Alkoholi, maksa ja siemenöljyt, Osa 3

Kirjoittaja: Ari Kaihola

Sisällysluettelo

1.

– Linkki Helsingin Yliopiston luentoon Elämäntapani voivat tuhota maksani

– Runsaasti rottakokeita, joissa alkoholia nauttiville rotille annettu tyydyttynyt rasva pelasti niiden maksat ja monityydyttymätön tuhosi ne

– Tyydyttynyt rasva lievitti myös parasetamolin aiheuttamia haittoja

2.

– Ei-alkoholiperäinen rasvamaksa ja sen hoito

– Tyydyttyneiden- sekä monityydyttymättömien rasvojen ja hiilihydraattien rooli rasvamaksassa

– Ketoosi parannuskeinona

3.

– Siemenöljyt ja niiden hapetustuotteiden myrkyllisyys

– Tyydyttyneiden rasvojen vakaus – esimerkkinä McDonalds

– Siemenöljyjen hapetustuotteiden 4-HNE ja 4-HHE osuus maksasairauksissa

– Miksi monityydyttymättömiin rasvoihin perustuvaa ketogeenista dieettiä ei voi suositella

4.

– Monityydyttymättömien rasvojen hapetustuotteiden historiaa solutasolla

– Elimistön puolustusmekanismit 4-HNE ja 4-HHE myrkkyjä vastaan ja niiden riittävyys

– Myrkylliset aldehydit elintarvikkeissa – miten välttää saamasta niitä?

– Oman torjuntakyvyn tehostaminen (glutationisynteesi)

 

Siemenöljyt

Vahingollisuudestaan huolimatta rasvamaksan ja maksasairauksien suurin syy ei ollut alkoholi. Eikä se ollut myöskään tyydyttynyt rasva, vaan liialliset kalorit ja (nopeat) hiilihydraatit. Ryypiskeleviltä rotilta opimme, että tyydyttynyt rasva pitää maksan kunnossa ja siemenöljyt tuhoavat sen. Mikä noissa siemenöljyissä sitten on niin vaarallista?

Siemenöljyjen lisääntyminen ruokavaliossa

Edellisessä kirjoituksessa oli grafiikka ravintorasvojen sisältämän siemenöljyjen määrän suhteellisesti suurimmasta lisääntymisestä. Noita monityydyttymättömiä rasvoja tulee myös osana muuta ruokaa. Lihan rasvakoostumukseen vaikuttaa myös se, mitä eläin on syönyt – esim. rypsiporsaan lihassa on enemmän helposti hapettuvia, kasviperäisiä omega-3 rasvoja (ja niiden hapetustuotteita) kuin tavallisella rehulla syötettyjen porsaiden lihassa (Lähde fineli.fi).

Tarkastellaan lihankulutuksen muutoksia ajasta, jolloin ihmisistä enemmistö oli vielä normaalipainoisia (nyt enemmistö on ylipainoisia). Tämä oli tilanne ainakin vielä 1970-luvulla. Siipikarjan lihan kulutus on lisääntynyt sen ajan mitättömistä määristä melkein 27kg:aan vuonna 2019. Samana aikana naudanlihan kulutus on pudonnut hieman yli 20kg:sta alle 19kg:aan. Sianlihan kulutus on tuona aikana ollut kaikkein suurinta, vaikka se 70-luvun alussa oli samalla tasolla naudanlihan kulutuksen kanssa, ollen nyt 31kg /v. Näiden muutosten myötä myös lihasta saadut rasvat ovat muuttuneet yhä enemmän haitallisesti hapettuvien suuntaan viimeisen 50v aikana. Erityisen suuri on ollut muutos siipikarjan lihassa, melkein nollasta lähes sianlihan rinnalle.

