Professori Sinikka Piippo on saanut valmiiksi kauan odotetun villivihanneskirjansa. Minerva -kustannuksen tuore teos on korvaamaton käytännön opas niille, jotka haluavat hyödyntää pihojen, niittyjen ja metsien villivihanneksia.
Kirja esittelee Suomen terveellisimpien villivihannesten käyttöä, keräämistä, säilöntää, viljelyä ja haittoja. On hienoa kun kaikki tämä on yksissä kirjan kansissa. Nyt loppui pirstaleisen tiedon etsintä. Tässä kirjassa on kaikki!
Villivihannekset ovat oiva ravinnonlisä. Kun luin kirjaa hämmästyin siitä miten terveellisiä nämä villit kasvit ovat. Kirjassa on runsaasti yksityiskohtaisia tietoa kasvien vaikuttavista ainesosista ja miten ne vaikuttavat terveyteemme.
Suomessa villivihannesten käyttö on jäänyt aika harvan intoilijan puuhasteluksi. Aivan liian vähän hyötyvaikutuksia on meillä tutkittu, mutta superruoan asemaan nostettavat villivihannekset saavat Piipon kirjan myötä taatusti nostetta. Viljeltyjen kasvien kapea geneettinen perusta on syy siihen miksi minä esimerkiksi pyrin suosimaan villivihanneksia. Vihannestarjonta on kovin yksipuolista ja vaihtelua voi hakea itse kerätyistä villivihanneksista.
Villivihanneksissa on usein viljeltyjä voimakkaampi maku, sillä viljelyyn on valikoitunut miedomman makuiset kasvikset ravintoarvojen kärsiessä. Moni joutuu totuttelemaan villivihannesten makuun, mutta se on asia joka kannattaa tehdä. Palkintona on makujen eldorado ja ravintoarvojen paratiisi.
Parasta on aloittaa tunnetuista villivihanneksista ja opetella sitten vähitellen lisää. Monia hyödyllisiä kasveja on vaikea erottaa myrkyllisistä. Ympäristösaasteita, kasvinsuojeluaineita ja likaisia keräyskohteita kannattaa tietenkin välttää. Lisäksi tapana on kerätä vain hyväkuntoisia kasvinosia. Hyvä muistisääntö on kerätä villivihannesten lehdet ennen kukintaa.
Kasvien kuivaaminen ja säilöminen on taitolaji ja tähän kirja antaa aivan riittävät ohjeet.
Professori Piippo on kerännyt kirjaan tietoja kaikkein terveellisimmistä villivihanneksista. Hän pitää parhaina näitä: jauhosavikka, nokkonen, maitohorsma, valvatit, voikukka ja piharatamo. Aivan näiden perässä tulevat litulaukka ja lutukka. Aika yllättävä lista ainakin minun mielestäni. Voittajakasviksiksi eivät nimittäin selvitytyneet omat suosikkini mesiangervo, pietaryrtti tai vuohenputki. Syykin on selvä. Näitä kasviksia ei tunneta riittävästi. Aikaa myöten on odotettavissa, että parhaimpien listalle nousee lisää villivihanneksia.
Jauhosavikka on monien tuntema rikkaruoho. Ainakin minua innosti tieto, että tätä vihannesta on kerätty ja syöty jo kivikaudelta asti. Nuoria lehtiä voi kerätä sellaisenaan salaatiksi, mutta vanhemmiten maku muuttuu vähän liian kitkeräksi. Kaikki savikot ovat erittäin ravinteikkaita. Ne kuuluisi ryöpätä, sillä lehdissä on runsaasti oksaalihappoa, joka ryöpätessä poistuu. Savikasta voi valmistaa keittoja, muhennoksia, ohukaisia, kastikkeita, kääryleitä ja munakasta. Nam nam!
Jauhosavikan siemenet muistuttavat kvinoaa ja tämä menee kokeiluun tänä kesänä! Siemenet kerätään ja pestään huolellisesti ja keitetään sitten moneen kertaan saponiinien aiheuttaman kitkeryyden poistamiseksi. Siemenistä voi sitten löytyä käyttöä leivän lisukkeeksi, velliin ja puuroon sekä pata-ainekseksi. Savikat toimivat rohtoina, sillä ne mm. lisäävät virtsaneritystä ja helpottavat ummetusta sekä kiihdyttävät aineenvaihduntaa. Ne parantavat ruokahalua ja poistavat kipua. Savikoista saattaa olla apua tulehdusten estossa ja diabetesriskin alentamisessa.
