Kirjoittaja: Christer Sundqvist
Olin suomalaisseurueen kanssa työkeikalla Malesiassa. Saarnasin siellä rasvoista ja opin arvostamaan punaisen palmuöljyn eteen tehtyä kehittelytyötä United Plantations -yhtiössä. Ne tekevät maailman puhtainta ja maistuvinta palmuöljyä kunnioittaen luontoarvoja ja kestävää kehitystä.
Rasvasaarnaa en lähde tarjoamaan nyt, vaan tarjoan näkökulmaa länsimaisen ravitsemusvalistuksen järjettömyyteen.
Virallisen tahon ravitsemuspropaganda
Voitteko kuvitella, että länsimainen terveydelle vahingollinen virallisen tahon ravitsemuspropaganda on saavuttanut kaikessa laajuudessaan myös Malesian, joka on maailman suurimpia palmuöljyn tuottajia? Artikkelikuvassa näette mitä meille tarjottiin aamupalaksi. Pelkkää hiilarihöttöä ja rasvatonta jogurttia.
Miten on mahdollista, että älyttömyys on ulottunut jopa maleasialaisen rasvafirman aamiaispöytää sotkemaan? Maailman puhtainta palmuöljyä ei ollut tarjolla edes meille rasvaa rakastaville suomalaisille. Pelkkää rasvattomuutta oli tarjolla! “Rasva on epäterveellistä”-kehotus on nololla tavalla sekoittanut malesialaisten luontaiset, vuosituhansien takaiset ruokaperinteet.
Ei mikään naurun asia
Tämä ei ole naurun asia. Kirjoitin aikoinaan vuonna 2006 Naurusaarten tilanteesta:
Otin selvää asiasta ja kerron mitä Naurusaarille tänään kuuluu! Tohtori Paul Zimmet on rohkeasti pitänyt Naurusaarten diabeteskatastrofia CocaColanisminia (Zimmetin oma termi!). Hänen mukaansa Nauru on kääntymässä itkuun tästä syystä: Kaupat myyvät suuria määriä prosessoitua teollista ruokaa, haitallista naposteltavaa, rasvaista lampaanlihaa, suklaata, sokerisia keksejä, keittorasvaa pullokaupalla jne. Suurin osa tästä hyllytavarasta on peräisin Australiasta ja Uudesta Seelannista. Tuoreita hedelmiä ja vihanneksia on sen sijaan vaikea saada. Varsinkin tuoreen ruoan varastoiminen on ongelma, sillä saarella on välillä pitkiäkin sähkökatkoksia, jolloin tuore ravinto pilaantuu helteisessä ilmastossa.
Länsimaiden dumppaaman roskaruoan lisäksi on käynyt niin, että naurulaiset ovat innostuneet autoilusta! Tekosyynä lisääntyneeseen autoiluun pikkuruisella Tyynenmeren saarella pidetään nälkäisiä koiranrakkeja, jotka ahdistelevat kävelijöitä ja erittäin kuumaa ilmastoa. Tuntuu käsittämättömältä, että autoilu koetaan tärkeäksi saarella, jonka rantaviivan pituus on 30 km! Satelliittikuvassa näkyy toki muutama tienpätkä. Lopullinen katastrofi on valmis kun Nauru on tunnettu lihavista henkilöistään. Lihavaa henkilöä pidetään menestyksen symbolina saarella ja paksussa kunnossa oleva pohatta koristaa esimerkiksi Bank of Nauru’n liikemerkkiä. Niin kuin tässä ei vielä olisi ollut tarpeeksi, naurulaisia rangaistaan vielä erityisen huonoilla perintötekijöillä. Vielä tarkistamattoman tiedon mukaan naurulaisten ongelmana on “säästögeeni” (“thrifty gene“), joka johtaa erittäin tehokkaaseen rasvan varastointiin elimistössä. Säästögeeni on perintötieteilijä James Neelin mukaan seurausta siitä, että jotkut etniset ryhmät ovat historian saatossa eläneet nälissään pitkiä aikoja ja tästä syystä kokeneet varsin voimakasta evolutiivista painostusta. Spekulatiivisen hypoteesin mukaan tämä olisi johtanut säästögeenien ilmaantumiseen suuremmassa määrin kuin muussa väestössä.