Tässä väitöskirjassa (1) tarkasteltiin kuinka paljon eri eläinrasvoista syntyy monityydyttymättömien rasvojen myrkyllistä hajoamis-/haperustuotetta, 4-HNE:tä, kun niitä paistetaan eri pituisia aikoja 185 asteen lämpötilassa. Vertailtavina olivat naudan, sian ja broilerin rasvat. Tunnin kohdalla erot alkavat jo näkyä ja kasvavat paistoajan lisääntyessä. Vaarallisen punaisen lihan rasva onkin kaikkein parasta ja ’sydänystävällisen’, valkoisen lihan sisältämä rasva tuottaa myrkkyä kaikkein eniten! Naudan rasvassa on kaikkein vähiten monityydyttyneitä rasvoja (PUFA), minkä vuoksi se tuottaa kaikkein vähiten myrkyllistä 4-HNE:tä.

’Mäkkäri’

McDonalds:ia koskeva lyhyt historiikki ja otsikkokuvaan liittyvä aihe sopii käsiteltäväksi tässä yhteydessä. 90-luvulle asti firma paistoi ranskanperunansa naudan rasvassa, kunnes erään amerikkalaisen, sydänkohtauksesta toipuneen monimiljonäärin, Phil Sokolofin, kampanja tyydyttyneitä rasvoja vastaan maan lehdistössä kokoaukeamailmoituksin sai McDonaldsin muuttamaan paistorasvan koostumusta – ensin transrasvapitoiseksi ja myöhemmin monityydyttymättömiksi, ’terveellisiksi’ rasvoiksi. Naudan rasvan jälkeen McDonalds on tähän päivään mennessä suorittanut jo ainakin 3 öljynvaihtoa (tässä artikkelissa kohdasta A Change of Heart eteenpäin).

Kuinka suuren karhunpalveluksen koko ihmiskunnalle Sokolof saikaan aikaan voittamalla yhden miehen sotansa naudan rasvaa ja kookosöljyä vastaan! Voidaan laskea osittain hänen ’ansiokseen’, että valmisruokateollisuus siirtyi pois vakaista, tyydyttyneistä rasvoista ja korvasi ne herkästi hapettuvilla siemenöljyillä. Ja ravitsemusneuvottelukunnat eri maissa veivät asioita samaan suuntaan. Tuloksena saatiin ennennäkemätön lihavuusepidemia, rasvamaksat ja kaikki mahdolliset metaboliset sairaudet T2-diabetekseen asti. Eivät ne toki yksin siemenöljyjen syytä ole, mutta näiden uusrasvojen rooli taudinkuvassa on kyllä viime aikoina entisestään vahvistunut.

Siemenöljyistä syntyvät myrkyt

4-HNE:n toiminnan määritteli ensimmäisenä Esterbauer v.1991. (wikipedia). Asiaa oli tutkittu jo aikaisemminkin, mutta vasta Esterbauerin havaintojen jälkeen tutkimus lähti vahvaan kasvuun (kuva alla):

Pari lainausta em. Wikipedia-artikkelista kuvaa parhaiten, mistä tässä on kyse:

4-Hydroxynonenalia syntyy monityydyttymättömiä, omega-6 rasvahappoja sisältävien rasvojen hapettuessa. Tällaisia ovat arakidonihappo ja linolihappo.” ja

Näitä yhdisteitä voidaan tuottaa elävissä soluissa ja kudoksissa tai ruoka-aineissa prosessoinnin ja varastoinnin aikana, joista jälkimmäisiä voi imeytyä ruokavaliosta. Nämä hapettuneet aldehydit saavat nyt paljon huomiota, koska niitä pidetään mahdollisina aiheuttajina lukuisiin sairauksiin, kuten krooninen tulehdus, neurodegeneratiiviset sairaudet, ARDS, aterogeneesi, diabetes ja useat syövät.”

