Kilpirauhanen ja rypsiöljy

Kirjoittaja: Ari Kaihola

Tähän kirjoitukseen on Facebookissa käydyn vilkkaan keskustelun perusteella ilmestynyt korjaus 28.1.2018. Katso alla (vihreällä tekstillä). Lukekaa myös kemisti Miika Sallisen kommentit (tämä huomautus lisätty 30.1.2018. 

Turpaduunarin varoitus: Tämä kirjoitus sisältää Ari Kaiholan asettamia terveystietopommeja, jotka iskevät virallista terveyshapatusta nauttivien ja tarjoavien rypsiöljyn ryypiskelijöiden ali- ja ylitajuntaan. Terveystietoisten suojamekanismit riittävät estämään räjähdysherkän tiedon aiheuttamia tuhovaikutuksia, mutta terveysalan virallista linjausta noudattavat tahot ovat melkoisessa vaaravyöhykkeessä. Valvira teitä suojelkoon minkä pystyy! Varoitus terveyspommista on aiheellinen, sillä turpaduunari on hyvin kiltti ihminen, eikä halua, että kukaan vahingoittuu. Varoitus terveystietopommista on viritetty punaisin kirjaimin.

Jodi on välttämätöntä kilpirauhaselle

ET-lehden asiantuntija teroittaa lukijoilleen, kuinka tärkeää on varmistaa riittävä jodin saanti ja toteaa: ”Tutkimusten mukaan vain harva suomalainen saa riittävästi jodia. Jodin puute saattaa johtaa kilpirauhasen vajaatoimintaan”. Syylliseksi jodin puutteeseen nimetään sormisuolat ja valmisruoat ja virtsasta mitatun jodin pitoisuuden kerrotaan olleen 50-luvulla keskimäärin 250 µg ja nykyisin usein mitataan 65 µg pitoisuuksia, mikä tarkoittaa lievää jodin puutosta.

Ravitsemusterapeutti Me Naiset -lehden blogissa kirjoittaa: ”Suomalaisilla on lievä jodin puutos – näin korjaat tilanteen” ja hänen mukaansa on vaarallista, jos saa liian vähän tai liikaa jodia: ”35 prosentilla väestöstä on kohtalainen tai vakava jodin puutos.” Lisäksi hän korostaa jodin tärkeyttä näin: ”Jodi on välttämätön ravintoaine, jota tarvitaan muun muassa kilpirauhashormonien valmistukseen.. ”

Jodin pienentynyt saanti huolestuttaa asiantuntijoita myös Ruokatiedon www-sivuilla: ”Suomalaisten jodin saanti on kääntynyt laskuun vuodesta 2002. Jodipitoisuutta mitataan virtsasta osana Finravinto-tutkimusta, jonka uusimmat tulokset vuodelta 2012 julkaistaan tulevana syksynä. Laskusuunta nähtiin vuoden 2007 tuloksissa. Vuoden 2012 alustavissa tuloksissa suunta ei näytä kääntyneen.”

Terveyspommi: Entäpä, jos saamme aivan tarpeeksi jodia, mutta kilpirauhanen ei saa siitä käytettäväkseen kuin murto-osan. Mihin suuri osa siitä häviää?

Monityydyttymätön öljy (PUFA) ja jodi

Kovinkaan moni ei tiedä (en minäkään vielä muutama päivä sitten), että öljyjen monityydyttymättömyyden määrän mittaamiseen käytetään jodia. Tämä johtuu siitä, että öljy sitoo jodia sitä enemmän, mitä monityydyttymättömämpää se on. Jodin sitominen tapahtuu suhteessa öljyn kaksoissidosten määrään. Oliiviöljyn oleaatissa on 1 kaksoissidos, siemenöljyjen omega-6:ssa (LA) niitä on 2 ja rypsiöljyn omega-3 osuudessa (ALA) niitä on 3. Määrätyn jodimäärän värin muutos sitten kertoo, kuinka tehokkaasti sitä on kyseiseen öljyyn sitoutunut.

Luvut grafiikkaan em. Wikipedia-artikkelista (ala- ja ylärajan keskiarvo).

Terveyspommi: Ainakaan pellavaöljyä ei voi tuon mukaan suositella kenellekään, joka kärsii kilpirauhasen vajaatoiminnasta, koska se on toiseksi tehokkain jodin itseensä sitoja em. Wikipedian listalla.

Kaiken lisäksi se on erittäin herkkää hapettumaan: ”Jopa säilytettäessä viileässä, sen säilyvyys on vain muutamia viikkoja”. Sen sijaan öljymaaleihin se sopii erinomaisesti, koska se on nopea kuivumaan (hapettuu herkästi). Ravintolisänä käytettäessä onkin syytä varovaisuuteen, koska sen PUFA:sta yli puolet on omega-3 ALAa, joka hapettuessaan muodostaa myrkyllisiä 4-HHE aldehydejä.

Kilpirauhasen vajaatoiminnan lisääntyminen

Miksi niin moni suomalainen kärsii kilpirauhasen vajaatoiminnasta?

Terveyspommi: Voisiko se johtua siitä, että kansa on pumpattu täyteen monityydyttymättömiä rasvahappoja Valtion RavitsemusNeuvottelukunnan (VRN) kannustamana?

Ravitsemussuositukset tulivat voimaan vuonna 1987 ja ao. grafiikoissa näkyy niiden ”sydänterveellisten” rasvojen mahdollisesti aiheuttama vaikutus ihmisten kilpirauhasiin. PUFA on paisuttanut tehokkaasti ihmisten rasvavarastot (ed. artikkelissa mainittu arakidonihappo), jotka ovat nyt täynnä jodia tehokkaasti itseensä sitovaa PUFAa. Riittääpä sitä sieltä luultavasti verenkiertoonkin. Kilpirauhas-parka ei sisään tulevasta jodista näe kuin vilauksen eikä sitä riitä virtsaankaan eritettäväksi – siksi näyttää siltä kuin jodin saanti olisi vähentynyt takavuosista.


Vasemmanpuoleisen grafiikan luvut KELAn tilastosta sarakkeesta ”Henkilöt vuoden lopussa voimassa olleet oikeudet” vuodesta 1986 alkaen. Oikeanpuoleisen grafiikan luvut on kerätty vuosittaisista Suomen Lääketilastoista 2005 eteenpäin.

Luvut eivät ole yhteismitallisia Suomen Kilpirauhasliitto Ry:n tilaston osoittaman 320 000 lääkekorvauksen saajan kanssa (sis. myös osittain korvattavat), mutta ne osoittavat hyvin kasvun suhteellisen määrän vuodesta 1986 alkaen: 100% korvauksen saajien määrä on taittunut noin vuonna 2005, johon mennessä kasvua tuli 249%. Taittumiseen lienee syynä muutos korvauskäytännöissä. Suomen Lääketilaston luvuissa vuodesta 2005 vuoteen 2016 kasvua on 73% – yhteensä siis 322%. Ei varmaan paljoa mennä metsään, jos sanotaan kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsivien määrän vähintään kolminkertaistuneen viimeisen 30 vuoden aikana.

Edelläolevan valossa on helpompi uskoa tämän nettipostauksen hurjia väitteitä PUFAn haitoista kilpirauhaselle ja sen hormonien toiminnalle. Myös tämä bloggari on kiinnittänyt huomionsa PUFAan kilpirauhasongelmien aiheuttajana.

Terveyspommi: Artikkelin mukaan PUFA on ”pahinta mahdollista ruokaa kilpirauhasellesi, vaikka lääkärit väittävät sitä välttämättömäksi”. Hän myös tukee jokaista väitettään linkillä tieteelliseen tutkimukseen. Katsotaanpa:

  1. PUFAt estävät kilpirauhasta erittämästä kilpirauhashormonia. ”Fosfatidihappo, joka koostui tyydyttymättömistä rasvoista… oli estovaikutukseltaan 20 kertaa vahvempi kuin fosfatidihappo, joka sisälsi tyydyttynyttä rasvaa”.
  2. PUFAt estävät kilpirauhashormonin kuljetusta verenkierrossa ja perille soluihin. ”..tulosten mukaan tyydyttymättömät pitkäketjuiset rasvat ovat tehokkaita sitomaan tyroksiinia sitovaa globuliinia, kun taas tyydyttyneillä rasvoilla on vähän tai ei lainkaan vaikutusta tyroksiinin sitomiseen”.
  3. PUFAt estävät maksaasi muuntamasta T4 kilpirauhashormonia aktiiviseen T3 muotoon, jota solusi tarvitsevat. ”maksan T4 muunnoskykyä T3:ksi testattiin kudosviljelmällä… muunnoksen puolittuminen eri kokeissa saatiin aikaan 0.2-0.52 arakidonihapolla, 0.3-0.56 linoleenihapolla (ALA), 0.38-0.4 linolihapolla ja 0.8-0.9 oleaatilla. Muilla rasvoilla oli vähemmän tai ei lainkaan estävää vaikutusta”.
  4. PUFAt estävät kilpirauhashormonia sitoutumasta solujen reseptoreihin (vastaanottimiin). ”Tyydyttymättömät rasvat olivat tehokkaita estämään T3 sitoutumista eristettyihin rotan maksan solujen sisäosiin.”
  5. PUFAt estävät solujasi kunnollisesti hyödyntämästä saatavilla olevaa kilpirauhashormonia. ”perusaineenvaihdunta suhteessa kehon painoon kiihtyi merkittävästi välttämättömien (omega-6/3) rasvahappojen puutteessa.” Tosin aika merkittävä sivuvaikutus oli rottien kasvun hidastuminen 4. viikosta alkaen. Kiihtyneen aineenvaihdunnan voi myös selittää rasvana käytetty kookosöljy.

Kuten näet, PUFAt ovat pahinta ruokaa kilpirauhasellesi, koska ne ovat blokkaamassa kilpirauhastomintaa kaikilla tasoilla”.

