Sensuroimatonta terveys- ja kulttuurivalistusta. Sivuston suunnittelussa avustaa sekä taloudellisesti että ideoinnilla Domainkeskus.com. christer.sundqvist@ravintokirja.fi, 040-7529274, Helsinki

Miksi en opi?

Sensomotorisen kuntouksen terapeutti Veli Laurinsalo on jatkanut vuonna 2014 julkaisemansa kirjan ”Miksi en opi?” kehittelyä e-kirjana. Tutustuin siihen ja poimin siitä kirjasta mahdollisesti sinua ja erityisesti minua kiinnostavat kohdat.

Miksi lapsi ei opi? Tämä askarruttaa vanhempia ja huolestuttaa lapsen lähipiiriä. Tätä kysytään kyllästymiseen saakka päiväkodeissa, kouluissa, opettajanhuoneissa ja rehtorin kansliassa, kouluterveydenhuollon vastaanotolla, neuvolassa ja erikoislääkärin vastaanotolla. Sitä miettivät eri alojen terapeutit ja kuntoutusalan ammattilaiset.

Veli kertoo miten oppimis- ja keskittymisvaikeuksista on julkaistu lukuisia kirjoja ja artikkeleita aiheesta, mutta kokonaiskäsityksen saaminen tästä pirstoutuneesta materiaalista on vaikeaa, ellei lähes mahdotonta. Siksi hän on koonnut tämän kirjan.

Lapsella ja aikuisella voi olla monenlaisia syitä vaikeuksiinsa oppia asioita. Saamme tietää, että varhainen yleisesti käytössä ollut oppimisvaikeuden nimitys Suomessa oli ”sanasokeus”, joka nykyisin vastaa lähinnä termiä: lukihäiriö. Nimitys kuvaakin varsin hyvin usein keskeisintä oppimisvaikeuden ilmenemismuotoa, eli lukemisen vaikeutta, mutta keskittymisen ongelmaa se ei kuvannut.

Lääkärit alkoivat käyttää sittemmin nimikettä MBD (Minimal Brain Dysfunction = vähäinen aivotoiminnan häiriö, jolla oli orgaaninen tausta). Tämän diagnoosin oireina oli motorinen kömpelyys, erityiset oppimisvaikeudet, hahmottamishäiriöt, keskittymisvaikeudet, epäoleellisten ärsykkeiden seulomiskyvyn häiriöt ja hyperkinesia (lihastoiminnan ylivilkkaus).

Lukemisen ongelmasta käytetään myös nimikettä dysleksia tai spesifi oppimisvaikeus (specific learning disability). Suomessa on yleisesti käytetty ongelmaa hyvin kuvaava nimike lukemis- ja kirjoitusvaikeus. Lapsella on spesifisiä lukemis- ja kirjoittamisvaikeuksia, joita lapsella esiintyy tavanomaiseen kouluopetukseen osallistumisesta ja suhteellisen hyvästä yleisestä älyllisestä kehityksestä huolimatta.

Mutta ei se vielä tähän jää, vaan jos kyseessä on keskittymisen tai paikallaan pysymisen vaikeus voi nimike olla vaikka tarkkaavaisuushäiriö (TH) tai ylivilkkaushäiriö. Nykyisin käytetään laajalti kirjainlyhenteitä ADD (Attention Deficit Disorder) ja ADHD (Attention Deficit Hyperactivity Disorder). Jos oppimisvaikeuteen ei sisälly kielellisiä ongelmia, saatetaan käyttää termiä NLD (Non Language Learning Disability).

Oppimis- ja keskittymisvaikeudet ovat yllättävän yleisiä. Oppimisen vaikeuksista kärsii sen lievemmissä ilmenemismuodoissa jopa n. 20 % väestöstä (noin miljoona suomalaista!) Lääketieteellisissä julkaisuissa on mainittu arvo 8-15%, joilla on erityinen oppimisvaikeus. Lukivaikeutta 6-11%:lla, laskemisen vaikeutta 3-6%:lla, tarkkaavaisuuden häiriötä 7%:lla, laaja-alaisempia kielellisiä vaikeuksia n. 3 %:lla ja motorisia vaikeuksia 2-5%.

Ongelma voi olla näin yleinen senkin takia kun tietoa on niin julmetusti tarjolla joka paikassa, että lisääntyvää tietomäärää seuraa tiedon hallitsemisvaikeuksia. Veli liputtaa rennomman suhtautumisen puolesta. Ihan jokaiseen oppimisvaikeustapaukseen ei liity pysyviä oireita. Pää voi vain olla niin ”täynnä tietoa”, ettei sinne enempää mahdu!

