Kun parisuhteessa hynttyyt yhteen lyövät marttyyri ja vallankäyttäjä, niin voidaan puhua melkoisesta oppikoulusta. Kumpikin ruokkii toista, ja he ovat tavallaan tyytyväisiä omasta roolistaan, ja usein jäävät siihen tilaan kiinni. Marttyyri kokee itsensä uhriksi ja vallankäyttäjästä aletaan käyttää sanaa narsisti ilman virallista diagnoosia.
Narsisti on aika yleisesti käytetty nimitys vallankäyttäjälle. Siitä on tullut hyväksytty termi, ainakin ymmärrettävä. Tosiasiahan on se, että meissä kaikissa on narsistisia piirteitä. Se on tervettä itsekkyyttä, mutta voidaan tulkita monella tapaa riippuen kuka sitä arvioi ja millainen tausta hänellä on. Yleensä marttyyrin viittaa kantava puoliso asettuu itse uhriksi.
On helppoa olla uhri. Todella helppoa. Siihen rooliin jää helposti vangiksi. Vallankäyttäjä saa toisen tuntemaan olonsa juuri sellaiseksi kuin mitä sanoja hän toisesta on viljellyt. Heikon itsetunnon omaava tuntee itsensä vieläkin kurjemmaksi, riittämättömäksi, surkeaksi. Ja jos miespuolinen vallankäyttäjä vielä huorittelee, sanoo, ettei toinen tule koskaan selviämään ilman toista, niin sitä alkaa uskomaan siihen. Silloin on antanut päätäntävallan itsensä ulkopuolelle, on tullut manipuloiduksi, vahvistanut uhrina olemistaan.
Tällaisessa suhteessa toistensa peilit hakeutuvat toistensa seuraan. Ja usein on narsisti/läheisriippuvainen sitten se toinen määritelmä, jossa ruokitaan ja vahvistetaan toisten pahimpia ja parhaimpia piirteitä. Ja kumpaa sitten enemmän ruokitaan, niin se vahvistuu.
Tällaista tilannetta on vaikea ymmärtää ulkopuolisten, sellaisten, jotka eivät ole samaa itse kokeneet. Sieltä on vaikea nousta pois, jos on alistunut uhriasemaan. Se vaatii tosi paljon uskallusta ja rohkeutta, että uskaltaa päästää irti. Siinä tilassa on heikko, ja ihminen kokee ettei enää tämän alemmas voi vaipua. Ja kokee ettei ole minkään muun arvoinen kuin olla ja pysyä siellä. Jos jäljellä on pienikin toivo itsensä rakastamisesta, niin sieltä pääsee pois – ennen kuin se on liian myöhäistä.
Ystäväni Nanna Vallin toteamukseen on helppo yhtyä:
“Kun suhteessa on marttyyri ja vallanpitäjä, ainut keino ratkaista tilanne on, että marttyyri lakkaa olemasta marttyyri. Uhri lakkaa uhriutumasta. Ja avaa suunsa, astuu omaan voimaansa.
Minäkin olen aiemmissa suhteissani vierittänyt syyn toisen niskoille, pitänyt häntä ties minä narsistina. Jälkeenpäin ymmärsin, että minä pidin tilannetta yllä aivan yhtä lailla olemalla uhri, ottamalla uhrin identiteetin. Se oli vain minun valintani, yksin minun. Minä olin se, joka piti käsissään avainta ratkaisuun.
Näin vastuu omasta elämästä siirtyy toiselle, muille. Ei tarvitse ottaa vastuuta omista tunteistaan, tekemisistään, ei tarvitse katsoa peiliin. Kaikesta voi syyttää toista, muita. Niinhän tämä yhteiskuntakin toimii. Ollaan lampaita. Se on turvallista, ei vaadi vaivaa. Ei vaadi peiliin katsomisia, omien tekojen syiden ja seurausten miettimistä. Mutta ei se _elämistä_ ole.”
Itse päätät omasta elämästäsi, ja missä kohtaa lakkaat olemasta uhri. Itse kirjoitat oman elämäsi käsikirjoituksen, ja määrittelet keitä siihen elokuvaan kuuluu. Et voi aina tietää, mitä heidän rooleihinsa kuuluu, mutta aina voit käsikirjoittaa tällaiset roolit pihalle.
Pike Hilakari
Espoolainen kirjoittaja, toimittaja, äiti.
Tunteellinen älykkö, joka herkästi huomioi ja tunnistaa muutokset ja sen tarpeen niin ympäristössä, lähipiirissä kuin myös itsessään.
Hyvin taipuvainen analysoimaan, pähkäilemään, pohtimaan, selvittämään ja tutkimaan asioita, valmis oppimaan kuulemastaan ja kokemastaan tuottaen herättävää tekstiä kulloinkin pinnalla olevasta aiheesta. Ehdottoman oikeudenmukainen, uskaliaskin kyseenalaistaessaan jämähtäneitä toimintatapoja.
”Jos yksikin ihminen saa avun tekstieni kautta tai toimintatavastani, olen kiitollinen onnistuja.”
About Author
Olen matkani varrella peilannut perimääni ja aikaisempia elämiäni ja näistä löytyi yhteinen sävel : Menettämisenpelko joka on johtanut niin kuin vanhempani olivat omassa roolileikeissään vuoroin marttyyri ja uhri sekä loppujen lopuksi toteuttivat sitä pahinta mitä lapsi voi kokea ” MÖKÖTYKSET ” eli kumpi noista kahdesta todella oli vallassa : molemmat sekä martyyri että uhri , vuoroin vieraissa . N. 15 v. käsittelin näitäkin aiheita ja kuten pelkoa , vihaa , syyllisyyttä , häpeää , kaunaa ja katkeruutta sekä mustasukkaisuutta . Nämä liittyvät oleellisesti uhri / marttyyri valtapeliin . Kaikki on muistijälkiä koetusta perimästä . Kolme viikkoa sitten sain elämyksen , kuin salman kirkkaalta taivaalta : en ollut käsitellyt Itsessäni noita marttyyri ja uhri valtapeliä joka tuhoaa kaiken mikä etteensä saa . Se oli kuin satakiloa olisi pudonnut harteiltani , niin helpottavaa oli ymmärtää kuinka me kannamme perimmämme taakkaa . Menneisyys tarkoittaa sitä , että irti päästämme ne jotka eivät meille kuulu ja tulevaisuus sitä, että olemme tietoisia omista arvomaailmoistamme sekä tarkkailemme ettemme palaa perimämme liisteriin !
Paluuviite:Vuosi turpaduunarin seurassa | Turpaduunari