4-HNE ei ole ainoa

HNE, HHE ja HDDE eroavat vain hiiliketjun pituudeltaan ja kaksoissidoksien määrältään – HDDE:llä on yksi kaksoissidos enemmän kuin muilla. Kenties juuri se tekee siitä selkeästi muita myrkyllisemmän (ao. taulukossa pienin luku tarkoittaa suurinta myrkyllisyyttä = pitoisuus, joka tarvitaan tappamaan puolet kohteista). HNE:tä syntyy omega-6 rasvoista, HHE:tä omega-3 rasvoista ja HDDE:tä arakidonihaposta (12-lipoxygenase entsyymin avulla). Ne eivät ole pelkästään myrkyllisiä, vaan niitä tarvitaan erilaisiin säätelymekanismeihin hyvin pieniä määriä. Jos määrät suurenevat liikaa, vaikutukset ovat tuhoisia.

Taulukko katsauksesta: Lipid Peroxidation by-Products and the Metabolic Syndrome (2)

4-HNE:n aiheuttamia terveyshaittoja on tutkittu eniten, joten käsitellään niitä ensin. 4-HHE:n ominaisuudet poikkeavat hieman 4-HNE:stä ja joissakin tutkimuksissa se näyttäisi olevan jopa vaarallisempi kuin HNE, vaikka yo. taulukossa niiden myrkyllisyys on sama. Palataan siihen hetken päästä.

4-HNE:n haitat maksalle

4-Hydroxynonenal ja maksavauriot ovat yhteydessä oksidatiiviseen stressiin -nimisessä tutkimuksessa (3) todetaan mm. seuraavaa: ”HNE-sidoksien muodostus, glutationin ehtyminen ja proteiinien hapettuminen ovat päätapahtumia mitokondrioiden toimintahäiriöissä, jotka edustavat kriittisiä tapahtumia NAFLD:n käynnistymisessä. HNE on erityisesti solukuolemien aiheuttaja johtuen sen kyvystä hapettaa mitokondrioiden DNA:ta, proteiineja ja muodostaa niiden kanssa sidoksia.” ja

Lisäksi, rasvojen hapetustuotteet, kuten HNE, lisäävät pro-inflammatorisia sytokiineja mm. TNF-α, IL-6 ja CRP, ja lisäävät solukuolemaa ja maksan vaurioitumista NAFLD:ssä.”

Koeputkessa toteutettiin ihmisten maksanäytteillä koe (4), jossa terveiden ihmisten maksanäytteitä verrattiin NAFLD sairastavien näytteisiin: ”…NAFLD potilailla oli huomattavasti korkeammat 4-HNE sidosten määrät kuin verrokeilla.” ja

4-HNE sidoksia havaittiin terveissä maksoissa häviävän pieniä määriä (3.4%), mutta niitä esiintyi NAFLD maksanäytteissä runsaasti (24.2%, Fig. 2, alla), mikä kertoo lisääntyneestä rasvojen hapettumisesta verrattuna kontrolliryhmään. Mielenkiintoista oli, että NAFLD potilailla 4-HNE positiivisuus ei korreloinut maksa-arvojen (ALAT), painoindeksin (BMI) tai maksan rasvoittumisen kanssa. Myöskään yhteyksiä 4-HNE:n määrän ja NAFLD:n histologisen tilan välillä ei havaittu… plasman 9- ja 13-HODE eivät myöskään korreloineet 4-HNE:n määrän kanssa.”

4-HNE:tä kertyi siis maksan soluihin ilman, että siitä näkyi havaittavia merkkejä perinteisissä maksan tilaa osoittavissa mittareissa. Tämä on huolestuttavaa, sillä 4-HNE:n aiheuttamat vauriot, joita jo aikaisemmin lueteltiin, saavat tuhota maksaa kaikessa rauhassa katseilta piilossa. Tämän tutkimuksen tärkeyttä lisää se, että se julkaistiin tämän vuoden syyskuussa. Uusin tieto siis osoittaa, että siemenöljyjen hapetustuote kertyy maksasoluihin, vaikka muuten maksa näyttäisi hyvältä. Jo pelkästään tämän perusteella pidän vähintäänkin uhkarohkeana ehdotusta, että ketogeeninen ruokavalio perustuisi pääasiassa monityydyttymättömiin rasvoihin. Vaikka ketogeeninen ruokavalio siivoaa rasvat tehokkaasti maksasta, monityydyttymättömiin rasvoihin painottuessaan sen seuraukset voivat olla kohtalokkaat maksaan kertyvien PUFA-hapetustuotteiden aiheuttamien myrkkyjen vuoksi.

