Tämänkertainen turpaduunarin tiededokumentti on suoraa jatkoa huippusuositulle ”Kansa lihoo ja mitalitili laihtuu” artikkelilleni. Tuttuun tapaan fysiologian tiedekohdat ovat alan syvällisintä tietoutta, mutta nimet ovat täysin hatusta vedettyjä salanimiä kuten Seppo Rehunen ja Timo Vuorimaa. Koska nimiltä kuulostavia kirjainyhdistelmiä on vain rajallinen määrä, on teoriassa kuitenkin mahdollista että jollain lukijalla voi olla oikeastikin täysin keksitty nimi kuten Tapani Ilkka.
Mutta sitten takaisin kestävyysurheilun vaativaan maailmaan. Tarina alkaa kultaiselta 1980-luvulta jolloin korruptionistinen USA ja sosialistinen Neuvostoliitto vuorotellen boikotoivat toinen toistensa olympiakisoja. Tässä välissä syvästi suomettunut Suomi eli omaa kriisiään kun kestävyysjuoksu vanhoilla opeilla, sanotaan vaikka kuvitteellisten Kari Sinkkosen ja Rolf Haikkolan opeilla, ei tehnyt vaikutusta opetusministeriössä eikä olympiakomiteassa.
Turpaduunari ottaa tässä esimerkiksi legendaarisen Suomi-Ruotsi maaottelun ja almanakasta vuoden 1981, jolloin Suomen Urheiluliiton (SUL) kestävyysliiton lajipäälikkönä oli vanhan liiton mies josta siis käytämme salanimeä Kari Sinkkonen. Miesten maaottelu Tukholmassa 1981 oli olympiakomitean ukkeleille pahaa katsottavaa ja Suomi voitti ainoastaan täpärästi pistein 214-196. Eniten piikkaria hiersi kestävyysjuoksu, sillä 1500m Suomi voitti pistein 16-6, 3000m esteet Suomi voitti 14-8, 5000m Suomi voitti 13-9, mutta 10000m Suomi voitti ainoastaan pistein 12-10. Suomi oli siis pahassa kriisissä, ja jottain tarttis tehrä.
Se jotain oli tietenkin tieteellinen valmennus ja tarkoitukseen valjastetut urheilijalupausten tuhoamiskeskukset. Tässä välissä kuvioon astuu kuitenkin myös Neuvostoliiton naisjuoksun valmennusporras. Viipurissa asuneelle salaiselle urkkijalle turpaduunari keksi niin vaikeasti lausuttavan sukunimen, että käytämme miehestä jatkossa vain etunimeä Sergei.
Sergein leveille hartioille oli annettu tehtäväksi nostaa maatuskojen eli Neuvostoliiton naisten kestävyysjuoksu kultakantaan vuoden 1988 olympialaisissa Soulissa. Lopulta kävikin niin että 3000m ja 10000m matkoilla jaetuista kuudesta mitalista Neuvostoliitto otti puolet. Sankareita olivat Olga Bondarenko, Tatjana Samolenko ja Jelena Zhupijeva. Sergein seikkailut Suomessa olivat siis onnistuneita.
Alku projektille ei kuitenkaan ollut pelkkää ruusun piikeillä tanssimista. Sergein Lada oikutteli ja aikataulut paukkuivat. Lopulta rajalle tullessa vastassa oli iso kyltti, jossa luki Nuijamaa. Sujuvasti venäjää, suomea ja stadia puhuva Sergei alkoi muuttua hieman varaukselliseksi.
Toisaalta koko reissun idea perustuikin käänteislogiikkaan. Kun kerran Suomi tuotti sellaisia olympiakomitean mielestä kelvottomia urheilijoita kuin Kaarlo Maaninka, Martti Vainio, Håkan Spik ja Lasse Viren, niin tekemällä kaiken toisin pitäisi Neuvostoliiton menestys olla taattu. Ja tulihan sitä menestystä punakoneelle.
Mutkia matkaan oli tullut siis Ladan sytytyksen takia ja Suomessa olikin valta vaihtunut kun Sergei pääsi vodkalla ja metvurstilla lastatulla autollaan paikkakunnalle, jonka nimi oli enteellisesti Vierumäki. Lopulta löytyi myös kohteena ollut kupolihalli olemattoman kokoisen lammen rannalta, joka oli nimeltään Suurijärvi. Täällä oli se kuuluisa LUNSA eli liikunta- ja urheilulääketieteen neuvonta- ja seuranta-asema jossa urheilu-uria tuhottiin oikein urakalla.
Pihalla Sergeitä tervehtivät henkilöt, joista käytämme tässä salanimiä lääketieteen lisensiaatti Seppo Rehunen ja Tapani Ilkan vaimo Maritsa Ilkka. Sergei luuli aluksi, että Seppo ja Maritsa olivat humalassa ja tarjosi heille ystävällisesti vodkaa, mutta kävikin ilmi, että Seppo ja Maritsa olivat vain työnteosta aivan sekaisin. Alkuaikoina Vierumäen lääkäriasemalla kupolihallin sisällä ei nimittäin ollut sentrifugia verinäytteiden käsittelyyn, joten Seppo ja Maritsa olivat pyöritelleet koeputkia laboratoriossa käsipelillä.
