PESHLA tuo toivoa syöpäpotilaalle

Kirjoittaja: Christer Sundqvist

Syöpä on yleinen sairaus. Jokainen meistä tuntee jonkun, jolla on syöpä. Syöpä herättää voimakkaita tunteita. Tässä joitakin tuoreita kansankielisiä ajatuksiani syövästä ja sen hoidosta. Vaikka kyse on minun ajatuksistani, tähän kirjoitukseeni olen saanut innoitusta monilta, monilta asiantuntijoilta ja syöpään sairastuneilta. Muutamat terveysalan ammattilaiset, jotka ajattelevat syövästä toisin kuin kollegansa, eivät halua nimeään julkisuuteen, sillä he eivät halua, että viranomaiset tarkkailevat heidän toimintaansa ja pelkäävät jopa menettävänsä oikeutensa harjoittaa ammattiaan. En liioittele. Tämä on faktaa.

Rohkeista ohjeistuksista pitää tosin syyttää vain minua. En nimittäin enää voinut olla hiljaa. Syövästä saamani tiedot pitää julkistaa, vaikka ne ovat melko epämukavia tietoja. Tietoja olen siis saanut terveyden ammattilaisilta, tutkijoilta, kokemusasiantuntijoilta, maallikoilta ja erityisesti syöpäpotilailta itseltään, mutta kritiikki kohdistukoon minuun, joka kirjoittaa nämä rivit. Kiusatkaa minua. Ei potilasta. Ei lääkäriä.

Ei sinun ole pakko näitä rivejä uskoa, mutta lue ne nyt kuitenkin ja pohdi olisiko tässä jotain tolkkua. Mennään heti asiaan! Otetaan yksi outous käsittelyyn, eli vakiintuneen syöpähoidon outous.

 

Käsitykseni syövästä on muuttunut

Kun joitakin vuosia sitten ryhdyin ensin vapaaehtoisesti ja sitten pientä palkkiota vastaan tukemaan yksityistä syöpäsäätiötä (Petrasäätiö) tutkittuun tietoon perustuvilla kirjoituksillani ja tutkimustyölläni, käsitykseni syövästä on muuttunut. Käsitykseni syövän lohduttomuudesta mureni murenemistaan. Totesin, että syöpä ei olekaan kuolemantuomio, vaan syövän kanssa voi elää, siitä voi mahdollisesti parantua (ainakin niin, että se pysyy oireettomana) ja paljon on tehtävissä kun saat syöpädiagnoosin. Sain tutustua ihmisiin, jotka pitivät syövän kurissa sekä koululääketieteen keinoin että täydentäviin ja vaihtoehtoisiin menetelmiin tukeutumalla. Ihmeitäkin tapahtui, syöpä vain hävisi, mutta se on äärimmäisen harvinaista.

Olen saanut tavata fiksuja ihmisiä, jotka kyseenalaistivat heille tarjottua tavanomaista syöpähoitoa kuten esimerkiksi kemoterapiaa ja sädehoitoa. He eivät vastustaneet tätä sen takia, että kapinoisivat lääketeollisuutta vastaan, vaan pääosin sen takia, että olivat nähneet joko omalla kohdallaan tai jonkun muun syöpäpotilaan kohdalla, että terveys romahti vaikka tarkoitus oli parantua sairaudesta. He olivat käyneet välillä turhauttavia keskusteluja hoitavan lääkärinsä kanssa siitä oliko heille ehdotettu vakiintunut hoitokäytäntö parasta mahdollista syövän hoitoa. Olisiko jotain muuta tehtävissä? Voitaisiinko kokeilla jotain ihan muuta hoitomenetelmää?