Oksidatiivisen stressin rooli rasvamaksatulehduksessa (steatohepatitis) katsauksen (5) kappaleessa Rasvojen hapettuminen on kuvattu maksasairauksien yhteyttä niihin näin: ”MDA ja 4-HNE lisääntyivät 90% NASH-potilailla verrattuna potilaisiin, joilla oli rasvamaksa, mikä kuvaa hyvin oksidatiivisen stressin lisääntymistä.” ja ”GSSG/GSH suhdetta käytetään usein mittaamaan solutason myrkyllisyyttä ja oksidatiivinen stressi näyttää olevan koholla NAFLD:n etenemisessä, mikä kertoo GSH:n (glutationi) ehtymisestä.”

Myös tässä linolihapon hapetustuotteiden maksatoksisuutta käsittelevässä hiiritutkimuksessa (6) perimmäinen syy maksasolujen tuhoutumiseen näyttäisi olevan 4-HNE: vaikka maksan rasvoittuminen pysyi kurissa ja jopa väheni (Fig. 1 E ja G), linolihapon (yleisin omega-6 rasva) hapettuneet aineenvaihduntatuotteet (OXLAM) korreloivat rasvamaksan tulehtumisen kanssa. Nämä OXLAM:it myös lisäsivät eniten myrkyllisen 4-HNE:n muodostumista (kuva alla, tutkimuksen Fig. 2 A).

4-HHE vielä 4-HNE:täkin myrkyllisempi maksalle?

Viitteitä tähän suuntaan löytyy useammastakin tutkimuksesta: Oksidatiivinen stressi ja lipotoksisuus (7) ilmaisee asian näin: ”…rasvakudoksessa 4-HHE:tä oli häviävän vähän. Sen sijaan maksassa 4-HHE:n havaittiin olevan kaikkein yleisin reaktiivinen rasva, jonka pitoisuus oli vähintään 10-kertaisesti (order of magnitude) suurempi kuin 4-HNE:n.”

Etanolin (alkoholi) ja kalaöljyn yhteisvaikutus tulehdustekijöihin ja kollageeniin oli tutkimuksen kohteena tässä (8): ”Rasvojen hapetustuotteiden (4-HHE, MDA ja 4-HNE, vastaavasti) lisääntyminen oli 8-, 3- ja 3.5-kertaista hiirillä, joille syötettiin kalaöljyä ja etanolia, verrattuna pelkästään kalaöljyä saaneisiin hiiriin.” ja ”4-HHE, MDA ja 4-HNE ovat pääasialliset aldehydit, joita syntyy solun sisäisissä rakenteissa n-3 ja n-6 PUFA:sta, vastaavasti, ja joita löytyy osana kalaöljyä. Ne ovat erittäin myrkyllisiä ja niiden on osoitettu niin koeputkessa kuin todellisuudessakin estävän biologisia toimintoja rotan maksasolujen sisällä ja mitokondrioissa ja muuttavan rotan maksan solukalvon rakennetta. Ylenmääräinen kollageeni I:n kertyminen on fibroosin histopatologinen tunnusmerkki. Keskeisiä fibroosin kehittymiselle ja etenemiselle ovat rasvojen hapetuksen lopputuotteet, jotka saavat alkunsa PUFA:sta.”

