Luin lääketieteen lisensiaatti Ulvi Wirénin uusinta kirjaa ”Luontaishoidot – Löydä itsellesi sopiva hoitomuoto” (Gummerus, 2015) sillä mielellä, että löytyisikö jotain jaettavaa teille turpaduunari -blogin lukijoille. Ulvi on kirjoittanut useita luontaishoitoa käsitteleviä kirjoja. Tässä uusimmassa kirjassa löytyy luontaishoitojen yleisen pohdinnan lisäksi useiden luontaishoitojen esittelyjä.
Kokonaisvaltaisesti vaikuttavia hoitomuotoja
Kirjassa on runsaasti hyödyllistä tietoa. Sopivan hoitomuodon löytäminen on monesti ahkeran kokeilun ja käytön tulosta. Jokainen ihminen on erilainen ja kokee eri tavalla hoitojen vaikutukset. Itse aion pitää mielen avoimena ja tarjota vinkkejä eri hoitomuodoista aidosti ja puolueettomasti aivan kuten terveystietoisen on syytäkin toimia.
Ulvi haluaa laajentaa hoitomuotojen kirjoa selkeällä katsauksellaan parantamisen historiasta ja luontaishoitojen roolista terveydenhuollossa nykyaikana. Yli neljästäkymmenestä hoitomuodosta poimin esiteltäväksi muutamia kiinnostavimpia ja kriteerinä on myös, että näitä hoitoja on mahdollista saada Suomessa.
Ayurveda
Perinteinen intialainen lääketiede on elämäntiedettä. Ayurvedassa tavoitteena on täydellinen terveys! Ravintoneuvoja Nina Westerbackin esitelmät Ayurvedasta ovat raivanneet tilaa myös minun ajattelulleni Ayurvedasta varteenotettavana elämäntapojen tasapainoittajana. Se on erinomainen tapa lähestyä kehon ja mielen ongelmia hoitojen avulla.
Ulvi kertoo liiankin lyhyesti Ayurveda-hoidoista. Olisi ollut hyvä saada enemmän tietoa, sillä nyt tarjottu tieto jättää monet asiat avoimeksi. Ehkä tarkoituksella? Ainakin minulla heräsi mielenkiintoa tutkia hoitoja lisää. Pulssin, sään ja vuodenaikojen ottaminen huomioon asiakasta tarkasteltaessa tuntuu kiehtovalta, mutta olisi vaatinut kirjoittajalta muutaman esimerkin.
Ayurvedinen hieronta voi olla monelle ensimmäinen tapa tutustua tähän kokonaisvaltaiseen hoitomuotoon. Suosittelen!
Muita hotoja tässä kategoriassa on esillä kirjassa myöskin tavattoman lyhyesti: Kiinalainen lääketiede, antroposofinen lääketiede ja funktionaalinen lääketiede. Viimeksi mainittu on saavuttanut yhä laajempaa hyväksyntä hienona potilaskeskeisenä terveydenhoitona. Se on Suomessa lähes vaihtoehtoisena hoitomuotona tavalliselle koululääketieteelle. Koska se kiinnostaa niin paljon, annetaan Ulvin esitellä tämä lääketieteen koulukunta meille:
Funktionaalinen lääketiede
Funktionaalisen lääketieteen tärkeimpiä periaatteita on potilaan yksilöllisyyden huomioiminen. Eri ihmiset reagoivat eri tavalla sekä ympäristötekijöihin että hoitoihin. Myös ravintoaineiden tarve on yksilöllinen. Siksi lääketieteellinenkin hoito täytyy säädellä jokaisen potilaan yksilöllisen tilanteen eikä vain tietyn laboratoriokokeen tuloksen mukaan.
Toinen tärkeä periaate on potilaan vähäistenkin oireiden huomioiminen. Jos ihminen ei voi täysin hyvin, siihen on olemassa jokin syy. Jos siihen ei kiinnitetä huomiota, voi pieni epätasapainotila johtaa vakavaan sairauteen. Hoito täytyy siis aloittaa heti vähäistenkin oireiden ilmaannuttua eikä jäädä seuraamaan tilanteen kehittymistä.
Kolmas pääperiaate on kokonaisvaltainen lähestymistapa terveyteen ja sairauteen. Sairaudet ilmenevät harvoin vain yhdessä elimessä, sen sijaan ne vaikuttavat koko kehoon. Elimistössä kaikki on yhteydessä kaikkeen, eikä siksi vain yhden oireen hoitaminen ole tehokasta eikä järkevää.
Funktionaalisen lääketieteen näkökulmasta terveys ei ole sairauden puuttumista, vaan yksilölle ominainen paras mahdollinen elinvoiman tila.
Jäsenkorjaus
Kalevalainen jäsenkorjaus on perinteinen suomalainen kansanparannusmuoto, joka perustuu kehon virheasentojen havainnointiin ja korjaamiseen. Nämä virheasennot aiheuttavat kalvorakenteiden kiristymistä, huonoa verenkiertoa, heikentynyttä aineenvaihduntaa ja sitä kautta kiputiloja.
