Kirjoittaja: Christer Sundqvist
Funktionaalisen Lääketieteen Yhdistys (FLY) järjesti seminaarin monikemikaaliyliherkkyydestä lauantaina 10.11.2018. Edellisissä kirjoituksissa olen raportoinut professori Ville Valtosen esille tuomista asioista ja yritin jotain tajuta professori Olli Polon luennosta sekä raportoin seminaarin ulkomaalaisvahvistuksen Peter Ohnsorgen mietteistä. Tässä kirjoituksessa paneudun dosentti Tamara Tuumisen luentoon.
Tuumittavaa monikemikaaliyliherkkyyksien diagnostiikasta
“Lääketieteellinen diagnoosi on lääketieteelliseen tietoon perustuva käsitys terveysongelman, sairauden tai tautitilan syistä ja pohjana lääketieteeseen pohjaavalle hoidolle.”
Näin meitä ohjeistaa Wikipedia. Taudinmääritys on tarpeen mm. oikean hoidon turvaamiseksi MCS-potilaalle ja mikäli vakuutuslääkärit saadaan ojennukseen tämä mahdollistaa myös sen, että potilas saa hänelle kuuluvat korvaukset ja pääsee mahdollisen sairauseläkkeen piiriin. Mistään vähäpätöisestä asiasta ei siis ole kyse. Kuitenkin tämä diagnoosin tekeminen on vielä aika lailla hankalaa.
Onneksi löytyy tarkka määritelmä MCS:stä (C. De Luca et al. Int J Environ Res Public Health, 2011; 8: 2770‐97). Se kuuluu vapaasti käännettynä tältä:
“MCS on hankittu (ei syntyperäinen) useita elimiä koskeva sairaustila, jossa toistuvasti esiintyy oireita kuten lihasheikkoutta, uupumusta ja muistikatkoksia. Potilailla on lievää tai merkittävää masennusta, heitä yleisesti ahdistaa, heillä on paniikkikohtauksia ja traumaperäistä tuskaa esiintyy. Lisäksi on hengitykseen liittyvää kärsimystä, kroonista keuhkoputkentulehdusta ja astmaa. Heillä on häiriötiloja nenässä, korvissa ja kurkun seudulla, esiintyy autoimmuunisairauksia, heidän suolistossa ja sukupuolielimissä on häiriötiloja sekä esiintyy paikkaansa vaihtavia kiputiloja nivelissä.”
Keskeistä MCS:n ilmenemisessä on hermoperäinen tulehdustila (inflammaatio), hermoston lisääntynyt herkistyminen, mitkondrioiden häiriötila, sairalloisesti kohonnut peroksinitiitin (peroxinitite ; ONOO‐) tuotanto ja ns. neurogeeninen vaihtokytkentä (neurogenic switching). Sairaudelle on tyypillistä, että jotkut herkistyvät valtaväestöstä poiketen erilaisille kemikaaleille ja sairaus puhkeaa monissa eri elimissä. Tämä kovasti terveyttä heikentävä sairaustila on usein alidiagnosoitu, laiminlyöty ja havaitaan huonosti. Hermoperäistä tulehdustilaa on erityisesti tutkinut William J Meggs (Ecopsychol 2017; 9: 83‐89) ja hermoston herkistymistä Heuserin pariskunta (Heuser G and Heuser S, Rev Envir Health 2017).
Mikä laukaisee MCS:n oireet?
Tutkimuksissa on selvinnyt, että MCS voi puhjeta monesta eri syystä. Tässä muutamia sairautta laukaisevia tekijöitä, eli ns. triggereitä:
- altistuminen kosteudessa viihtyville mikrobeille (home, gram-positiiviset ja -negatiiviset bakteerit, VOC, mVOC). Tämä on yleistä Suomessa.
- altistuminen raskametalleille kuten esim. elohopea, amalgaami
- altistuminen tuholaismyrkyille (pesticides, herbicides) ja muille ympäristömyrkyille. Tätä esiintyy esim. Australiassa ja Italiassa
Fenomenologisesti (tieteellisiä havaintoja tehden) MCS:n puhkeaminen on erittäin monimutkaista. Katso kuva!
Kun MCS puhkeaa se johtaa suureen määrään erilaisia sairaustiloja. Katso kuva!
Kaksi diagnostista arvosteluperustetta
Nykyään on olemassa kaksi diagnostista kriteeriä: 1) Tohtori Michael Lacourin kriteerit ja 2) Professori Ville Valtosen kriteerit. Professori Valtosen kriteerit on käsitelty aiemmassa raportissani, joten keskitytään tässä miten Lacour tekee MCS:n diagnoosin.
