Kirjoittaja: Ari Kaihola

Ari Kaihola on ahkeroinut insuliiniresistenssin parissa. Aika monessa osakirjoituksessa Ari tutustuttaa meidät tähän kaikkien elintasosairauksien äitiin. Ensimmäisessä osassa selvitellään insuliiniresistenssiä koskevien tutkimusten historiaa ja nykypäivää. Toisessa osassa lauotaan elintasosairauksien lähtölaukaus ja kolmannessa osassa sairauksien läpikäynti insuliiniresistenssin näkökulmasta varsinaisesti alkaa (kihti, tuki- ja liikuntaelinten sairaudet, hedelmättömyys, PCOS ja mielenterveyden häiriöt). Neljännessä osassa tarkastellaan kuolinsyytilastojen kärjessä olevia sairauksia (verenkiertoelinten sairaudet, syöpäsairaudet, dementia ja Alzheimer) ja viidennessä osassa koemme insuliiniresistenssin huipentuman (tyypin-2-diabetes). Kuudennessa osassa länsimainen ruokavalio on luupin alla. Seitsemännessä osassa on älliä tarjolla: liikuntaa, lepoa ja lääkkeitä. Kahdeksannessa ja näillä näkymin viimeisessä osassa hän tarkastelee insuliiniresistenssin aiheuttamia kustannuksia.

Lyhenteiden selityksiä: TULE = Tuki- ja Liikuntaelinten sairaudet, TOFI = Thin Outside Fat Inside, PCOS = Polycystic Ovary Syndrom (kuva koottu Kraftin ja Reavenin tutkimuksiin nojautuen)

Insuliinin tasoihin vaikuttaa ruoan lisäksi myös liikunta, lepo ja lääkkeet.

Liikunta

Vaikka ravitsemus onkin suurin vaikuttaja insuliinin liikatuotantoon, on liikunnallakin merkittävä rooli insuliiniherkkyyden säilyttäjänä. Tutkimuksia tästä on vaikka kuinka paljon, joten epäilystä liikunnan edullisista vaikutuksista insuliiniaineenvaihduntaan ei ole. Otamme vain pari esimerkkiä liikunnan hyödyistä:

Tutkimus lihasten insuliiniresistenssistä metabolisen oireyhtymän synnyttäjänä havaitsi, että insuliiniherkät lihakset ottavat vastaan ja varastoivat veren sokeria glykogeenina yli 2 kertaa enemmän kuin insuliiniresistentit lihakset. Lisäksi insuliiniresistenteillä sama määrä syötyä sokeria sai maksan tuottamaan enemmän rasvoja. Hyväkuntoiset lihakset siis toimivat tavallaan puskurina ja estävät satunnaisten hiilihydraattiannosten haitalliset vaikutukset koko kehoon.

Lihasharjoittelu paransi lihasten laatua ja insuliiniherkkyyttä vanhemmilla (yli 55v) tyypin-2 diabeetikoilla. Kuvassa 1 ylempi kuvaaja näyttää tyypin 1 lihassyiden kasvun vaikutuksen insuliiniherkkyyteen. A eli ylempi on treenanneet yksilöt ja B treenaamattomat. Tuosta voi päätellä lihassyiden tärkeyden: mitä enemmän niitä on, sitä enemmän insuliiniherkkyys lisääntyy.

Tuohan on oikeastaan aivan loogista: kun lihas kasvaa, lihassolujen määrä lisääntyy ja niiden myötä lisääntyy mitokondrioiden määrä (solun sisäiset voimalaitokset, jotka polttavat sokeria ja rasvaa) ja myös insuliinireseptoreiden määrä. Kaiken lisäksi nuo edut sai kohtuullisen pienellä ponnistelulla – vain 35min 3 kertaa viikossa.

Ruokavalion siivoamisen lisäksi lihasharjoittelu on yksi parhaista toimenpiteistä oman metaboliansa kunnossa pitämiseksi (=insuliiniresistenssin torjumisessa).