Outoja asioita

Yleensä lääkäri oli jyrkästi vastustanut hoitokäytännöistä lipsumista ja varoittanut kaikenmaailman huuhaa hoidoista vaikka tietoja ei juurikaan ollut siitä menetelmästä, joka otettiin puheeksi. Lääkäri oli pelotellut syöpäpotilasta, että jos ei suostumusta saada tähän koululääketieteen suosimaan hoitoon, niin kuolema uhkaa heti. Niskoittelu lääkäriä vastaan johti monissa tapauksissa siihen, että potilasta pidettiin hankalana. Jos lääkäri ohjeisti, että nyt kannattaa keskittyä vastaanottamaan tarjottu hoito, eikä liiaksi rasittaa itseään muilla pohdinnoilla, niin tuleehan siinä väkisinkin aika mietteliääksi. Pitääkö minun todellakin syödä ihan mitä tahansa ruokaa kemoterapiajaksolla, vetää hiilareita kaksin käsin saadakseni edes jotain energiaa elimistööni? Eikö minun pidäkään syödä mahdollisimman terveellistä ruokaa? Pitääkö minun suostua tarjottuun uuteen sädehoitojaksoon vaikka viimeksi menin siitä niin huonoon kuntoon, eikä se kuitenkaan auttanut pitämään syöpää loitolla?

Tieteen nykykäsitys syövästä on, että syöpäsolut jostain syystä kasvavat holtittomasti johtuen säätelyhäiriöstä ja solujen jakautumisen häiriötilasta. Hoidoissa pyritään häiritsemään syöpäsoluja mahdollisimman paljon ja samalla yritetään säästää terveitä soluja tuhoutumasta hoidon aikana. Tieteessä on tapahtunut vallankumouksellisia läpimurtoja syövän mekanismien tuntemisessa. Tiedetään tosi paljon siitä mikä tuhoaa syöpäsoluja ja mitkä toimenpiteet suojaavat elimistöämme syövän ja lääkkeiden tuhovaikutuksilta. Eläköön syövän tutkimustyö!

Elimistössämme on tehokas syöpäpuolustus. Meillä on immuunipuolustus, erinomainen järjestelmä, joka pitää kurissa sairauksia, myös syöpää.

 

Nyt tullaan hyvin outoon asiaan

Tietoa on siis syövän, lääkkeiden, hoitojen ja immuunipuolustuksen roolista syövänhoidossa. Tiedetään esimerkiksi miten tärkeää on huolehtia siitä, että immuunipuolustus pysyy mahdollisimman vahvana suojakilpenä sairauksia vastaan. Kuitenkin juuri tämä seikka tahtoo unohtua syöpähoidoissa. Kemoterapia ja sädehoidot raunioittavat immuunipuolustusta! Ja juuri tätä hoitoa on tarjolla syöpäpotilaalle.

Todella riipaisevia tositapahtumia olen saanut seurata kun syöpäpotilasta hoidetaan vakiintuneilla hoitokäytännöillä. Eräässä tapauksessa syöpäpotilas oli huomattavalla tavalla tervehtynyt noudatettuaan uskollisesti erästä PESHLA-elämäntapaa. Potilas oli silmin nähden tyytyväinen olotilansa parantumiseen. Tämän seikan huomasi myös häntä hoitava lääkäri. Nyt kun hänen vointinsa oli selvästi parantunut, niin voitaisiin kokeilla syöpään ihan uutta syöpälääkettä. Potilas uskoi lääkäriään ja otti lääkekuurin vastaan.

Nielaisen. Tukahdutan äkillisen tunteenpurkaukseni. Yritän olla itkemättä.  Potilas ei enää ole elossa. Hän kuoli kun lääke romahdutti hänen vahvistuneen immuunipuolustuksensa. Kauhea juttu!

 

Ohjeistus syöpäpotilaille ja hoitohenkilöstölle

Sinun ei ole pakko uskoa tätä seuraavaa ohjeistustani, mutta se saattaisi olla erittäin merkittävä tieto:

Kun syöpä havaitaan, hyväksy silloin koululääketieteen vakiintuneet hoidot. Anna koululääketieteelle mahdollisuus! Ota mukisematta vastaan mahdollisesti tarjottu leikkaus, sädetys, kemoterapia, muu hoito. Monissa tapauksissa koululääketieteestä on apua. Syöpä saadaan poistettua ainakin väliaikaisesti ja hoidot saattavat tepsiä.