Nokkonen on monipuolinen villivihannes: taikakasvi, rohdos, ruokaa ja tekstiilikasvi. Piippo neuvoo keräämään nokkoset mieluiten kolmen aurinkoisen päivän jälkeen, jolloin nitraattia on mahdollisimman vähän. Keväisiä versoja saa kohta kerätä! Uskomattoman monikäyttöinen villivihannes! Todellinen terveyspommi: antioksidantteja, energiaa, vitamiineja, kivennäisaineita, steroleja ja fenoleja.
Tämä Piipon vitamiinipommi menee kokeiluun: Kuivattuja nokkosia sekoitetaan hienonnettuihin ja kuivattuihin pihlajanmarjoihin hunajan kera!
Maitohorsma (rentun ruusu) on ruokana ja juomana aivan ylivertainen. Maitohorsmateellä on monta vaivaa lievennetty: astma, yskä, suolistovaivat, unettomuus ja päänsärky. Lehdet ja kukat kelpaavat sellaisenaan salaattiin. Kuivatuista ja hiostetuista lehdistä saa hyvänmakuista teetä.
Valvatit Piippo nosti parhaimpien yrttien joukkoon! Se oli pieni yllätys. Näitä kirvoja kerääviä “tisteleitä” en ole katsonut kovinkaan suurella mielenkiinnolla. Tilanne muuttuu kun luen mitä Piippo ohjeistaa:
Valvateissa on runsaasti fenoleja. Niiden arvellaan olevan neljä kertaa punaviiniä ja kaksitoista kertaa mustaa teetä antoksidanttisempia. Kaalivalvattia voisi hyvin käyttää antioksidanttilähteenä, ja toisinaan sitä mainostetaan mustikan veroisena. Niissä on puolta enemmän kversetiiniä kuin omenassa. Valvattien syönti nahvistaa ja parantaa kuntoa. Kaalivalvatti poistaa tulehduksia, rauhoittaa, lisää virtsaneritystä ja poistaa ummetusta. Se sattaa tehota mahasyöpään.
Voikukka on kyllä ihan huippu! Tämä kasvi on varmasti parhaiten tunnettu kakista villikasveista. Sitä löytyy kaikkialta, mutta harva tuntee kaikki 500 voikukan pikkulajia. Ei hätää, lehdet salaatiksi, juuresta pirtelöä ja teetä, kukkia leivontaan ja mehuksi.
Lehtiä ja juurta käytetään yleensä teenä, keitteenä, tinktuurana tai joskus siirappina ja tuoremehuna. Fenolihapot ja flavonoidit toimivat antioksidantteina. Voikukka on vahvistava ja virkistävä toonikumi. Lehdet lisäävät virtsaneritystä, juuret tehoavat paremmin maksaan. Voikukka ehkäisee kasvaimia, tulehduksia ja reumaattisia vaivoja. Se lisää sapen ja haimanesteen eritystä ja edistää sapen tyhjenemistä, vähentää tulehdusta sappitiehyissä ja estää sappikivien muodostumista. Juuren kitkerät seskviterpeenit lisäävät mahaeritystä ja parantavat antioksidanttisten maksaentsyymien tuotantoa. Voikukka kiihottaa ruokahalua, parantaa ruoansulatusta ja rasvojen imeytymistä, poistaa mahakipuja ja kitkeryytensä ansiosta sammuttaa janoa. Voikukan maksan toimintaa parantava ja diureettinen vaikutus laihduttaa.
Tuttu piharatamo on varsinainen supervihannes! Se on erittäin ravinteikas kasvi kauttaaltaan. Lehdistä voi puristaa mehua tai kuivattaa viherjauheeksi. Siitä voi tehdä teetä, tinktuuraa ja siirappia. Antioksidanttivaikutus on hyvin merkittävä ja kasvi torjuu viruksia ja hiivoja. Yskä helpottaa ja se on kelpo valmiste erilaisiin hengitystieoireisiin. Lehdet torjuvat jopa syöpää ja parantavat vastustuskykyä. Piharatamoa käytetään sisäisesti ja ulkoisesti myrkkyjen poistoon. Kutina lievittyy ja kihtiin sen väitetään tepsivän.
Suosittelen kaikille laaturuoan ystäville Sinikka Piipon erinomaista villivihanneskirjaa!
Christer Sundqvist
turpaduunari, ravintovalmentaja, biologi, filosofian tohtori
Monessa liemessä keitetty yllätyksellinen tietokirjailija ja suosittu bloggaaja. Tuttu turpaduunari, eli huumorin pilke silmäkulmassa esiintyvä terveysluennoitsija. Löydät lisää tietoa täältä: http://ravintokirja.fi/
About Author
Paluuviite:Paljon kirja-arvosteluja | Turpaduunari