Fitra on kustantanut loistavia terveys-, liikunta- ja hyvinvointikirjoja vuosien varrella. Tämä Jussi Riekin kirja ei valitettavasti kuulu siihen loistokategoriaan. Aina ei voi onnistua.
Lukija olisi kaivannut analyyttistä otetta ja aitoa vertailua kasvis- ja sekaruokavalion välillä. Kirjaan on lipsahtanut liian paljon Jussi Riekin omaa angstista viherpiipertäjälle tyypillistä ajatusmaailmaa, jolla ei ole riittävästi ankkurointipisteitä joko reaalimaailmaan tai tieteelliseen kirjallisuuteen. Yksi esimerkki:
“Vähähiilihydraattinen ruokavalio heikentää suorituskykyä ja lisää lihasproteiinien hajottamista energiaksi.”
Tämä outo Riekin väite on tietenkin järjetön. Väite saanee perustelunsa ainoastaan Riekin omasta kieroutuneesta asenteesta. Tutustumatta aidolla avoimella asenteella alan tutkimuskirjallisuuteen, hän haluaa vain kiusata rehellistä lukijaa. Olisi hän voinut mainita, että maanpäällisten vihannesten käyttö on merkittävässä roolissa vähähiilihydraattisessa ruokavaliossa. Riekin silmissä VHH on virheellisesti pelkkää kermaa, voita, rasvaista lihaa ja pekoninsiivuja. Hän kertoo näin omasta vaelluksestaan terveyskirjailijaksi:
“Ryhdyin kasvissyöjäksi noin kymmenen vuotta sitten eläinoikeudellisista syistä. Muutamaa vuotta myöhemmin aloin harrastaa kamppailu-urheilua, jolloin kiinnostuin myös suorituskyvystä ja terveydestä. Halusin selvittää, voisinko kenties palautua nopeammin ja suoriutua paremmin oikeisiin ruokavalintoihin panostamalla. Hain tietoa netistä – en vielä tiennyt, kuinka huuhaan vallassa internetin ravitsemustieto on – ja tulin käsitykseen, että kasvissyönti olisi haitallista paitsi suorituskyvylleni, myös terveydelleni. Tuolloin pinnalla oli paleohenkinen ja vähähiilihydraattinen ruokavalio. Halusin panostaa urheiluun ja pitkän pohdinnan jälkeen päätin lopettaa kasvissyönnin. Jatkoin treenaamista ja ravitsemuksen opiskelemista. Jälleen muutama vuosi vierähti, tietoa karttui ja jossain kohtaa aloin huomata, mitä oli tapahtunut. Kun todella ymmärsin tulleeni huijatuksi, palasin kasvissyöntiin. Siitä lähtien olen pyrkinyt jakamaan tietoa terveellisestä kasvisruokavaliosta ja auttamaan urheilijoita/liikkujia tuomaan ruokavalioonsa enemmän kasvikunnan tuotteita. Jakamalla tutkimuksiin ja tieteeseen perustuvaa tietoa toivon, että voin auttaa ennen kaikkea sellaisia ihmisiä, jotka ovat samankaltaisessa tilanteessa kuin itse olin aiemmin: he etsivät tietoa ravitsemuksesta, mutta vastassa on vain terveyshuuhaata naamioituna uskottavalta vaikuttavaan ja houkuttelevaan valeasuun. En ole ravintotieteilijä ja ravitsemusterapeutti, mutta olen perehtynyt ravitsemukseen ja kasvisruokavalioon hyvin syvällisesti niin teoriassa kuin käytännössä.”
Sympaattisesta eläinoikeuksien puolustajasta on kuoriutunut ärsyttävä amatöörimäinen huonojen lausahdusten tykki. Riekki on lukenut huolellisesti Valtion ravitsemusneuvottelukunnan ravitsemussuositukset ja poiminut sieltä omaa agendaansa tukevat asiat:
“Ravinnon proteiini ja hiilihydraatti eivät mielellään muutu rasvaksi. Sen sijaan ravinnon rasvan ainoa varasto kehossa on rasvakudos. Liha, maitotuotteet ja kananmunat sisältävät runsaasti rasvaa verrattuna kasviksiin, marjoihin, hedelmiin, täysjyväviljaan ja palkokasveihin. Rasva pitää heikosti yllä kylläisyyttä, ja se on yli kaksi kertaa energiatiheämpää kuin hiilihydraatti tai proteiini.”
Ja tämä:
“Pitkäikäisten ruokavaliossa liha, kananmunat ja maitotuotteet ovat poikkeuksetta sivuroolissa.”
