Mitä pelkäät?

Mitä pelkäät? Voin sanoa, etten enää pelkää mitään. Ennen pelkäsin tulevani väärinymmärretyksi. Pelkäsin sanoa toisille ei. Pelkäsin uida yksin. Pelkäsin ranteista kiinniottamista. Pelkäsin isoja koiria.

Pelkäsin myös rakastaa itseäni. Sillä, jos en olisi pelännyt, olisin kohdellut itseäni toisin. Pelätessä voi monta ihanaa ja kullan arvoista hetkeä mennä ohitse.

Pelkäsin myös omia tunteitani, ja että miten ne vastaanotetaan. Yritämme sopeutua yhteiskuntaan ja sen asettamiin vaatimuksiin, oletuksiin, odotuksiin ja tapoihin. Emme anna itsellemme lupaa uskaltaa olla ja tuntea asioita aidosti omana itsenämme.

Kun tarpeeksi kauan suljemme omat tunteet ja halut, niin kohta ei enää tiedosta sitä, mitä oikeasti haluamme tai emme ainakaan osaa pukea sitä sanoiksi.

Kun alamme heräämään, niin sitten pelkäämme toisille avautumista. Pelkäämme menettävämme ystäviä, läheisiä, sukulaisia. Pitävätkö muut minua aivan pimiönä ja hulluna? Vai voisivatko he rakastaa minua myös, vaikka muuttuisin?

Törmäämme jatkuvasti pelkoihin. Heijastamme niitä muista ihmisistä. Minä pelkäsin pitkään sanoa asioista, niin kuin tunsin ja mitä ajattelin. Pelkäsin, että minut hylätään. Monta kertaa näemme toisten kautta sen, mikä itsessä on vialla. Syytämme asioista, joista itse haluamme eroon.

Pelkäsin myös lihovani, ja voi kuinka paisuin. En kyllä pelännyt suojamuurin rakentamista, sillä se tapahtui herkkujen ja alkoholin avulla. Pitihän sitä turruttaa tunteensa, ja kieltää ongelmat.

Mutta ihan turhaan sitä pelkää. Kun uskaltaa kohdata pelkonsa yksi toisensa jälkeen, niin lopulta pääsee tilaan, että lakkaa pelkäämästä. Uskotko, että minä pelkäsin menestysmistä? Pelkäsin sitä siksi, että mitä jos toiset pääsevät selville omista peloistani?

Pelkäsin myös velkaantuvani, ja niin tapahtui. Pelkäsin epäonnistuvani parisuhteessa, sekin tapahtui. Pelkäsin menettäväni terveyteni, ja miten kävikään? Ja kun sairastuin, se oli varmasti paras asia, mitä olen käynyt läpi. Pelkäsin eroani, että se sattuisi. Pelkäsin, että jään yksin. No, totta kai se sattui, ja olin yksinäinen.

Mutta kohtaamalla omat pelot, myöntämällä ne ja selvittämällä niiden juuret, jotka saattavat olla hyvinkin syvällä, asiat helpottuvat. Mikä voima onkaan pelosta irtipäästämisellä. Ei ole oikeasti mitään pelättävää.

Olkaa rohkeasti omia parhaita itsejänne. Voittakaa pelkonne, käsitelkää ne rakkaudella. Jos joku saa niskakarvanne pystyyn, kohdatkaa tilanne. Sillä todennäköisesti tuo ihminen tekee sinulle suuren palveluksen. Hän auttaa sinua kohtaamaan pelkosi. Olkaa hänelle kiitollinen, ainakin mielessänne, jos pelkäätte nolaavanne itsenne.

Kun antaa itsestään paljon, niin saa myös takaisin. Sitä saa, mitä tilaa – niin hyvässä kuin pahassakin.

Lue tästä muita Piken kirjoituksia!

Pike Hilakari

Espoolainen kirjoittaja, toimittaja, äiti.

Tunteellinen älykkö, joka herkästi huomioi ja tunnistaa muutokset ja sen tarpeen niin ympäristössä, lähipiirissä kuin myös itsessään.
Hyvin taipuvainen analysoimaan, pähkäilemään, pohtimaan, selvittämään ja tutkimaan asioita, valmis oppimaan kuulemastaan ja kokemastaan tuottaen herättävää tekstiä kulloinkin pinnalla olevasta aiheesta. Ehdottoman oikeudenmukainen, uskaliaskin kyseenalaistaessaan jämähtäneitä toimintatapoja.

”Jos yksikin ihminen saa avun tekstieni kautta tai toimintatavastani, olen kiitollinen onnistuja.”

About Author

turpaduunari.fi

Christer Sundqvist on monessa liemessä keitetty biologi, yllätyksellinen kirjailija, Suomen suosituin terveysbloggaaja ja monelle tuttu turpaduunari. Jälkimmäinen ammattinimike on tarkoitettu kuvaamaan Christeriä aidoimmillaan: esiintymislavalla toteuttamassa terveysviestintää huumorin pilke silmäkulmassa.

See author's posts