Terveyspommi: ”PUFAt – hyviä maaleihin, huonoja hypotyroidismille”.

Kehon PUFA-varastoista eroon pääseminen kestää kauan, jopa 3 vuotta. Kuten tri. Raymond Peat huomauttaa, voi kestää vuoden tyhjentää rasvavarastot valtaosasta niiden säilömästä PUFAsta ja jopa 3 vuotta aivojen vastaavasta”.

Tukea noille huimille väitteille tulee siitä yksinkertaisesta faktasta, että tyroksiinissa (T4) on 4 jodiatomia ja trijodityroniinissa (T3) 3. Kuva T4:stä alla (jodiatomit erottuvat violettina):

Kuva lainattu tältä sivulta.

Ei ole vaikea laskea yhteen yksi ynnä yksi – PUFA sitoo jodia sitä enemmän, mitä enemmän siinä on kaksoissidoksia + kilpirauhashormonien yksi tärkeä osa on jodiatomi.

Terveyspommi: Miten kilpirauhashormonit mitenkään voisivat toimiakaan kunnolla, kun verenkierrossa ja rasvavarastoissa kiertävät (liialliset) PUFA molekyylit ovat koko ajan vaanimassa niiden jodiatomeita? Miten nuo jodipitoiset hormonit pääsevät PUFAa tihkuvien solukavojen läpi? Ja vielä solun sisälläkin ne joutuvat taistelemaan tiensä siellä majailevien PUFA-molekyylien ohitse päästäkseen perille mitokondrioon toimittamaan tehtäväänsä?

Aikamoinen kujanjuoksu, josta luultavasti läheskään kaikki molekyylit eivät selviä ehjänä perille. Tämä ajatusmalli tukee em. bloggarin esittämiä havaintoja ja selittää myös mekanismin niiden taustalla.

Otetaan vielä pari esimerkkiä elävästä elämästä: Tässä kokeessa sikojen ruokavalioon lisättiin joko 5% oliiviöljyä tai 5% pellavaöljyä. Prosentti on sama, joka ravitsemussuosituksissa on määritelty monityydyttymättömien, pehmeiden rasvojen saannin (5-10%) alarajaksi. Tulos: ”Lihasten rasvojen kyky vastustaa hapettumista oli alhaisempi pellavaöljyä saaneilla sioilla verrattuna oliiviöljyä saaneisiin sikoihin”. Toinen tapausselostus liittyy USA:n maatalouteen ja sikojen ruokintaan II maailmansodan jälkeen:

Terveyspommi: ”Kun USA:n sikafarmarit yrittivät käyttää kookosöljyä lihottaakseen sikojaan, he saivat surkeat tulokset. Sen sijaan, että eläimet olisivat lihoneet, kookosöljy laihdutti niitä kiitos öljyn kilpirauhasen toimintaa kiihdyttävästä ominaisuudesta”.

No, mehän jo tiedämmekin, että kookosöljy ei sinänsä kiihdytä kilpirauhasen toimintaa, se yksinkertaisesti antaa sen toimia parhaalla mahdollisella tavalla estämättä sen jodiin perustuvaa aineenvaihduntaa.

Pysytään vielä hetki sikojen parissa. Tämä Pohjois Carolinan yliopiston syöttötutkimus osoittaa selvästi, miten jodia varastoituu sitä enemmän sianrasvaan, mitä enemmän niille syötetään monityydyttymätöntä rehua (lisätyn rasvan määrä kaikissa ryhmissä sama 5%, vain koostumus vaihteli): Taulukko 2:n alimmalta riviltä näkee jodin varastoitumisen määrän suhteessa syötetyn rasvan laatuun ja syöttämisen kestoon – vain 4 viikon syöttämisen jälkeen eniten PUFAa saaneen ryhmän jodipitoisuus oli rasvassa 16% korkeampi kuin ei PUFAa saaneilla, kun alussa sitä oli jälkimmäisellä ryhmällä hieman enemmän. Kaikkien jodin saanti oli kuitenkin sama.

Terveyspommi: PUFA-pitoinen rasva siis ”imee” jodia itseensä. Mitä tapahtuukaan ihmiselle, joka on syönyt runsaasti ”sydänterveellisiä”, pehmeitä rasvoja 30 v ajan?

Sen näemme ao. kuvasta, jossa USA:n kansalaisten rasvavarastojen PUFA-pitoisuus on noussut ajan myötä. Epäilemättä saman suuntainen kehitys on tapahtunut Suomessakin. Jodia sitoutuu PUFA-pitoisuuden suhteessa.

Kuva täältä

KORJAUS EDELLISEEN KAPPALEESEEN 28.1.2018

==========================================

Sikojen parissa pääsi lipsahtamaan tulkintavirhe: kyseisessä tutkimuksessa EI mitattu rasvakudoksen jodipitoisuutta, kuten tuossa väitän, vaan eniten PUFAa saaneesta ryhmästä otettu ihra ”imi” itseensä 16% enemmän jodia mittaukseen käytetystä jodiliuoksesta kuin PUFAa saamattoman ryhmän ihra. Kyseessä ei ollut ns. in-vivo tutkimus (=elävässä eläimessä), vaan näytteet jodiarvon määritystä varten otettiin sioista teurastuksen jälkeen. Jodipitoisuuden jakautumisesta kehoon en löytänyt usean tunnin hakemisen jälkeen kuin tämän syöttötestin, jossa sioille annettiin jodia joko rehun mukana tai pistoksena lihakseen. Kuva 4 näyttää, kuinka jodipitoisuus nousi enemmän sian vatsa- ja selkärasvassa (oikeanpuoleiset pylväät) kuin muissa elimissä. Kilpirauhanen sai riittävästi jodia testissä käytetystä kertaluonteisesta jättiannoksesta, jonka vaikutus kesti lihotuskauden (180vrk) loppuun. Näytteet otettiin teurastuksen jälkeen. Lainaus: ”Tulosten mukaan pääasialliset jodivarastot ovat kilpirauhanen ja rasvakudos. Havaintoa tukee myös suurempi jodipitoisuus rasvaisemmissa lihaksissa (kassler) kuin vähempirasvaisissa (kinkku).”

Sokeriaineenvaihdunta ja T3

Trijodityroniini eli T3 on aktiivinen kilpirauhashormoni. Se käynnistää mitokondriossa prosessin, jossa glukoosi muuntuu ATP:ksi eli adenosiinitrifosfaatiksi. ATP on energiaa sisältävä yhdiste, jota elimistö käyttää energian lähteenä.” kertoo suomenkielinen Wikipedia-artikkeli Tyroksiinista.

Terveyspommi: Miten käy glukoosiaineenvaihdunnalle, jos PUFA häiritsee T3:n toimintaa mitokondrioissa? Yksi seuraus voi olla T2-diabetes, jonka esivaihe on insuliiniresistenssi.

T3 toimintahäiriö vaikuttaa paitsi koko kehon insuliiniresistenssin syntyyn, myös maksan glukoosiaineenvaihduntaan. Tutkimus toteaakin: ”Solutasolla kilpirauhashormonit voivat myös lisätä mitokondrioiden määrää ja tehostaa niiden toimintaa, mikä lisää niiden energian tuottoa glukoosista ja muista makroravinteista. Nämä havainnot ovat merkityksellisiä, koska mitokondrion toimintahäiriö johtaa helposti solun sisäisen rasvan kertymiseen ja heikentyneeseen soluhengitykseen, minkä on osoitettu selvästi olevan osa tyypin 2 diabeteksen syntymekanismia.”

Terveyspommi: Sattumoisin T2-diabetes on saavuttanut pandemian mittasuhteet samaan aikaan, kun PUFAn käyttö on lisääntynyt merkittävästi.

Suomessa tämä kaikki on tapahtunut ravitsemussuosituksista startanneen 30 v jakson aikana, jolloin rypsiöljyn suosiminen nousi huippuunsa. Eikä se vieläkään ole päättynyt, vaikka todisteet viittaavat täysin toiseen suuntaan. Kun tuohon vielä lisätään hiilihydraattien kokonaiskuorman kasvu – sekin ravitsemussuositusten seurauksena – ei ole ihme, että ei-tarttuvat taudit, kuten hypotyroidismi ja T2, ovat ennätyslukemissa.

Jos PUFAsta luopuminen huolettaa, niin kannattaa katsoa tältä sivulta käynnistyvä 5min video sekä siihen liittyvän PDF-dokumentin (Fat: The New Health Paradigm) grafiikka s. 38. (vihje: PUFAt eivät ole niin sydänterveellisiä kuin meille on uskoteltu). Jos tuokaan ei riitä, niin Tyydyttynyt rasva ei tuki valtimoita -artikkeli voi antaa mieltä rauhoittavaa tietoa.

Rypsiöljyn lisä”ominaisuudet”

Rypsiöljy on monityydyttymätön, joten sillä on kaikki nuo edellä mainitut, kaikelle PUFA:lle yhteiset ominaisuudet. Sen lisäksi se sisältää erukahappoa ja glukosinolaatteja. Nämä molemmat ovat myrkyllisiä yhdisteitä.

Terveyspommi: Varsinkin glukosinolaatit ovat goitrogeenisia, eli haittaavat kilpirauhasen toimintaa suurina määrinä, pienet määrät sen sijaan ovat edullisia ja saattavat jopa vähentää syöpäriskiä.

Tilanne on vähän sama kuin hedelmissä: jos syö hedelmät kokonaisena, niiden sisältämät sokerit eivät ole haitallisia ja kokonaisvaikutus on terveydelle edullinen. Jos taas hedelmät mehustetaan ja elimistö saa nestemäisen ryöpyn sokereita, tilanne onkin jo haitallinen. Ristikukkaisissa vihanneksissa pätee sama sääntö: kun syöt parsa- ja kukkakaalisi kokonaisina, on vaikutus positiivinen – jos saat glukosinolaatit tiivistetyssä muodossa, puristettuna öljynä, vaikutus onkin negatiivinen.