Taitava jäsenkorjaaja käsittelee kehon jalkapohjista kalloon asti ja palauttaa normaalit liikeradat. Virheasento yhdessä paikassa aiheuttaa muutoksia koko tukirakenteessa. Hoito tapahtuu mobilisaatiokäsittelyllä (eli tässä ei ”niksauteta”) lempeästi hoidettavaa liikutellen. Hoidon tulokset näkyvät nopeasti ja monesti yksi hoitokerta riittää.
Erityisesti jäsenkorjausta suositellaan alaraajojen toiminnalliseen erimittaisuuteen, alaselän kiputiloihin, selkärangan virheasentoihin, sydämen rytmihäiriöihin, suoliston toimintahäiriöihin ja niska-hartiaseudun vaivoihin. Päänsärkyyn ja migreeniinkin on moni saanut helpotusta.
Jäsenkorjausta ei suositella henkilöille, joilla on luunmurtumia, osteoporoosi, syöpä, avohaavoja, välilevytyrä tai akuutti tulehdus.
Jäsenkorjauksella on pitkät perinteet. Siitä on kuvaus jo vuoden 1773 väitöskirjassa (Gabriel Maxenius) ja viitteitä hoidoista löytyy myös Kalevalasta (siksi tämä joskus näkyy hoitomuodon nimessä). Viime aikoina hoitoa ovat tehneet tunnetuksi mestariparantajat Olavi Mäkelä ja Hannes Karppinen sekä professori Osmo Hänninen. Jäsenkorjauksesta on julkaistu useita tieteellisiä tutkimuksia ja sitä pidetään erittäin tehokkaana hoitomuotona, joka minun mielestäni sopii erinomaisesti terveystietoiselle.
Kirjassa esitellään lyhyesti iso liuta muitakin manipulaatiohoitoja: Tavallinen klassinen hieronta, urheiluhieronta, trigger-hieronta, lymfahieronta, vauvahieronta, Kajavaterapia, Voice Massage -terapia, osteopatia, kranio-sakraalinen terapia, kiropraktiikka, hermoratahieronta, Bowen-terapia, kinesiologia, Trager-terapia ja Hortstmann-tekniikka.
Kuppaus
Kuppauksessa ihoon kiinnitetään imukuppeja. On olemassa märkäkuppausta, jolloin ihoon tehdään viiltoja, ja kuivakuppausta, jossa ihoa ei rikota.
Märkäkuppauksessa tavoitteena on poistaa kuonaa ihonalaisista kerrostumista. Lisäksi saavutetaan rentous, vilkkaampi verenkierto ja pienen kipuärsytyksen takia vapautuu endorfiineja (tuovat hyvää oloa) kehoon. Kuivakuppauksella saavutetaan samat vaikutukset, mutta kuona-aineet eivät tässä vaihtoehdossa poistu veren mukana.
Suomessa on yleisimmin käytössä märkäkuppaus ja se suoritetaan useasti saunomisen yhteydessä. Kuppaaja kiinnittää ihoon 20-30 muovista kuppaussarvea. Sarvessa on tyhjiö, joten se imeytyy hanakasti ihoon kiinni. Muutaman minuutin kuluttua sarvet irrotetaan hetkeksi ja niiden kohdalle tehdään pienet ihoviillot. Kun sarvi asetetaan paikalleen, se imee sarven alle muodostuneen imunesteen. Hoitoa jatketaan kunnes verta ja imunestettä ei enää kerry sarveen.
Kuppaaja on ehkä hyvä kutsua paikalle, jos tällaisia vaivoja esiintyy: vilustumista, astmaa, paiseita, ihottumaa, reumaa, lihasjännityksiä, päänsärkyä, iskiasta, korkeaa verenpainetta, vaihdevuosivaivoja ja selluliittia esiintyy.
Kuppauksen terveydelliset esteet ovat: verenohennuslääkitys, anemia, bakteeritulehdus iholla ja diabetes.
Kuppausta harjoitettiin jo yli 5000 vuotta sitten Mesopotamiassa (nykyinen Irak) ja Kiinassa kuppausta on tarjottu jo 2000 vuoden ajan. Suomessa kuppausta on käytetty 1400 -luvulta lähtien. Kuppaus on edelleen arvossaan sekä idässä että lännessä.
Kirjassa esitellään muitakin kehoon kohdistuvia hoitoja: Aromaterapia, turvehoito ja Colonic-terapia.
Vyöhyketerapia
Tässä terapiamuodossa painellaan kehon pinnalla olevia heijastealueita, jotka vaikuttavat sisäelimiin, kehon eri osiin ja mieleen. Kaikki elimet on ikään kuin piirretty iholle ja monistettu eri ihoalueille.
