Kirjoittaja: Christer Sundqvist
Juttelin Ninan kanssa kilpirauhaspotilaan tilanteesta. Hänellä on asiasta omakohtaista ja yhteisöllistä kokemusta. Hän on kokemusasiantuntija, arvostettu diplomiravintoneuvoja ja uuttera ravintoterapiaopiskelija.
Nina Saine haastateltavana
Nina, julkaisin Facebook -sivullani äsken terveysmietteen, joka on terveystietoisen ajattelijan Olli Postin näppäimistöltä lähtöisin:
”On tosi kivaa, kun voi sanoa sen, mitä Valviran valvovat ammattilaiset eivät saa sanoa, sekä myös sen, mitä valtarakenteita liian lähelle päässeet eivät uskaltaisi sanoa vaikka tajuaisivat; sen, mikä paljastaa terveyden helpoksi, ja sairauksilla rahastavat ammattilaiset enimmäkseen turhiksi. Terveyden ei tarvitse tarkoittaa enää ongelmia, rajoituksia, mautonta ruokaa ja epäterveyttä, vaan se voi tarkoittaa sitä mitä se oikeasti tarkoittaa eli vapautta, iloa, aitoutta ja hyvää oloa. Yhä enemmän se Free-sana voi vapauden lisäksi tarkoittaa myös ilmaista. Ehkei terveydestä tarvitsekaan tehdä teollisuutta, ehkä se toimiikin paremmin kulttuurina, taiteena, suhteina ja elämyksinä.”
Mitä ajatuksia tuo Ollin terveysmiete herättää sinussa?
Nappasin tuosta Ollin kirjoittamasta ensimmäisenä sanan vapaus. Meillä jokaisella ihmisellä on vapauden kaipuu sen lisäksi että meillä on myötäsyntyinen voimakas tarve säilyttää itsestämme mielihyvän sävyinen kokemus.
Haluamme ajatella olevamme hyviä ja hyödyllisiä ihmisiä. Jos meiltä riistetään vapaus, esimerkiksi vapaus voida hyvin ja päättää itse miten terveyttämme ja hyvinvointiamme vaalimme, se ei vahingoita vain ruumistamme, vaan iskee suoraan sieluumme. Vapaus kertoa mitä ajattelee. Siihenkin samaistun.
Olen varmasti Ollin tavoin halunnut säilyttää vapauteni tunteideni ja mielipiteeni ilmaisuun. Jos olisin osa jotakin järjestelmää tai koneistoa, jonka vuoksi joutuisin joka kerta epäkohtia havaitessani vain puremaan kieltä ettei asema tai työpaikka ole uhattuna niin olisin kadottanut melkoisen osan vapaudestani ja itsestäni.
Satoja kohtalotovereita
Nina, olen juuri saanut tietää, että omalääkärisi on menettänyt oikeutensa määrätä sinulle T3 -lääkettä, jota ehdottomasti tarvitset kilpirauhassairautesi hoitoon. Olen kuullut, että et ole ainoa jolle on käynyt näin. Miltä nyt tuntuu? Mikä nyt eteen?
Olen tässä jo vuosia vertaistukityötä tehneenä kilpirauhaspotilaana katsonut vierestä kun se tapahtuu sadoille, jopa tuhansille potilastovereille. Ensin he ovat vihdoin saaneet apua usein vuosia jopa vuosikymmeniä piinaaviin oireisiinsa kun heille löytyy oikeanlainen kilpirauhaslääkitys. Kaikkien oireet eivät parane Thyroxin-lääkityksellä, vaikka annostusta kuinka titrattaisiin ja vaikka tutkittaisiin ja hoidettaisiin kuinka muita mahdollisia terveysongelmia, jotka voivat olla terveysongelmien taustalla.
Moni tosiaan hakee aktiivisesti apua vuosikausia, mutta todellinen pullonkaula on vääränlainen kilpirauhaslääkitys. Thyroxinin lisäksi ovat eläinperäiset valmisteet, jotka sisältävät kaikkia kilpirauhashormoneja, joita kilpirauhanen tuottaa, ei pelkästään Thyroxinin sisältävää T4-hormonia. Tällainen lääke on ollut käytössä jo yli 100 vuotta ja on nykyään yhtä tarkasti hormonipitoisuuksiltaan säädeltyä kuin synteettisestikin tuotetut hormonivalmisteet.