Tosin tuo äskeinen vertaus ontuu jonkin verran: ei kukaan täysjärkinen söisi rypsiä tai sen siemeniä sellaisenaan, tuskin edes maistuvat kovin hyvältä. Lisäksi rypsiöljyn myrkyllisyydestä tuli annettua vähän liian synkkä kuva. Luodaanpa katsaus menneisyyteen, jolloin tuo myrkyllisyys oli todellista.

1960 Helsingin Yliopistossa testattiin rotilla rapsiöljyn vaikutuksia. Toiselle ryhmälle syötettiin 50E% soijaöljyä ja toiselle sama määrä rapsiöljyä. ”Saadut tulokset viittaavat siihen, että rapsiöljy… sisältää tekijän (tai tekijöitä), joka sekoittaa kilpirauhasen kyvyn kerätä jodia plasmasta… tästä syystä itse kilpirauhanen kärsii jodin vajauksesta seurauksena tyroksiinin synteesin väheneminen ja TSH:n lisääntyminen. Tuloksena on hypotyroidismi, huolimatta riittävästä jodin määrästä ravinnossa”.

Oli selvää, että tuollaisesta öljystä ei ollut ihmisravinnoksi. Rapsihan yleistyi voimakkaasti II maailmansodan aikaan, kun voiteluöljystä oli pulaa. Kasviöljyistä rapsilla oli lyömätön ominaisuus, suuri erukahappopitoisuus. Se sai öljyn sitoutumaan metallisille pinnoille ja voiteli sotakoneet hyvin. Sodan päätyttyä sitä ei enää tarvittu ja ryhdyttiin etsimään sille uusia käyttökohteita. Ikävä vaan, että erukahappo ja glukosinolaatit olivat ihmisille myrkyllisiä. Niistä piti päästä eroon.

Geenimanipuloinnin 1. aalto, mutagenetiikka

Rypsiöljy on canola oil. Sitä ei vielä 1960 ollut edes olemassa. Se jalostettiin rapsista. Elintarvikekäyttöön jalostettu rapsi (LEAR) on käytännössä sama – ainakin koostumukseltaan. Erukahappopitoisuus on niissä molemmissa saatu alle 5% (EU) ja jenkeissä alle 2%. Tähän ei ole päästy luonnollisella kasvinjalostuksella, vaan avuksi on ollut pakko ottaa mutageeninen menetelmä. Siinä missä luonnon valinnalta menee satoja tai tuhansia vuosia jonkin tuon suuntaisen muunnoksen aikaan saamiseen, ihminen aiheuttaa säteilyttämällä geenivaurioita ja näistä sitten valitaan henkiin jääneet yksilöt, joissa on haluttu ominaisuus. Tähän kuluu muutamia vuosia. Mitä muita ns. pleiotrooppisia ominaisuuksia siinä sivussa tulee, ei luultavasti ole aivan viimeistä piirtoa myöden tutkittu, esim. vehnän kohdalla oltiin kiinnostuneita lähinnä satoisuudesta. Geenimuunnoksen aiheuttamat muutokset proteiineissa voivat olla arvaamattomia.

Sekä lyhytvartinen vehnä, joka nykyisin on päälajike, että rypsi/rapsi ovat mutageenisia ja niiden historia alkaa jostain 60-70-luvulta. Ne ovat siis uusimpia tulokkaita ihmisen ravintoketjussa. Rypsistä Seeds of Deception -niminen kirja, jonka saa luettavakseen tästä, kertoo kappaleessa ”Canola Oil and Mutagenesis” rypsin ”geenimuuntelusta” näin: ”Rypsiöljyllä on mielenkiintoinen historia. Se jalostettiin rapsista, joka on normaalisti myrkyllinen. Tiedemiehet muuttivat rapsin mutageenitekniikan avulla. Tämä tapahtuu kohdistamalla kasviin voimakas radioaktiivinen säteily, jolla lisätään DNA:n mutaatioita. Tämän jälkeen syntyneistä mutanteista valitaan sellaisia, jotka tuottavat vähemmän vaarallisia kasvimyrkkyjä, joita se normaalisti sisältää. Tämä uusi kasvi sai nimen Canola, joka on johdettu sen pääasiallisesta kasvatusmaasta, Kanadasta”.

Säteilyhän kohdistuu koko genomiin ja kaikkia sen aikaansaamia DNA-muunnoksia on mahdotonta perusteellisesti selvittää muutaman vuoden aikajänteellä. Luonnonvalinnalla ja kasveja risteyttämällä yhdistetään kahden samanlaisen kasvin perintötekijät, joihin ei yhdistymisessä synny täysin uusia poikkeamia ts. yllätyksien todennäköisyys on huomattavasti matalampi kuin mutageenitekniikassa.

Geenimanipuloinnin 2. aalto – GMO on jo lautasellasi

Kaupasta ostamasi rapsipullo saattaa hyvinkin pian olla geenimanipuloidun Monsanton GT73 rapsilajikkeen öljyä (ainakin, jos valmistusmaa on Kanada tai USA) ja sen prosessoinnista syntynyttä sivutuotetta saa käyttää eläinten rehuna koko EU-alueella. Ellet itse käytä öljyä niin ainakin välillisesti se päätyy jo lautasellesi broilerin, naudan, sian tai kirjolohen muodossa tai maitona lasiisi.

Terveyspommi: Tästä on komissio kaikessa hiljaisuudessa tehnyt päätöksen 24.4.2015. Muistatteko iltalehtien lööpeissä tästä kertovia uutisia? En minäkään.

Näin se GMO rapsi luikertelee meidän ruokapöytäämme. Sen lisäksi, mikä pätee rypsiin, tulee rapsin kohdalla ynnätä lisäksi glyfosaattijäämät niin ruokaöljyssä suoraan kuin välillisesti sitten tuotantoeläinten kautta lautasellemme. Jos ateria koostuu teollisista eineksistä, siinä on suurella todennäköisyydellä sekä GMO-öljyn kuin myös rehujen glyfosaattijäämät.

Terveyspommi: EU alueella ylikansallinen valmisruokateollisuus melko varmasti käyttää halvinta mahdollista rapsiöljyä ja koska GT73 öljy on sallittu, sitä myös käytetään.

”GMO-Vapaa” merkintöjen tiirailu ruokapakettien kyljestä on siis entistä tärkeämpää. Kaikkein varminta on valmistaa ateriat puhtaista raaka-aineista alusta pitäen itse.

Glukosinolaatit

Vielä noiden geenimuunteluiden jälkeenkin rypsi/rapsi sisältää jonkin verran erukahappoa ja glukosinolaatteja. Ne poistuvat suurimmaksi osaksi öljyn prosessoinnissa, mutta pieniä määriä voi päätyä lopputuotteisiinkin. Niitä on myös muualla ravintoketjussa, koska tuotantoeläimille syötetään prosessoinnista ylijäänyttä rypsipuristetta tai heksaaniliuotuksen sivutuotteena syntynyttä kakkua (prosessin kuvaus tässä paperissa s.9).

Pienet määrät glukosinolaatteja tuhoutuvat märehtijän pötsissä mutta yksimahaisille suuret määrät glukosinolaatteja voivat aiheuttaa ongelmia esim. kilpirauhasen toiminnassa joka vaikuttaa kasvuun. Kun erukahappo jalostettiin pois saatiin tilalle terveellistä öljyhappoa ja linolihappoa.” Hmmm..

Glukosinolaatit voivat myös siirtyä ravintoketjussa eteenpäin, kuten tässä tutkimuksessa: ”Rypsirehu (joko pieni tai suuri glukosinolaattipitoisuus), jota syötettiin lypsylehmille 25% sekoitettuna viljarehuun, vähensi maidon jodipitoisuutta. Rehulla (pieni tai suuri G pitoisuus) oli taipumus vähentää lehmien plasman T4 pitoisuutta ja lisätä niiden maitoa juovien rottien kilpirauhasen kokoa. Vasikoiden rehu (suuri & pieni G pitoisuus) lisäsi niiden maksan ja kilpirauhasen painoa, mutta vain suuri G pitoisuus vähensi niiden plasman T4 pitoisuutta.” ja Rotille, jotka joivat maitoa suuren G-pitoisuuden rehua saaneista lehmistä, kehittyi suuremmat kilpirauhaset kuin normaalimaitoa saaneille verrokeille. 61µg jodilisä esti kilpirauhasen laajenemisen”.

Aika tuju annos, että saatiin glukosinolaatin haittavaikutus kumottua! Rotta on sentään aika paljon pienempi kuin ihminen, jolle suositeltu päiväannos on 150 µg!

”Sydänterveellisestä” omega-3:sta halutaan eroon

Terveyspommi: Kun Suomessa vielä hehkutetaan niitä niin terveellisiä, rypsiöljyn sisältämiä omega-kolmosia (ALA), muualla maailmassa yritetään jo päästä niistä eroon. Syyt ovat samoja, joita käsittelin edellisessä kirjoituksessani:

Öljyt, joissa on korkeampi oleaatin taso yhdessä alhaisempien linolihapon (LA, omega-6) ja linoleenihapon (ALA, omega-3) määrien kanssa, ovat vakaampia ja vastustavat hapettumista ilman pitkälle vietyä hydrogenointiakin. Hapetuksen tasoon vaikuttaa rasvojen tyydyttymättömyyden aste, valo, lämpötila, antioksidanttien ja hapettavien tekijöiden määrä ja laatu.”

ja

Öljyn optimiprofiili muodostuu 5-7% tyydyttyneistä, 67-75% oleaateista, 15-22% linolihaposta ja <=3% linoleenihaposta (omega-3).Nykyisessä rypsiöljyssä omega-3 pitoisuus on n. 11%.

Tässä sitä taas ollaan!

