Atena kustannus lähetti arvioitavaksi mainion kirjan vatsan ja suoliston toiminnasta. Kyseessä on uunituore Emeran Mayerin teos “Viisas vatsa : kuinka suolisto ja aivot toimivat yhdessä” (suomentaneet Ulla Lempinen ja Aura Nurmi).
Kirjailija pitää elimistöämme tehokkaan supertietokoneen veroisena ja erityisesti suoliston viisaus hämmästyttää. Ruumiin ja mielen yhteys on todellinen ja suuren kiinnostuksen kohteena on juuri nyt tiedemaailmassa suoliston rooli.
Ymmärretään yhä paremmin, että elintapojen muutos vaikuttaa suoraan niihin säätelyjärjestelmiin, joiden avulla elimistö ja aivot sopeutuvat ympäristöön. Tämä säätelyjärjestelmä ei toimi itsenäisesti vaan osana suurempaa kokonaisuutta. Se säätelee niin ravinnonsaantia, aineenvaihduntaa, ruumiinpainoa, immuunipuolustusta kuin aivojen kehitystä sekä terveyttä.
Olennaisena osana tätä säätelyjärjestelmää ovat suolisto, siinä elävät bakteerit ja viestimolekyylit, joita ne tuottavat hyvin suuressa geenistössään (mikrobiomissa). Kirjailija tarkastelee kiintoisalla tavalla aivojen, suoliston ja suoliston biljoonien bakteerien vuorovaikutusta.
Kiinnostavaa oli lukea siitä miten tämä keskinäinen yhteydenpito vaikuttaa aivojen ja suoliston terveyteen. Aivojen ja suoliston terveys kärsii, jos niiden keskinäinen “puhe” häiriintyy. Kirjailija ehdottaa keinoja kohentaa terveyttä parantamalla suoliston ja aivojen välistä viestintää tai uudistamalla se kokonaan. Tämä on hyvin moderni ajatus!
Suora lainaus kirjasta:
“Viimeaikaisissa tutkimuksissa on selvinnyt, että suolisto mikrobeineen pystyy vaikuttamaan ihmisen tunteisiin, kipuherkkyyteen, sosiaaliseen kanssakäymiseen ja päätöksiin – muihinkin kuin siihen, mikä ruoka miellyttää ja miten paljon pitäisi syödä. Päätösten tekeminen ‘vatsanpohjatuntumalta’ pohjautuu neurobiologiaan, ja suoliston ja aivojen monimutkaisella vuorovaikutuksella on oma roolinsa elämän tärkeissä päätöksissä.”
Ja kirjailija jatkaa:
“Mikrobistolla on tärkeitä, suotuisia vaikutuksia ihmisterveyteen. Parhaiten todennettuja hyötyjä mikrobeista ovat esimerkiksi ruoan sellaisten ainesosien pilkkominen, joihin vatsa ja suolisto eivät yksin pysty; aineenvaihdunnan sääteleminen; ruoan mukana tulleiden haitallisten kemikaalien käsitteleminen ja puhdistaminen; immuunijärjestelmän kouluttaminen ja sääteleminen; sekä vaarallisten tautipatogeenien kasvamisen ja leviämisen ehkäiseminen. Toisaalta häiriöt ja muutokset suoliston mikrobiomissa, siis sen pieneliöstössä laajoine geenistöineen, liittyvät moniin sairauksiin, kuten tulehduksellisiin suolistosairauksiin, antibioottiripuliin ja astmaan, ja niillä saattaa olla yhteys jopa autismikirjon häiriöihin sekä Parkinsonin taudin kaltaisiin hermostorappeumasairauksiin.”
Mayer kertoo selkeästi mitä tapahtuu sitten kun suoliston toiminta menee sekaisin. On kyse tasapainoilusta, sillä suolistohäiriöissä mikrobikoostumus on usein epätasapainossa. Tätä dysbioosiksi sanottua epätasapainoa on erityisesti sairaalapotilailla, joille antibioottien käyttö on aiheuttanut vakavan ripulin ja suolistotulehduksen. Laajakirjoinen antibiootti kaventaa rajusti suoliston mikrobiston lajikirjoa, jolloin sairautta tuova mikrobisto pääsee valloilleen.
