Sensuroimatonta terveys- ja kulttuurivalistusta. Sivuston suunnittelussa avustaa sekä taloudellisesti että ideoinnilla Domainkeskus.com. Yhteystiedot: Christer Sundqvist, biologi (FT), christer.sundqvist@ravintokirja.fi, 040-7529274, Helsinki

Mitä ihmisen olemassaolo merkitsee?

Viisas Elämä -kirjankustantaja on kääntänyt suomeksi biologi Edward O. Wilsonin kirjan ”Mitä ihmisen olemassaolo merkitsee”.

Homo sapiens: kohtalaisen älykäs, luovuutta tulvillaan, aisteiltaan vajavainen, itsekäs.

Wilson maalaa ihmisestä aika synkän kuvan. Mikään ei viittaisi siihen, että ihminen kaikista eläinlajeista olisi mitenkään erityisasemassa. Päinvastoin, ihminen on synnynnäisesti toimintahäiriöinen laji. Kannamme paleoliittisen ajan kirouksena tyypillistä metsästäjä-keräilijän sopeumaa, joka nykypäivän kaupungistuneessa yhteiskunnassa toimii kovin huonosti. Emme näytä kykenevän luomaan kyläkokousta edistyneempää hallintomuotoa.

Perinnöllisenä puutteena ihminen on itsekeskeisenä uppoutunut omaan pelikuvaansa, eikä hän ymmärrä suojella muuta elämää vaan tuhoaa herkeämättä ympäristöä, ainutkertaista luontoa, lajimme arvokkainta perintöä.

Ihmisessä on siis ”valuvikoja”, joita välillä on todella vaikea sietää. Wilson kertoo siitä miten ihmisten on vaikea välittää toiseen heimoon tai kansaan kuuluvista lajitovereista. Omankin ryhmän sisällä olo on kaukana paratiisista. Poliittiset, taloudelliset ja uskonnolliset johtajamme ovat ehkä suoranaisia älyllisiä kääpiöitä. Halveksuen Wilson katsoo myös tieteentekijöitä, jotka pysyttelevät kapeiden erityisalojensa rajoissa nostaen vain tyytyväisinä palkkaansa.

Synkimpiä syntejämme on ehdottomasti lukuisten eläin- ja kasvilajien ajaminen sukupuuttoon. Voisimme jo vähitellen lakata tuhoamasta luontoa ja ryhtyä säilyttämään sitä seuraaville sukupolville. Älyttömintä ihmisessä on se, että hän muokkaa planeettaa milloin mihinkin omaan tarkoitusperään sopivaksi. Wilson pelkää tämän itsekeskeisen tien johtavan eremoseeniksi kutsumaansa tilaan, jolloin ihmislaji hallitsee Maata yksin ja alistaa sen tahtoonsa. Koittaa yksinäisyyden aika maapallolle.

Etanan vauhdilla etenevä biodiversiteetin (elämän moninaisuus maapallolla) kartoitus ehtii nähdä tunnistamattomien eläin- ja kasvilajien sukupuuton. Emme edes tiedä miten monta elävää lajia todellisuudessa elää maapallolla. Arviot liikkuvat viidestä miljoonasta sataan miljoonaan.

Ekosysteemin kasvit ja eläimet ovat paljon enemmän kuin pelkkä valikoima lajeja. Niiden välillä vallitsee monimutkainen vuorovaikutusverkosto, jossa yhden lajin sukupuutto voi tietyissä oloissa vaikuttaa ratkaisevasti koko systeemin toimintaan. Ympäristötieteissä tiedetään epämukava totuus: ekosysteemiä, johon ihmisen toiminta kohdistaa painetta, ei saada täysin terveelle ja kestävälle pohjalle, ellei kaikkia siinä eläviä lajeja tunneta, ja tavallisesti ekosysteemissä on useita tuhansia lajeja.

Onko mitään hyvää löydettävissä ihmisestä?  Wilson nostaa esille ihmisen luovuuden ja sosiaalisuuden kiintoisina ilmiöinä. Olemme luovuuden suhteen erityisasemassa. Ihminen on valjastanut taiteet temmellyskentäksi. Esimerkiksi kelpaa musikaalisuus:

Jo aivan pienet lapset aistivat musiikkiin liittyvän jännityksen ja hurman. Analyyttisen matematiikan jännitys koetaan (jos koetaan!) paljon myöhemmin ja hitaammin, puhumattakaan hurmasta. Kehityksemme alkuaikoina musiikki piti yhteiskuntia koossa ja nosti tunteita pintaan, mihin matematiikka taas ei kyennyt. Varhaiset ihmiset olivat tarpeeksi älykkäitä kehittääkseen analyyttisen matematiikan, mutta he aivät voineet rakastaa sitä. Vain luonnonvalinnan eteenpäin ajama evoluutio voi valaa perustaa vaistomaiselle rakkaudelle.