VRN on juuri julkaissut ravitsemussuositukset varhaiskasvatuksessa (lähinnä päiväkodeissa) oleville lapsille: TERVEYTTÄ JA ILOA RUOASTA. Ensimmäisenä piti tietenkin käydä tsekkaamassa suositellut rasvat: ”Ruokailutilanteessa lisätään kasvimargariinia leivälle ja kasviöljyä (mieluiten n-3-rasvahappoja runsaasti sisältävää rypsi-/rapsiöljyä) salaattiin.” Pitihän se rapsikin sinne saada mukaan, kun kerran Monsanton GT73:kin on jo EU:n hyväksymä. Ja kyllä, kasviperäistä omega-3 ALA:aa on ihan riittämiin niin rapsissa kuin rypsissäkin. Molemmat blokkaavat jodia kiitettävällä teholla jo pelkän monityydyttymättömyytensä ansiostakin – bonuksena tulee sitten vielä mahdolliset glyfosaattijäämät ja glukosinolaatit. Voi lasten kilpirauhas-parkoja.

Kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavien kolminkertaisen lisääntymisen ja ravitsemussuositusten voimassaolon selkeän ajallisen yhteyden vuoksi tekisi taas mieli kysyä: ”No, mitenkäs niinku omasta mielestä meni, VRN?” Mutta en kysy. Lähdenpä tästä ostamaan voita.

LINKKEJÄ:

Effects of coconut oil on glycemia, inflammation, and urogenital microbial parameters in female Ossabaw mini-pigs

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5509134/

Kookosöljyä saaneilla lihavilla, naaraspuolisilla minipossuilla oli paremmat tulehdustekijät kuin alle puolet vähemmän kaloreita (4570 vs. 2000) syöneillä verrokeilla. ”Pidämme selvänä, että kookosöljy runsasrasvaisessa ruokavaliossa saattaa tukea normaalia glukoosiaineenvaihduntaa ja säätelee immuunivastetta..”

arikAri Kaihola

Kirjoittaja on yli 15 v harrastanut terveysasioiden tutkimista ja opiskelua omatoimisesti tavoitteena tieteellisten havaintojen hyödyntäminen oman terveyden ylläpitoon. Tärkeintä terveyden hoitoa on ennaltaehkäisy ja siinä puhdas ravinto. Hippokrateen sanoin – olkoon ruoka lääkkeesi ja lääke ruokasi.

24 kommenttia artikkeliin “Kilpirauhanen ja rypsiöljy”

  1. eli jodilistan mukaiset öljyt eivät blokkaa jodia?
    Ja kylmäpuristettu luomurypsiöljy on ihan neutraali alle 2 rkl per päivä?

  2. Mukavaa, että joku asiantuntijakin sattuu paikalle. Muuttuuko kasviO3 kun se käy maksassa? Muuttuuko se eläinrasvaksi vai käyttääkö ruumis kasi O3.n energiaksi. Olisi mukava saada tälläista perushuttua tiedoksi.

    Sama O6:lla muuttuuko O6 palatessaan solukalvo ’hommistaan’ välittömästi energiaksi, vai kulkeeko maksan kautta muuntoon käyväksi energiarasvaksi? Mitä tapahtuu jodille jos sitä on kiinnittynyt?

    Niin ja jodiin: Poistuuko liika päiväsaanti + kilpirauhasessa käytetty vitrsan mukana pois? Miksi virtsapitoisuus vähentynyt -> jospa jodisuolan määrä vähentynyt, nykyään 5 g suolaa riittää turvaamaan joditarpeen + sopivasti jodi ruokal’hteitä syömällä saat 1,5 – 2 kertaa päivätarpeen.

    Niin ja kun käytetään näitä tilastoja Canola Council of Japan mukaan kulutus siellä on kasvanut 1965 luvulta 18 – 20g:stä, 1980 luvulla 38g ja nyt 2010 luvulla noussut 50g:n? Siellä on varmaan sairaudet kasvaneet, ai niin se kala? Mutta entäs ne aldehydit

  3. Sitä on aikoja ennen öljyjäkin pysytty hengissä ja saatu tarvittavat rasvahapot, niin miksi öljyt nyt yht äkkiä olisivat niin ihmeellisiä? Öljyjä on syöty vasta 100-vuotta, sitä ennen sen ollut hyvin rajallsita ja paikallista. Suomessa rypsiöljyä on käytetty vasta 40-vuotta. Amerikassa sitä on saanut 30-vuotta. Oliviöljyä on syöty meillä vasta 20-vuotta, sitä ennen se oli harvinaisuus. Nyt se on kuitenkin jotenkin niin ihmeellisen välttämätön.. Mutta ongelma taitaa olla se, että on maailman väärennetyin elintarvike. Siinä ottaa aikamoisen riskin. Tietenkin voi uskoa ja toivoa että Suomessa olisi kaikki ok, mutten olisi ihan varma. Saatika se ei ole enää kotimaista. En näe miksi terveydelle välttämätön kasvaisi vain kaukana.

    Tuolla maku jutulla hain lähinnä sitä, miksei sitä osteta laajemmassa mittakaavassa. Tai ainakin itse ole kuullut juttua, että maku on aika karmeaa. Toki voi olla merkkikohtaisiakin eroja. Ja ihan sekin mistä kukin tykkää.

    Ja mitä tulee öljyhappoon, niin onhan sitä yllin kyllin eläin peräisessäkin rasvassa, ankan, naudan tai sian.. Jos sellaisia nyt kukaan enää uskaltaa syödä. Siitä ei ole ollut pulaa.

    Tietenkin jos ajatellaan ettei eläinrasvoissa ole mitään ravinteita ja ovat vaarallisia, virallistervelliseen tyyliin, niin silloin tietenkin margariini ja rypsiöljy ovat pakollisia hengissä(terveenä) pysymisen kannalta.

    Alfalinoleenihappo on hyvin huono muuntumaan elimistölle kelpaavaksi, jotta jo sekin vuoksi rypsiöljy ei olisi suhteeltaan enää niin hyvää tavaraa. Vaikka rypsi on muita öljyjä vähän vähemmän haitallisempaa, niin siitäkin on yllättävän helppo saada linolihappoa liikaa. Siihen riittää jo ihan usein mainostettu pari ruokalusikallista. Jos Ranskalaisia ravitsemussuosituksia haluaa uskoa. Ja kun omega-3:omega-6 suhde on kaikista helpoin saada kuntoon ilman öljyjä, niin en näe miksi kannattaisi enää pakkaa sekoittaa alfalinoleenihapon muuntosuhteella…

  4. Tuohon ylempään voisi vastata, että kasvisöljyjen käyttö on Faostatin mukaan tuplaantunut Euroopassa sitten 60-luvun, Amerikassa hieman enemmän.

    Voisin mainita muutaman sanan tuosta rypsiöljyyn hyökkäämisestä.

    Rypsiöljykin alkaa muuttua ongelmalliseksi kun sitä aletaan syömään yhtään enempään. Jo nykyinen linolihapon saanti taitaa olla aika maksimia. Esim Ranskassa suositellaan linolihapon osuudeksi vain neljä prosenttia. Minimikin on 2 prosenttia.

    Kun omega 6 saanti minimoidaan, niin silloin on kaikista helpoin tapa saada omegoiden suhde kuntoon. Uskoisin, että jos syö ihmisen näköistä ruokaa, niin omega 6 on hyvin vaikea saada liian vähän, vaikka ei kasvisöljyjä käyttäisi. Siis rypsiäljyssäkään ei juuri ole mitään hyvää, mutta kaikka muuta epäilyttävää kylläkin. Siis miksi sitä silloin kannattaisi käyttää.. Ryppsiöljy on myös meillä useimmiten se jolla voi korvataan. Jääkö siinä sitten voin terveyshyödyt saamatta. Mutta turha kait niistä on puhua. Pitää vain tuijottaa niitä pahuksen ”kovia” ja ”pehmeitä” rasvoja…

    Niin ja tuosta kylmäpuristetusta rypsiöljystä. Oletko tai onko kukaan maistanut sitä ihan suoraan? Sitä kannattaa vaikka antaa kaverille kokeeksi mielipiteen muodossa. Siitä varmaan selviää miksi sitä ei suuremmassa mittakaavassa käytetä. Vaan se pitää tehokäsitellä ensin…

    1. Olen kirjoittajan kanssa pitkälti samaa mieltä, mutta en täysin. Omega-6:sta ei ruokaöljyistä juurikaan tarvitse, sillä niitä tulee vääjäämättä tarvittava määrä muualtakin. Vaikka Omega-6:n lähteenä rypsiöljy on melko runsas, se ei silti ole läheskään yhtä paha kuin auringonkukkaöljy tai monet muut öljyt, jotka ovat monissa maissa paljon rypsiöljyä suositumpia. Ihanteellinen ei rypsikään ole, mutta omegoiden suhde siinä ei ole kovinkaan huono, vaan omega-3:omega-6 on noin 1:2. Koska omega-6:tta tulee vääjäämättä muualtakin, ei rypsiöljyä nauttimalla suhde pysy tuollaisenakaan, vaan suuremman omega-3 määrän öljyä olisi hyvä nauttia. Siksi mm. minä käytän eniten juuri camelinaöljyä. Olet erityisen oikeassa niinäkin, että maailmalla (ja varsinkin Suomessa) tuojotetaan vain ”kovia” ja ”pehmeitä” rasvoja. Niin ei todellakaan pitäsii tehdä, sillä varsinkin noiden pehmeiden puolella on paljon haitallista.

      Kirjoitit myös, ettei rypsiöljyssä ole juuri mitään hyvää. Siinä on paljonkin hyvää! Itse asiassa rypsiöljynkin yleisin rasvahappo on oleiini- eli öljyhappo, jota on tyypillisesti noin 60% rasvoista, mutta joskus jopa 70%. Se on myös oliiviöljyn pääasiallinen rasvahappo. Samalla logiikalla pitäisi siis väittää, ettei oliiviöljyssäkään ole mitään hyvää, mitä tuskin allekirjoitat. Rypsiöljyssä on kohtalaisesti alfalinoleenihappoa, joka on hyödyllinen omega-3 -sarjan happo. Haittoina pidän kohtalaisen suurta linolihappomäärää ja sitä, että markettien halpa rypsiöljy on usein käynyt melkoisen prosessin, jossa epäilemättä syntyy myös transrasvoja ja mahdollisia muita haitallisia muutoksia.

