Olen elämäni aikana toiminut vuosia lääketieteen ja lääketeollisuuden tuotteiden suurkuluttajana. Kuten se yleensä on, tämä taktiikka oli huono minunkin kohdalla. Oikeastaan vain ajauduin tilanteeseen, mutta se kaikki tuotti kokemusasiantuntijuutta. Sitä kertyi myös erilaisten lääkärien kohtaamisesta. Lääkärien osaamistaso ja ammattietiikka heijastuivat suoraan minun, potilaan vointiin.
Olen usein pohtinut, miksi ihmiset haluavat lääkäriksi ja onko heillä lääkikseen pyrkiessä ihanteita, jotka saa pettyneenä vuosien varrella heittää romukoppaan. Työ ei olekaan sitä millaiseksi sen oli ajatellut? Et osaakaan auttaa kaikkia potilaita niin hyvin kuin haluaisit. Sinulla ei ole aikaa kohdata potilasta, jotta saisit kokonaiskuvaa hänen tilanteestaan. Määräät potilaille oireenmukaisia lääkityshoitoja ja samat potilaat tulevat usein sitten uusien ja vanhojenkin oireidensa kanssa pian uudelleen vastaanotolle kenties vuosi vuodelta vain huonokuntoisempana.
Koitat viestiä potilaita laihduttamaan ja syömään terveellisesti, mutta oikeastaan et tiedä yhtään miten se käytännön tasolla tapahtuisi, sillä sellaista ei opeteta lääkiksessä. Lääkiksessä opetetaan lääkitsemään, leikkaamaan, sädettämään ja vaikka mitä, mutta ei ennaltaehkäisemään sairastumista ja palauttamaan kehon epätasapainotiloja kohdalleen. Lääkiksessä ei myöskään opeteta kohtaamaan valveutuneita potilaita, jotka saattavat tietää sairautensa hoitamisesta enemmän kuin sinä.
Vuosien saatossa uuvut henkisesti työssäsi ja kyynistyt. Usein et koe myöskään olevasi oman itsesi herra vaan hierarkia on suurta etkä aina saa hoitaa potilasta siten, miten todellisuudessa tietäisit tai arvelisit potilaan parhaaksi. Ylilääkäri tai joku muu pamppu kuten Duodecimin pojat sanelevat tekemisiäsi. Ehkä se vaan on helpompaakin hektisessä ja vastuullisessa työssä?
Jos olet auktoriteettiasemassa, saatat pitää tiukasti kiinni mielipiteistäsi jos nuoremmat tai erikoistumisalasi ulkopuoliset lääkärit yrittävät nokitella. Et halua menettää kasvojasi tai joutua häpeään tunnustamalla, että olet ollut väärässä jossakin asiassa. Päädyt tulpaksi edistymisen tiellä ja vahingoksi potilaillesi.
Maalaan nyt tahallani kielteistä kuvaa lääkärin työstä. Lääkäreissä on toki eroja, kuten viineissä eikä varmasti kaikkien lääkärien työssä ole noita em. ongelmia. Uskon kuitenkin että moni lääkäri ei uskaltaudu tarkastelemaan työnsä ja ammattietiikkansa laatua rehellisesti. Olisiko jotakin muutostarvetta suhteessa potilaiden kohtaamiseen, suhtautumiseen täydentäviin hoitomuotoihin ja uusiin tuuliin tieteen ja lääketieteen alalla?
Otatko kritiikittä vastaan sen tiedon jota sinulle koulutuksissa tarjotaan? Miten hyvin hallitset biokemiaa, jotta voi paremmin ymmärtää ja päätellä asioita ja käyttää omia aivojasi? Katsotko mieluummin näytöltä potilaasi labratuloksista miten hän voi vai kysytkö potilaalta itseltään? Rehellisyyden nimissä, annatko hänen kertoa vai keskeytätkö koko ajan? Kuinka paljon päätät asioita ylipäätään näkemättä potilasta?