Heikko itsetunto vaivaa. Yhteistä kaikille oppimisvaikeuksille on heikko itsetunto, joka monesti on jo esteenä eteenpäin pyrkimiselle. Miksi ylipäänsä yrittää, kun ei kuitenkaan osaa tai onnistu. Yhteiskunnassa tuntuu olevan suuri peruskoulutuksesta valmistuneiden toimettomien nuorten joukko, joilla ei ole jatko-opiskelu- eikä työpaikkaa. Oppimisvaikeudet ovat usein monien osasyiden aikaansaamia (sekä ulkoisten että sisäisten syiden) ja niitä on selitetty monin lähestymistavoin.

Veli ei laisinkaan innostu oppimisvaikeuksien lääkehoidosta, vaan liputtaa lääkkeettömien täydentävien hoitojen puolesta. Esimerkiksi neurofysiologisesta kuntoutuksesta on paljon enemmän hyötyjä ilman lääkkeiden aiheuttamaa haittaa.

Kirjassa on tarkat ohjeet miten selvittää onko kyse aidosta oppimis- ja keskittymisvaikeudesta. Kirja antaa hyvät tiedot siitä mitä aivoissa tapahtuu oppimisen edistyessä ja mistä häiriöt voivat johtua. Kiehtovaa luettavaa! Pieni ote kirjasta:

Vaikuttaa siltä, että ns. normaalikehitys aktivoi suurimman osan näistä laajoista yhteysverkostoista ilman sen kummempaa erityishuomiota. Mutta eräs näistä yhteysverkostoista näyttää olevan riippuvainen vauvan motorisesta aktiivisuudesta ja varhaiskehityksestä, nimittäin aivopuoliskojen väliset yhteydet. Monet terapeutit raportoivat siitä, ja olemme myös itse havainneet, että oppimisvaikeuksissa ja monissa muissakin ongelmissa tämän aivopuoliskojen välisen verkoston heikko aktivoituminen tuntuu olevan eräs oppimisen ongelmien taustasyitä. Koska tämä ristikkäishermotuksen aktivoituminen tapahtuu pääsääntöisesti alle 1-vuoden ikäisenä, antaa se vahvaa viitettä siitä, kuinka tärkeää ihmisen tulevan kehityksen kannalta hermoston varhainen, oikea-aikainen ja oikealla tavalla reitittyvä hermoverkosto onkaan.

Kannattaako aivoja harjoitella jos on oppimisvaikeuksia? Pitääkö aloittaa kova ajattelemisen harjoittelu? Osin näinkin, Veli valistaa, mutta ensin tulee korjata ne fysiologiset ja kehitykselliset syyt, mitkä aiheuttivat oppimisen ongelmat, ja sen jälkeen koululäksyjen harjoittelulla saadaan enemmän aikaiseksi.

Laadukkaan ravinnon, oikeantyyppisten rasvahappojen, vitamiinien ja kivennäisaineiden tulisi pitää ihmisen terveenä ja antaa kasvun edellytykset. Liikunta ja monipuoliset aistiärsykkeet luovat oppimiselle edellytyksiä, ja innostava ja stimuloiva ympäristö ja opetus / koulu hoitaa sitten opettamisen.

Muistin toiminnasta löytyy paljon herkullista pohdittavaa. Tiesitkö tämän?

Muistijärjestelmän työjuhta = Hippokampus
Hippokampus sijaitsee symmetrisesti kummallakin puolella ohimolohkoilla ja on jatkuvasti aktiivinen prosessoiden visuaalista, auditiivista, kielellistä ja spatiaalista (3-uloitteista tilakäsitettä) muistamisen prosesseja. Hippokampus on ns. väliporras lyhytmuistin ja pitkäkestoisen muistin välillä. Mutta ei ole pelkästään väliporras, vaan se on aktiivinen prosessointijärjestelmä osallistuen työmuistin kanssa tässä ja nyt prosessointiin. Työmuistin avulla aivot prosessoivat käytännössä ympäristön tapahtumia, vertaavat havaintoja aikaisemmin koettuihin muistissa oleviin asioihin ja tunnemielikuviin, tekevät syy-seurauspohdintoja ja työskentelevät älyllisissä tahdonalaisissa prosesseissa. Jos tässä ja nyt koettu asia tai tieto on merkityksellinen, siirtyy tämä muistikuva sitten pitkäkestoiseen muistiin. Hippokampus on myös aivojen ”karttaosasto”, ja esimerkiksi taksinkuljettajilla Hippokampus on muuta väestöä suurempi. Hippokampus vaikuttaa siis mm. muistiin, mielialoihin, oppimiseen, ajatusprosessointiin jne. Mainittakoon, että lääketieteen Nobel-palkinto myönnettiin 2014 tutkijoille John O’Keefenille, May-Britt ja Edvard Moserille tutkimuksista, joissa tarkennettiin aivojen paikannusjärjestelmän toimintaa solutasolla Hippokampuksen alueella.