Sitten on myös aktiivinen T3-hormoni, joka on ollut käytössä 50-luvulta asti, ennen synteettistä T4-valmistetta, jollainen Suomessa käytössä oleva Thyroxinkin on. Joillakin hoidossa toimii jokin näistä kolmen tyyppisestä valmisteesta, joka Suomessa on saatavana. Jotkut tarvitsevat yksilöllisen kombinaation näistä em. valmisteista. Olemme biokemialtamme ja terveydentilaltamme yksilöllisiä ja niin tulee lääkityksemmekin olla.
Mitä nyt eteen? Koska Suomessa tuskin enää löytyy lääkäriä, joka suostuisi tai voisi kirjoittaa minulle reseptiä T3-monoterapiaan, eli lääkitykseen yksinomaan T3-hormonivalmisteella, pitää minun nyt hankkia lääkitykseni ulkomailta. Se saattaa olla mahdollista etäyhteyksiä käyttämällä, mutta saattaa tulla jopa edullisimmaksi vaihtoehdoksi lentää Kreikkaan, mennä siellä lääkäriin ja tuoda lakien mukaisesti vuoden lääkkeet sieltä mukanaan.
Raha toki ei kasva puissa varsinkin kun opintoni yksityisessä koulussa jatkuvat, teen osa-aikaista työtä ja aika ison osan ajastani lohkaisee myös vapaaehtoistyö ja perhe. Valttinani on kuitenkin englannin kielen taito, joten pystyn kommunikoimaan eurooppalaisten lääkärien kanssa.
Miltä nyt tuntuu? Ei sitä voi kuvitella miltä se tuntuu ennen kuin se omalle kohdalle osuu. Olihan tämä tiedossa. Valvira ja suomalaiset endokrinologit ovat aika lailla saaneet tahtonsa läpi. Ovat joko uhkailleet/pelotelleet kaikki lääkärit ja syöttäneet heille epätotuuksia niin etteivät he enää uskalla hoitaa muilla kilpirauhaslääkkeillä kuin Thyroxinilla tai riistäneet heiltä perusteettomasti oikeudet kirjoittaa hormonilääkityksiä.
Uskaltaako sitä edes kovin tunnustella tai ajatella miltä se tuntuu? Tällainen epäoikeudenmukaisuus ja vääryys. En ole itselleni onnistunut selittämään sitä millään muulla kuin ihan silkalla pahuudella, osaamattomuudella ja välinpitämättömyydellä. Niin valtavaan henkiseen ja fyysiseen kärsimykseen tämä koko “sota” on johtanut ja olen päivittäin tekemisissä näiden ihmisten kanssa vertaistuessa. Ei siihen oikein turrukaan.
Jonkinlainen shokki se kuitenkin oli saada tietää siitä että omaltakin lääkäriltä menee oikeudet minua jatkossa auttaa. Lääkäri, joka aina välittää, kuuntelee, tekee parhaansa ja on onnistunut auttamaan minua siinä missä ei kukaan lääkäri niinä tuskaisina vuosina kun olin todella sairas.
Onneksi vakaumuksiini kuuluu toivo paremmasta huomisesta, vaikka se ei kirjaimellisesti toteutuisikaan ihan juuri huomenna. Ilman tuota uskoa ja vakaumusta varmaan tukehtuisin tähän epäoikeudenmukaisuuteen ja jos aivan rehellisiä ollaan, varmaan verisuoni katkeaisi päästä ihan silkasta raivosta.
Tilanne on rankka
Aika hurjaa ja kurjaa! Sen verran tunnen kilpirauhaspotilaita, että sairauteen kuuluu mm. aloitekyvyn puutetta, masennusta, voimakasta väsymystä jne. Eikö tässä mene potilas aika lujille kun pitäisi vielä puolustaa oikeuksiaan saada parasta mahdollista hoitoa Suomessa?
Tilanne on rankka varsinkin niille, jotka ovat vähävaraisia, joilla ei välttämättä ole riittävästi kielitaitoa hakeutua ulkomaille hoitoon tai jotka eivät ole vielä ihan hoitotasapainossa ja kunnossa.
Itselläni on sikäli onnekas tilanne, että olen tällä hetkellä aika hyvässä kunnossa, vaikka kilpirauhasen vajaatoiminnan lisäksi minulla on lukuisia muitakin sairauksia. Olen aivan hiljattain aloittanut liikuntaharrastuksen yli vuosikymmenen tauon jälkeen. Pidän sitä oikeastaan ihmeenä että vielä tässä elämässä kykenen treenaamaan kuntosalilla, jopa todella kovaa ja kävelemään reipasta vauhtia aivan kilometrikaupalla.