Lacourin kriteerien mukaan MCS on sairalloinen olotila joka kestää vähintään 6 kuukautta ja aiheuttaa huomattavia häiriöitä elämän kulussa ja toiminnassa. Oireet tulevat esille toistuvasti aivoissa ja jossakin muussa elimessä kun potilas altistuu hajuille. Pieni määrä hajustetta riittää laukaisemaan oireet ja monet kemikaalit aiheuttavat herkistymisen. Oireet vähenevät tai häviävät kun potilas ei enää altistu herkisteille.
Kipujen keskellä
Aika paljon on tutkittu sitä miten kivun tunne aktivoituu. Näin on yritetty ymmärtää miksi MCS-sairaudessa kipu on niin keskeistä. On löydetty erityinen TRPV1-kapsaisiini reseptori vuonna 1997. Sitä esiintyy keuhkoputken tulehdustiloissa, nenän limakalvoilla ja keuhkorakkuloiden aistinsäikeissä. Nämä reseptorit aktivoituvat happamissa olosuhteissa, heikentyneessä verenkierrossa ja kovassa kuumeessa. On myös toisenlainen reseptori, eli TRPA 1, joka aktivoi perifeerisiä C-säikeitä. Näitä reseptoreita löytyy erityisesti kiputiloissa ja hermostollisissa tulehdustiloissa.
Hermostollisen tulehdustilan selvittely on edennyt ja nykyään tiedetään, että aistireseptorit limakalvoilla herkistyvät ja vapauttavat neurokiniinejä (Substance P). Tämä johtaa potilaalla siihen, että tunnetaan herkemmin kipua. Mekanismi on sama kuin allergisessa tulehdustilassa. Tämä havainto auttaa selittämään kiputilat ja määrittelemään paremmin MCS-sairauden.
Biomarkereita
Onko mitään merkkiaineita löydettävissä, jolla voitaisiin todistaa myös noille vakuutuslääkäreille, että MCS-potilaalla on todellisia oireita? Aika alkutekijöissä ollaan vielä, mutta Tamara luettelee mm. nämä biomarkerit: herkkä CRP (hs-CRP), histamiini, immunoglobuliini-E, erityisiä proteiineja (S100B, HSP70, HSP27) ja anti-0-myeliini vasta-aineita.
Neurogeeninen vaihtokytkentä (Neurogenic switching)
Neurogeeninen vaihtokytkentä tuottaa astman-tyyppisiä oireita (RADS ja RUDS). Kudosnäytteissä havaitaan runsaasti aisteihin vaikuttavia hermosäikeitä, ihomuutoksia, limaa tuottavien rauhasten suurentumista ja imusolujen lisääntyneestä toiminnasta kertovia asioita.
Koholla oleva histamiini aiheuttaa vahvoja reaktioita MCS-sairaudessa: Sydän oireilee, maha-suolikanavassa on häiriöitä, kiputiloja lihaksissa ja nivelissä, iho oireilee (punotusta, tulehduksia), hermoperäisiä häiriöitä (kognitiivisia häiriötiloja, muistikatkoksia, unen laadun heikentymistä, aivosumua, uupumusta, migreenin tapaista päänsärkyä).
Kokeita tarvitaan lisää
Sellaista veret seisauttavaa testipatteria ei siis ole tarjolla MCS-potilaille. Varsin lupaavalta vaikuttaa aivojen kuvantaminen PET-, SPECT- ja fMRI-tekniikoilla. Nähdään selkeitä muutoksia aivoalueissa (etulohko ja mantelitumake) MCS-potilaiden ja terveiden välillä. Aivoissa näkyvät muutokset säilyvät vaikka on kulunut vuosia siitä kun potilas altistui kemikaalille.
Tamaran loppupäätelmä oli:
MCS:n diagnostiikka tulisi perustua potilaskertomuksen tarkkaan läpikäyntiin, biokemiallisiin, toksikogeneettisiin tutkimuksiin, kudosnäytteiden analysointiin kun se nähdään tarkoituksenmukaiseksi, mahdollisesti aivojen kuvantaminen ja eri testien yhdistäminen, jotta saadaan selville sisäelinten tilanne, soveltuvin osin myös suolistobakteerien tarkistaminen.
Tavattoman mielenkiintoinen luento, josta sain talteen blogikirjoitukseeni vain murto-osan. Käykää Tamaran luennoilla!
Christer Sundqvist
turpaduunari, ravintovalmentaja, biologi, filosofian tohtori
Monessa liemessä keitetty yllätyksellinen tietokirjailija ja suosittu bloggaaja. Tuttu turpaduunari, eli huumorin pilke silmäkulmassa esiintyvä terveysluennoitsija. Löydät lisää tietoa täältä: http://ravintokirja.fi/
About Author
Olipa hyvät ja selkeät artikkelit kiitos!