Mutta sitten pyydän korkeinta mahdollista huomiota tälle seikalle:

Kuluu vuosi, kuluu kaksi, kolme, neljäkin ja lopulta se maaginen viisi vuotta kuluu syöpähoidoista. Lääkäri katsoo oppikirjastaan, että nyt hän uskaltaa sanoa potilaalle ne kohtalokkaat sanat: Olet terve! Olet parantunut syövästä! Onneksi olkoon!

Mitä vikaa tässä on? Lääkärihän haluaa potilaan parasta. Hän haluaa ilmoittaa potilaalle ilouutisen. Tämä on kuitenkin karmaiseva virhe. Totuus on, että syövästä on lähes mahdotonta päästä kokonaan eroon. Elimistöön jää väkisin, tehokkaista hoidoista huolimatta, jokin pieni syöpäpesäke, joka vaivihkaa muhii siellä kropassa. Potilas saa mahdollisesti viattoman flunssan tai jokin muu seikka romahduttaa hetkeksi immuunipuolustuksen. Syöpä huomaa tilaisuutensa tulleen. Syöpä herää uudelleen henkiin ja nyt sitä on joka puolella elimistöä.

Uusiutuneeseen syöpään liittyy kohtalokas virhearviointi vakiintuneessa koululääketieteellisessä syöpähoidossa. Tästä minun ihan pakko kirjoittaa, sillä tämä on erittäin tärkeä asia.

Lääkäri huomaa papereistaan, että jo nujerretuksi luultu syöpä on herännyt uudestaan henkiin. Tässä tilanteessa potilaaseen kohdistetaan taas koululääketieteen hoitoja ja usein käytetyt hoidot ovat tosi rajuja. Onhan syöpä nyt levinnyt joka puolelle elimistöä. Aikaa ei ole hukattavissa. Paniikki iskee. Huomataan, että hoidot eivät tepsi ja immuunipuolustuksen romahtaessa lopullisesti, kuolleen omaisille ilmoitetaan, että teimme kaikkemme potilaan pelastamiseksi, mutta syöpä vain leviää. Seuraavaksi siirrytään palliatiiviseen hoitoon. Potilas kärsii ja omaiset surevat.

 

Näin pitää tehdä!

Suorasukaiseen tyyliini kerron nyt ihan kaikille suomalaisille miten tämä syövänhoito pitäisi toteuttaa. Potilaalle ei milloinkaan saa sanoa, että syöpä on parantunut. Ei, syöpä odottaa tilaisuuttaan ja herää uudestaan henkiin.

Näin pitää tehdä: Koululääketieteelle annetaan se eka mahdollisuus näyttää mihin moderni syöpähoito pystyy. Monesti henki pelastuu. Hoidot tepsivät. Mutta sitten jos syöpä uusiutuu, niin varotaan käyttämästä rajuja vakiintuneita syöpähoitoja ja siirrytään käyttämään parhaita lempeämpiä menetelmiä koululääketieteen parista ja panostetaan aivan erityisesti täydentäviin ja vaihtoehtoisiin hoitomenetelmiin ja terveelliseen elämäntapaan. Ideana on pitää huolta siitä, että immuunipuolustus pysyy vahvana ja syöpää häiritään eri toimenpitein (varoen koko ajan romahduttamasta immuunipuolustusta, sillä se on se pelastusrengas, joka pitää potilaan elossa).

Paras mahdollinen elämäntapa syöpäpotilaalle on PESHLA! Tutustu siihen. Soita! Kirjoita! Aktivoidu! Usko minua! Opi uusi ajattelumalli!

Kuvassa on suuri innoittajani Antti Oinas, PESHLA elämäntavan kehittäjä.

 

cropped-christer-sundqvist.jpegChrister Sundqvist
turpaduunari, ravintovalmentaja, biologi, filosofian tohtori

Monessa liemessä keitetty yllätyksellinen tietokirjailija ja suosittu bloggaaja. Tuttu turpaduunari, eli huumorin pilke silmäkulmassa esiintyvä terveysluennoitsija. Löydät lisää tietoa täältä: http://ravintokirja.fi/ 

Olisi kiva kuulla kommenttisi!