Teollisuus on kautta aikojen tukeutunut asiantuntijoihin. Heidän tehtävänä on herättää lausunnoillaan epäilyjä sellaisia tutkimuksia ja tieteentekijöitä kohtaan, jotka osoittavat teollisuuden näkökulmasta huolestuttavia tutkimustuloksia. “Manufacturing doubt” on englanninkielinen nimi tunnetulle ilmiölle, joka tähtää teollisuuden aseman turvaamiseen.
Tupakkateollisuus oli kuulu professoreistaan, jotka ujuttautuivat työryhmien ja toimikuntien jäseniksi vaikuttaakseen lainsäädäntöön ja pitkittääkseen terveysriskien esille tuloa.
Teollisuuden palkkaamille asiantuntijoille oli ominaista professorin titteli ja taustalla luottamusta herättävä organisaatio. Professorin tittelin turvin voi suhteellisen vapaasti esittää mitä tahansa näkemyksiä ilman, että lausuntoja kyseenalaistettaisiin. Professorit ovat uskottavia myös suuren yleisön silmissä, mutta kuten tiedämme, monet tupakoitsijat saivat maksaa korkean hinnan sinisilmäisyydestään.
Kemianteollisuudella ja rakennusteollisuudella on luonnollisesti ollut omat professorinsa. Formaldehydin haitoista tehtiin monia vastatutkimuksia.
Kännykkäteollisuudelle professorit ovat varsinaisia kultamunia ottaen huomioon bisneksen globaalin luonteen ja suuret taloudelliset intressit. Terveysvaikutusten esille tulo on nimittäin tekijä, joka heittää pitkän varjon bisnekseen, lisää oikeustoimien ja korvausvaateiden uhkaa. Keskustelua haitoista onkin kaikin mahdollisin keinoin hälvennettävä. Tämä tapahtuu joko “oikeisiin tutkimustuloksiin” vetoamalla, tai teollisuuden kannalta “vääriä tutkimustuloksia” vähättelemällä sekä niitä esille tuovia tahoja leimaamalla.
Aalto-yliopiston fysiikan professori Tapio Ala-Nissilä esitti Voi hyvin -lehdessä mielenkiintoisia kommentteja:
Ihminenkin säteilee mikroaaltoja, joten kännyköiden mikroaallot eivät voi olla haitallisia.
Professorinhan täytyy tietää, että ihminen säteilee infrapunataajuudella, eikä Ihmisen kehon tuottaman säteilyn avulla voi kommunikoida valtamerten toiselle puolelle.
Kännykät eivät professori Ala-Nissilän mukaan aiheuta syöpää. Laaja tanskalaistutkimus, Danish Cohort, osoittaa pelot aiheettomiksi. Tosiasiassa Tanskan kohorttitutkimus on matkapuhelnteollisuuden rahoittama, ehkä heikkolaatuisin tästä aiheesta koskaan julkaistu epidemiologinen tutkimus.
Tiedeyhteisön edustajat ovat kritisoineet sitä. Pahin metodologinen virhe oli se, että todelliset suurkuluttajat, yli 200 000 työssään kännykkää käyttävää henkilöä suljettiin tutkimuksen ulkopolelle sillä perusteella, että matkapuhelinliittymä ei ollut heidän omissa nimissään vaan työnantajan. 200 507 henkilöä käsiteltin tutkimuksen vertailuryhmään kuuluvina, ikään kuin he eivät koskaan olisi käyttäneet matkapuhelinta.
Tanskalaistutkimuksessa ei myöskään dokumentoitu kännyköiden käyttöaikoja tai puheluiden pituutta, vain tieto siitä, oliko henkilöllä ollut nimissään kännykkäliittymä ja miltä ajalta. Tutkimus oli rajattu aikakauteen, jolloin kännykän käyttö ei ollut vielä yleistä eikä 90-luvun teknologioita voida rinnastaa nykyaikaan.
Herääkin kysymys, miksi tutkimus kuitenkin vakuuttaa professorin? Kuinka korkeasti koulutettu henkilö voi vedota tutkimukseen, vaikka jo pienellä googlaamisella selviää tanskalaistutkimuksen taso? Kuka rahoittaa professorin omaa tutkimusta?
Vielä yksi merkillinen väite. Professori Ala-Nissilän mukaan on olemassa 22 000 kännykkätutkimusta, joissa ei ole nähty haittoja kuin pienessä osassa tuloksia. Teollisuuden rahoittamista tutkimuksista valtaosassa ei havaita biologisia vaikutuksia, kun taas riippumattoman rahoitustaustan omaavissa tutkimuksissa biologisia vaikutuksia nähdään merkittävästi enemmän.
Hämmästyksekseni en ole lähes 20 vuotta jatkuneen tutkivan journalistin urani aikana kyseistä 22000 tutkimuksen tietopankkia löytänyt.
Erja Tamminen
Erja Tamminen on Suomen tietokirjailijat ry:n jäsen. Hän on seurannut sähkömagneettisten kenttien terveys- ja ympäristövaikutuksia vuodesta 1997.
erja.tamminen@sahkoailmassa.fi
09-291 8696 tai tekstiviesti 044 0803 845
About Author