Mutta lihakset eivät ole vain kehon liikuttamiseen tarvittavia moottoreita, vaan ne toimivat myös monimutkaisena ”sisäeritysrauhasena”. Ne joko erittävät itse tai käynnistävät erinäisten metabolialle tärkeiden hormonien erityksen. Siitä kertoo vuoden 2010 nro 4 Tieteen Kuvalehti artikkelissa: Aineenvaihdunta ja muisti vaativat lihastyötä

Lihaskunnolla on siis yllättävänkin laaja vaikutus koko kehon aineenvaihduntaan ja terveyteen. Osa siitä välittyy insuliiniresistenssiä torjuvilla mekanismeilla, mutta lihasten aineenvaihdunnalla on laajempikin merkitys erilaisten välittäjä-aineiden (’hormonien’) avulla.

Lihakset erittävät IL-6 ja IL-15 sytokiineja, joilla ei tässä yhteydessä ole tulehdusta lisäävää vaikutusta, vaan lihaksista erittyessään niillä on vain positiivisia seurauksia.

Lihaksilla on yhteys myös aivoihin

Vaikka BDNF liitetään yleensä aivojen toimintaa ohjaaviin hormoneihin, sillä on yhteys myös lihaksistoon.

Lihasten käyttäminen lisää myös testosteronia

Edellä olevassa artikkelissa kerrottiin lihasten tuottamista sytokiineista IL-6 ja IL-15 sekä BDNF-hormonista. Näiden lisäksi lihasten rasittaminen lisää myös testosteronin tuotantoa. Tämä vuorostaan osallistuu lihasten kasvuun yhdessä kasvuhormonin kanssa.

Lihasten käynnistämänä kasvuhormoni ei ole vahingollista, kuten jatkuvan kohollaan olevan insuliinin ja IGF-1:n yhteydessä. Lisäksi testosteronin määrä korreloi käänteisesti insuliinin määrään ts. testosteronin lisääntyminen alentaa insuliinia (hyvä) ja vastaavasti insuliinin kohoaminen alentaa testosteronia (paha).

Miten kannattaa treenata?

Jotta insuliiniresistenssiä saataisiin torjuttua liikunnan avulla, kannattaa noudattaa Mark Sissonin ohjeita liikuntaan. Ne on laadittu sopimaan kuvitteelliselle kivikauden ihmiselle, joista emme ole kehittyneet ruumiillisesti juuri ollenkaan (ellei lihomista oteta lukuun). Meille siis pitäisi sopia saman tyyppinen liikunta kuin esi-isillemmekin:

• liiku usein hiljaisella vauhdilla – vahvistaa verenkierto- ja immuunijärjestelmiä, edistää tehokasta rasva-aineenvaihduntaa ja antaa vankan pohjan harrastaa intensiivisempiä treenejä

• nosta painavia esineitä – kiihdyttää lihasten kehittymistä, parantaa voimareserviä, kiihdyttää rasvan polttoa ja lisää energiaa

• pikajuokse silloin tällöin – lisää HGH (Human Growth Hormone = kasvuhormoni) ja testosteronin tuotantoa, mikä auttaa parantamaan kuntoa ja hidastaa ikääntymisprosessia ilman liiallisesta treenaamisesta johtuvaa loppuun palamisen riskiä

Uusimmassa artikkelissaan M.Sisson antaa mielikuvituksensa laukata: ”Kuvitellaanpa, että lennät DeLoreanillasi 50 000 vuoden päähän menneisyyteen. Asiat, joita ihmiset tekivät, näyttäisivät melkoisen luonnollisilta, jopa hauskoilta:

• kävellen joka paikkaan, usein kantaen jotain kuormaa

• kiipeilyä puissa, kivillä, kallioilla hunajan ja linnun munien perässä

• maan kaivamista juurikkaiden saamiseksi tai läheisten hautaamiseksi

• painavien esineiden nostelemista, luultavasti eläinten ruhoja

• esineiden heittämistä

• liikkumista todella nopeilla juoksupyrähdyksillä

• juoksemista hitaasti pitkien ajojahtien aikana

• leikkimistä, painimista, tappelua ja tanssimista

• oleskelua ja juttujen kertomista aina kun mahdollista

• kyykkimistä leirinuotiolla ja työkalujen tekemistä tai vaan oleskelua

Lyhyesti, fyysinen työ oli integroitu esi-isiemme elämään.

Ihminen on luotu liikkumaan

Vilkaisu menneisyyteen teki selväksi sen, että ihminen liikkui lähes jatkuvasti tai ainakin tarkoituksenmukaisesti. Nykyaikainen liikkumaton elämänmuoto on elimistöllemme vieras.