4-HHE:n vaikutusta mitokondrioiden läpäisevyyteen testattiin (9): ”Glutationikokeessa käytimme häviävän pientä HHE-pitoisuutta (femtomolar), jotta voisimme päätellä pystyykö glutationi blokkaamaan edes pienintä, tehoavaa HHE-annosta… Se ei pystynyt.” Saman suuntaiseen ilmiöön törmäsi Marko Tarvainen väitöskirjassaan 2013 Turussa: ”–Tutkimuksen suurin yllätys oli se, kuinka ruuansulatuksen jälkeen kaupasta ostetusta tuoreesta rypsiöljystä jäi jälkeen hapettuneita yhdisteitä sekä se, ettei hapettumista saatu estettyä useilla tunnetuilla antioksidanteilla, Tarvainen kertoo.”

Teepäs tilaa HNE, täältä tulee HHE – näin voisi vapaasti kääntää tämän tutkimuksen (10) nimen. Tutkijat kirjasivat eroja HNE:hen verrattuna näin: ”…osoitimme, että GSH-HHE sidoksia löytyy rottien aivoista valvotuissa olosuhteissa ja että näiden sidosten lukumäärä on 5-20 kertaa suurempi kuin vastaavat HNE:n aiheuttamat eri aivolohkoissa.” ja ”Vaikka molempien sidosten määrä on yhtäläinen koe-eläinten retinassa, HHE-PE tasot ovat n. 6 kertaa korkeammat diabeettisilla rotilla kun taas HNE-PE oli koholla 2.5-kertaisesti.” ja HHE femtomolarin pitoisuuksilla aiheuttaa maksasoluista eristettyjen mitokondrioiden läpäisevyyteen muutoksia… kun taas HNE:tä tarvitaan mikromolarin pitoisuuksia saman ilmiön aikaansaamiseksi.” ja ”Näistä tuloksista ilmenee, että omega-3 pitoiset kudokset, kuten retina, ovat haavoittuvampia omega-3:n hapetustuotteille.” ja ”Alle mikromolarin pitoisuus HHE:tä stimuloi fosfolipaasi C:n aktiivisuutta eristetyissä maksan solukalvoissa. HNE on n. 10-kertaisesti tehottomampi näissä kokeissa.”

Jos kaikesta ylläolevasta pitää paikkansa se, että 4-HHE on moninkertaisesti 4-HNE:tä tuhoisampaa – varsinkin maksassa – ja että edes elimistön tärkein antioksidantti (glutationi) ei pysty sitä neutraloimaan, tämä rypsiöljyn herkästi hapettuvin osuus (11%) lienee suhteessa vaarallisin elintarvike. Rypsiöljyä nimittäin löytyy lähes kaikesta valmisruoasta. Ryhtymistä runsasrasvaiselle ketogeeniselle dieetille rypsiöljyllä höystettynä ei tämän valossa voi mitenkään suositella.

Haitat muihin elimiin

Evoluutionäkökulma on hyvä ottaa aina esiin näissä ravitsemusta koskevissa selvityksissä. Sellaiset ravintoaineet, joilla ihminen on kehittynyt, pysynyt hengissä ja voinut hyvin koko olemassaolonsa ajan eivät voi olla vaarallisia. Jos ihmiskunnan historia tulen keksimisestä nykypäivään tiivistettäisiin 24h:iin, siemenöljyjen käyttö olisi kestänyt n. 5 sek ja vasta 1 sekunnin ajan on tiedetty niiden hapetustuotteiden (MDA, 4-HNE ja 4-HHE) vaarallisuudesta. Tyydyttynyt rasva sen sijaan on kuulunut ihmisen ruokavalioon jo 24h ajan. Laatikainen kyllä artikkelissaan vakuuttelee näiden uusien tuotteiden olevan aivan turvallisia: PS. Margariini, rypsiöljy tai rapsiöljy (14), niin kuin ei mikään muukaan rasva, ei aiheuta syöpää.” No, jokainen saa uskoa mihin haluaa. Google Scholarilla haku ”4-HNE” ”cancer” tuottaa 11200 osumaa.

