Sensuroimatonta terveys- ja kulttuurivalistusta. Sivuston suunnittelussa avustaa sekä taloudellisesti että ideoinnilla Domainkeskus.com. christer.sundqvist@ravintokirja.fi, 040-7529274, Helsinki

Interpersoonallinen psykoterapia á la Kopakkala

Psykologi Aku Kopakkala oli SSRI-vieroituksen vertaisryhmässä 10.2.2016 puhumassa ”lumeterapiasta”, joka toimii paremmin kuin osattiin arvata. Hakkaa lääkehoidon mennen tullen. Lue ja opi!

Interpersoonallinen psykoterapia (IPT) on Kopakkalan ykkösvalinta. Hieman epäromanttinen hoitomuoto, mutta mitä väliä sillä on, kunhan toimii!

Masentunut ei tiedä mitä hän suree, siksi hoito on niin vaikeaa. (Aku Kopakkala, 10.2.2016)

Saimme aluksi tietää, että IPT  on lyhytterapiaa, joka oikeastaan keksittiin masennustutkimuksissa ”lumeterapiaksi”, sellaiseksi hoidoksi, jonka ei pitänyt auttaa masennuspotilasta millään tavalla. Tähän lumeterapiaan verrattiin sitten niitä ”oikeita” masennushoitoja. Terapiamuodon kehittivät amerikkalaiset psykiatrian professorit Gerald Klerman ja Myrna Weissman.

Masennus on kyvyttömyyttä säilyttää energinen ja optimistinen olo. (Aku Kopakkala, 10.2.2016)

IPT on noin 12-16 viikoittaista käyntiä sisältävä vaiheistettu ja aikarajattu psykoterapiamuoto. Shrinkkeri pyrkii asiakkaansa kanssa keskittymään ennen kaikkea oikeisiin ihmissuhteisiin. Aloitusvaiheessa pyritään vastaamaan kysymykseen: ”Mitkä ovat asiakkaan masennuksen oireet ja mitä ne oireet merkitsevät hänelle?” Terapeutti kartoittaa asiakkaansa oireet ja antaa niistä selkeän palautteen. Sitten hän saattaa intoutua kysymään lisää: ”Mitä tapahtui kun aloit voimaan huonosti?” Terapeutti kuuntelee aktiivisesti asiakasta koko ajan, eikä esimerkiksi mieti minkä merkkiset kesärenkaat hän hankkii autoonsa. Asiakkaan kanssa sovitaan siitä mikä on se perusongelma, jota tässä lyhytterapiassa pyritään hoitamaan ja minkälainen tavoite asetetaan hoidolle.

Aloitusvaiheen jälkeen aloitetaan IPT:n keskivaihe, eli aloitetaan se varsinainen työskentely asiakkaan ongelma-alueiden parissa.  Ongelmat keskittyvät neljään eri osa-alueeseen: 1) Suru, 2) Interpersoonalliset rooliristiriidat, 3) Roolimuutokset ja 4) Interpersoonalliset puutteet. Otetaan käsittelyyn jokin näistä osa-alueista ja shrinkkeri auttaa asiakastaan käymään läpi ongelma-alueen asioita. Hän kysyy tyypillisesti: ”Miten asiat ovat sujuneet sitten viime tapaamisemme?” Jos asiakas luottaa terapeuttiinsa, eikä pidä häntä esimerkiksi täydellisenä tollona, tästä seuraa se, että vähitellen päästään lähemmäs tavoitetta, eli esimerkiksi masennusoireiden häivyttämiseen elämästä. Terapeutti tekee koko ajan tarkentavia kysymyksiä ja rohkaisee asiakasta kokeilemaan ehdottamiaan korjausratkaisuja.

Keskivaiheen fokuksen ollessa surun työstämisessä, täytyy pohtia onko suru esimerkiksi läheisen kuoleman johdosta, johtanut oman elämän mielekkyyden pohtimiseen ja onko suru varmasti käyty läpi. Hyvin monesti suruvaiheeseen juuttunut masennusasiakas on jollakin tasolla estänyt surun läpikäymisen. Suru voi myös olla monimutkaisten vyyhtien kautta kietoutunut traumaattiseksi verkoksi, josta masentunut ei löydä ulospääsyä. Hoidon tavoitteena on helpottaa suruprosessia muistelemalla poisnukkunutta ja terapeutti ohjaa taitonsa äärimmilleen virittäen asiakastaan kiinnostumaan elämästä ja merkittävistä ihmissuhteista. Tuskallista menetystä voi työstää esimerkiksi käyttämällä ”tyhjän tuolin” tekniikka. Asiakas ”näkee” tuolissa kuolleen, kertoo ehkä hänelle miltä hänestä tuntuu, miten kova ikävä hänellä on ja etsii tästä kokemusta loppuun asti eletystä surusta. Luonnollisesti terapeutti joutuu tässä lujille. Itku, kiukku, toivottomuus, lohdullisuus ja hyväksyntä ovat täysillä esillä tuossa tilanteessa.