Tässä tutkimuksessa 20 nuorta, tervettä miestä laitettiin vuodelepoon 9 päiväksi. Edes 4 viikon treenaus tämän jälkeen ei palauttanut heidän metaboliaansa lepoa edeltävälle tasolle. Lepo oli aiheuttanut insuliiniresistenssin ja 4500 geenin ilmentymä (’toiminta’) oli muuttunut ja vain osa noista muutoksista palautui ennalleen.

Toisessa tutkimuksessa 20 tervettä koehenkilöä (14 miestä, 6 naista) laitettiin 5 päivän vuodelepoon. Tämä johti 67% lisäykseen insuliinivasteessa (glukoosiin), mikä viittaa insuliiniresistenssiin ja lisäsi kolesterolia ja triglyseridejä. Myös heidän verenpaineensa nousi ja verenkiertonsa heikkeni.

Ilman lihasten rasittamista niitä ei voi säilyttää. Tässä pätee erinomaisesti englanninkielinen sanonta:”If you don’t use it, you’ll lose it.” eli jokseenkin

”Käyttämätön lihas on menetetty lihas.”

Lepo

Lihakset eivät kasva ilman lepoa. Se on yksi hyvä syy pitää huolta levon ja treenaamisen tasapainosta. Lepo on siis tarpeen lihasten kasvuun ja sitä kautta insuliiniresistenssin torjumiseen, mutta lepo vaikuttaa myös suoraan insuliiniresistenssiin. Levon puute lisää insuliiniresistenssiä.

Viikon univaje (5h yöunet) ja sen päälle vielä poikkeama vuorokausirytmistä (Circadian misalignment group) saa aikaan pahaa jälkeä: Insuliiniherkkyys (SI) heikentyi lähes kaksinkertaisesti, samoin diabetesriski kohosi (DI=käänteinen riski) yli tuplaten kuten myös tulehdusarvot (hsCRP). Insuliinivaste glukoosiin (AIRg) ei juurikaan muuttunut.

Noinkaan suuria poikkeamia ei tarvitse tehdä levon saantiin – näiden tutkijoiden mukaan jo osittainen yhden yön unen menetys aiheuttaa insuliiniresistenssiä terveillä ihmisillä. He viittaavat myös muihin kokeisiin, joissa 4 tunnin unen vajaus kahtena tai useampana yönä sai aikaan sokerinsiedon heikentymisen 40% ja insuliinivasteen (glukoosiin) pahenemisen 30% muuten terveillä ihmisillä.

Lopuksi he toteavat:

Sleep duration has shortened considerably in Western societies in the past decades. Simultaneously, there has been an increase in the prevalence of insulin resistance and type 2 diabetes. The current study and others (Table 2) indicate that shortened sleep duration is a factor that contributes to glucose intolerance and, even after a single night, to insulin resistance.”

”Unen kesto on lyhentynyt merkittävästi länsimaissa viime vuosikymmeninä. Samaan aikaan insuliiniresistenssi ja tyypin 2 diabetes ovat yleistyneet. Tämä ja muut tutkimukset osoittavat, että lyhentynyt uni on tekijä, joka heikentää sokerin sietoa ja – jopa yhden yön jälkeen – lisää insuliiniresistenssiä.”

Tässä vielä tutkimuksen ”Unen puute: uusi riskitekijä insuliiniresistenssiin ja tyypin 2 diabetekseen” havainnollinen kaavio unen puutteen vaikutuksista:

YLE:n sivuilla julkaistussa artikkelissa unitutkija on lähinnä huolissaan Suomesta ja tuottavuuden lisäämisestä laman voittamiseksi. ”Väsymys huonontaa elämänlaatua, alentaa työkykyä, kasvattaa onnettomuusriskiä niin työtehtävissä kuin liikenteessä” hän myös toteaa. Nuo ovat tietenkin totta, mutta insuliiniresistenssin kautta uhattuna on ihmisen koko terveys. Siitä olisin itse eniten huolissani.

Lääkkeet

Ravintoaineiden lisäksi monilla lääkkeillä on paha taipumus lihottaa käyttäjiään ja monesti taustalta löytyykin lääkkeen vaikutus nostaa insuliinin tasoja.

