Se on nyt sellainen juttu, että oma lapseni, kuopukseni ei mene nykyiseen kouluunsa ennen kuin siellä on turvallista olla ja sieltä ei myöskään kulkeudu kotiin oireita aiheuttavia ainesosia tai hiukkasia tai on tarjolla väistötilat. Meidän perheelle riittää nyt tällaiset sisäilmaoireilukokemukset, joiden kanssa on esikoinen joutunut kärsimään niin koulussaan kuin myös työpaikallaan.
Tämä päätös on tehty yhdessä lapsen isän kanssa. Päätöstä tukevat meitä kohdanneet hengitystieoireet, kielen ja kurkun kirvely ja turvotus, ahdistus keuhkoissa, silmäoireet, päänsärky, iho-oireet, kutina, turvotus, univaikeudet, väsymys, kiukkuisuus, pahoinvointi. Kaikilla on hieman erilainen tapa reagoida, ja paljolti riippuu myös geeneistä, elintavoista ja aikaisemmista ympäristöistä.
Kävin tänään koululla lukemassa raportteja, ja aika heti alkoi oireet itselläni ja jatkuvat edelleen. Ääni on käheänä, ihoa kutittaa kaulalta, niskasta, rintakehästä, selästä ja päänahasta. Ja mä en ollut siellä kuin vartin. Voin vaan kuvitella, miltä tuntuu oleskella tuossa tilassa pidempään, mikäli on altistusta olemassa. Ja sitähän muutamilla taustassaan on.
Tämän päätöksen teko ei ole ollut helppoa, vaikka toisaalta sen pitäisi olla. Sillä jokainen ansaitsee työ- ja opiskeluympäristön, jossa voi olla ilman oireita tai altistumista. Kaikkihan eivät oireile, mutta mitä enemmän altistuksia elämän varrelle osuu, sen herkemmin aina seuraava “kohtaus” iskee.
On tosi rankkaa kuulla myös epäilyä, että noinkohan on, että jos kuvittelette. Mutta tämä on totta, tämä on meidän perheelle totisinta totta. Haluan keskeyttää sen alkuunsa kuopuksen kohdalla, ettei hänen tarvitse kokea samaa, mitä esikoinen on kokenut. Ei enää yhtään lanssikäyntejä, sairaalassa vietettyjä hetkiä, lukuisia lääkärikäyntejä – ja niin monta turhaa käyntiä, koska tämä on ongelma, jota kaikki eivät osaa hoitaa.
Vähättelyn aika on ohitse, sillä näin ei homma voi jatkua täällä Suomessa. PAH-yhdisteet eivät nimittäin ole mikään leikin asia, ja niitä irtaantuu mm. remonttien yhteydessä. Vaarallisemmat ainekset vapautuvat hiukkasina, ei kaasuina kertoo googlen kautta löytynyt tieto. Monissa, ainakin pääkaupungin seudun kouluissa useat opettajat oireilevat, mutta eivät uskalla työpaikkansa menettämisen takia ilmaista huoltansa saatikka nostaa asiaa esille.
Asia on tullut ilmi pala palalta, ja koko ajan nousee esiin lisää sisäilmaongelmaisia kouluja/rakennuksia. Itse aion todellakin olla viemässä asiaa eteenpäin omalla osaamisellani, tietotaidolla ja kontakteilla – asiallisesti, kaikkien parhaaksi ja reagoimatta tunteiden kautta.
Pike Hilakari
Espoolainen kirjoittaja, toimittaja, äiti.
Tunteellinen älykkö, joka herkästi huomioi ja tunnistaa muutokset ja sen tarpeen niin ympäristössä, lähipiirissä kuin myös itsessään.
Hyvin taipuvainen analysoimaan, pähkäilemään, pohtimaan, selvittämään ja tutkimaan asioita, valmis oppimaan kuulemastaan ja kokemastaan tuottaen herättävää tekstiä kulloinkin pinnalla olevasta aiheesta. Ehdottoman oikeudenmukainen, uskaliaskin kyseenalaistaessaan jämähtäneitä toimintatapoja.
”Jos yksikin ihminen saa avun tekstieni kautta tai toimintatavastani, olen kiitollinen onnistuja.”
About Author
Hei, Pike. Luin Hesarista Niipperin homekoulun remonttisuunnitelmista. Älkää suostuko moiseen hullutukseen. Nuo tiivistyskorjaukset eivät onnistu. Niistä on riittävästi kokemusta ja tietoa. Kun kiinteistö on pahoin saastunut, niin paras ja halvin vaihtoehto on sen purkaminen. Korjaamalla niistä ei koskaan saada niin puhtaita, että altistuneet voisivat niissä olla. Tiivistämistä voidaan harkita ainoastaan hyvin lyhytaikaiseksi ratkaisuksi purettavalle kiinteistölle. Vantaalla tehtiin vuosina 2011-2014 26 julkisen rakennuksen tiivistysta. Tekotavasta ja materiaaleista riippumatta 25 epäonnistui. Noihin turhiin remontteihin saadaan haaskattua miljoonia, usein usean uuden koulun hinta. Näitä hölmöläistarinoita on Suomi pullollaan.
Terveisin
Hannu Taipaleenmäki
homeelle altistunut