Lääkäri Rehusen ravintoluennot olivat myös viihteellistä kuunneltavaa, kun Pekka Puskan Pohjois-Karjala -projekti siirtyi urheilijan lautaselle valtavan makaronipinon muodossa. Kaikenlainen rasvan välttely ihmetytti Sergeitä, joka omaksi onnekseen oli tuonut kunnolla venäläistä metvurstia mukanaan.
Koska turpaduunari yrittää omilla luennoillaan edistää terveellisiä elintapoja, delegoin pahinta päänsärkyä aiheuttavat historian kirjojen kaivelut vanhalle harmaapartaiselle ystävälleni Birdielle. Birdie löysikin valmennuskirjallisuudesta järkyttäviä löytöjä ja tämä kommentti selittääkin paljon nykyistä juoksun tilaa:
”Kun alan klassikko-opus vuodelta 1969 kirjaa kymppitonnin kisassa kuluvat happimäärät ja kalorit sekä selittää että hiilihydraattien ja rasvojen käyttö on yksilöllistä, niin vuosikymmeniä myöhemmin taulukko onkin muuttunut siihen muotoon että kymppitonnin kisassa 95% energiasta tulee lihasglykogeenistä ja erikseen vielä mainitaan että rasvoista ja veren sokerista ei tule lainkaan energiaa. Sen lisäksi että myöhempien aikojen julistus on täyttä valetta, ei sen edes totta ollessaankaan pitäisi oikeuttaa makaroninsyöntitalkoita koska miesten kympin kisassa kuluu vain noin 600-700 kcal eli pelkkänä hiilihydraattina 150-175 grammaa. Nykyvalmentajilta on hukassa sekä lukutaito että laskutaito.”
Mutta palatkaamme taas 1980-luvulle, jolloin Sergei Ladan takakontista löytyvän vodkavaraston avulla sai selville lisää valmentamisen suuria salaisuuksia. Samalla Sergei sai uusia ystäviä kuten Timo Vuorimaa, Juhani Hirvonen ja myöhemmin Tommi Vasankari.
Siinä missä Neuvostoliitossa uskottiin kommunismiin ja testosteroniin, Suomessa Sergei havaitsi vankkumattoman uskon tieteelliseen valmennukseen. Seppo Säynäjäkangas aloitti uuden sykkeen suomalaisessa urheilussa keksimällä Polar-sykemittarin, ja muut hienoudet kuten hapenotto, maitohappo ja askelluksen pronaatio saivat pian omat asiantuntijansa urheilijan leipää syömään. Tähän sopiikin turpaduunarin viikon aforismi joka kuuluu seuraavasti:
”Maailmanmenon monimutkaistaminen myy miljoonia, simppeli suorittaminen siivilöi suolarahat.”
Kun menestystä ei enää tullut lainkaan niin apurahoja ei voinut jakaa menestyksen perusteella vaan piti keksiä korvikepuuhastelua. Se juoksija, joka parhaiten polkee kuntopyörää happinaamari päässään sai palkinnoksi kivoja leirityksiä propellihattuisten yliopistoneuvojien sivistyneessä seurassa. Oikeasti fiksut ihmiset kuten Risto Ulmala ajettiin ulkomaille ja naurettiin perään. Coloradon Susi on uhanalainen laji.
Ilmiö on hieman sama kuin tavallisen kansan lääketieteessä. Aivan kuten olympiakomiteaa ei enää kiinnosta juoksijoiden ajat vaan syketaso ja hapenotto, lääkäriä ei enää kiinnosta potilaan terveys vaan verenpaine ja kolesteroli. Herran vuonna 2015 tehtiinkin taas uusi statiinireseptien kirjoittamisennätys ja 671.158 potilasta statinoitiin. KELA tuki statinointia 42.205.635 eurolla, ja valtio vastaavasti yrittää saada kansan terveeksi verottamalla sähkötupakkaa 5 miljoonalla eurolla. Lääkärisetä on käärinyt pikkusormensa ympärille sekä juoksijan että sohvaperunan.
Lääkärin “etikka” on sen verran katkeraa kalkkia että syytesuoja pysyy voimassa olkoon ongelma mikä tahansa. Lääkäri ei ole vastuussa siitä kun mykoplasma vaivaa juoksijaa vuosikausia tai jos Helsingin kivisillä kaduilla kaatunut ja päänsä kolauttanut kansalainen heitetään terveenä ulos Töölön sairaalasta, vain kuollakseen Meilahden sairaalassa seuraavana iltana. Juoksija oli juossut väärässä paikassa ja kaatunut oli väärin kaatunut.