Lääkkeet saattavat aiheuttaa pysyviä, epigeneettisiä muutoksia ihmisen perimään. Siksi niihin ei koskaan pitäisi suhtautua kevyesti ja milloin vain mahdollista, ensisijaisesti tulisi yrittää ennaltaehkäistä sairaus tai korjata mahdollinen sairauksien taustalla oleva metabolinen häiriö ruokavaliota ja elintapoja muuttamalla. Epigeneettisiä vaikutuksia voi näiden tutkijoiden mukaan olla seuraavilla lääkeryhmillä:

”If this hypothesis is correct the consequences for modern medicine are profound, since it would imply that our current understanding of pharmacology is an oversimplification. We propose that epigenetic side-effects of pharmaceuticals may be involved in the etiology of heart disease, cancer, neurological and cognitive disorders, obesity, diabetes, infertility, and sexual dysfunction.”

”Jos tämä olettamus on oikein, seuraukset nykyaikaiselle lääketieteelle ovat perustavanlaatuisia, koska se merkitsisi nykyisen käsityksemme lääkkeiden vaikutuksista olevan vahva yksinkertaistus. Meidän mielestämme lääkkeistä johtuvia epigeneettisiä haittavaikutuksia saattaa olla sydänsairauden, syövän, neurologisten ja kognitiivisten häiriöiden, lihavuuden, diabeteksen, hedelmättömyyden ja seksuaalisten häiriöiden taustalla.”

Joskus lääkkeitä kuitenkin on pakko käyttää.

Mielenterveyslääkkeet

Monet mielenterveyslääkkeet ovat tunnettuja painonnousun aiheuttamisesta. Tässä opinnäytetyössä kohdassa ”Mielenterveysongelmien hoitoon käytettävät painoa nostavat psyykenlääkkeet” luetellaan ”Yleisimmät psyykenlääkkeet, joilla on todettu olevan painoa nostava vaikutus.” Ja ne ovat: ”klooripromatsiini, tioridatsiini, klotsapiini, risperidoni, amitriptyliini ja valproaatti sekätyössämme käsiteltävät mirtatsapiini, mianseriini, karbamatsepiini, olantsapiini, ketiapiini ja litium. Mirtatsapiinia ja mianseriina käytetään muun muassa masennustilojen hoitoon ja karbamatsepiinia, olantsapiinia, ketiapiinia ja litiumia käytetään muun muassa. bipolaarisen mielialahäiriön hoitoon”.

Tämän suomenkielisen katsauksen englanninkielisessä loppukaneetissa todetaan, että jopa 80% henkilöistä, joita on hoidettu antipsykoottisilla lääkkeillä, kärsivät lääkityksen aiheuttamasta painonnoususta. Katsauksessa on myös hyvä yhteenvetotaulukko eri psyykelääkkeiden painovaikutuksiin. Insuliiniresistenssin ja muiden hormonaalisten häiriöiden synnystä lääkkeiden vaikutuksesta on mainittu näin:

”Olettaen, että SSRI:t lisäävät insuliiniresistenssiä samaan aikaan, kun ne estävät insuliinin eritystä, nämä lääkkeet saattavat kiihdyttää insuliiniresistenssin puhkeamista täysipainoiseksi diabetekseksi.”mikä ei ole ollenkaan voimakkaasti ilmaistu, kun lukee tutkijoiden viittauksia muihin SSRI-käytöstä tehtyihin tutkimuksiin: ”SSRI lääkkeiden pitkäaikaiskäyttö on yhteydessä kohonneeseen diabeteksen riskiin. Tämä voi johtua painonnoususta, joka on usein SSRI-lääkityksen sivuvaikutus. Painon nousu, joka johtaa lihavuuteen, on yhteydessä verenpaineeseen, rasva-aineenvaihdunnan häiriöihin, sydän- ja verisuonisairauksiin, insuliiniresistenssiin ja diabetekseen.” Tämä tutkimus käytännössä vahvistaa sen, että SSRI-lääkkeiden haittavaikutusten taustalla on nimenomaan insuliiniaineenvaihdunnan häiriintyminen.

Lääkkeen käyttäjien oman terveyden vaarantamisen lisäksi SSRI-lääkkeet näyttävät vaarantavan myös sivullisten terveyden. Tässä tutkimuksessa erityisesti nuorilla, mutta myös aikuisilla, väkivaltaisuus lisääntyi merkittävästi. Nuorilla lisääntyminen oli peräti 17-kertainen plaseboryhmään verrattuna.

”Therefore we suggest minimal use of antidepressants in children, adolescents, and young adults, as the serious harms seem to be greater, and as their effect seems to be below what is clinically relevant.”