Ravintoasiantuntijat pitävät muistin kannalta tärkeänä oikeaoppisen ravinnon saantia, joka varmistaa aivoille tärkeät ravinteet, sopivan verensokerin tason, rasvahapot (mm. Omega-3) sekä mineraalit ja vitamiinit. Nämä pitävät ihmisen virkeänä, joka saattaa taas ohjata ihmistä vaikkapa monella tavalla hyödylliseen liikuntaan jne. Vastaavasti jos ravinto on hyvin yksipuolista ja vitamiini ja mineraaliköyhää, voi sillä olla jopa muistiakin heikentävä vaikutus.

Kirjassa esitellään monia muistia parantavia tekniikoita. Yhteenvetona voitaisiin sanoa, että muisti ja muistaminen on sitä tehokkaampaa, mitä useampi aisti siihen kytkeytyy, sekä jos siihen saadaan kytkettyä tekeminen ja jopa emotionaalisia tunnekytkentöjä.

Kirjassa on spekulatiivia osuuksia missä nostetaan esille oikea- ja vasenkätisyyteen (myös jalkaisuuteen!) liittyvät mahdolliset vaikutukset oppimiseen ja muistamiseen. Kirjoittaja kumoaa useimmat uskomukset, eikä näiden asioiden puinti pilaa kirjan yleisvaikutelmaa.

Kirja varoittaa alkoholin vaaroista. Odottavat äidit tekevät oikein jos jättävät alkoholin kokonaan!

Refleksit ohjaavat ihmistä. Sitä saamme oppia. Kiehtovaa luettavaa. Pyynnöstä voin nostaa jonkun refleksitoiminnon keskusteluun.

Stressiä pitää välttää!

Tämä jatkuvaa kohonnutta stressitasoa ylläpitävä tilanne on ihmiselle hyvin raskas ja uuvuttava olotila, jossa suoriutuminen vaatii paljon ponnisteluja ja stressinsietokyky tuntuu olevan rajoitettu. Tämä olotila havaitaan mm. useilla oppimisen ja keskittymisen ongelmista kärsivillä lapsilla ja aikuisilla. Tälle sisäisten stressitekijöiden jatkuvalle olemassaololle annan nimityksen: Krooninen neuraali stressisyndrooma, KNS. Krooninen, koska se on jatkuvasti ”päällä”. Neuraali, koska se johtuu pääasiassa aivojen ns. sisäisien toimintamekanismien heikosta toimintatasosta ja/tai niiden heikosta integraatiosta. Syndrooma, koska se on useiden osa-alueiden lopputulos. Seuraavassa stressimallin kuvassa on esitetty tämä krooninen neuraali stressisyndrooma stressimallin kuvaajan avulla. Tässä mallissa on esitetty kohonnut taustastressi, joka vähentää vastaavasti stressinsietokykyä. Malli kuvaa hyvin arkipäivän tilanteita, joissa kohonneen taustastressin takia pienikin ylimääräinen ärsyke tai keskittymistä heikentävä huomion kiinnittyminen pois oleellisesta saaden ihmisen stressaantumaan ja suoriutuminen kyseiseen tehtävään heikkenee (stressitaso nousee nopeasti yli hyvän toimintatason stressirajan).

Hankkikaa tämä kirja! Kiehtovaa luettavaa!

cropped-christer-sundqvist.jpegChrister Sundqvist
turpaduunari, ravintovalmentaja, biologi, filosofian tohtori

Monessa liemessä keitetty yllätyksellinen tietokirjailija ja suosittu bloggaaja. Tuttu turpaduunari, eli huumorin pilke silmäkulmassa esiintyvä terveysluennoitsija. Löydät lisää tietoa täältä: http://ravintokirja.fi/ 

0 thoughts on “Miksi en opi?”

Vastaa

© 2017 Turpaduunari All Rights Reserved   

Theme Smartpress by Level9themes.