4-HNE:n yhteys useisiin elintasosairauksiin on todettu niin monessa tutkimuksessa, että riittäköön niistä malliksi vain tämä katsaus (11), jonka taulukossa 1 on lueteltu lähdeviitteineen Alzheimers, Parkinsons, syöpä, ateroskleroosi ja niin alkoholiperäinen (ALD) kuin ei-alkoholiperäinen (NAFLD) maksasairauskin. Tutkijat eivät anna armoa näille siemenöljyjen hapetustuotteille, päinvastoin, he nimittävät tätä molekyyliä sarjamurhaajaksi (kappale HNE: a Serial Killer).

Myös IBD:n yhteys siemenöljyihin näyttäisi kulkevan 4-HNE kautta tässä v.2016 tutkimuksessa (12): 4-HNE aiheuttaa apoptoosia (solukuolema) aktivoimalla ERK1/2 signaloinnin ja ehdyttämällä solunsisäisen glutationin suoliston epiteelin soluissa.

Alkoholia on ollut pieniä määriä läpi ihmisen evoluution erilaisissa hedelmien käymistuotteissa ja niihin on ehtinyt kehittyä ’vastalääkkeet’. Siemenöljyjä ja niiden hapetustuotteita sen sijaan ei ole ruokavalioon kuulunut koskaan niin massiivisia määriä kuin tänä päivänä. Suuri osa valmisruoista sisältää rypsiöljyä ja on vaikeaa löytää edes leipää, jossa sitä ei olisi (jopa paistopisteiden tuotteissa valtaosasta se löytyy). Kaikkein surullisinta on, että muutenkin heikon puolustukyvyn omaavat vauvat altistetaan näille myrkyille jo kapaloikäisestä alkaen – ote kirjoituksestani: Arlan, Valion, Nestlen ja Semperin äidinmaidonkorvikkeiden tuotetietojen läpikäynnin perusteella näyttäisi siltä, että kaikki käyttävät osana rasvakoostumusta myös auringonkukkaöljyä ja rypsi/rapsiöljyä. Onkohan noiden tuotteiden kehittäjien päähän koskaan pälkähtänyt kysymys: Minkä nisäkkään tissistä tulee kasviöljyä?!

Ovatko siemenöljyt yhteinen nimittäjä sekä alkoholiperäisen (ALD) että ei-alkoholiperäisen (NAFLD) maksasairauden taustalla? Seuraavassa osassa päästään vihdoin selvittämään noiden kahden maksasairauden yhteistä nimittäjää. Siihen liittyy tässä esitellyt monityydyttymättömien rasvojen hapetustuotteet, alkoholi sekä elimistön torjuntamekanismit näille myrkyille. Torjunnan tehokkuuteen vaikuttaa moni seikka. Se selvinnee seuraavassa osassa.

VIITTEET

1) THE FORMATION OF 4-HYDROXY-2-TRANS-NONENAL (HNE), A TOXIC ALDEHYDE, IN BEEF, PORK AND CHICKEN FATS HEATED AT FRYING TEMPERATURE (185°C)

2) Lipid Peroxidation by-Products and the Metabolic Syndrome

3) 4-Hydroxynonenal (HNE) and hepatic injury related to chronic oxidative stress

4) 4-HNE Immunohistochemistry and Image Analysis for Detection of Lipid Peroxidation in Human Liver Samples Using Vitamin E Treatment in NAFLD as a Proof of Concept, 2020

5) The role of oxidative stress in non-alcoholic steatohepatitis

6) Oxidized linoleic acid metabolites induce liver mitochondrial dysfunction, apoptosis, and NLRP3 activation in mice

7) Oxidative stress and lipotoxicity

8) Ethanol and fish oil induce NFκB transactivation of the collagen α2(I) promoter through lipid peroxidation–driven activation of the PKC‐PI3K‐Akt pathway

9) 4-Hydroxyhexenal Is a Potent Inducer of the Mitochondrial Permeability Transition

10) Trans-4-hydroxy-2-hexenal, a product of n-3 fatty acid peroxidation: Make some room HNE…

11) Cell death and diseases related to oxidative stress:4-hydroxynonenal (HNE) in the balance