Suolistotulehduksen voi parantaa nopeasti tuomalla suolistoon uuden mikrobiomin heikentyneen tilalle. Tällä hetkellä ainoa keino palauttaa dysbioosipotilaiden mikrobiston monimuotoisuus on siirtää suolistoon terveen luovuttajan ulostetta. Mistä saisimme vapaaehtoisia työkseen ulostavia terveitä henkilöitä? Voiko TE-keskus auttaa? Pitäisikö perustaa kakkaavien kamujen kaveripiiri?
Autismi, Alzheimerin tauti ja Parkinson liitetään nykyään suolistohäiriöihin. Puhutaan siitä miten masentuneella voi olla mikrobit sekaisin ja tasapainon saavuttaminen parantaa masennuksen. Stressi vaikuttaa suoliston toimintaan kuten tiedät. Kirjailija uhraa paljon palstatilaa maha-suoli-akselin selvittämiseen. Tietoa on tarjolla valtavasti!
Lainaan taas vähän:
“Enemmistö suolistomikrobeista ei ole pelkästään vaarattomia vaan suorastaan hyödyllisiä terveyden ja hyvinvoinnin kannalta. Tieteilijät puhuvatkin niiden yhteydestä symbionteista ja kommensalismista. Symbiantit saavat isännältään ravintoa, ja vastineeksi ne auttavat ylläpitämään suoliston tasapainoa ja puolustavat sitä tunkeilijoita vastaan. Suolistossa elää kuitenkin myös pieni joukko mikrobeja, jotka saattavat aiheuttaa harmia. Tietyissä olosuhteissa nämä epäluotettavat mikrobit saattavat kääntää aseensa isäntäänsä vastaan. Niillä on nimittäin molekyylityökaluja, joilla ne voivat hyökätä suoliston limakalvoa vastaan ‘tykkitulella’ ja aiheuttaa siihen tulehduksen tai haavoja. Haitallisten mikrobien lojaaliuden saattavat kääntää ruokavalion muutokset, antibioottikuuri tai voimakas stressi, joiden seurauksena tietyt bakteerit lisääntyvät liikaa tai niiden taudinaiheuttamiskyky voimistuu. Se muuttaa aiemmin ystävällismieliset mikrobit vihollisiksi.”
Odota, kääntelen sivua:
“Ihmisen suoliston mikrobit turvautuvat kuitenkin vain harvoin näin aggressiivisiin keinoihin. Yleensä ne elävät kanssamme sopusoinnussa ja pitävät huolen omista asioistaan: ruoansulatuksesta, kasvamisesta ja lisääntymisestä. Oma immuunijärjestelmämmekään ei suuntaa mahtavia aseitaan suolistomikrobeja kohti yksinkertaisesti siksi, että kumpikin osapuoli kärsisi siitä huomattavasti enemmän kuin hyötyisi. Siksi ne tarjoavat toisilleen palveluksiaan. Tämä muinainen sitoumus on sekä rauhan- että kaupankäyntisopimus ja takaa kaikille merkittävää hyötyä.
Mikrobien ja niiden isäntien symbioosi sai alkunsa miljoonia vuosia sitten, ja yhteistyö jatkuu edelleen. Mikrobit saavat viettää suolistossa etuoikeutettua elämää, johon kuuluvat pysyvä ruokahuolto, sopiva lämpötila ja vapaa liikkuvuus. Lisäksi ne saavat ilmaisen yhteyden sisäiseen Internet-liikenteeseemme – jatkuvaan informaatiovirtaan, jossa tietoa kuljettavat hormonit, suolistopeptidit, hermoimpulssit ja muut kemialliset viestiaineet. Tieto pitää mikrobit selvillä tunnetiloistamme, stressitasostamme, siitä olemmeko unessa vai hereillä ja millaisille ympäristöoloille altistumme. Tämän yksityisen tiedon avulla mikrobit säätelevät metaboliittiensa tuotantoa varmistaakseen parhaat mahdolliset elinolosuhteet mutta myös pysyäkseen sopusoinnussa suolistoympäristön kanssa.