Hoidettava makaa hoitopöydällä ja terapeutti painelee heijastealueita tarpeen mukaan eri puolilla kehoa. Käytännöt vaihtelevat koulukunnittain, mutta tärkein heijastealue sijaitsee jalkaterissä ja ne käsitellään yleensä aina. Hoidettavaa aluetta painellaan sormenpäillä, rystysillä tai kämmenillä. Jotkut käyttävät tylppää puukkoa.
Painelu voi tuntua kivuliaalta niiden heijastealueiden kohdalla, joita vastaavissa elimissä on jokin epätasapainotila. Jos ongelma on jatkunut pitkään, heijasteen kohdalla on tapahtunut ihomuutoksia, joita taitava terapeutti havaitsee painellessaan. Joskus näkyy selkeitä ihomuutoksia ja ihottumaa siinä kohdassa.
Vyöhyketerapialla hoidetaan erilaisia kiputiloja, poistetaan jännityksiä, helpotetaan unen saantia, lievennetään paniikkihäiriöitä, helpotetaan allergiaa, poistetaan vauvojen koliikki (vatsavaiva), hoidetaan lapsettomuutta ja korjataan aineenvaihdunnan häiriötiloja.
Akuuteissa tulehdustiloissa hoitoa ei suositella eikä myöskään jos esiintyy pahanlaatuisia kasvaimia. Raskaana olevalle ei pidä käyttää ja vaikeasti sairaat joutuvat odottamaan tervehtymistään.
Vanhojen piirroskuvien perusteella on päätelty, että vyöhyketerapiaa on annettu jo 5000 vuoden ajan eri puolilla maailmaa. Nykyaikainen vyöhyketerapia perustuu amerikkalaisen kirurgin William Fitzgeraldin kokemuksiin. Fysioterapeutti Eunice Ingham (USA) ja norjalainen Charles Ersdal keskittyivät jalkaterän vyöhykkeisiin. Ruotsalainen vyöhyketerapeutti Karl Axel Lind toi refleksologian (eräs vyöhyketerapian muoto) Suomeen. Psykologinen vyöhyketerapia on Antti Pietiäisen kehittämä hoitosuuntaus.
Muita energiahoitoja käsitellään myös kirjassa: Reiki, Aura-Soma väriterapia, jalokiviterapia, Whizhealer-terapia, Rosen menetelmä ja Shiatsu. Jälkimmäisestä vähän lisää tietoa.
Shiatsu
Shiatsu on japanilainen hoitomenetelmä, joka pohjautuu pitkälti kiinalaiseen lääketieteeseen. Sitä voidaan pitää eräänä akupainannan muotona. Siinä tasapainotetaan kehon energiavirtoja (tätä on vähän vaikea ymmärtää) painelemalla pitkin meridiaaneja sijaitsevia akupisteitä.
Sairaudet johtavat häiriöihin näissä energiavirroissa. Ihminen on terve ja voi hyvin jos energiaa virtaa tasaisesti. Shiatsulla pyritään juurikin tasaamaan energiavirtoja.
Hoitaja käy läpi kaikki meridiaanit koko kehon alueella. Silloin hän huomaa tukkeumat ja epätasapainotilat. Joidenkin pisteiden painelu voi tuottaa kipua. Se tulkitaan energiatukokseksi ja sitä pistettä pyritään avaamaan. Pääasiassa painellaan sormilla, mutta monesti käytetään koko kämmentä, rystysiä, käsivarsia ja muita kehon osia painamiseen. Hierontaa ja sivelyä esiintyy myös.
Shiatsu parantaa verenkiertoa ja aineenvaihduntaa, vähentää jännityksiä ja kiputiloja, lievittää masennusta, hoitaa unettomuutta, poistaa migreeniä ja lieventää kuukautisvaivoja.
Shiatsua on harjoitettu vuosisatoja. 1800-luvun loppuolella siitä kehittyi itsenäinen hoitomuoto.
Lääkinnällisistä hoidoista esitellään homeopatia, fytoterapia, Bachin kukkaterapia ja antioksidanttihoito.
Lisäksi kirjassa on joitakin itsehoitomenetelmiä: Alexander-tekniikka, Feldenkrais-menetelmä, erilaisia joogamuotoja, shindo, magneettiterapia, visualisointi ja meditaatio.
Mikäli haluaa hieman tietää luontaishoidoista, silloin kannattaa hankkia tämä kirja. Syvällisempään tarkasteluun tämä kirja ei anna mahdollisuutta.
Christer Sundqvist
turpaduunari, ravintovalmentaja, biologi, filosofian tohtori
Monessa liemessä keitetty yllätyksellinen tietokirjailija ja suosittu bloggaaja. Tuttu turpaduunari, eli huumorin pilke silmäkulmassa esiintyvä terveysluennoitsija. Löydät lisää tietoa täältä: http://ravintokirja.fi/
About Author
Paluuviite:Paljon kirja-arvosteluja | Turpaduunari