Annen taistelu
Pitkäaikaisella potilastoverillani kilpirauhaspotilaiden vertaistuesta on vaikeuksia saada tarvitsemansa lääkitys järjestymään. Koska hän on vähävarainen, tilanne näyttää vielä toivottomammalta. Hän ei ole yksin tilanteensa kanssa. Tuhannet potilaat maassamme ovat vastaavanlaisessa pulassa.
Yrittäessään edetä ja ajaessaan perusoikeuksiaan saada riittävää hoitoa he törmäävät johonkin ihmeelliseen idiotismin, pahuuden ja piittaamattomuuden muuriin, joka vaikuttaa täysin läpipääsemättömältä. Moni joutuu tekemään täydellisen U-käännöksen ja hakemaan apua ulkomailta. Kaikilla ei bensa, ts. raha tähän riitä.
Annan Annen sairaskertomuksen puhua hänen tämänhetkisestä tilanteestaan, joka olisi varsinainen farssi ellei se olisi tragedia. (kuva 1.)
Tässä lääkäri toteaa selvästi kuten asia Annen kohdalla on: ”Kilpirauhasen poiston seurauksena Thyroxin-korvaushoito, jonka aikana vointi ei ole ollut hyvä. Potilas käyttänyt eläinperäistä Efra-valmistetta, taloudellisista syistä palannut kuitenkin takaisin Thyroxiniin.- – Thyroxin-hoidon aikana vointi ollut huono, paino noussut noin 10kg. Keskittymisvaikeuksia, muistin pätkimistä. Lisäksi myös palelua, nivelsärkyä ja öistä virtsaamisen tarvetta, hiusten lähtöä, lapsettomuutta, seksuaalista haluttomuutta. Kokee oireiden alkaneen Efra-lääkityksen lopettamisen jälkeen. Nyt käytössä Thyroxin 125µg kerran päivässä, jonka aikana lab. koearvot ovat mieluumminkin lievän subkliinisen hypertyreoosin puolella. TSH alle viitealueen 0.02. Perifeeriset kilpirauhashormonit T4V 20.8, T3V 4.0 eli molemmat ovat viitteissä. Lääkityksen aikana kuitenkin T3V. on mielumminkin viitearvojen alaosassa ja T4V viitearvojen yläosassa eli T3/T4-suhde ei ole täysin optimaalinen.”
Siis mitä ihmettä? Tilanne on aika selvä. Anne voi paremmin Erfa-lääkityksellään ja yksiselitteisesti huonommin Thyroxin-lääkityksellään. Tästä huolimatta Annelle ei kirjoiteta sitä lääkitystä, jolla hän on voinut paremmin. Tietenkin hän haluaa paremmin itsellään toimivan lääkkeen vaikka se onkin kalliimpi! Vaihtoehtona olisi myös lisätä synteettistä T3-hormonia Thyroxinin kylkeen. Tämähän olisi selvää maalaisjärkeä ja kysymyksessä on Annen hyvinvointi, elämänlaatu ja toimintakyky. Ehkä tällaiset asiat ei hetkauta sitten taas lääkäriä millään tavalla?
Lääkärin tekstistä paistaa myös osaamattomuus. Ei ole mitään järkeä pyrkiä siihen, että T3V olisi hoidolla viitteiden alaosissa. Jos lääkärillä olisi kliinistä osaamista, hän havaitsisi potilaskunnassaan että yleensä riittävästi lääkityillä potilailla nimenomaan T3V on oltava riittävän korkealla tasolla, sillä se on aktiivinen solutasolla vaikuttava hormoni, ei varastohormoni T4V. Itselleni sekä Suomessa, että kansainvälisessä vertaistuessa toimineelle potilasaktiiville ja aihetta myös paljon opiskelleelle tämä on täysin selvä asia.
TSH saa myöskin painua nollille ilman että kyseessä olisi liikatoiminta. Potilaita pidetään usein virheellisesti alilääkittyinä kun tuijotetaan liikaa TSH-arvoon. TSH on aivolisäkehormoni, ei kilpirauhashormoni. Sen tarkoitus on stimuloida kilpirauhasta tuottamaan kilpirauhashormoneja. Annelle TSH:sta ei ole mitään hyötyä, sillä hänellä ei ole enää kilpirauhasta mitä stimuloida ja muutenkin hänellä hormonit tulevat purkista. Näitä perusasioita kilpirauhashormonien toiminnasta opetetaan jo lähihoitajakoulutuksessa. Miksi yliopistosairaalaan lääkäri ei hallitse perusasioista? Hänelle on kenties opetettu nämä asiat suoranaisina dogmeina eikä hän osaa niitä kyseenalaistaa.