      Kylmäpuristetusta rypsiöljystä vielä: Minä käytin sitä paljonkin vielä muutamia vuosia sitten. Miksi sitä pitäisi kaverille kokeeksi antaa? Maultaan se on ihan hyvää ja ainakin minun mielestä parempaa kuin useimmat oliiviöljyt. Nämä tosin ovat makuasioita, ja siksi niistä ei kannata kiistellä.

      Tällä en edelleenkään tarkoita, että mitenkään fanittaisin rypsiöljyä. Monissa keskusteluissa kiistellään oliivi- ja rypsiöljyn paremmuudesta. Rypsiöljyn heikkoudet jo mainitsin. Oliiviöljyn heikkous on lähinnä se, että se sisältää pääosin öljyhappoa, mutta ei juuri lainkaan omega-3 -sarjaa. Oliiviöljy riittää hyvin, jos syö rasvaista kalaa tai esim. pellavansiemen tai camelinaöljyä lisäksi. Jos täytyisi valita vain yksi öljy niin silloin ainakin oma valintani olisi vaikeampi. Markettien halvat ja kirkkaat rypsiöljyt skippaisin joka tapauksessa.

      Vielä palaisin niin artikkelissa kuin ketjussakin mainittuun termiin PUFA. Se tulee sanoista polyunsaturated fatty acids, eli monityydyttymättömät rasvahapot. Kemiallisesti monityydyttymättömiä rasvahappoja ovat kaikki rasvahapot, joissa on vähintään kaksi kaksoissidosta. Niihin kuuluvat niin konjugoitu linoleenihappo ja alfalinoleenihappo (ALA) kuin kalaöljyjen EPA ja DEA muutamia mainitakseni. Kaikki edellä mainitut rasvahapot ovat yleisesti ottaen hyvin hyödyllisiä, vaikka yksilöllisiä tarve-eroja toki onkin. PUFA hapoista haitallinen on lähinnä linolihappo, jota saadaan liikaa. On siis väärin puhua PUFA-rasvojen haitoista, kun pitäisi puhua juuri liiallisen linolihapon aiheuttamista haitoista. Ja kuten jo kirjoituksissa olen todennut, maailmanlaajuisesti rypsi/rapsiöljyn myötävaikutus tähän ongelmaan on varsin vähäinen varsinkin maissi- ja auringonkukkaöljyyn verrattuna. Suomessa rypsiöljy on suositumpi, joten täällä sen vaikutus on merkittävämpi. Olisi kuitenkin kiva tietää, miten linolihapon pitoisuus on Suomalaisilla noussut. En usko sen olevan niin merkittävä kuin artikkelissa olleessa amerikkalaisessa kaaviossa. Amerikan maissiöljy kun sisältää linolihappoa yli tuplasti enemmän rypsiöljyyn nähden, ja tyypilliset amerikkalaiset ruokatottumukset ovat epäilemättä vielä suomalaisiakin kehnommat.

      1. Hienoa, että saadaan ammattitaitoiselta kemistiltä kommentteja! En taatusti ymmärrä kemiasta yhtä paljon kuin Miika, se on selvää.

        Voitko aivan 100% varmuudella sanoa, että missään muodossa elimistössä oleva jodi ei reagoi monityydyttymättömien rasvojen tai niiden hapetustuotteiden (esim. edellisessä kirjoituksessani mainitut aldehydit 4-HNE ja 4-HHE) kanssa? Tai että millään monityydyttymättömien rasvojen myötä muuttuneilla kehon sisäisillä olosuhteilla tai noilla aldehydeillä ei ole mitään vaikutusta kilpirauhaseen itseensä, sen erittämiin kilpirauhashormoneihin, niiden reseptoreihin tai T4 konversioon T3:ksi?

        Ja olet aivan varma siitä, että otsonoituja öljyjä myyvä firmasi ei mitenkään vaikuta kommentointiisi?

        Vilkaisit varmaan niitä kirjoitukseeni linkattuja ALA-tutkimuksia ja englantilaisen tiedemiespaneelin kommentteja siitä – ei erityistä hyötyä. Toki se on pienissä määrin välttämätöntä, mutta osana rypsiöljyä aivan aiheetonta hypetystä. Juuri epävakautensa vuoksi siitä pyritään eroon. Yletön pitkäketjuisten kalaöljyjen saanti ei myöskään ole kovin tavoiteltavaa aivan samasta syystä. Vähemmän on enemmän, kuten ensimmäinen kommentoija totesi. Glukosinolaatteihin et myöskään ottanut kantaa.

        Entä miten kommentoit sen amerikkalaisen bloggarin aiheeseen liittyvää viittä havaintoa? Omissa kommenteissasi ohitat ne täysin. Mielestäni olet sen verran velkaa hyökkäävästä kommentoinnistasi, että voisit hieman osallistua yhden tärkeimmän suomalaisia vaivaavan terveysongelman syiden etsimiseen. Asiantuntemusta ei ainakaan puutu.

        Kirjoittaessani insuliiniresistenssistä reilu vuosi sitten kävin läpi myös kilpirauhasen vajaatoiminnan yhteyttä siihen. Haulla ”hypothyroidism ”insulin resistance”” löytyykin lähes 500 000 osumaa ja scholarkin löytää niitä lähes 50 000. En kuitenkaan ottanut sitä silloin mukaan insuliiniresistenssin aiheuttamien sairauksien joukkoon, koska useat tutkimukset näyttivät kilpirauhasongelmien pikemminkin edeltävän insuliiniresistenssiä. Yhteys kuitenkin on aivan selvä.

        Tuolloin elintasosairauksien keskeisimmäksi aiheuttajaksi nousi insuliini- ja sokeriaineenvaihdunnan ongelmat.

        http://turpaduunari.fi/insuliiniresistenssi-kaikkien-elintasosairauksien-aiti-osa-8/

        Jos kilpirauhasen toimintaongelmat ovat yksi merkittävä tekijä kirjoitussarjassani julkaistun ”sairauspyramidin” sisältämien sairauksien ja insuliiniresistenssin synnylle, sitä suuremmalla syyllä tulee keskittyä mahdollisiin kilpirauhasen toimintaa haittaavien tekijöiden selvittämiseen.

        Pidän tätä niin tärkeänä, että uskallan esittää epäsovinnaisia ideoita, joilla näyttää omasta mielestäni olevan loogisia yhteyksiä kulloinkin kyseessä olevaan aiheeseen. Joskus sitten hypoteesit ammutaan alas, kuten nyt.

        80-luvulta nykypäivään lisääntyneet sairaudet / terveysongelmat:

        Kilpirauhasen vajaatoiminta 3x

        IBD n. 10x

        T2-diabetes 3x

        Rintasyöpä n. 2x

        Eturauhasen syöpä n. 2x

        Lihavuus n. 2,5x

        Jos jokainen pitää vain kiinni niistä nykyisistä käsityksistään, joiden aikana tähän on päädytty, ei muutosta ole näköpiirissä. Elintaso-/kansansairaudet ovat lisääntyneet aivan liikaa 30 vuodessa, jotta kehitys voitaisiin ohittaa olan kohautuksella. Selityksiä on löydyttävä ja kaikkein mieluiten vastauksia. Nykyisellä tahdilla koko Suomi on täynnä sairaita ihmisiä joidenkin vuosikymmenten kuluttua. Tilanne ei voi jatkua näin!

        Ja mitä tulee monityydyttymättömiin rasvoihin, jokainenhan voi testata itsellään, tapahtuuko mitään muutosta vaihtamalla tyydytetympiin rasvoihin. Se ei ole keneltäkään pois saatika, että itse siitä jotain tienaisin. Nämä ajatukset ovat jokaisen ilmaiseksi käytettävissä.

        1. Hei taas Ari,

          Glukosinaatteihin en ottanut kanta, koska en ole asiaan lainkaan perehtynyt. Niinpä en ota niihin kantaa nytkään.

          Kyselit seuraavaa:” Voitko aivan 100% varmuudella sanoa, että missään muodossa elimistössä oleva jodi ei reagoi monityydyttymättömien rasvojen tai niiden hapetustuotteiden (esim. edellisessä kirjoituksessani mainitut aldehydit 4-HNE ja 4-HHE) kanssa? Tai että millään monityydyttymättömien rasvojen myötä muuttuneilla kehon sisäisillä olosuhteilla tai noilla aldehydeillä ei ole mitään vaikutusta kilpirauhaseen itseensä, sen erittämiin kilpirauhashormoneihin, niiden reseptoreihin tai T4 konversioon T3:ksi?”

          Jos tällaista oletat, niin todistustaakka on tietenkin sinulla, ei minulla. Kuitenkin edellä antamani esimerkki radiojodista selvästi osoittaa, että jodin affiniteetti kilpirauhaseen on ylivertaisen suurta, eikä ainakaan merkittäviä reaktioita rasvahappojen ja jodin kanssa tapahdu. Mitä tulee noihin aldehydeihin (4-HNE ja 4-HHE), niin molemmissa on niin kaksoissidos, alkoholiryhmä kuin aldehydiryhmäkin. Niissä on useita reagoivia funktionaalisia ryhmiä ja ne taatusti reagoivat useidenkin aineiden kanssa kehossa. Wikipediasta löytyikin heti, että 4-HNE reagoin välittömästi glutationin kanssa estäen sen reagoimista proteiinien kanssa ja siten estäen mahdollisia vaurioita. 4-HHE:sta en heti tietoa löytänyt, mutta melko vastaavan rakenteen vuoksi sille käy mahdollisesti samoin. Joka tapauksessa on äärimmäisen epätodennäköistä, että tällaiset valikoituisivat reagoimaan juuri kilpirauhashormonien tai niiden syntymiseen vaikuttavaien aineiden kanssa, kun ympärillä on jatkuvasti paljon enemmän muita reaktiivisia aineita. Vaikka sellaista satunnaisesti voisi tapahtua, sen merkitys on epäilemättä merkityksettömän pieni.