Minun mielestäni kyse on länsimaisen roskaruoan ja liikkumattomuuden yhteisvaikutuksesta. En ole kuullut, että Pohjois-Karjala olisi ilmastomuutosten villitsemänä yllättäen siirtynyt Naurusaarille vaikka tutkimustulosten tulkinta on välillä naurunalaiseksi osoittautunutkin. Todennäköisesti Pohjois-Karjala-tutkimusta ja suomalaista diabeteksen ehkäisytutkimusta ollaan viemässä saarelle. Muistutettakoon vain, että saaren väestö on ennenkin pärjännyt ja pysynyt hengissä. Ongelmana on tuo luokattoman huono ruoka ja virvoitusjuomateollisuuden invaasio saarelle. Tilanne korjaantuu palauttamalla saaren ravitsemus esiteolliselle tasolle. Tämä on muuten suomalaisellekin ihmiselle se paras tapa ruokailla – Esiteollinen ruokailu. Monipuolisesti, kohtuudella, säännöllisesti, teollisia eineksiä vältellen, virvoitusjuomat ja karkit kerta kaikkiaan unohtamalla, korkealuokkaisia rasvoja ja matalaglykeemisiä hiilihydraatteja nauttien sekä omaksumalla liikunnalle myönteinen elämäntapa.
Länsimaiset ruokatavat ja terveyskatastrofi
Hyvältä ei näytä Malesian tilanne. Isännät kertoivat kasvavista terveysongelmista ja löysin siitä laajan tieteellisen koosteartikkelin. Erityisesti nuoret ovat omaksuneet länsimaiset ruokailutavat ja seuraukset ovat kauhistuttavat: Tyypin 2 diabetes ja ylipaino lisääntyy räjähdysmäisesti.
Samoan saarella on kohta ylipaino ja diabetes yleisempää kuin normaalipaino ja terveys. Taas suurimpana syyllisenä mainitaan länsimainen sairastuttava virallinen ruokavalio. Paratiisimaisella Fiji-saarella on sama meno!
Pyysimme isäntiämme varmistamaan, että tulevaisuudessa heidän bisnesvieraansa saavat vierasmajalla nauttia ruokapöydässä täysrasvaista jogurttia ja yhtiön omaa punaista palmuöljyä esimerkiksi salaatin päälle. Tulemme seuraamaan tarkkaan tilannetta.
Rakas blogikirjoituksieni lukija: Opi sinäkin rakastamaan hyvälaatuisia eläin- ja kasvikunnan rasvoja. Tarkkaile hiilihydraattien saantiasi, sillä hiilarit kiipeävät vyötäröllesi pelottavan ahnaasti. Sano tomerasti ei länsimaisen virallisen ruokavalistuksen järjettömyydelle.
Christer Sundqvist
turpaduunari, ravintovalmentaja, biologi, filosofian tohtori
Monessa liemessä keitetty yllätyksellinen tietokirjailija ja suosittu bloggaaja. Tuttu turpaduunari, eli huumorin pilke silmäkulmassa esiintyvä terveysluennoitsija. Löydät lisää tietoa täältä: http://ravintokirja.fi/
About Author
Oli mielenkiintoinen kertomus Malesian vierailusta.
Kuten tiedetään, meijerituotteita käytetään hyvin vähän Aasiassa (Intiassa ja Tiibetissä kyllä jonkun verran ja Kiinassa on ruvettu käyttämään (trendikästä?). Luonnollista on, että he tietävät hyvin vähän meijerituotteista, koska eivät itse käytä niitä. He ehkä uskovat, että kaikki Euroopassa käyttävät rasvattomia maitotuotteita, joita tarjotaan turisteille. Osteropoosi ei ole Aasiassa yleistä!
Oma kokemus Indonesian Balissa viime vuonna oli myös mielenkiintoinen. Huomasin, että hotellissa eivät tienneet margariinin ja voin erot. Bred and butter luki aamiaismenussa, mutta butter olikin margariini. Ihmettelin ”butterin” ihmeellistä makua ja se tarttui kitalakeen kuin liima. Tarjoilija vakuutti, että se oli voita. Pyysin katsomaan pakkausta ja selvisi, että se olikin Unileverin (Jakarta) Blue Band margariini. Vieläkin puistattaa, kun ajattelen sitä liima-margariinia.
Kiitos kommentista Thorleif. Aion olla yhteydessä Unileveriin ja tarjota yhtiölle ajatusta terveellisestä margariinista, joka ei tartu kitalakeen. Valitettavasti en voi paljastaa kaikkia yksityiskohtia etukäteen, mutta ota yhteyttä niin kerron henkilökohtaisesti kaikki Unileveriä koskevat ajatukseni!