Näitä “poikkeustapauksia” sattumoisin päätyy ihan lehtiotsikoihin asti: “Emman, 115, pitkän iän salaisuus on yksinkertainen: Kananmunat ja miesten välttely.” Ai niin, Riekki käyttää tiedettä arvioinneissaan ja taistelee netissä leviävää huuhaata vastaan. Kananmunat eivät ole sivuroolissa, mutta ei ne myöskään pääroolissa ole, sen toki myönnän.
En tiedä missä maailmassa Riekki elää, mutta eihän noissa Riekin väitteissä ole paljoakaan perää. Miten voi kirjoittaa tällä tavalla esimerkiksi karppauksesta?
“Pari sanaa karppauksesta: lihottaako hiilihydraatti? Vaikka vähähiilihydraattisten ruokavalioiden suosio on hiipunut, moni suhtautuu hiilihydraatteihin edelleen nyrpeästi. Pelätään, että runsas hiilihydraattien saanti lihottaa. Mutta onko näin? Amerikkalaistutkija Kevin Hall ja kollegat ovat selvittäneet asiaa. Tutkimuksessa 19 ylipainoista miestä ja naista viettivät yhteensä neljä viikkoa laboratorio-olosuhteissa, jatkuvan valvonnan alaisuudessa. Kukin söi vuorollaan ensin vähähiilihydraattisesti ja sitten vähärasvaisesti tai toisinpäin. Kaloreita rajoitettiin molemmissa ruokavalioissa 30 prosentilla. Kaikki ateriat olivat tutkijoiden valmistamia ja fyysistä aktiivisuutta kontrolloitiin täsmällisesti. Ja kuinka kävikään, kehon rasva paloi molemmilla ruokavalioilla, paitsi hiukan tehokkaammin, kun kaloreita nipistettiin rasvasta.”
Tässä Riekki syyllistyy monisanaiseen hölynpölyyn ja mainitsee yhden pienen tutkimuksen, jossa tiedemies poimii tarkoituksellisesti karppauksen kielteisiä elementtejä esille. Myönteistä toki on monin verroin enemmän kerrottavana. Tutkimuksessa, jota Riekki ainoana referoi, onnistui sekoittamaan asetelmat totaalisesti, jättämällä huomiotta ketogeenisen ruokavalion tuottamat aineenvaihdunnalliset hyödyt. Tämä vaatisi pitkät keskustelut, mutta otetaan tämä esille sitten jos sitä nimenomaan kysytään.
Terveyskirjassa ei taida kovin usein nähdä tällaisia ärsyttäviä “hellanduudelis” -lauseita:
“Omistan tämän kirjan kaikille teille, jotka taistelette päivittäin puolustuskyvyttömien oikeuksien ja kestävämmän tulevaisuuden puolesta.”
Tämän kirja-arvion lukija saattaa nyt jo olla raivon partaalla. Ja Fitran toimistolla ollaan ihmeissään. Uskaltaako Christerille enää lähettää kirjoja arvioitavaksi? Toki uskaltaa! Tämä kirja oli poikkeuksellisen huono. Seuraava kirja on jo paljon parempi. Pohjakosketus on saavutettu.
Eikö Riekin kirjassa ole mitään hyvää? On toki. Kirjassa on paljon arvokasta tietoa vihannesten terveellisyydestä. Sekaruoan kannattajat eivät saa mitään uutta tietoa lukeakseen, mutta paljon mukavaa ja täydentävää tietoa kasvisten ihanasta maailmasta.
Palkokasveista on jaossa runsaasti tietoa. Onhan tämä ruoka-aineryhmä se, jolla yritetään pitää vegaanit proteiinin varassa, vaikka eläinproteiini on biologiselta arvoltaan ylivertaista verrattaessa mihin tahansa palkokasviviritelmään.
Luonnollisesti B12-vitamiini saa paljon huomiota kirjassa, sillä se on pakollinen ravintolisä vegaaneille. Miten sellainen ruokavalio voi olla terveellinen, jossa joutuu koko elämän ajaksi B12-vitamiinin suurkuluttajaksi? Riekki vastaa tähän hänelle tyypilliseen tapaan:
“B12-vitamiinin puutosta esiintyy etenkin ikääntyneillä ruokavaliosta riippumatta.”
Christer Sundqvist
turpaduunari, ravintovalmentaja, biologi, filosofian tohtori
Monessa liemessä keitetty yllätyksellinen tietokirjailija ja suosittu bloggaaja. Tuttu turpaduunari, eli huumorin pilke silmäkulmassa esiintyvä terveysluennoitsija. Löydät lisää tietoa täältä: http://ravintokirja.fi/
About Author
Miten sellainen (seka)ruokavalio voi olla terveellinen, mistä seleeninsä saa, koska se on lisätty karjan rehuun?
Aika moni muukin kuin B12 tulee lisättynä ruokaan joko suoraan tai mutkan kautta.
Ruokavaliosta huolimatta.
Paluuviite:Paljon kirja-arvosteluja – Turpaduunari