Ehkä lääkäri olettaa että matala T3V riittää ja kaikilla potilailla pitäisi pyrkiä samoihin hormonimääriin. Tässäkin asiassa olemme yksilöitä. Siinä on suuria yksilöllisiä vaihteluita, kuinka tehokkaasti kehomme solutasolla muuntaa T4-hormonista aktiivista T3-hormonia. Sekä geenit, että terveydentila säätelevät tätä muuntoa. Annen pulssista, verenpaineesta ja kehon lämpötiloistakaan ei mainita mitään. Nämä ”perusvitaalit” olisivat hyvin tärkeitä hoidon arvioinnissa kilpirauhaspotilaalla.
Annen tilannetta on käsitelty usean lääkärin palaverissa. (kuva 2)
Tässä myönnetään, että Annen T3V tosiaankin on vähän matala, mutta väitetään edelleen, että silti ollaan subkliinisellä liikatoiminnalla. Miten voi olla liikatoiminnalla jos T3V on matala? Aktiivinen hormoni, siis solutasolla vaikuttava kilpirauhashormoni on matala, mutta silti lääkäreiden mielestä ei ole mitään perustetta T3-hormonin lisäämiselle hoitoon, koska THL (Palko) on niin kerran sanonut. Sillä ei näytä olevan mitään merkitystä, että potilas on aikaisemmin T3-hormonia sisältävällä eläinperäisellä lääkityksellään voinut hyvin. Mainittakoon tässä, että THL:ssä ei ole minkäänlaista asiantuntemusta kilpirauhasasioissa ja monet Palkon käyttävät asiantuntijat ovat samoja henkilöitä, jotka ovat olleet Valviran ”asiantuntijoina” vaikeuttamassa kilpirauhaspotilaiden lääkkeidensaantia Suomessa. Pieni piiri pyörii.
Jäämme toivomaan, että Anne saa jollakin tavalla järjestettyä itselleen sellaisen hoidon, jolla hänen työ- ja toimintakykynsä säilyvät ja vointi on hyvä.
Dogmi sanana mielletään usein uskontojen harjoittamiin opinkappaleisiin. Sanakirjan mukaan dogmi on myös todistamatta päteväksi katsottu lause. Lääkärikunnan auktoriteettien osalta dogmeina tuntuvat olevan: Thyroxinin tulee toimia kaikilla. Kaikilla noudetetaan samoja viitearvoja ja hoito perustetaan niihin. Potilaan voinnilla ei ole merkitystä. T3-lääkitystä ei tule antaa vaikka se voisi auttaa potilasta merkittävästi.
Meillä on Suomessa uskonnonvapaus. Yhtäläistä vapautta saada toimivaa lääketieteellistä hoitoa ei kaikilla ole.
Nina Saine
Kirjoittaja toimii kokemusasiantuntijana ja vertaistukihenkilönä kilpirauhaspotilaiden parissa ja opiskelee ravintoneuvojaksi ja edelleen ravintoterapeutiksi. Vastaanotot hänellä on Tampereella ja Hyvinkäällä. Hän on kiinnostunut integratiivisesta ja funktionaalisesta lääketieteestä ja harrastaa myös kaikkea luovaa, kuten korujen tekemistä. Nina pitää blogia osoitteessa jalkeilla.blogspot.com
About Author
Toinen Suomen kahdesta osaavasta endokrinologista kertoo (mm. Kilpi-lehdessä 3-2013) että muulla kuin T4-monoterapialla tarkkaillaan T3v-arvoa joka on oltava 5…6 Tässä tiivistelmä http://bit.ly/1mKHqvP
Paluuviite:Missä mennään kilpirauhaskiistassa? | Turpaduunari