Olen tässä viime aikoina miettinyt, miten ihmisten kohtaamiset vaikuttavat omaan itseeni. Ja myös se sanaton viestiminen, energiat.
Usein kohtaamiset ovat neutraaleita tai innostavia. Toiset taas eivät saa mitään reaktiota aikaiseksi. Hyvin harvoin tulee negatiivisia fiboja syystä tai toisesta, ennakkoluuloista, kateudesta, mustasukkaisuudesta tai vaan huonosta hetkestä.
Kaikista ihaninta on innostus ihmisten kanssa. Se ilo ja intohimo, mitä parhaimmillaan jonkun asian tekeminen, edistäminen tai suunnittelu voi olla. Se voi olla hetken kohtaaminen tai pitkäkestoista kehittyvää. Molemmista saa valtavasti energiaa. Tulee jatkumo ja ihmiset kasvavat. Tällöin yhteisö osaa myös ottaa vastoinkäymiset vastaan haasteena, ei ongelmana.
Kohtaaminen voi olla myös jäädyttävää, lamaannuttavaa ja sellaista, ettei mikään asia vaan edisty tai kehity. Silloin on viisasta tarkastaa tilannetta, ihmisten käyttäytymistä, reagointia ja henkilökemioita uudelleen.
Jokainen tietysti ansaitsee huononkin käyttäytymisen jälkeen uuden mahdollisuuden. Mutta jos se kerta toisensa jälkeen, aina uudestaan ja uudestaan toistuu samanlaisena kuviona, niin miksi turhaan löisi päätänsä seinään jatkuvasti. Siis jos itse on kokeillut myös erilaisia tapoja toimia.
Kaikista parasta tietysti on avoimuus selvittää konfliktitilanteet, mikäli ihmiset tai yhteisö siihen vain pystyvät. Kaikista tökeröintä tai typerintä, minkä itse olen kokenut, on laittaa nimettömänä kirje postitse ja ilmaista vihansa, pettymyksensä tai loukkaantumisensa sitä kautta. Minun elämääni tuo ei juurikaan hetkauttanut. Ihmissuhteet, työkuviot ja perinnönjako esimerkiksi ovat kaikki sellaisia asioita, jotka voivat tuollaisen saada aikaan.
Silti toivon, että ihmiset voisivat ilmaista tunteensa toisilleen, olivatpa ne mitä tahansa. Rehellisyys toisille, itselle ja omille tunteille on kohtaamisen arvoista. Kuunnelkaa intuitiota ja sydämen ääntä. Niillä selviää vaikeistakin tilanteista, vaikka se tarkoittaisi ihmissuhteiden tai asioiden suunnan muuttamista.
Lue tästä muita Piken kirjoituksia!
Espoolainen kirjoittaja, toimittaja, äiti.
Tunteellinen älykkö, joka herkästi huomioi ja tunnistaa muutokset ja sen tarpeen niin ympäristössä, lähipiirissä kuin myös itsessään.
Hyvin taipuvainen analysoimaan, pähkäilemään, pohtimaan, selvittämään ja tutkimaan asioita, valmis oppimaan kuulemastaan ja kokemastaan tuottaen herättävää tekstiä kulloinkin pinnalla olevasta aiheesta. Ehdottoman oikeudenmukainen, uskaliaskin kyseenalaistaessaan jämähtäneitä toimintatapoja.
”Jos yksikin ihminen saa avun tekstieni kautta tai toimintatavastani, olen kiitollinen onnistuja.”