12) 4-Hydroxy-2-nonenal induces apoptosis by activating ERK1/2 signaling and depleting intracellular glutathione in intestinal epithelial cell

Artikkelin otsikkokuva lainattu täältä: https://commons.wikimedia.org/wiki/File:French_fries_@Beacon@Annecy(48329332381).jpg 

arikAri Kaihola

Kirjoittaja on yli 15 v harrastanut terveysasioiden tutkimista ja opiskelua omatoimisesti tavoitteena tieteellisten havaintojen hyödyntäminen oman terveyden ylläpitoon. Tärkeintä terveyden hoitoa on ennaltaehkäisy ja siinä puhdas ravinto. Hippokrateen sanoin – olkoon ruoka lääkkeesi ja lääke ruokasi.

4 kommenttia artikkeliin “Alkoholi, maksa ja siemenöljyt, Osa 3”

  1. Paluuviite: Alkoholi, maksa ja siemenöljyt, Osa 2 - Turpaduunari

  2. Hyvä yhteenveto, pari kommenttia.
    Harvinainen ihmiskoe tarjolla, jossa vertaillaan O-6 ja O-3. Suonensisäinen ruokinta, total parenteral nutrition TPN, on erilaista USAssa kuin Euroopassa. Intralipid on soijaöljypohjainen tuote, joka toastaa maksan annoksesta riippuen 0,5-2 vuoteen (vaikka öljyn sekaan laitetaan E-vitamiinia antioksidantiksi). Maksa voidaan korjata euroopan Omegavenilla, kalaöljypohjainen O-3. Samoin, tämä Omegaven ei näytä ainakaan nopeasti tuhoavan maksaa. Kun välttämättömien rasvahappojen tarve on 0,5E% ja 2,5E% max. (O3 ja O6), kenen idea on syöttää näitä 20-40%:a? LIsätiedot tämän käsittelyn kokeneelta http://roarofwolverine.com/archives/1557?print=print

    Laatikaisen margariiniketoosi ei ole uhkarohkea -se on suoraan tuhoisa. Sokerin puute mahdollistaa rasva-aineenvaihdunnan, ja nopeiten se rasva lähtee liikkeelle maksasta. PUFAt vähentävät LDL, todennäköisesti häiriten maksan VLDL uloslähetystä. Samalla tietenkin triglyt vähenevät, niitähän on 5:1 VLDL kyydissä kolesteroliin verraten. Ja kyllä, ketoosivaikutus tehostuu, mutta esim. epilepsiaan kynnysannokseen päästessä lisäannos ei vaikuta. PItkäaikainen taso on tärkeä, ja tämä alkaa hiipua normaalirasvoilla (keho tottuu käyttämään rasvoja energiaksi, jolloin niitä päätyy vähemmän maksaan kierrätettäväksi?). Kun vielä PUFA ketoosi lisää insuliinisensitiivisyyttä, niin kaikki arvothan paranevat (paitsi HDL, jota pidän tärkeimpänä näistä lipoproteiineista).

    Jos aloittaa nälkäpaaston, LDL nousee kehon siirtyessä rahtaamaan ja polttamaan rasvoja (PUFA vähentää LDL). Keho muuttuu paastossa insuliiniresistentin suuntaan, käyttäisin kyllä muuta sanaa tässä, kapina ja joustamattomuus. Paastossa ei ole eikä tarvita glukoosia kuin aivan välttämättömiin soluihin. Insuliinin pieni ohjausvaikutus kuittaantuu solutason kapinalla. Jos paastoa mimikoi PUFA, niin tätä kapinaa ei siis tule, vaan solut hyväksyvät insuliinin signaloinnin. Luonnottoman paljon teollista siemenrasvaa, luonnoton kehon reaktio. Ihminen on saanut 06 historian saatossa pieniä määriä, nyt sitä on tarjolla dekadia enemmän, puoliautomaattisesti.

