Onnellisuusprofessori Markku Ojanen on uudessa kirjassaan tutkinut onnen paradokseja. Kirja on mainio!
Ojanen käy onnen paradoksien kimppuun psykologian, filosofian, historian, tarinoiden ja sananlaskujen kautta. Kirja jatkaa perinteisellä Ojasen linjalla: Unelma onnesta on tärkeä osa ihmisen elämää.
Hopeamitalistin paradoksissa Ojanen on oivallisesti referoinut psykologian tutkijoiden Matsumoto & Willingham havaintoja kultaa, hopeaa ja pronssia voittaneiden ilmeiden perusteella tehtyjä tutkimuksia Ateenan olympiakisoissa vuonna 2004. Sanonta “hopea hävitään” näyttäisi olevan täyttä totta, sillä tutkijoiden mukaan hopeamitalistit eivät kyennet hymyilemään palkintopallilla vaikka olivat voittaneet hopeamitalin. Ilmeet kertoivat heidän hävinneen kullan. Sen sijaan pronssimitalin saaneet kokivat olevansa voittajia, koska pääsivät mitaleille. He olisivat voineet jäädä kokonaan mitaleitta. Ojanen huomauttaa, että aito hymy (ns. Duchenne-hymy) voidaan erottaa epäaidosta, ja juuri tähän epäaitoon hymyyn hopeamitalistit turvautuivat palkintojenjakotilaisuuksien jälkeisissä poseerauksissa valokuvaajille.
Iloisen luuserin paradoksissa saamme lukea Ojasen löytämiä sitaatteja Iloisen luuserin käsikirjasta (Ada Jemand).
- Maailma ei ole voittajien. Enimmäkseen se on luusereiden.
- Voittajuus pitää sisällään sangen epäterveellisen ylemmyydentunnon.
- Yksi luuserin ansioista on se, että hän nostaa toisen itsetuntoa pelkällä olemassaolollaan!
- Aina on joku parempi. Jossain päin maailmaa. Jos olet tänään maailmanmestari, huomenna on joku toinen.
- Esteet eivät maailmasta lopu. Jos välillä on kompastuttava, kompuroitavakin, se ei tarkoita sitä, että loppuikä menisi kontallaan.
- Iloinen luuseri ei ole kateellinen kenellekään eikä mistään.
Tällaiset viestit auttavat niitä, jotka usein häviävät, jäävät toiseksi. Suurin osa meistä on tuiki tavallisia ihmisiä, jotka välillä epäonnistuvat, pahastikin, mutta jatkamme kuitenkin eteenpäin. Voittajatkin häviävät jonakin päivänä ja joutuvat väistymään uusien mestarien tieltä. Ojanen kehottaa kaikkien maiden hävijöitä liittymään yhteen ja nostamaan päänsä pystyyn.
Parhaimmillaan Ojanen on asetellessaan eteemme länsimaisen (ja itämaisen) kulttuurin luomat mielihalut ja traditiot. Mielihalujen paradoksissa saamme lukea miten kapitalistinen markkinatalous ruokkii ihmisten haluja kaikin keinoin, koska halujen markkinoilla on lähes rajattoman kasvun mahdollisuudet. Länsimainen yhteiskunta korostaa valintojen vapautta. Jokaisen meistä pitää saada tehdä valintoja mieltymystensä ja tavoitteidensa mukaisesti. Tietyissä tapauksissa yhteiskunta puuttuukin tiukasti näihin valintoihin ja koettaa ohjata meitä tekemään oikeita valintoja puolestamme. Mitä sellainen on? Tässä joitakin Ojasen löytämiä asioita, joita emme saisi valita:
- Älä syö liikaa.
- Älä syö epäterveellisiä ruokia.
- Älä juo liikaa alkoholia.
- Älä polta tupakkaa.
- Älä valvo liikaa.
- Älä istu liikaa.
- Älä roskaa ja töhri.
- Älä stressaa itseäsi.
- Älä tuhlaa energiaa.
- Älä ajattele itsestäsi kielteisesti.
- Älä kiusaa ketään.
- Älä osta ulkomaisia tuotteita.
- Älä ole pessimisti.
- Älä laiminlyö koulutusta.
Koko ajan päättäjät miettivät, miten he voisivat suojella meitä omilta (huonoilta) valinnoilta. Melkoista holhousta!
Idän kulttuurien onnellisuuden ydinasioista voidaan olla monta eri mieltä (kulttuurierojen paradoksi). Näkemykset onnellisuudesta ovat siinä mielessä paradoksaalisia, että henkisyyden kanssa sulassa sovussa esiintyy materialismia. Rikkautta tavoitellaan idän kulttuureissa määrätietoisesti, jopa häikäilemättömästi. Tyyneyttä huokuvien munkkien luokse hakeutuu ihmisiä, jotka pelkäävät kohtaloaan seuraavassa elämässä. Toki lännessä on omat ristiriitansa, sillä positiivisuuden korostaminen voi johtaa jatkuvaan oman arvon korostamiseen ja sitä vahvistavien kokemusten etsimiseen.
Suomalaisuuden paradoksi on ihan hurja. Ojanen löytää meissä melankolisuutta, sulkeutuneisuutta, kateellisuutta ja huonoa itseluottamusta. Kuitenkin tutkimuksissa Suomi pomppaa esille yhtenä maailman onnellisimmista maista. Onnelliset suomalaiset tekevät paljon itsemurhia! Yhteys ei ole vahva, mutta sen suuntaisia tuloksia on saatu. Ojanen pohtii suomalaisten onnellisuutta kielteisten piirteiden kautta. Tämä ei voi olla ainoa selitys, sillä kateellisuutta, melankoliaa ja sulkeutuneisuutta esiintyy muuallakin kuin Suomessa.
Mistä ihmeestä tämä suomalaisten kielteinen omakuva voi tulla? Onhan tavallista, että ihmiset arvostavat omaa maataan ja kansallisuuttaan. Kielteisen kuvan takana on varmasti oikeaa ja arvokasta uskonnollisuudesta nousevaa nöyryyttä ja vaatimattomuutta, mutta myös suomalaiseen kulttuuriin liittyvää tarpeetonta vähättelyä.
Onni ei ole mikään helppo asia. Meidän on hirveän vaikea löytää sitä itsestämme ja mahdotonta löytää sitä muualta. Paljon haluamme elämästämme, jotakin pois tai jotakin lisää. Kumpi on helpompaa? Onko helpompi vähentää pahaa oloa kuin lisätä hyvää oloa? Miksi tavoitteeksi yhä useammin asetetaan tunteen muutos, vaikka juuri tunnetilat ovat erityisen vaihtelevia? Mistä löytyy oikotie hyvään elämään? Millaista onnea kannattaa tavoitella?
Ojanen kehottaa etsimään mukavaa päivää tekemällä asioita, joista pitää ja joiden yhteydessä tapaa hauskoja ihmisiä. Euforiset kokemukset syrjään! Varmemmin mukavan päivän tavoittaa korostamalla hyveitä ja yhteisen onnen tärkeyttä.
Christer Sundqvist
turpaduunari, ravintovalmentaja, biologi, filosofian tohtori
Monessa liemessä keitetty yllätyksellinen tietokirjailija ja suosittu bloggaaja. Tuttu turpaduunari, eli huumorin pilke silmäkulmassa esiintyvä terveysluennoitsija. Löydät lisää tietoa täältä: http://ravintokirja.fi/
About Author
Paluuviite:Paljon kirja-arvosteluja | Turpaduunari