, jos odotuksista ja toiveista huolimatta asiat eivät etene kohteliasta hyvää-päivää-mitä-sinulle-kuuluu -sananvaihtoa pidemmälle.

Mutta se katse, joka juuri on kohdannut toisen. Se voi olla ihanaa, ja sillä elää pitkään. Mutta pakkomielteenä se ei ole mukavaa kellekään. Toki aina voi hakea lähestymiskieltoa, mikä on sitten jo äärimmäinen toimenpide, mutta sitäkin tapahtuu.

Joten kunnioittakaa toinen toisianne, kumpaan kategoriaan sitten kuuluttekaan. Tehkää musaa, fanittakaa ja nauttikaa! Ja muistakaa levätä!

Lue tästä muita Piken kirjoituksia!

Pike Hilakari

Espoolainen kirjoittaja, toimittaja, äiti.

Tunteellinen älykkö, joka herkästi huomioi ja tunnistaa muutokset ja sen tarpeen niin ympäristössä, lähipiirissä kuin myös itsessään.
Hyvin taipuvainen analysoimaan, pähkäilemään, pohtimaan, selvittämään ja tutkimaan asioita, valmis oppimaan kuulemastaan ja kokemastaan tuottaen herättävää tekstiä kulloinkin pinnalla olevasta aiheesta. Ehdottoman oikeudenmukainen, uskaliaskin kyseenalaistaessaan jämähtäneitä toimintatapoja.

”Jos yksikin ihminen saa avun tekstieni kautta tai toimintatavastani, olen kiitollinen onnistuja.”

About Author

turpaduunari.fi

Christer Sundqvist on monessa liemessä keitetty biologi, yllätyksellinen kirjailija, Suomen suosituin terveysbloggaaja ja monelle tuttu turpaduunari. Jälkimmäinen ammattinimike on tarkoitettu kuvaamaan Christeriä aidoimmillaan: esiintymislavalla toteuttamassa terveysviestintää huumorin pilke silmäkulmassa.

See author's posts