Tämä kaikki olisi nopeasti mennyttä jos en saisi sitä lääkettä, joka tämän kaiken mahdollistaa. Minulle on nimittäin kokeiltu muitakin lääkityksiä ja aina on tultu samaan johtopäätökseen: Kuulun niihin potilaisiin, joilla ei toimi hoidossa mikään muu nykyään tunnettu lääkitys kuin tuo kiistanalainen T3-monoterapia.
Parhaimmat hoitotulokset saa yleensä yhdistelmähoidoilla, mutta minä en ole silti lainkaan ainut, joka tarvitsee T3-monoterapian voidakseen hyvin. Sikäli rankkaa tämä taistelu toimivasta hoidosta on, että se voi aiheuttaa kovaa stressiä. Stressi ja jatkuva epävarmuus, pelko ja mielipaha ovat kilpirauhaspotilaalle pahinta mahdollista myrkkyä.
Se tuo takapakkia vointiin ja torppaa jo hyvin käynnissä olevat paranemisprosessit. Sanomattakin selvää, että kun ihmiset pidetään huonossa kunnossa tai ajetaan heikkokuntoisiksi, se tulee myös yhteiskunnalle hyvin kalliiksi eivätkä vaikutukset kohdistu vain potilaisiin vaan kaikkiin heidän vaikutuspiirissään oleviin läheisiin.
Mietipä vaikka miten paljon lapset joutuvat kärsimään siitä että heidän vanhempansa on väsynyt ja sairas. Sairastaminen myös ajaa ihmisiä köyhyyteen, jos työtä ei pysty sen paremmin hankkimaan kuin tekemäänkään.
Mitä olisi paras tehdä?
Nina, mitä tässä sekavassa hoitotilanteessa olisi parasta tehdä? Eihän voi olla oikein, että sivistysvaltiossa sairastuneita kiusataan lääkäreiden ja valvovan viranomaisen taholta? Paras mahdollinen hoito, pitäisi olla lääkärietiikan mukaan paras ratkaisu, eikö niin?
Me potilaat ja meistä aidosti välittävät lääkärit olemme jo vuosia yrittäneet löytää tilanteeseen ratkaisua. Osa viranomaismielivallan kohteiksi joutuneista lääkäreistä on riitauttanut ammatinharjoittamisen rajoittamisensa ja oikeusprosessit ovat kesken.
Vaikuttaa siltä että Valvira pyrkii kaikin keinoin hidastamaan prosesseja langettamalla aina uusia rajoitteita vanhojen tilalle ja valittamaan myös puolestaan päätöksistä korkeampaan tuomioistuimeen.
Potilaat ovat myös vuosia kirjoittaneet viranomaisille, ministereille, jopa oikeusasiamiehelle. Vaikuttaisi siltä, että aivan turhaan. Ketään, joka voisi asioille jotain tehdä ei näytä kiinnostavan asiat sen vertaa, että perehtyisivät kunnolla siihen mistä on todellisuudessa kysymys. He kysyvät niiltä tahoilta, joita potilaa oikeutetusti syyttävät väärinteoista, että “Hei, oottekste duunanneet jotain kyseenalaista”.
Sitten esim. Valviralta tulee kuvainnollisesti vastauksena kullalla silattua käytettyä vessapaperia. Käsittääkseni ei ihan normaalin oikeustajun mukaisesti riitä että jostain väärinteosta syytetty vain vakuuttaa syyttömyyttään ja pääsee sitten edelleen jatkamaan väärintekoaan.
Mitä nyt pitäisi tehdä? Suoraan sanottuna ei aavistustakaan. Suosittelen, että potilaat kuitenkin liittyisivät kilpirauhaspotilaiden potilasjärjestöön Suomen Kilpirauhaspotilaat ry ja tarjoisivat sinne myös apuaan ajatuksella, että emme voi aina olettaa että henkilö nimeltä “joku muu” tekee aina hommat meidän puolesta. Yhdessä voi löytyä ratkaisu ja kun riittävän moni pitää asiasta mekkalaa, se voidaan jopa kuulla.
Tällaista tänään turpaduunarilta. Miltä kuulosti Ninan tilanne?
Christer Sundqvist
turpaduunari, ravintovalmentaja, biologi, filosofian tohtori
Monessa liemessä keitetty yllätyksellinen tietokirjailija ja suosittu bloggaaja. Tuttu turpaduunari, eli huumorin pilke silmäkulmassa esiintyvä terveysluennoitsija. Löydät lisää tietoa täältä: http://ravintokirja.fi/
About Author
Minua kauhistuttaa,, olen juuri aloittanut thyroksiini koelääkityksen– ensikuussa olen viisaampi, auttaako synteettinen hormonia minua(kaan).
