Sensuroimatonta terveys- ja kulttuurivalistusta. Sivuston suunnittelussa avustaa sekä taloudellisesti että ideoinnilla Domainkeskus.com. christer.sundqvist@ravintokirja.fi, 040-7529274, Helsinki

Liian hyvä muisti

Sattumalta löysin äsken internetin pohjattomista syövereistä kirjan, jonka aihe nuorena poikana herätti valtavaa kiinnostusta minussa. Kirja käsittelee muistiin painamista, synestesiaa ja aivotutkimusta.

Lurian_kirjaKirjan nimi on ”The mind of a mnemonist” (Basic Books, Inc., Library of Congress, 1968) ja kirja esiteltiin mahdollisesti Valitut Palat -lehdessä (en muista tarkkaan). Kirjan on kirjoittanut Aleksandr Lurija, venäläinen psykologi ja tiedemies. Lurijan kirja on ilmestynyt myös Mika Koiviston suomentamana (en ole lukenut) vuonna 1996 Gaudeamuksen kustantamana ja nimellä ”Suurmuistaja ja Mies jonka maailma pirstoutui”. Englanninkielinen versio löytyi sattumalta täältä (suosittelen!).

Kirjassa Lurija kuvailee kokeitaan, joita hän suoritti eräälle vastaanotolle tulleelle henkilölle, josta hän käytti kirjainta ”S”. Tämä henkilö on sittemmin identifioitu ja kantoi nimeä Solomon Shereshevskii.

Mikä minua kiinnosti tässä kirjassa? Joo, varhainen lapsuuden kokemukseni ensimmäisistä yrityksistäni opetella lukemaan itsekseni sai selityksensä tässä kirjassa. Opin nimittäin lukemaan itsekseni 4-vuotiaana. Minua auttoi tässä seikassa erityinen kykyni, joka myöhäisemmissä elämänvaiheissa osittain hävisi, eli kyky nähdä kirjaimet väreissä ja kuulla niiden ääni.

Älä pelästy! Tämä ei todennäköisesti ole mitään mielenvikaisuutta, vaan siihen on olemassa ihan luonnollinen selitys. Aistihavainnot sekoittuvat herkästi ja minun tapauksessani synestesiaa (aistien sekoittumista) esiintyi kirjainten näkemisenä eri väreissä. Kun näin A-kirjaimen se oli minulle aina musta väriltään. E-kirjaimen näin joko valkoisena tai vaaleankeltaisena, O oli selkeästi sininen ja muistaakseni U-kirjain vihreä. Myös konsonanteissa oli värejä. S-kirjain oli kirkkaan punainen ja M oli tumman ruskea.

Kirjainten kuuleminen äänenä on helpompi ymmärtää, sillä jokainen meistä käy tämän vaiheen läpi. S-kirjain suhisee, K kolisee ja T tikittää. U-kirjain ulisee ja P puree tai putputtaa.

Kirjainten näkeminen väreissä lienee harvinaisempaa ja nyt palaamme potilaaseen ”S” tuossa Lurijan kirjassa. Tämä oli mies, jolla oli rajaton muistikyky. Kaikissa meissä elää halu muistaa asioita. Meitä kiusaa suunnattomasti sellainen asia, että unohdamme jonkin PIN-koodin tai salasanan. On vaikea kuvitella, että tavallista parempi muistikyky olisi mikään ongelma. Mutta entä sitten jos muistaa ihan kaiken, eikä voi mitään unohtaa? Se voi olla jo hankalampi juttu. Tämä vaivasi Shereshevskiä.

Shereshevskii oli erään moskovalaislehden toimittaja. Eletään 1900 -luvun puoliväliä. Lehden päätoimittaja huomasi S:n muistavan ihan kaiken minkä hän näki tai kuuli. Hänelle tarjottiin mahdollisuus tavata kuuluisa venäläinen neurologi Aleksandr Lurija.

Jo ensimmäisten tapaamisten aikana neurologi Lurijalle selvisi, että tässä on kyse aivan poikkeuksellisesta ihmisyksilöstä. Hän tutki 30 vuoden kuluessa tätä potilasta ja kirjasi havainnot potilaasta erityisen tarkasti sekä oli vilkkaassa kirjeenvaihdossa S:ään.

Kirjassa saamme tutustua S:n muistia testaaviin hämmästyttäviin kokeisiin. Shereshevskille annettiin esimerkiksi tehtäväksi katsella kirjaimia ja numeroita. Riippumatta siitä oliko näitä kirjaimia/numeroita vähän tai paljon, aina S muisti täydellisesti niiden järjestyksen. Vähän aikaa moni meistä voi pitää kirjaimet muistissa, mutta S:n erityisiin kykyihin kuului se, että hän muisti kirjaimet vielä vaikka aikaa kului vuosiakin siinä välissä ja välissä oli ollut vaikka kuinka paljon muuta muistettavaa!

Lurija kertoo miten S. muisti erään yksittäisen testitilanteen 15 vuoden takaa:

During these test sessions S. would sit with his eyes closed, pause, then comment: ”Yes, yes . . . This was a series you gave me once when we were in your apartment . . . You were sitting at the table and I in the rocking chair . . . You were wearing a gray suit and you looked at me like this . . . Now, then, I can see you saying . . .” And with that he would reel off the series precisely as I had given it to him at the earlier session. If one takes into account that S. had by then become a wellknown mnemonist, who had to remember hundreds and thousands of series, the feat seems even more remarkable.