Nyrkkisääntönä kyllä oikeasti pidetään sitä, että vain kehitysmaassa voi kuolla kovakalvonalaiseen verenpurkaumaan jos kaatumisen jälkeinen tajuttomuustila on kestänyt alle 20 minuuttia. Nykyään on kyllä aika hyviä kirurgeja jotka voivat lennellä ulkomaillekin potilaita katsomaan ainakin jos diktaattori on kyseessä.
Sergein kauppaneuvoskamut kertoivat, että 1980-luku oli suurten yritysjärjestelyjen aikaa suomalaisessa elintarviketeollisuudessa. Vaasanmylly, Suomen Sokeri ja Raisio pelasivat ristinollaa ja MTK sekä MTT juurruttivat rypsinviljelyn nousu-uralle. Monimutkaistaminen tuotiin myös juoksijan ruokapöytään kun rypsiöljyä piti tunkea jokaiseen ruokalajiin nisupullaa myöten ja Torino-makaronia piti syödä järjettömiä määriä.
Melko pian Sergei teki Suomessa saman havainnon, jota Birdien sitaatti aikaisemmin oli jo käsitellyt. Valmennuksessa oli täysin käsittämätön kuva anaerobisen ja toisaalta lihasglykogeenin käyttöön perustuvan energiantuoton mekanismeista. Sergein mielikuvissa kaikki paha kiteytyi Seppo Rehuseen ja Timo Vuorimaahan jotka Valmentajainstituutin avulla levittivät kaikki älyttömyydet ympäri Suomea. Sergein tutut Vladimir Diachov, Vladimir Issurin, Nicholas Romanov ja Nikolai Pavelovich osasivat näin välttää kaikki virheet jotka Suomessa oli testattu.
Tataarituttujensa kanssa Sergei silloin tällöin ajautui muutaman virvokkeen jälkeen henkeviin keskusteluihin propagandan ja indoktrinaation käsitteellisistä eroista. Moni tataari piti suomalaista valmennusoppia täytenä propagandana, mutta Sergei piti tätä ajatuskantaa epävenäläisenä puheena. Aidossa propagandassa kansa tietää että virallinen totuus on täyttä valhetta, mutta indoktrinaatiossa valheeseen uskotaan oikeasti eikä keisarin uusia vaatteita huomaa kukaan. Valmennuksessa indoktrinaation takana oli selvästi viljelytalousväki eikä karjatalous päässyt ollenkaan osingoille. Makaroni säilyy kaupan hyllyllä pitempään kuin kerma tai pihvi, joten hiilihydraattitankkaus ja korkeahiilihydraattinen ruokavalio muuttuivat valmennusopin kantakiviksi.
Tieteellinen valmennus ja Pekka Puskan ja Seppo Rehusen ravitsemusoppi, Mikael Fogelholm tietenkin oppipoikana, ovatkin onnistuneet nostamaan suomalaisen kestävyysjuoksun siihen loistoon missä se on nykyään. Aikaisemmin tässä jutussa jo hieman kerroin vuoden 1981 Suomi-Ruotsi maaottelusta jonka miesten kestävyyslajit Suomi voitti vain vaivoin 55-33. Tänä vuonna Tampereella Suomi otti kestävyyslajeissa turpiin 29-59, mutta suhteellisesti ottaen paras laji oli 10000m, sillä siinä Ruotsi ei ottanut kolmoisvoittoa. Tosin tämän vuoden voittotuloksilla oltaisiin oltu 35 vuotta sitten ylivoimaisesti viimeinen, mutta tämänkin voi ottaa positiivisesti: juoksijat saivat olla radalla kauemmin kuin ennen vanhaan.
Näkyvyys tuo mainosrahoja, ei suinkaan nopea ennätystehtailu. Mietipä vaikka golf-ammattilaisten tuloja suhteessa lajin nopeatempoisuuteen. Tapani ja Maritsa Ilkkakin pitävät golfista Vierumäellä.
Christer Sundqvist
turpaduunari, ravintovalmentaja, biologi, filosofian tohtori
Monessa liemessä keitetty yllätyksellinen tietokirjailija ja suosittu bloggaaja. Tuttu turpaduunari, eli huumorin pilke silmäkulmassa esiintyvä terveysluennoitsija. Löydät lisää tietoa täältä: http://ravintokirja.fi/
About Author
Suomi-Ruotsi maaottelussa 2023 Ruotsi otti kolmoisvoiton melkoisen kehnoilla ajoilla 10000 metrin miesten kisassa !!!
Tokion olympialaisissa 2020 vuonna 2021 pisin matka suomalaisella juoksijalla oli 3000 metrin esteet. Suunnistaja Topi Raitanen ja kelpo aika 8.17,44. Afrikkalainen voitti 10000 m huonommalla ajalla kuin Lasse Viren aikoinaan. Jotain on outoa suomalaisessa valmennuksessa.