Psykologi, psykoterapeutti ja psykoterapiakouluttaja Mirja Sinkkonen on kirjoittanut kiinnostavan pikkukirjan myötätunnosta ja lohdutuksesta voimavarana elämässä. Kirjapajan kustantamassa kirjassa tuodaan esille mielen hoivaa monesta eri näkökulmasta.
Jokainen tarvitsee anteeksiantavaa ja lohduttavaa katsetta erityisesti silloin, kun on sotkenut elämänsä ja kolhinut muidenkin elämää. Myötätuntoinen katse rohkaisee aloittamaan alusta, armahtamaan itseä ja haastaa pyrkimään kohti onnistuneempia ratkaisuja.
Opimme kirjassa, että oman mielen hoivaaminen on yhtä merkityksellistä kuin kehonkin hoiva. Liike on lääkettä myös mielensä pahoittajalle. Moni kokee lenkille lähdön parhaana keinona tunteidensa hallintaan ja mielen tyyntymiseen.
Kaikki eivät pidä liikunnasta ja saavat etsiä mielen hoivaa muilla keinoilla. Suorituskeskeisestä liikunnasta luopuminen saattaa olla silloin viisasta ja sen sijaan voidaan hakea hoivavaikutusta “pelkästä” luonnossa liikkumisesta.
Kaikki eivät kuitenkaan pidä luonnossa liikkumisestakaan. Mikä silloin avuksi? Mirja Sinkkosen tapaamat ihmiset ovat viestittäneet, että kunnon hoivaa saa mielelle hyvästä ruoasta. Ainakin jälkiruokien lohduttavasta vaikutuksesta on tutkimusnäyttöä. Kuten on myös tutkimusnäyttöä uupuneen ja masentuneen taipumuksesta kerätä kiloja vyötärölle.
Kaikki eivät kuitenkaan jaksa keskittyä ruokaankaan, vaan hakevat lohtua juomisesta. Minien mielstä on lupa nauttia oluesta ja viinistä esimerkiksi rankan työviikon jälkeen. Työpaineet nollataan kavereiden kanssa alkoholipitoisen juoman ääressä.
Kaikki eivät kuitenkaan osaa pitää alkoholikäyttöään kurissa. Silloin saattaa mielen hoiva löytyä ostoksilla käynnistä. Ostetaan uutta vaatetta vaikka kaapissa on käyttämättömiä entisiä.
Kaikille ostoksilla käynti ei ole parasta mielen hoivaa. Miten olisi lemmikkieläimen hankinta? Lemmikkieläimillä on todettu olevan suuri merkitys yksinäisten lohduttajana ja yksin asuvien seuralaisena. Koirien hoitamisesta joku löytää elämäntavan itselleen.
Kaikille eivät eläimet nappaa, joten on keksittävä jotain muuta. Ratkaisuksi saattaa päätyä harrastuksiin panostaminen. Kaikenlaiset harrastukset auttavat meitä pahan päivän tullessa.
Kaikki eivät innostu harrastuksista, vaan joku innostu työssäkäynnistä ja kokee työn terapiaksi. Työ auttaa häivyttämään surua, murhetta tai pahaa mieltä.
Kaikilla ei ole työtä, mutta kaikilla on ystäviä, ainakin yksi, jookos? Ystävät ovat tärkeitä tukijoita ja pahan mielen karkoittajia.
Kaikilla ei ole luotettavaa ystävää, mutta Jumala ei koskaan petä. Moni etsii mielen hoivaa Jumalalta, kulttuurista ja taiteesta. Usko on muutosvoima ja rukous keino sen käyttämiseen. Lapsesta asti moni on tottunut luottamaan rukoukseen, suojelusenkeliin lapsena ja mahdollisuuksien Jumalaan aikuisena.
Kaikille ei synny tarvetta turvautua Jumalaan. Onneksi on nopea netti ja yhteydenpidon mahdollisuus sitä kautta. Joillekin syntyy tarve jakaa kirjoittamalla omat vaikeutensa toisten kanssa. Netin lukuisissa keskusteluryhmissä käy melkoinen kuhina.
On mielen hoivaamiseen käyttämäsi keino sitten mikä tahansa, niin se on ainakin varmaa, että keinoille on käyttöä. Mirja Sinkkonen tuo kirjassa esille ismismieltä järkyttäviä tapahtumia: erokokemus, hylkäämiskokemus, luopuminen, masennus, melankolia, menetys, murhe, pettymys, sosiaalinen kipu, suru yms.
Erittäin tärkeään rooliin nousee vahva minäkäsitys, itsetunto.
Usein ajatellaan, että menestyvillä ihmisillä on hyvä itsetunto, ja että muut saavat tyytyä vähempään. Asia ei ole kuitenkaan aivan noin yksinkertainen. Monesti juuri niillä, jotka ovat suoriutuneet elämästä toisten mielestä parhaiten, on alkujaan saattanut olla tai on pysyvästi vaikeuksia itsetuntonsa kanssa. He vain ovat työskennelleet sen eteen, että suorituksillaan osoittaisivat erinomaisuutensa ja turvaisivat onnistumisillaan itsevarmuutensa. On toki niitäkin, jotka synnyinlahjanaan ja kodin perintönä saavat kaiken sen, mistä oman aktiivisuuden kautta kasvaa hyvä itsetunto.
Kirjassa käydään läpi työpaikkakiusaamista ja tarjotaan siinä joitakin ratkaisumahdollisuuksia, mutta kirjailija myöntää ratkaisut vaikeiksi. Mielenterveyden kannalta työyhteisöjen ristiriidat, kiusaamistilanteet, muutospaineet, uupumiset ja irtisanomiset aiheuttavat mittavaa henkilökohtaista kärsimystä ja pahaa oloa sekä tarvetta korjaavaan mielenterveystyöhön.
Lopetan kirja-arvioni mielestäni kaikkein tärkeimpään asiaan: oman avuttomuutensa myöntämiseen. Aidosti avuttomuutensa myöntävä ihminen voi kokea aitoa myötätuntoa itseään kohtaan. Jos ei ole kyse tahallisesta avuttomuuden leikkimisestä, niin avuttomuudesta voi rakentaa itselleen selviytymiskeinon ymmärtää esimerkiksi ymmärtää elämän asettamat rajat. Valitettavasti hyvin moni joutuu tekemään avuttomuuden kokemuksensa “kantapään kautta”. Tehokas ja menestyvä elämä pitää joskus onnettomuuden kautta pysäyttää, jotta ihminen kokee konkreettisesti avuttomuuden tunteen ja oppii sitä kautta arvostamaan jokaista hengenvetoa, jokaista tervettä päivää, suurena lahjana.
Kirja on tarpeellinen muistutus mielen hoivan merkityksestä. Suosittelen!
Christer Sundqvist
turpaduunari, ravintovalmentaja, biologi, filosofian tohtori
Monessa liemessä keitetty yllätyksellinen tietokirjailija ja suosittu bloggaaja. Tuttu turpaduunari, eli huumorin pilke silmäkulmassa esiintyvä terveysluennoitsija. Löydät lisää tietoa täältä: http://ravintokirja.fi/
About Author
Paluuviite:Paljon kirja-arvosteluja | Turpaduunari