”Sen vuoksi ehdotamme minimaalista masennuslääkkeiden käyttöä lapsille, nuorille ja nuorille aikuisille, koska vakavat haitat näyttäisivät olevan suuria ja koska lääkkeiden teho ei yllä kliinisesti perustellulle tasolle.”

Kuva Peter Götzschen kirjasta Tappavat lääkkeet ja järjestäytynyt rikollisuus

Kuva osoittaa, että alle 40-vuotiailla riski itsetuhoiseen käytökseen kasvaa sitä suuremmaksi, mitä nuorempi on käyttäjä.

Ja mitä tehdään Suomessa? Onnenpillereitä määrätään ennätystahtia (ao. kuva, SSRI lääkkeet sinisellä) ja jopa joka kolmas (!) v. -87 syntyneistä on jollain tavalla ollut tekemisessä mielenterveyshoitojen kanssa. Näin ei voi jatkua!

”– Mielenterveysongelmat ovat nuorten keskuudessa kansantauti. Vuonna -87 syntyneistä tehdyssä THL:n laajassa seurantatutkimuksessa havaittiin, että ikäluokasta joka kolmas on joko saanut psykiatrisen diagnoosin tai ostanut psyykelääkkeitä, Laitio sanoo.”

Kuinka monta itsemurhaa tai umpimähkäistä väkivallan tekoa vielä tarvitaan, että nämä lääkkeet kielletään lapsilta ja nuorilta?

Verenpainelääkkeet

Sellaisilla henkilöillä, joilla verenpaine johtuu hyperinsulinemiasta (liian korkeat insuliinin tasot), verenpaineen hoitaminen lääkityksellä on suorastaan rikollista. Näissä tapauksissa korkea verenpaine johtuu mitä suurimmalla todennäköisyydellä juuri liiallisesta insuliinista ja verenpaine on sen seuraus.

Ei oireen hoitaminen hyödytä yhtään mitään. Kaikkein ensimmäiseksi pitää saada insuliini alas. Kaiken lisäksi osa verenpainelääkkeistä on yhteydessä lisääntyneisiin t2-diabetestapauksiin eli ne todennäköisesti lisäävät myös insuliiniresistenssiä.

Tämä tutkimus selvittää verenpainelääkkeiden ja korkean verensokerin yhteyttä. Tiatsidit eli nesteenpoistolääkkeet ja beetasalpaajat yhdistetään kaikkein useimmin diabeteksen kehittymiseen.

”Tiatsidi-diureetit yksin tai yhdessä beetasalpaajien kanssa heikentävät sokeritasapainoa verenpainepotilailla, joilla on keskivartalolihavuutta”.

Jälleen kerran tyypillisiä insuliiniresistenssistä kärsiviä verenpainepotilaita (keskivartalolihavuus), joille ei sovi kumpikaan lääkitys ja niistä on pikemminkin haittaa, koska ne pahentavat alla olevaa todellista syytä! Insuliiniresistenssi pitää ensin korjata. Jos sen jälkeen vielä on verenpaine koholla niin sitten lääkitään.

Statiinit

Statiinit lisäsivät diabeteksen esiintymistä 46% tässä Kuopiossa toteutetussa tutkimuksessa. Riski myös suureni annoskoon mukaan. Insuliiniherkkyys väheni 24% ja insuliinin eritys haimasta 12%.

Tuossa pitäisi olla jo tarpeeksi syytä välttää statiinien käyttöä. Insuliiniresistenssin ja diabeteksen – jotka molemmat ovat riskitekijöitä sydän- ja verisuonisairauksiin – aiheuttamisen lisäksi statiineilla on muitakin ’pimeitä puolia’. Kaiken lisäksi niiden tehosta ei ole tieteellistä näyttöä ja tämän kirjoittajat sanovatkin:

”In our opinion – built on evidence-based medicine – and in contradiction with official recommendations, medical doctors should not prescribe statins in diabetics and in patients with metabolic syndromes.”

“Meidän mielestämme – näyttöön perustuvaan lääketieteeseen nojaten – ja vastoin virallisia suosituksia, lääkäreiden ei pitäisi määrätä statiineja potilaille, joilla on diabetes tai metabolinen oireyhtymä.”