          Kysyt myös: ” Ja olet aivan varma siitä, että otsonoituja öljyjä myyvä firmasi ei mitenkään vaikuta kommentointiisi?”

          Miksi tällaista epäilet? Ensinnäkään en näissä kirjoituksissa ole maininnut edes firman nimeä, saati sitten että millään tavalla markkinoinut tuotteita. Kerroin taustoistani vain selventääkseni, miksi olen perehtynyt rasvahappoihin ja niiden kemiaan. Toisekseen: Tuottamani otsonoidut öljyt ja voiteet ovat puhtaasti ihonhoitotuotteita. Tämä keskustelu on koskenut sisäisesti nautittuja öljyjä, eikä siten tuotteillani ole oikeastaan mitään tekemistä keskustelun aiheen kanssa. Kolmanneksi: Olen tässä keskustelussa suhtautunut hyvälaatuiseen rypsiöljyyn melko neutraalisti, mutta haukkunut sen halvat markettiversiot, sekä mm. auringonkukka-, maissi- ja seesamiöljyä. Oliiviöljystäkin olen tuonut esiin myös negatiivisia seikkoja ja ainoa jota olen kehunut, on ollut camelinaöljy. Kuitenkaan en ole edes koskaan valmistanut otsonoitua rypsi- tai camelinaöljyä. Sen sijaan suosikkejani ovat otsonoitu seesamiöljy sekä otsonoituun sheavoihin perustuvat voiteet. Otsonointi kun muuttaa öljyn rakennetta ja ominaisuuksia hurjasti, ja siksi hyvä ravintoöljy ei välttämättä ole otsonoituna hyvä ihonhoitotuote ja päinvastoin. Siitä asiasta kiinnostuneet löytävät lisätietoja sivuiltani, sillä ne eivät tämän keskustelun aihe edelleenkään ole.

          Toki olen silti monesta asiasta samaa mieltä kanssasi. Yksi niistä on se, että huonoilla öljyillä ja erityisesti liiallisella linolihapon saannilla on varmasti negatiivisia terveysvaikutuksia. Esität listan tauteja, joiden määrä on noussut huimasti. En ole itse selvittänyt listan paikkansapitävyyttä enkä myöskään tiedä, onko sitä ikävakioitu. Monet taudit kun ovat yleisimpiä vanhuksilla ja elinajan lisääntyessä nekin toki yleistyvät. Silti esim IBD:n määrät ovat nousseet niin paljon, että pakostakin siihen on jokin syy oltava. Minäkin olen kuullut, että liiallista linolihapon saantia on syylliseksi epäilty. En ole asiaa tutkinut, mutta en yllättyisi vaikka niin olisi.

          Mitä tulee tuohon ALA:aan, niin saatan palata siihen myöhemmin. Täälläkään kun ei liikaa aikaa voi viettää.

          1. Pekka Lonnroth

            Hei Miika,
            Tein pienen kokeen, jonka tulos näkyy linkin takaa: https://goo.gl/d4fvzg Selityksiä lisäksi kommenteissa.
            Eli otin kaksi identtistä Orionin Jodix joditablettia 130 mg ja laitoin ne hamppu- ja kookosöljyyn vesihauteessa, jonka lämpötila luokkaa 30-40 astetta. Hamppyöljyssä tabletti muuttui jo 3 tunnissa pinnalta ruskeaksi ja 10 tunnin jälkeen ruskettuminen oli läpi koko tabletin. Kookosöljyssä ei vastaavaa muutosta tapahtunut. Herää tietenkin kysymys, että mikä tuossa tabletissa reagoi öljyn kanssa ja miten? Onko se jodi, kalium tai jokin sideaine? Sitten tietenkin se oleellinen kysymys, että tapahtuuko vastaava reaktio myös elimistössä ja vaikuttaako se jotenkin itse jodin käyttytymiseen kilpirauhasen kanssa?

            En oleta sinun näihin tietävän vastausta mutta saatat arvioida ainakin paremmin kuin minä mistä tämä muutos saattaisi johtua ja olisiko tässä mahdollisesti lisäselvittämisen paikka?

            1. Moi, Pekka,

              kemistin kommenttien innoittamana lähdin selvittämään mekanismia sille, miten jodi voisi olla alkuainemuodossaan kehon sisällä.

              No, löytyihän niitä mekanismeja. Osa liittyy kilpirauhashormonien tuotantoon ja sen ”hajoamisprosessiin”, dejodinaatioon. Lisäksi tulee vielä hapettuneiden (härskiintyneiden) monityydyttymättömien rasvojen mittaustapa – muistuttaa tuota tässä kirjoituksessa esilletuotua ja itsekin testaamaasi mekanismia, jodiarvomittausta. Jodin sijasta tässä peroksidiarvomittauksessa (PV) reagoivana aineena onkin jodidi – juuri se kehon sisällä yleisimmin esiintyvä jodin muoto. Ja hapettuneita PUFA-rasvojahan on elimistössä sitä enemmän, mitä enemmän henkilö on sen lähtöaineita eli omega-6 (LA) ja omega-3 (ALA) rasvoja nauttinut.

              Tästä, kuten myös kilpirauhashormonin tuotannosta ja dejodiaation eri vaiheista vapautuu jodia – juuri sitä, mitä ei pitänyt kehossa lainkaan esiintyä. Tämä jodi sitten reagoi voimakkaasti rasvojen kaksoissidosten kanssa, joita sinunkin kokeessasi eniten on hamppuöljyssä ja vähiten kookosöljyssä.

              Voin vain arvailla, että tekemässäsi tablettitestissä tabletissa on sekä jodia että jodidia (jolloin jodi reagoi kuvailemallasi tavalla) tai sitten hamppuöljyssä on myös hapettuneita (peroksidoituneita) PUFA rasvoja, jotka reagoivat tabletin jodidien kanssa, vaikka tabletissa ei olisi jodia laisinkaan alkuainemuodossa…

              Kirjoitin noista havainnoistani uuden kirjoituksen, jossa selvittelen ilmiötä ja sen vaikutuksia kilpirauhashormoneihin.

              Jodi, rasvat ja kilpirauhashormonit

              http://turpaduunari.fi/jodi-rasvat-ja-kilpirauhashormonit/

  5. Olisiko teillä käppyrää kansalaisten PUFA:n saannin kehityksestä, sehän ei jutusta oikein käy ilmi, oletatte vain, että kaikki noudattaa suositusta. Ja jos rypsi on nauriin alalaji ja rapsi lantun, niin missä kohtaa rypsi oli rapsia?

  6. Jatkanpa vielä tuon artikkelin arvostelua. Siinä väitetään seuraavaa:

    ”Pysytään vielä hetki sikojen parissa. Tämä Pohjois Carolinan yliopiston syöttötutkimus osoittaa selvästi, miten jodia varastoituu sitä enemmän sianrasvaan, mitä enemmän niille syötetään monityydyttymätöntä rehua (lisätyn rasvan määrä kaikissa ryhmissä sama 5%, vain koostumus vaihteli): Taulukko 2:n alimmalta riviltä näkee jodin varastoitumisen määrän suhteessa syötetyn rasvan laatuun ja syöttämisen kestoon – vain 4 viikon syöttämisen jälkeen eniten PUFAa saaneen ryhmän jodipitoisuus oli rasvassa 16% korkeampi kuin ei PUFAa saaneilla, kun alussa sitä oli jälkimmäisellä ryhmällä hieman enemmän. Kaikkien jodin saanti oli kuitenkin sama.”

    Itse asiassa tutkimuksessa ei mitattu lainkaan rasvaan varastoituneen jodin määrää! Siinä mitattiin ns. jodiarvon muuttumista eri rasvadieettinen jälkeen. Jodiarvolla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä rasvaan varastoituneen jodin kanssa. Kyseisellä arvolla tarkoitetaan sitä määrää jodia, joka tarvitaan rasvoissa olevien kaksoissidosten avaamiseen! Jodiarvoa mittaamalla mitataan siis kaksoissidosten määrää, eli rasvojen tyydyttymättömyysastetta. On täysin luonnollista, että monityydyttymättömiä rasvoja syömällä myös eläimestä mitattu tyydyttymättömyysaste nousee – siis mitattu jodiarvo nousee. Siinä rasvanäytteeseen lisättiin jodia sopivissa reaktio-olosuhteissa ja katsottiin, kuinka paljon sitä tarvittiin. Tällä ei ole mitään tekemistä rasvassa olevan (tai ennemmin olemattoman) jodin kanssa. Kirjoittaja ei siis näytä lainkaan ymmärtäneen, mitä tutkimuksessa edes tutkittiin!

    1. Ammut edelleen tykillä ja kiusaat Aria kovilla väitteillä tyyliin ”Kirjoittaja ei siis näytä lainkaan ymmärtäneen, mitä tutkimuksessa edes tutkittiin!” Tämä ei ole ihan kivaa ja sivistynyttä kielenkäyttöä- Kauniimminkin olisit ehkä voinut esittää asiasi. Kiitos kun tulit. Täytyy itsekin tutustua aiheeseen paremmin. Ari Kaihola on tehnyt hyvän yhteenvedon siitä mitä on ollut kerrottavaa mahdollisista rypsiöljyn haittavaikutuksista liittyen jodin aineenvaihduntaan erityisesti kilpirauhaspotilailla. Hyvä jos mahdolliset väärinymmärrykset tulee oikaistua. Arilta on tullut tämä tärkeä artikkeli ja se on hyvä keskustelun pohja. Kommentoi mieluusti lisää. Turpaduunari-blogi on avoin keskustelulle hyvässä hengessä ja totuutta täällä todellakin pidetään arvossa.