Sosiaalisuuden suhteen ihminen on myös varsin ainutlaatuinen. Ensinnäkin se on äärimmäisen harvinaista eläinmaailmassa. Wilsonin laskelmien mukaan aitososiaalisuus on toteutunut maapallolla neljän miljoonan vuoden aikana vain yhdeksäntoista kertaa (20 krt jos ihminen lasketaan mukaan). Olosuhteet ovat olleet otolliset muutaman hyönteisen, meriäyriäisen ja jyrsijän kohdalla.

Kaikki aitososiaaliset lajit ovat kehittyneet verrattain myöhään. Nähtävästi aitososiaalisuutta ei ilmennyt lainkaan paleotsooisella kaudella noin 350-250 miljoonaa vuotta sitten, jolloin hyönteislajit monimuotoistuivat hurjaa vauhtia ja eri hyönteislajeja oli miltei yhtä paljon kuin tänä päivänä. Mikään todistusaineisto ei myöskään osoita, että aitososiaalisia lajeja olisi ollut mesotsooisella kaudella ennen varhaisimpien termittien ja muurahaisten kehittymistä noin 200-150 miljoonaa vuotta sitten. Homo-sukuinen kädellinen, toisin sanoen ihminen, on hyvin tuore tulokas, jonka lajiutumista eli eriytymistä omaksi lajikseen edelsi kymmenien miljoonien vuosien kehitys yhtenä kädellisenä muiden joukossa.

Aidosta sosiaalisuudesta on paljon hyötyä. Kaikissa lajeissa viimeinen vaihe ennen aitosiaalisuutta on suojatun pesän rakentaminen. Siitä tulee tukikohta, josta on hyvä lähteä ruoan saalistusmatkoille ja se tarjoaa jälkeläisille suojatumman paikan elää. Ihmisen aitosiaalisuutta edelsi lihansyönti. Liha tarjosi runsaasti energiaa, mutta sitä oli saatavilla vain hajanaisesti. Oli eduksi perustaa kyliä (nuotiopaikkoja) ja lähettää lihanhakumatkoille metsästäjiä. Muut lajin edustajat olivat kylässä turvassa.

Näiden esi-ihmisten sosiaalinen älykkyys sai tilaisuuden kehittyä, koska leirissä oli käynnissä eräänlainen lakkaamaton shakkipeli. Tänä päivänä, evolutiivisen kehityskulun päätepisteessä, suunnattomat muistivarastomme liittävät menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden saumattomasti yhteen. Kun muodostamme liittolaisuuksia, tunnesiteitä, seksuaalisia suhteita, kilpailu- ja valta-asetelmia, kun punnitsemme epärehellisyyttä, uskollisuutta ja petollisuutta, muistivarannot auttavat meitä arvioimaan näiden suhteiden hyötyjä ja mahdollisia seurauksia. Saamme vaistomaisesti nautintoa kertoessamme tarinoita muista ihmisistä, laittaessamme heidät näyttelemään omalla sisäisellä näyttämöllämme. Parhaimman ilmaisun tämä saa luovissa taiteissa, politiikan teoriassa ja muissa korkean kehitysasteen toiminnoissa, joita kutsumme humanistisiksi tieteiksi.

Kirjassa riittää ammennettavaa sille, joka kaipaa tietoa ihmisenä olemisesta. Suosittelen.

cropped-christer-sundqvist.jpegChrister Sundqvist
turpaduunari, ravintovalmentaja, biologi, filosofian tohtori

Monessa liemessä keitetty yllätyksellinen tietokirjailija ja suosittu bloggaaja. Tuttu turpaduunari, eli huumorin pilke silmäkulmassa esiintyvä terveysluennoitsija. Löydät lisää tietoa täältä: http://ravintokirja.fi/ 

 

 

 

0 thoughts on “Mitä ihmisen olemassaolo merkitsee?”

Olisi kiva kuulla kommenttisi!

© 2017 Turpaduunari All Rights Reserved   

Theme Smartpress by Level9themes.