Lisää statiinien haittoja

Tämän japanilaisen tutkijan mukaan statiinit estävät myös K2-vitamiinin muodostumisen samalla, kun ne estävät kolesterolisynteesiä. K2-vitamiinin puute puolestaan vaikuttaa lisäävästi sydän- ja verisuoniriskiin ja diabetekseen.

Lääkkeiden – tässä statiinit ja varfariini – lisäksi myös ravinnon sisältämillä kovetetuilla kasvirasvoillaja rypsiöljyllä näyttäisi olevan haitallinen vaikutus K2-vitamiinin toimintaan ja sitä kautta moniin luun aiheenvaihduntaan liittyviin ja sen erittämien ”hormonien” vaikutuksiin kiveksissä, haimassa, suolistossa ja aivoissa. Myös osteoporoottinen vaikutus näyttäisi tuon kaavion mukaan olevan mahdollinen, samoin munuaisten ja verisuonten kalkkeutuminen.

Tutkimuksen yhteenvedossa kirjoittaja toteaa: ”These vegetable oils and medicines such as statin and warfarin share, in part, a common mechanism to inhibit vitamin K 2 -dependent processes, which was interpreted to lead to increased onset of CVD, DM, chronic kidney disease, bone fracture and even mental disorder.”

”Nämä siemenöljyt ja lääkkeet, kuten statiinit ja varfarin jakavat osittain yhteisen mekanismin K2-vitamiinista riippuvaisten prosessien estämiseksi, minkä tulkittiin johtavan lisääntyneisiin sydän-verisuonisairauksiin, diabetekseen, krooniseen munuaistautiin, luunmurtumiin ja vieläpä mielenterveyden häiriöihin.”

Kuva peräisin täältä

100-vuotiaat

Lopuksi vielä eräs havainto, joka liittyy läheisesti koko kirjoitussarjan ydinteemaan – insuliiniresistenssiin. Mikä on yhteinen nimittäjä erittäin pitkän iän saavuttaneilla ihmisillä? Perintötekijät ovat tietenkin yksi tärkeimmistä pitkän iän salaisuuksista, mutta toinen merkittävä asia on erittäin hyvä insuliini- ja sokeriaineenvaihdunta.

Insuliini, IFG-1 ja pitkäikäisyys -nimisessä katsauksessa kerrotaan näin:

”52 tervettä kolmeen eri ikäryhmään (aikuiset, ikääntyneet, sataset) kuuluvaa italialaista keskenään verrattaessa, satavuotiailla havaittiin hyvin säilynyt glukoosin sieto, kuten myös insuliiniherkkyys. Heidän (keski-ikä 102v) glukoosin käsittelykykynsä oli huomattavasti korkeampi kuin ikääntyneillä (78v) ja verrattavissa aikuisiin (n. 45v).”

Insuliinin alhainen taso (kuten kuvassa on esitetty) pitää metabolian hyvin toimivana ja toivottavasti meidät ei-niin-pitkäikäiset perintötekijät omaavatkin mahdollisimman terveenä myös vanhuudessa.

Tähän voi kukin itse vaikuttaa huolehtimalla ravinnon, liikunnan, levon ja lääkkeiden käytöstä siten, että insuliinitasot pysyvät mahdollisimman alhaisina.

Terveyttä loppuun asti!

Seuraavassa ja luultavasti tämän kirjoitussarjan viimeisessä osassa laskemme pyramidin sisältämien sairauksien nykyisiä terveydenhuollon kustannuksia Suomessa ja arvioimme säästömahdollisuuksia. Säästöjen saavuttamiseksi nykyisten virallistenkin ruokavaliosuositusten on syytä muuttua radikaalisti. Muuten meidät hukka perii.

Sitä odotellessa ehdotan, että katsotte tämän Youtube-videon (kesto 18,5min), jossa ennaltaehkäisevälle lääketieteelle omistautunut lääkäri kertoo mistä todella on kysymys.

Ari on tullut tutuksi useiden vieraskirjoitusten myötä.

 

Ari Kaihola

Kirjoittaja on yli 15 v harrastanut terveysasioiden tutkimista ja opiskelua omatoimisesti tavoitteena tieteellisten havaintojen hyödyntäminen oman terveyden ylläpitoon. Tärkeintä terveyden hoitoa on ennaltaehkäisy ja siinä puhdas ravinto. Hippokrateen sanoin – olkoon ruoka lääkkeesi ja lääke ruokasi.