      1. No kielenkäyttöni kieltämättä voi kuullostaa melko kovalta varsinkin, kun itsekin ymmärrän, että Ari on parhaansa mukaan pyrkinyt tietoa levittämään. Tosiasia kuitenkin on, että hän tulkitsi tuon tutkimuksen ja siihen liittyvän jodirvon mittauksen täysin väärin. Huomaan, että artikkelissa hän itsekin virheensä huomasi ja sen myönsi. Asiaa kuitenkin syytä painottaa siksi, että juuri tämä virhetulkinta lienee saanut Arin olettamaan, että tyydyttymättömät rasvat imisisivät jodia itseensä, ja se on ollut koko kirjoituksen pääoletus. Kuitenkaan mikään tutkimus ei tällaista oikeasti tue.

        Oletus on myös siinä mielessä vaarallinen, että se saattaa vaikuttaa lukijoiden ravitsemusvalintoihin haitallisesti. Oletuksen mukaanhan monityydyttymättömyys on haitallista. Kaikkein monityydyttymättömimpiä rasvoja mitä ihminen nauttii, ovat kalaöljyjen EPA (viisi kaksoissidosta) ja DHA (kuusi kaksoissidosta). Nämä olisivat siis oletuksen mukaan niitä pahimpia jodi-imureita, vaikka todellisuudessa terveellisempiä rasvoja saa hakemalla hakea.

        Myös erityisesti pellavansiemen- ja camelinaöljyssä oleva alfalinoleenihappo (ALA, kolme kaksoissidosta) on kokonaisuudessaan hyvin hyödyllinen. Kävin itse asiassa läpi eilen illalla useita tutkimuksia PubMed-tietokannassa ihan vain varmistaakseni, onko ALA:sta todellakin niin paljon hyötyä kuin olen olettanut. Tutkimuksia oli tuhansia, joskaan kaikki eivät ravitsemukseen liittyneet, enkä niistäkään noin tunnin aikana tietysti lukenut kuin tiivistelmät muutamista uusimmista. Siitä huolimatta tuo lyhytkin katsaus edelleen vahvisti oletustani alfalinoleenihapon hyödyistä ja sitä että sitä olisi hyvä ravinnosta saada reilustikin.

        Olen samaa mieltä Arin ja useimpien muiden lukijoiden kanssa linoleiinihapon (tai joissakin yhteyksissä linolihapon, Omega-6, kaksi kaksoissidosta) haitallisuudesta. Tosin sekin on välttämätöntä sopivina määrinä, mutta sitä saadaan usein liikaa. Eniten ko. happoa on kuitenkin auringonkukkaöljyssä, ja mm. maissi- ja seesamiöljykin sisältävät sitä paljon rypsiöljyä enemmän. Siksi pidän hieman harhaanjohtavana hyökätä juuri rypsiöljyä vastaan, jossa kyseistä rasvahappoa on vain noin kolmannes auringonkukkaöljyyn verrattuna, ja muut sen muut merkittävät rasvahapot (öljyhappo eli oleiinihappo ja jo mainittu alfalinoleenihappo) ovat kokonaisuudessaan jopa hyväksi. Rypsiöljyssä on toki haittapuolensa. Se useimmiten hyvin jalostettua ja sen eristämisessä on käytetty korkeita lämpötiloja, jolloin monet ravinteet katoavat ja haitallisten transrasvojen määrä kasvaa. Lisäksi monet käyttäjät eivät tiedä miten tällaista öljyä tulisi käyttää, ja mm. paistinrasvaksi se on hyvin huonoa. Samoin halpa rypsiöljy pakataan läpinäkyvään leveään muovipulloon, mikä ei myöskään ole hyväksi parantamaan sen laatua. Koska halpa rypsiöljy on suosituin Suomessa käytetty kasviöljy, saadaan siitä epäilemättä myös suurimmat haitat. Silti rypsiöljyäkin on saatavilla kylmäpuristettuina luomuversioina, ja oikein käytettyinä ne ovat varsin hyviä valintoja.

        Oliiviöljy sisältää pääosin öljyhappoa, josta ei varmasti haittaa ole, mutta jota ei suurena terveyspomminakaan voi pitää. Muut oliiviöljyn rasvahapot, kuten palmitiini- ja steariinihappo ovat tyydyttyneitä ja terveydelle hyvinkin neutraaleja. Yleisesti ottaen pidän oliiviöljyä hyvänä ruokaöljynä, joka sietää paremmin kuumentamistakin, vaikken kasviöljyjä paistamiseen pääsääntöisesti suosittele. Rasvahappokoostumukseltaan oliiviöljy ei kuitenkaan ole kovin monipuolista, joten ainoaksi öljyksi sitä suosittelen korkeintaan silloin, jos tulee syötyä säännöllisesti rasvaista kalaa. Henkilökohtaisesti en juurikaan pidä oliiviöljyn mausta, joskin sekin vaihtelee laadun mukaan, ja osa on parempaa.

        Minun oma suosikkini on camelinaöljy sen monipuolisen rasvahappokoostumuksen (varsinkin suuri ALA-pitoisuus), hyvän säilyvyyden (paljon E-vitamiinia) ja miellyttävän neutraalin maun vuoksi. Siinä on jonkin verran (tavallisesti noin kaksi prosenttia) erukkahappoa, jota Ari kirjoituksessaan luonnehti myrkylliseksi. Olen luonnollisesti selvittänyt erukkahapon myrkyllisyyttä, ja itse asiassa tästäkään asiasta ei ole kovin vakuuttavaa näyttöä. Hyvin pitkäaikainen suurien määrien annostelu on saanut eläinkokeissa aikaiseksi mm. sydänoireita, mutta nykyisissä rajoituksissa on yli suuret turvamarginaalit. Rypsi- tai camelinaöljyä nauttimalla ei liikaa erukkahappoa saa, vaikka niitä ottaisi miten paljon tahansa. Sana ”myrkyllinen” on erukkahapon kanssa ehdottomasti liian voimakas. Ennemminkin sitä voisi luonnehtia ”potentiaalisesti haitalliseksi jatkuvasti suurina annoksina”.

    2. Et ilmeisesti lukenut sitä vihreällä kirjoitettua osuutta, jossa tämä väärinkäsitys myönnettiin jo päivää ennen kuin julkaisit tämän viimeisen kommenttisi. Otan tuosta tietenkin opiksi ja luen jatkossa tutkimukset tarkemmin. Miten sitten selität sen, että jodi varastoituu kilpirauhasen lisäksi rasvakudokseen? Eikö tämä voi mitenkään vaikuttaa siihen, kuinka paljon sitä riittää eritettäväksi esim. virtsaan? Entä mahdollinen jodipitoisten yhdisteiden riittävyys puutosta lähentelevässä tilanteessa, jos rasvakudos kilpailee kilpirauhasen kanssa?

      1. Myönnän kyllä, että luin artikkelin alkuun varsin pikaisesti ja jo aiemmassa viestissä totesin, että virhe oli korjattu. Monet siihen liittyvät johtopäätökset kuitenkin vaativat vielä korjausta. Mitä tulee jodin kasautumiseen rasvaan, niin itse asiassa sitä ei tapahtune juuri lainkaan. En äkkiseltään löytänyt kunnon tutkimusta googlailemalla, mutta se kokemus mitä minulla on mm. radiojodilääkkeistäja jodin kemiallisesta tietämyksestä, ei sitä tue. Jodi toki reagoi muodostaen orgaanisia rasvaliukoisia yhdisteitä kuten juuri T3 ja T4 hormoneja. Nämä ovat jodin pääasialliset kasautumiskohteet kehossa. On toki selvää, että hyvin vähän myös muita orgaanisia jodiyhdisteitä voi muodostua ja juuri rasvaliukoisuuden vuoksi niitä voi rasvaan kasautua. Kohoon jodi kuitenkin tulee enimmäkseen jodin suoloina, jossa se on vesiliukoisena ionimuodossa. Jos se ei ehdi absorboitua kehoon, se poistuu vesiliukoisena virtsan mukana.

        Kuten aiemmin mainitsin, olen kemisti ja valmistunut orgaanisesta kemiasta. Sen lisäksi opiskelin aikanaan melko paljon myös radiokemiaa mukaan lukien radioaktiivisten lääkeaineiden valmistusta ja käyttöä. Silloin radiojodivalmisteet tulivat myös tutuiksi. Esimerkiksi kilpirauhassyöpä on siitä kiva, että sen hoitoennuste on radiojodihoidon vuoksi erittäin hyvä. Kilpirauhasen syöpäsolut kun voidaan tappaa radioaktiivisella jodilla ja sama jodi hakeutuu myös etäpesäkkeisiin. Toki kilpirauhanen silloin tuhoutuu ja potilas tarvitsee loppuelämäkseen lääkityksen, mutta se on asia erikseen.

        Joka tapauksessa radiojodi toimii myös merkkiaineena, sillä säteilylähdettä seuraamalla voidaan tutkia, missä etäpesäkkeet ovat ja mihin jodi ylipäänsä kasautuu. Ylivoimaisesti suurin osa jodista menee kilpirauhaseen. Jos etäpesäkkeitä on, myös niiden kohdalla näkyy selkeä säteilylähde. Osa jodista (varsinkin liika sellainen) jää/muuttuu vesiliukoiseen muotoon ja kasautuu virtsarakkoon, jossa myös näkyy selkeitä kasautumia. Sen sijaan rasvakudoksissa mitään merkittävää ei näy. Jos pelkästään tutkimalla radiojodipotilaiden gammakamerakuvia voi tehdä johtopäätöksen, ettei jodia juuri rasvaan kasaannu, ja jos sitä vähän sinne menee, se on hyvin merkityksetöntä kilpirauhaseen verrattuna. Käytetty radiojodi (I-131) on puoliintumisajaltaan kahdeksan vuorokautta, ja sen häviäminen kehosta vie noin 2-3 kuukautta, mutta kuuri itsessään voi kestää pidempään. Niinpä tällä tavalla näkee jodin kasautumista jo melko pitkältäkin ajalta.

