Oman olonsa ykköseksi asettaminen on varsin terveellistä, vaikka se joskus saattaa aiheuttaa kanssakulkijoille epämukavuusalueelle joutumista. Se saattaa tuoda tilanteen, jossa joutuu myös kohtaamaan asioita, jotka ovat ennen saaneet henkisesti vereslihalle.
Mutta ne tilanteet muuttuvat pikkuhiljaa sellaisiksi, etteivät pääse ihon alle ja itse voi valita oman asennoitumisen kanssakulkijoihin. Se vaatii rohkeutta ja asioiden kohtaamista sellaisena kuin ne ovat.
Rehellisyys maan perii – sanotaan. Avoimuus taas antaa avaimet hyvinvointiin. Hyväksyminen ja salliminen tuovat ymmärrystä ja myötätuntoa. Myös sellaisia ihmisiä kohtaan, keiden kanssa joutuu olemaan tekemisissä, vaikkei aina haluaisikaan.
Ja kun itse elää omannäköistä elämäänsä, aiheuttaa väistämättä toisissa ihmisissä erilaisia tunnetiloja. Yksi niistä on kateus. Toinen katkeruus. Myös pelkoa, et toinen menestyy tai pärjää paremmin. Tai että toinen on muuttunut niin, ettei voi hyväksyä sitä.
Yksi niiden “pakollisten” kanssakulkijoiden kanssa kohdattavista asioista on olettamukset ja luulot. Ne kummittelevat huonon itsetunnon omaavan sielun syövereissä aiheuttaen kateutta. Ja sen seurauksena mustasukkaisuus ja ehkä jopa omistushalu menneestä elämäntilanteesta putkahtaa pintaan.
Se saa aikaan käytöstä, joka pienenkin virheen tai sovitusta asiasta poikkeaman takia aiheuttaa suorastaan narsistista, pakkomielteistä tai jopa psykopaattista käyttäytymistä.
Mutta tarpeeksi kun menee omalla polullaan eteenpäin, niin itseensä kohdistuva syystä tai toisesta aiheutunut negatiivinen käyttäytyminen ei aiheuta juuri minkäänlaisia tunteita. Mutta itse voi päättää, miten siihen suhtautuu. Ja millä tunteella vastaa vai jättääkö vastaamatta.
Lisämaustetta saadaan mukaan kuningas alkoholilla. Sillä kaikki eivät juo itseään mukavaksi. Ja silloin pelataankin jo kunnon draaman aineksilla. Muut ovat syyllisiä ja ne muut ansaitsevat kuulla kunniansa, kun asiat eivät mene halutulla tavalla. Ja se on jo varsin epätervettä itsekkyyttä ja egon pönkittämistä.
Tilanteet elävät ja muuttuvat. Kaikki ei ole niin kuin joskus on ollut, vaan ne ovat vielä paremmin – ainakin itselläni! Rakastakaa ja kunnioittakaa itseänne, antakaa anteeksi ja jatkakaa matkaa!
Lue tästä muita Piken kirjoituksia!
Pike Hilakari
Espoolainen kirjoittaja, toimittaja, äiti.
Tunteellinen älykkö, joka herkästi huomioi ja tunnistaa muutokset ja sen tarpeen niin ympäristössä, lähipiirissä kuin myös itsessään.
Hyvin taipuvainen analysoimaan, pähkäilemään, pohtimaan, selvittämään ja tutkimaan asioita, valmis oppimaan kuulemastaan ja kokemastaan tuottaen herättävää tekstiä kulloinkin pinnalla olevasta aiheesta. Ehdottoman oikeudenmukainen, uskaliaskin kyseenalaistaessaan jämähtäneitä toimintatapoja.
”Jos yksikin ihminen saa avun tekstieni kautta tai toimintatavastani, olen kiitollinen onnistuja.”
About Author