Vasta- aineet oli hyvin korkeat eli luultavasti autoimmuuniperäistä täälläkin, lääkäri tosin sanoi että ravinnolla ole merkitystä ja voin syödä viljaa, leipää rajoituksetta 🙂
Olen sitten syönyt ruisleipää, mutta katsotaan ne verikokeet vielä, veikkaan ettei suurtakaan pudotusta ole tullut.
Suurin ongelma kilpirauhassairauksissa taitaa olla netin kautta saatava ristiriitainen tieto. Tämä on ollut omiaan aiheuttamaan huolta potilaiden keskuudessa.
Niitä potilaita, joille hoito ei sovi, on hyvin pieni osa. Puhutaan muutamista henkilöistä sataa kohti. Kun mainitset koelääkityksen, on se juuri se aika jolloin kokeillaan onko lääkitys juuri sinulle oikea. Lääkitys tulee käsitykseni mukaan lopettaa jos siitä aiheutuu oireita.
On hyvä muistaa, että halutessasi ja myös tarvittaessa sinulla on oikeus toisen lääkärin mielipiteeseen.
Seikka, joka tänä päivänä ei toteudu kovin hyvin, on potilaalle vastaanotolla varattu aika. Jos päädyt erikoislääkärin pakeille yksityiselle sektorille niin varaa riittävän pitkä vastaanottoaika.
Tärkeää on myös, että lääkärin käytössä on asiakirjat, kuten aiempi potilaskertomus ja tiedot mahdollisista aikaisemmista hoidoista ja sairauksista.
Jos olet ns. kosteusvauriopotilas, niin pyydä, että sinua hoidetaan Majvik II hoitosuosituksen mukaan. Tuolloin lääkäri tarvitsee tiedon mahdollisesta altistumisestasi.
Täytyy kiittää todella hyvästä kommentista! Tässä vastauksessa Tainan viestiin tiivistyy paljon viisautta. KIITOS!
Nähdäkseni on myös toinen vaikea ongelma tässä tilanteessa: Valvira!
Valvira on ylireagoinut vallitsevaan tilanteeseen ja karsii pois päteviä lääkäreitä potilaiden ulottuvilta. Se ei voi olla oikein
http://www.yml.fi/tuotekuvaus_show.php?tuotenro=914
> … potilaalle vastaanotolla varattu aika.
Mikä aika? Jyväskylän johtava endo ei ole kertaakaan nähnyt tuntemaani “hoidossaan” muutamia vuosia ollutta potilasta. Hoitsu kertoo ensin mitä verikokeita otetaan ja myöhemmin tulokset sekä “ohjeet”.
Joo, professori Välimäen mukaan diagnoosi koostuu neljästä osasta: 1) Oireet, 2) Tutkimus vastaanotolla (mm. tunnustelu, akillesrefleksi, pulssi), 3) sukuhistoria ja 4) verikokeet ( http://bit.ly/2bks40g )
Paluuviite:Missä mennään kilpirauhaskiistassa? | Turpaduunari
Kyllähän meille kaikkee muutaki paskaa syötetään ja väitetään et on turvallista, mutta miksi ei sitä mikä tiedetään että auttaa!!!! Mikä helvetti on et akat pistetään kärsii turhan takia? Lihominen johtuu ja ainoastaan ja vain joillakin kilpirauhasesta, miksi sitä ei sitten hoideta, kun se on hoidettavissa!!!!!
Anteeksi tyly kommentti mutta väärin menee. Tällä tavoin hoidetaan oireita – ei suinkaan sairautta 🙁
Ilmeisesti tähän protokollaan Valvira on puuttunut?
Olisiko vaihteeksi Valviralla selityksen paikka?
Jos selitys joltain asioita valvovalta arvovaltaiselta taholta joskus tulee, alkaa se varmaankin sanoilla “Minä haluan, että me kaikki haluamne että me kaikki olemme samaa mieltä.”
Lainaus Kummeleista, Lääkärit tulessa.
Ihan kuin jostain puuttuisi palanpelin pala. Prof. Juhani Knuuti kirjoitti blogissaan ko. hoidosta seuranneen hänenkin sairaalassaan (Tyks) joitakin vakavia tapauksia. Kilpirauhanen on ymmärrettävä elimistön moottorina, joka sanelee, mennäänkö ali- vai ylikierroksilla. Endokrinologien keskuudessa ei ole kiistaa kilpirauhassairauksien hoidosta.