Meiltä puuttuvat kuolemaan liittyvät rituaalit. Niitä itkijänaisia saisi olla. (Aku Kopakkala, 10.2.2016)

Interpersoonallisessa ristiriidassa asiakkaalla on jossakin tärkeässä ihmissuhteessa mennyt sukset ristiin. Shrinkkeri kysyy tilanteeseen liittyviä lisätietoja, eli onko tunteet kuinka kovin pinnalla, onko tilanne jatkunut jo pitkään ja onko huono kommunikointi syypää tähän. Kopakkala kertoi eräästä pariskunnasta, jossa mies oli muuttanut ullakolle. Vaimo sai hääriä omissa oloissaan, kommunikaatiota ei juurikaan esiintynyt. Voisi luulla, että tuollaisessa tilanteessa terapeutilla on aika vähäiset mahdolliset onnistua. Taitonsa äärimmilleen virittäen noinkin vaikea tilanne voidaan saada paremmaksi. Ihminen kehittyy koko ajan lähimmäistään paremmin kohtaamaan ja ristiriitojen käsittely johtaa hedelmälliseen lopputulokseen. Kyseeseen voi tulla radikaalejakin ratkaisumalleja: ”Mitä järkeä tuollaista ullakolla mököttävää miestä on sietää. Parempi ehkä auttaa vaimoa suhteen loppumisen suremisessa.”

Roolimuutoksella tarkoitetaan sellaista tilannetta IPT:ssä, että masennuksen alku on elämänmuutoksessa, josta asiakas ei ole selvinnyt. Kyse voi olla eroprosessista, lapsen saamiseen liittyvästä ongelmasta, työttömyydestä, eläköitymisestä ja kaveripiirin muutoksesta. Asiakkaalla on paha olla ja usein tapana idealisoida vanhaa roolia ja vähätellä sen kielteisiä puolia. Nyt on kaikki sekaisin ja elämä kohtuuttoman vaikeaa. Terapeutin on vietävä asiakasta kohti nykyisen roolin hyväksymistä elämässä.

Interpersoonalliset puutteet tulevat fokukseksi silloin kun asiakkaan masennus liittyy olennaisesti puuttuviin läheisiin ihmissuhteisiin. Asiakas on hirveän yksinäinen. Osalla arkuudesta kärsivillä ei ehkä ole ollut yhtään aikuisiän ystävää tai ystävyyssuhteet kariutuvat kerta toisensa jälkeen. Tilanne on usein ollut päällä pitkään ja siihen on jo alistuttu, ei tästä mitään tule, yksinäisyyteen minut on tuomittu, ei minun kanssani kukaan tule toimeen. Shrinkkeri ei tällaisessa tilanteessa saa jäädä tumput suorana seuraamaan tilannetta, vaan pinnisteltävä löytääkseen jonkin keskusteluyhteyden, josta sitten vaivihkaa siirrytään varsinaisen ongelman kimppuun. Asiakas saattaa ihmetellä miten helposti hän sitten osasi asiasta puhua kun kerran pääsi vauhtiin. Terapeutti voi antaa jopa treffivinkkejä ja rohkaisee asiakasta sosiaalisten tilanteiden pariin sekä kokeilemaan oppimaansa ihan käytännössä.

Etten vain eläisi elämääni, vaan myös loisin sitä. (Aku Kopakkala, 10.2.2016)

IPT on aikarajattu hoito. Lopetusvaiheessa shrinkkerin on tärkeää ottaa huomioon terapian loppuminen. Lopetukseen liittyy tunteita ja tärkeänä asiana asiakkaan selviytyminen tästä lähtien itsenäisesti elämässään. Hoidon vaikutusta monitoroidaan esim. tarkistuskäynneillä, mutta kaiken kaikkiaan shrinkkeri pyrkii mahdollisimman vähän sekaantumaan asiakkaan elämään hoidon loputtua. Terapeutti pyrkii koko hoidon aikana ottamaan ”asianajajan” tai ”valmentajan” roolin siinä tehtävässä mikä on yhdessä sovittu.

Masennuksen hoidossa IPT:llä on monia etuja. Shrinkkerin ei tarvitse käydä monia vuosia koulussa, yleensä riittää terapian oppimiseen parin päivän pikakoulutus. Lisäksi hoitoaika on lyhyt. IPT on niin käytännönläheistä, että terapeutti ja asiakas ymmärtävät tosi helposti, mitä ovat yhdessä lähdössä tekemään. Akuutin masennuksen hoitoon se toimii erinomaisesti, eikä se puutu liiallisesti henkilön persoonaan tai elämäntapaan. Lisäksi IPT on helposti liitettävissä muihin hoitoihin, jotka täydentävät sen vaikutusta.

On jo aika lopettaa lääkehoidon valtakausi masennuksen hoidossa! Toivotan Aku Kopakkalalle onnea ja menestystä nykyisessä työssään yksityisillä lääkäriasemilla. Mehiläinen -konsernin katala temppu (Kopakkala erotettiin toimestaan Mehiläisessä kun hän oli kritisoinut masennuslääkkeiden heikkoa tehoa ja korostanut niiden laajoja sivuvaikutuksia) on vain unohdettava ja pistettävä uutta pökköä pesään.

cropped-christer-sundqvist.jpegChrister Sundqvist
turpaduunari, ravintovalmentaja, biologi, filosofian tohtori

Monessa liemessä keitetty yllätyksellinen tietokirjailija ja suosittu bloggaaja. Tuttu turpaduunari, eli huumorin pilke silmäkulmassa esiintyvä terveysluennoitsija. Löydät lisää tietoa täältä: http://ravintokirja.fi/ 

 

 

Olisi kiva kuulla kommenttisi!

© 2017 Turpaduunari All Rights Reserved   

Theme Smartpress by Level9themes.