Mielenkiintoiseksi tilanteen tekee ikuisen muistamisen mukanaan tuomat haitat S:n elämässä. Häntä vaivasi hyvin vahva synestesia, eli aistien sekoittuminen, ja tämä haittasi elämää. S elätti itsensä vähän aikaa sirkustaiteilijana. Esiintyessä hänelle tehtiin tavattoman vaikeita muistikokeita ja kun niitä esiintymisiä oli välillä kovin tiuhaan, häntä alkoi vaivata häntä varten tehtyjen kirjain ja numero -levyjen laatu. Virheitä tuli nimittäin siitä jos aiemmin käytössä ollut testilevy oli jälkeenpäin muutettu ja muutetut numerot ja kirjaimet oli painettu epäselvästi. Hän saattoi silloin muistaa alkuperäisen testiliuskan, eikä huomioida ollenkaan sille tehdyt muutokset. Häntä vaivasi myös se, että muut ihmiset hänen ympärillään unohtivat asioita tai muistivat asioita väärin.

S alkoi harkita olisiko jo parempi keskittyä unohtamaan asioita! Hän kehitti vähitellen itsesuggestion avulla sellaisen tekniikan, että hän tyhjensi aktiivisesti muististaan aiempia testiliuskoja (sirkusesityksissä) ja tallensi mentaaliselle liitutaululleen vain tuoreimmat kirjain/numero -yhdistelmät. Ennen jokaista sirkusesitystä hän katsoi viimeisen kerran vielä edelliset testiliuskat läpi ja sitten hän pyyhki niillä olleet kirjaimet/numerot pois!

Välillä S:n itsesuggestion voima oli niin vahva, että hän osasi valikoivasti tyhjentää muistijälkiä aivoistaan!

Itsesuggestion avulla S kykeni myös kontrolloimaan elintoimintojaan. Hänen pulssinsa oli tavallisesti noin 70 lyöntä minuutissa. Käyttämällä mielen voimaansa hän kykeni kohottamaan pulssinsa sataan tai alentamaan sen noin kymmenellä lyönnillä normaalista. Kun Lurija kysyi S:ltä miten hän kykeni tähän, vastaus oli seuraava:

There’s nothing unusual about it. I imagine myself trying to catch a train that just took off from the station. I need to catch at least the last carriage to make it. Is it unusual then for my blood pressure to rise? Then I imagine myself lying on a bed perfectly still, trying to fall asleep… I start to doze off … my breathing grows calm, my heart beat slows down …

S kuvitteli siis itsesuggestion avulla miten hän oli juoksemassa ehtiäkseen junaan, jos hänen piti kohottaa verenpainetta tai pulssiaan. Kun pulssia piti laskea, silloin hän kuvitteli olevansa hyvin rauhallisessa paikassa yrittäen nukahtaa.

Mutta ei tässä vielä kaikki! Itsesuggestion avulla hän kykeni nostamaan ja laskemaan kehonsa lämpötilaa. Eräässä kokeessa hän laski toisen käden lämpötilaa ja toisen käden lämpötilaa hän samalla nosti!

 

Lasse Nissilän pro gradu -tutkimuksesta luin lisää synestesiasta:

Lääketieteen historiassa synestesia on tunnettu ainakin kolmesataa vuotta. Erityisen kiinnostuksen kohteena synestesia oli vuosien 1860 ja 1930 välisenä aikana, mutta sen jälkeen se unohdettiin, koska psykologia ja neurologia olivat vielä kehittymättömiä tieteitä, ja käsitteet sekä käsitys hermokudoksen toiminnasta olivat vähäisiä. Suurin syy synestesian tutkimuksen hiljenemiseen oli kuitenkin behavioristisen tutkimusotteen voimistumisessa. Behaviorismi mekanistisine ihmiskäsityksineen asetti niin suuret rajoitukset synestesian kannalta keskeisten sisäisten prosessien käsittelemiselle, että niistä tuli suorastaan tabuja, eikä synestesiaa voitu enää tutkia tieteellisenä kohteena. Uudelleen synestesia nousi tieteellisen kiinnostuksen kohteeksi 1960- ja 1970-luvuilla, ja myös ihan viime vuosina synestesian tutkimuksesta on ilmestynyt julkaisuja.

Lisää Nissilän tutkimuksesta:

Kahden viimeisen vuosisadan aikana synestesiaan on suhtauduttu kahtalaisesti: On ajateltu, että synesteetikot ovat poikkeuksellisia, lahjakkaita yksilöitä, joilla on kyky nähdä – ja joskus tuntea, maistaa, haistaa ja kuulla – asioita, joita ei-synesteettiset eivät voi nähdä. Toisaalta synesteetikkoja on pidetty hysteerikkoina, jotka saavat mielivaltaisia hallusinaatioita väreistä, äänistä, hajuista ja mauista. Sama jännite näkyy, kun arvioidaan ”visionäärejä”, olivatpa nämä maalareita, runoilijoita tai spiritistejä, jotka väittävät näkevänsä jotain mitä muut eivät näe.

Minua kiinnostaisi kuulla, onko lukijoitteni joukossa tällaisia aistihavaintojen sekoittajia? Oletko sinä synestesiaan törmännyt? Mitä mieltä olet ilmiöstä?

Kysy! Kommentoi! Ihmettele!

cropped-christer-sundqvist.jpegChrister Sundqvist
turpaduunari, ravintovalmentaja, biologi, filosofian tohtori

Monessa liemessä keitetty yllätyksellinen tietokirjailija ja suosittu bloggaaja. Tuttu turpaduunari, eli huumorin pilke silmäkulmassa esiintyvä terveysluennoitsija. Löydät lisää tietoa täältä: http://ravintokirja.fi/ 

 

 

 

 

Olisi kiva kuulla kommenttisi!

© 2017 Turpaduunari All Rights Reserved   

Theme Smartpress by Level9themes.