Mielestäni potilaat tulisi tutkia paremmin ja kuten esimerkiksi Majvik II suosituksessa todetaan “…oireiston pitkittymiseen johtavien seikkojen tunteminen on oleellista”.
Vaikka ne pitkittymiseen liittyvät seikat olisivat mitä (esim. toksisia) niin tulisihan niitä potilaitakin pystyä jotenkin hoitamaan?
Mikähän se puuttuva pala on?
T3-monoterapia on kiistatta välttämätön muutamille potilaille.
Matti Välimäellä jostain syystä sadoista potilaista vain yksi on T3-monoterapialla.
Vesa Ilvesmäki myöntää tosiasioita Apu Terveys -lehdessä s. 16:
“- Tunnen potilaita, jotka ovat voineet huonosti T4+T3-lääkityksellä ja jättäneet oma-aloitteisesti T4-hormonin pois. Tämän seurauksena heidän vointinsa on merkittävästi kohentunut. Tällöin on olennaisen tärkeää, että käytetään riittävän pieniä T3-annoksia. Hoitoa on myös huolellisesti seurattava sekä kliinisesti että laboratoriokokein
” – Olen vakuuttunut siitä että on ihmisiä jotka voivat paremmin T3-monoterapialla kuin yhdistelmähoidolla, mutta se on hyvin pieni porukka. On epäilty, että näillä potilailla tablettina käytetty tyroksiini saattaisi muuttua etupäässä rT3:ksi ja aiheuttaa haittavaikutuksia tällä mekanismilla
Hmm.. Sairaus mikä sopii kuvauksen perusteella on autoimmuuniperäinen kilpirauhasen vajaatoiminta.
Yllämainituista Suomen kahdesta osaavasta endosta se rehellinen on totuuden kertonut em. Apu Terveys -lehden lisäksi Kilpi-lehden 1-2017 kysymyspalstalla s. 22
Olen peloissani ja järkyttynyt.Miten voi olla nykyaikana mahdollista tämmöinen ajojahti.Minun elämäni muutti Thyroid, en voi elää ilman sitä.
Sosiaalisessa mediassa lyövät tällä hetkellä keskustelun laineet korkeina. Pistän tämän tähän hämmästeltäväksi:
Lääkäri Olli Sovijärvi
1 t ·
Kirjoitan nyt suoraan sydämestäni.
Kuten varmasti moni Suomen kilpirauhaspotilaiden hoitoa ja Valviran toimia seuranneena tietää, ovat monet laaja-alaisesti ajattelevat ja “yhtä totuutta” laajemmin tarkastelevat olleet suurennuslasin alla. Kiistana on ollut se, saako turvallisia ja virallisesti hyväksyttyjä lääkkeitä (T3 ja eläinperäiset kilpirauhaslääkkeet) käyttää perinteiselle hoidolle vastaamattomien, moniongelmaisten kilpirauhaspotilaiden hoidossa käyttää.
Käytännössä tästä on syntynyt muun muassa endokrinologien toimesta suuri ajojahti, jonka uhriksi ovat joutuneet jo useat lääkärit. Heidän oikeuksiaan on rajoitettu. Myös oikeustaisteluita on käyty ilman mitään merkittävää muutosta asiaan. Tämä kuvastaa hyvin miten byrokraattinen Suomi toimii. Papereita laaditaan, mutta mikään ei muutu. Jämähdysyhteiskunta.
Miten tämä kaikki sitten liittyy minuun? Aloitin kilpirauhaspotilaiden hoidon ikään kuin vahingossa yhden potilaani avustuksella 4.5 vuotta sitten, jolle tyroksiini ei tuonut helpotusta oireisiin, vaan pikemminkin pahensi näitä. Kokeilimme liotyroniinia (T3-hormonia), mikä auttoi hämmästyttävän hyvin ja potilas sai elämänsä kirjaimellisesti takaisin. Tämä kannusti itseäni perehtymään asiaan syvemmin ja lukemaan aiheesta kaiken minkä löysin, tutkimaan kirjallisuutta sekä ennen kaikkea toi rohkeutta kokeilla Suomessa hieman tuntemattomampaa hoitomuota potilaisiin. Sitten sain kuulla, miten joitakin lääkäreitä jo alettiin vainota tämän asian tiimoilta. Olen työntänyt pelot syrjään ja keskittynyt hoitamaan potilaitani parhaimman tiedon ja kokemuksen perusteella, erinomaisin tuloksin.