Vastineeksi mikrobit tuottavat elintärkeitä vitamiineja, hajottavat ruoansulatuksessa tarvittavaa sappihappoa ja tekevät vaarattomiksi elimistölle tuntemattomia kemikaaleja, niin sanottuja vierasaineita. Niiden tärkein tehtävä on kuitenkin hajottaa ravintokuituja ja monimutkaisia sokerimolekyylejä, joita elimistö ei pysty pilkkomaan tai käyttämään. Näin ne antavat käyttöömme merkittävän määrän lisäkaloreita, jotka muuten menisivät hukkaan ulosteen mukana. Esihistoriassa ihmisiä huoletti enemmän riittävän ravinnon saaminen metsästämällä ja keräilemällä kuin pillifarkkuihin mahtuminen, ja suolistomikrobien tarjoamat ylimääräiset kalorit auttoivat eloonjäämisessä. Nykyään ruokaa on tarjolla ylettömästi ja liikapaino on suoranainen epidemia, joten lisäkaloreista on tullut rasite. Koska sekä mikrobit että niiden isännät kunnioittavat tämän muinaisen sopimuksen avainkohtia, niiden rauhaisa ja molempia hyödyttävä yhteiselo on jatkunut jo miljoonia vuosia. Saavutus on huomattava – olemmehan me ihmiset keskenämme valovuosien päässä tällaisesta harmoniasta.”
Kirjailija pohtii vakuuttavasti suoliston roolia mielenterveydessä, intuitiossa, varhaisten kokemustemme vaikutuksia ja stressiä. Tuntuu kovin tutulta käytännössä ja kiva kun tälle yhteydelle saadaan tieteellistä vahvistusta.
Kirjan ruokavalio-osuus jää hieman ohueksi ja päällimäiseksi jää tunne, että riittää kun ruoka on monipuolista. Mielenkiintoista kirjassa oli ajatus siitä, että suolistobakteerimme ovat “länsimaisia”, jos olemme syntyneet länsimaissa ja jatkamme länsimaisen ruoan syöntiä. Vaikka ryhtyisi vegaaniksi, suolistomikrobisto on ja pysyy tyypillisen sekasyöjän mikrobistona, ja vaikka noudattaisi paleoruokavaliota tästä hetkestä päiviensä päähän asti, suoliston mikrobisto ei muutu metsästäjä-keräilijän mikrobistoksi.
Päätän tämän kirjan yhteiseen lukuhetkeemme, eli esittelen hyödyllisen listauksen:
“Ruoki suoliston mikrobeja näin:
• Pyri maksimoimaan mikrobiston monimuotoisuus syömällä säännöllisesti mahdollisimman paljon fermentoituja ruokia ja probiootteja.
• Ehkäise mikrobiston tulehdusta aiheuttavia reaktioita valitsemalla ravintoarvoltaan entistä parempia ruokia.
• Karsi ruokavaliostasi eläinrasvoja (sic).
• Vältä mahdollisuuksien mukaan teollisesti tuotettuja eineksiä ja puolivalmisteita ja suosi luomulaatuisia tuotteita.
• Pienennä annoskokoja.
• Kiinnitä huomiota raskaudenaikaiseen ruokavalioon.
• Vähennä stressiä ja opettele tietoista läsnäoloa.
• Älä syö stressaantuneena, vihaisena tai surullisena.
• Nauti ruokailuun liittyvistä pienistä iloista ja sosiaalisesta kanssakäymisestä.
• Opettele kuuntelemaan suolistosi aistimuksia herkällä korvalla.”
Christer Sundqvist
turpaduunari, ravintovalmentaja, biologi, filosofian tohtori
Monessa liemessä keitetty yllätyksellinen tietokirjailija ja suosittu bloggaaja. Tuttu turpaduunari, eli huumorin pilke silmäkulmassa esiintyvä terveysluennoitsija. Löydät lisää tietoa täältä: http://ravintokirja.fi/
About Author
Miksei saisi syödä stressaantuneena tai surullisena tai vihaisena?
Kirjailija ja turpaduunari pitää keskeisenä sitä seikkaa miten keskeisessä roolissa ovat aivot ja viestit, joita ne lähettävät elimistölle stressin, surun ja vihan tunteiden aikana. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, aitiopaikaltaan suoliston bakteerit pystyvät vaikuttamaan kiekteisiin ja myönteisiin tunteisiin tuottamalla ja säätelemällä viestejä, joita suolisto sitten lähettää takaisin aivoille. Näin se, mikä sai alkunsa tunteena aivoissa, vaikuttaa suolistoon ja suolistobakteerien tuottamiin signaaleihin, jotka puolestaan lähetetään takaisin aivoihin. Siellä ne voimistavat ja joskus jopa pitkittävät vallitsevaa tunnetilaa.
Ymmärsitkö?
Paluuviite:Paljon kirja-arvosteluja | Turpaduunari