    Jos NAFLD maksasta löytyy 20% 4-HNE, niin se on aikojen mittaan syöty ja varastoitu O-6. Maksaan se on kotoisin sisäisistä varastoista eli ihonalaisesta rasvakudoksesta (ja PUFA hajoaa 4-hne helposti). Esim. sokeria kurnutetaan vain saturoituneeksi rasvaksi, ja entsymaattisesti monoepästabiiliksi rasvahapoksi. Polyepästabiili rasva täytyy nielaista, ja kerryttää, ja siihen sen insuliinisensitiivinen ominaisuus sopii hyvin. Jos lopetat nyt siemenöljyt Kaiholan juttuja luettuasi, varastoissasi on tätä myrkkyä pariksi vuodeksi. Tarvitset E-vitamiinilisän täksi ajaksi, tämän myrkyn hajoamistuotteiden neutraloimiseksi…
    JR

    1. Kiitos, JR! Mielenkiintoinen tieto suonensisäisestä ravitsemuksesta rasvojen osalta! Ja taitaa myös pitää paikkansa, vaikka sivulta ei löytynyt edes julkaisupäivää. Tämä tutkimus kylläkin vahvistaa tarinan:

      Treatment of Parenteral Nutrition-Associated Liver Disease: The Role of Lipid Emulsions

      https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3823519/

      ”Unfortunately, the only available FDA-approved parenteral lipid emulsion in the United States is composed of soybean oil (Intralipid, Fresenius Kabi).”

      ”In conclusion, long-term parenteral nutrition is a life-saving therapy for children with intestinal failure but carries the risk of life-threatening liver disease. Although the pathogenesis of PNALD is multifactorial, the increased phytosterols, proinflammatory ω-6 PUFAs, and oxidative stress associated with parenteral soybean oil may all contribute to this disease.”

      Vielä hullumpi on tämä tieto FDA:n sivulla: ”WARNING: THIS PRODUCT CONTAINS ALUMINUM THAT MAY BE TOXIC.”

      https://www.accessdata.fda.gov/drugsatfda_docs/label/2007/017643s072,018449s039lbl.pdf

      Tässä rottakokeessa oli kyse eliniän kestävästä eri rasvatyyppien syöttämisestä. Kovin pitkä ja runsas omega-3 kalarasvojen saanti ei sen mukaan ole myöskään hyväksi.

      Gene pathways associated with mitochondrial function, oxidative stress and telomere length are differentially expressed in the liver of rats fed lifelong on virgin olive, sunflower or fish oils

      https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S095528631730400X

      Ote tutkimuksen Discussion osasta:
      ”In short, the present research demonstrates that lifelong feeding of different dietary fats varying in fatty acid profile (MUFA, n6 PUFA or n3 PUFA-rich diets) had different effects on liver aging in relation to structural features, mitochondrial functionality, and oxidative-stress level. Animals fed virgin olive oil (MUFA rich) presented some qualitative advantages over the other two dietary fat sources (sunflower oil, n6 PUFA rich; and fish oil, n3 PUFA rich) despite that a similar lipid accumulation during aging was found for all three fats. MUFA fat induced no structural alterations associated with age, from the standpoint of either inflammation or fibrosis. The ultrastructure of the tissue was also normal and resulted in the lowest levels for oxidative stress in comparison with the other dietary fats. Conversely, the highest degree of fibrosis was found in the animals fed sunflower oil, whereas fish oil led to the highest proinflammatory phenotype. Both types of alterations were followed by changes in mitochondrial function and higher oxidative stress.”

      Ruokavalion öljyjen rasvahappokoostumus muutti maksan solukalvojen rasvapitoisuuksia vastaavasti.

  3. Lauri Aarnipuro

    Todella mielenkiintoista!
    Jostakin on tarttunut mieleen yhteenveto: Sokeri tekee nälkäiseksi, hiilihydraatit lihavaksi ja siemenöljyt tulehtuneeksi.
    Niin se näyttää olevan.
    Kiitoksia hyvästä kirjoituksesta.

Olisi kiva kuulla kommenttisi!