1.5v sitten Valvira pyysi selvitystä minulta 13 potilaan osalta tekemällä “iskun” apteekkeihin kaivaen satunnaisesti esiin potilaita, joille olin kirjoittanut muita kuin tavanomaista tyroksiinia. Onko näin tehty koskaan minkään muun sairauden tai lääkkeen osalta? Ei ole. Olin todella hämmästynyt. Olen tämän puolitoista vuotta elänyt ajoittain pelossa, että oikeuksiani rajoitetaan, kuten on muillekin käynyt.
Sain nyt juuri lomalle jäätyäni 200+ sivun nivaskan papereita, valvontamuistioita, lausuntoja, asiantuntijakommentteja potilaistani, joita kukaan heistä ei ollut itse nähnyt, hoitanut tai haastatellut. Kaikki heistä ovat hyötyneet hoidoista; tästä on heidän kirjoittamat dokumentit todisteena (sekä subjektiivisesti että objektiivisesti). Silti, Suomessa on mahdollista, että pelkkä yhden henkilön mielipide (joka sattuu olemaan endokrinologi ja asiantuntija) voi vaikuttaa toisen lääkärin toimiin niin, että hänen oikeuksiaan rajoitetaan. Olen siis saanut ehdotuksen oikeuksieni rajoittamisesta niin, että en saisi jatkossa hoitaa kilpirauhas- enkä lisämunuaispotilaita tai määrätä heille lääkkeitä.
Kyseessä on ennen kuulumaton koulukuntakiista, josta on kirjoitettu paljon. On tehty kyselyitä eduskuntaan, mutta ketään ei tunnu asia oikeasti kiinnostavan. Tuhansia suomalaisia potilaita jää vaille asianmukaista hoitoa tämän kiistan vuoksi. He joutuvat hakemaan lääkkeitään ulkomailta.
Oma mittani on nyt täysi. En enää jaksa uhrata energiaani ja isoa osaa elämästäni tähän taisteluun. Olen nykyään isä. Perheeni on tärkein asia elämässäni. Tätäkin tekstiä kirjoittaessa on sylissäni 7kk tyttöni, elämäni valo ja rakkaus <3
Rajoitettiin oikeuksiani nyt Valviran toimesta tai ei (aiempien lääkärien kohdalla 100% kyllä), en enää voi enkä jaksa hoitaa kilpirauhas- ja lisämunuaisen uupumuksesta kärsiviä potilaita lääkkeellisesti. Tämä on Suomessa tehty nyt käytännössä mahdottomaksi. Olen ollut kuin vankilassa tämän asian kanssa; edes pidempi loma ei ole kunnolla onnistunut, sillä potilaat ovat niin riippuvaisia lääkityksistään. Olen ylittänyt omat resurssini tämän asian osalta, niin fyysiset kuin henkisetkin.
Päätin aiemmin etten kirjoita tästä asiasta mitään, tarkoituksena oli pitää matalaa profiilia. Olen saanut kuitenkin muutaman päivän aikana niin paljon kyselyitä, että päätin kirjoittaa tämän.
Olen pahoillani kaikkien lääkitystä tarvitsevien puolesta.
Oma polkuni kulkee kohti laaja-alaisempaa vaikuttamista yksittäisten potilaiden hoidon sijaan. Tästä esimerkkinä on 3+ vuotta kestänyt Biohakkerin Käsikirja projektimme, joka on tulossa pikku hiljaa "päätökseensä". Haluan tarjota mahdollimman monelle ihmiselle työkaluja parantaa itse itsensä olematta riippuvainen mistään laitoksesta, instanssista tahi byrokratiasta.
Kiitos kun jaksoit lukea. May the force be with you/me/us!
Niin. Mitä muuta sairautta hoidetaan vain yhdellä lääkkeellä kuten kr-vajaatoiminnasta kärsiviä haluttaisiin hoitaa vain thyroxinilla (syndroid).
Miksi FDA ei hyväksy thryroxinia, mutta suomessa siitä halutaan tehdä ainoa lääke vaikka se ei todistetusti sovi kaikille?
Hieno kirjoitus ja hienot vastaukset Ninalta. Tällaista se juuri on, allekirjoitan aivan täysin joka ikisen sanan. Onneksi on olemassa ihmisiä, jotka jaksavat taistella tuulimyllyjä vastaan. Niitä ihmisiä vain tarvittaisiin kipeästi lisää!