        Tässä ei ole tarkoitus hyökätä ketään henkilöä vastaan. Haluan kuitenkin korjata virheellisiä oletuksia. En halua, että ihmiset alkavat vältellä terveellisiä aineita väärän pelon vuoksi.

  7. Pääpiirteittäin hyvin virheellinen artikkeli. Sen pääpointti on, että monityydyttymättämät rasvahapot reagoivat jodin kanssa poistaen sitä ihmiskehosta. Tämähän ei pidä paikkaansa alkuunkaan. Ensinnäkin jodi alkuaineena on hyvin reaktiivinen. Siksi sitä ei ihmiskehossa edes esiinny. Jodivalmisteissakin (esim. lugolin jodi), jodin suola on liuotettu veteen, ja silloin kehoon annostellaan jodia ionisoituneessa muodossa (jodidi) – ei siis alkuaineena. Jodidi ei reagoi rasvahappojen kaksoissidosten kanssa.

    Alkuaineellinen jodi voisi reagoida, jos sitä edes olisi kehossa, mutta puhtaana alkuaineena (I2), sitä ei ole. Jos olisi, se kuitenkin on hyvin suuriatominen alkuaine. Sen reagoidessa kaksoissidosten kanssa se tarttuu rasvahappoon vieden sen ketjussa paljon tilaa. Tämän vuoksi läheiseen kaksoissidokseen ei enää uutta jodia mahdu kunnolla reagoimaan. Se onnistuu hädin tuskin laboratoriossa kuumissa olosuhteissa tehokkaassa sekoituksessa ja suurella jodin ylimäärällä, mutta ei silloinkaan täydellisesti. Olosuhteissa, joissa jodia on vähän (kehossahan sitä ei ole alkuainemuodossa käytännössä lainkaan), jodi reagoisi korkeintaan yhden kaksoissidoksen kanssa kutakin rasvahappomolekyyliä kohden riippumatta siitä, onko molekyylissä kaksoissidoksia yksi tai enemmän. Niinpä tämän teorian mukaan esimerkiksi oliiviöljy poistaisi jodia kehosta kutakuinkin samalla tavoin kuin rypsi, seesami, auringonkukka- tai pellavansiemenöljy vain muutamia mainitakseni. Onneksi näin ei käy, sillä teoria on täysin virheellinen.

    Olen kemisti ja työskentelen päivittäin rasvahappojen kanssa. Esimerkiksi otsonoiduissa öljyissä reagoineen otsonin määrä määritellään juuri käyttäen hyväksi sen reaktioita jodidien kanssa. Samoin mittaan artikkelissa mainittuja jodiarvojakin säännöllisesti selvittääkseni, kuinka paljon otsonia kukin öljy/rasvaerä voi ottaa vastaa ennen kuin kaksoissidokset käyvät vähiin ja haitallisen sivutuotteiden syntyminen alkaa. Työskentelen rasvahappojen ja jodiyhdisteiden kanssa kenties enemmän kuin kukaan muu tässä maassa, joten uskoakseni tiedän mistä kirjoitan.

    En ole mikään suuri rypsiöljyfani, mutta ei ole hyvä, että sitä haukutaan tieteellisesti kestämättömillä teorioilla. Rypsiöljyssä on paljon hyviä rasvahappoja ja kaikkein eniten juuri öljyhappoa, eli oleniinihappoa, joka on myös oliiviöljyn pääasiallinen hyvänä pidetty rasvahappo. Lisäksi rypsissä on kohtalaisesti (noin 10%) hyvin hyödyllistä omega-3-sarjan alfalinoleenihappoa, jota oliiviöljyssä ei ole. Sen sijaan pelättyä ja haukuttua (mutta sopivassa määrin myös välttämätöntä) omega-6-sarjan linoleiinihappoa siinä on lajista ja sadosta riippuen 15-30%, joka ei ole ihan vähän, mutta paljon vähemmän kuin esim. soijaöljyssä tai maissiöljyssä auringonkukkaöljystä puhumattakaan.

    En myöskään ymmärrä, miksi artikkelissa väitettiin, että öljyn optimiprofiilissa tulisi olla vain alle 3% linoleenihappoa (Omega-3). Juuri se on esiasteena useille välttämättömille yhdisteille, kuten steroideille. Linoleenihappo toki härskiintyy helposti, mutta se voidaan estää oikeappisella säilytyksellä. Lisäksi antioksidanttirikkaat öljyt – kuten camelinaöljy – eivät härskiinny helposti, vaikka niissä linoleenihappoa paljon onkin. Myös ihmiskehossa juuri antioksidantit ehkäisevät tätä härskiintymistä, ja siksi esimerkiksi pellavansiemenöljyn herkästä härskiintymistaipumuksesta ei pitäisi tehdä liikaa johtopäätöksiä kehon sisällä tapahtuviin toimintoihin.

    Artikkeli on muutenkin harhaanjohtava. Siinä on mm. taulukko, jossa näytetään linoleiinihapon (linolihapon) pitoisuuksien nousseen merkittävästi ihmisen ihonalaisessa rasvassa vuodesta 1960-lähtien. Itse tietoa on turha lähteä kiistämään, mutta sen syyt ovat kyllä pääosin muualla kuin rapsiöljyssä (josta meidän rypsikin on johdettu). Ylivoimaisesti suosituin kasviöljy Yhdysvalloissa on maissiöljy, jota kulutetaan siellä jopa nelinkertaisesti rapsiöljyyn verrattuna. Maissiöljyn linoleiinihappo (omega-6) -pitoisuus on yli 50%, eli keskimäärin yli kaksinkertainen rapsiöljyyn verrattuna. Kun tosiaan vielä huomioidaan sen neljä kertaa suurempi kulutus, voidaan todeta että rapsin vaikutus omega-6 -tasoihin on Yhdysvalloissa varsin olematon.

      1. Kommentteja tosiaan voi tulla, ja ennen niitä selvennän vielä pari juttua. Ensinnäkään kirjoituksestani ei pidä ymmärtää, ettei jodia esiintyisi kehossa. Siitä tulee ymmärtää, ettei jodi esiinny kehossa puhtaana alkuaineena. Vain puhdas alkuainejodi reagoi rasvahappojen kaksoissidosten kanssa sitoutuen niihin kirjoittajan viittaamalla tavalla ja poistuen kehosta ja kasautuen rasvaan, jossa jodista ei ole hyötyä. Tätä puhdasta alkuainejodia kehossa ei siis ole, ja siksi jodin kasautuminen rasvaan ei tapahdu artikkelin kirjoittajan olettamalla mekanismilla.

        Jodia toki kasaantuu rasvaan, mutta syy siihen on yksinkertaisempi. Monet kehon kehon jodiyhdisteet ovat rasvaliukoisia, ja jo siksi ne liukenevat rasvakudokseen. Onko mekanismilla sitten väliä? Siinä mielessä kyllä, että kirjoittajan mekanismin perusteella rasvan laadulla – erityisesti sillä että se olisi monityydyttynyttä – olisi suuri vaikutus jodin kasautumiseen rasvaan. Minä selvensin, että näin tuskin on. Pääpiirteittäin olen toki sitä mieltä, että markettien rypsiöljyt ovat kehnolaatuisia, enkä niitä tietenkään suosittele. Hyvälaatuinen kylmäpuristettu rypsiöljy ei silti ole ollenkaan huonommasta päästä, vaikkei sekään ykkösvalintani ole.

  8. Lasse Aarnipuro

    Kiitoksia hyvästä kirjoituksesta! Olen aina vähän ihmetellyt että mikä näissä teollisuus- ja pikaruuissa on vikana. Onhan yleisesti hyväksyttyä että niitä /jatkuvasti) syömällä lihoo ja hankkii itselleen muitakin ongelmia terveyden kanssa. Pelkkä liiallinen hiilihydraatti-pitoisuus ei tunnu oikein riittävältä selitykseltä mutta jos lisätään terveydelle vahingolliset rasvat joita vielä mahdollisesti kuumennetaan liikaa (ranskanperunat) ja annetaan hapettua – niin eiköhän siitä synny jo ”soppa” joka saa terveyden rapistumaan. On ikävää että edes itse valmistamalla ruokansa ei täysin välty huonojen rasvojen vaikutuksilta jos niitä kerran käytetään teuras-eläinten ja kalojen rehuun.
    Toisaalta jos ajattelee kuinka suuri ongelma liika-lihavuus, diabetes, sydäntaudit ja syöpä on maailmassa niin täytyyhän sen aiheuttajakin olla laajalle levinnyt ja kaikilla jossakin muodossa käytössä.
    Näin yhteenvetona voisi ajatella terveellisen ruuan koostuvan riistasta, villistä kalasta, maitorasvoista, marjoista, sienistä, luomuviljellyistä vihanneksista ja hedelmistä.
    Vaikuttaa huonolta uutiselta tämän seudun hirvi- ja kauriskannalle …

    1. …jos ajattelee kuinka suuri ongelma liika-lihavuus, diabetes, sydäntaudit ja syöpä on maailmassa niin täytyyhän sen aiheuttajakin olla laajalle levinnyt…

      Veit sanat suustani! Meidän pitää metsästää noihin sairauksiin syyllisiä sellaisista tekijöistä, jotka ovat laajassa käytössä ja joiden käyttömäärissä on tapahtunut muutos hieman ennen sairauksien lisääntymistä ja jotka ovat lisääntyneet jokseenkin samaa tahtia sairauksien lisääntymisen kanssa. Toisaalta, jos puhutaan suojaavasta tekijästä, sen käyttömäärien laskun pitäisi olla käänteisessä suhteessa sairauksien kanssa.

  9. Jos kirjoitus on tosi juttu niin öljysheikit laskevat alleen kun ja jos sattuvat sen lukemaan.

Olisi kiva kuulla kommenttisi!