Fibromyalgiasta vapauteen

Olen viime aikoina lukenut ja saanut arvostella hienoja kirjoja, mutta nyt taitaa olla ennätyksellisen upea kirja-arvostelu! Olen nimittäin saanut tuta millaista se on kun saa lukea aivan poikkeuksellisen hyvin kirjoitettua tietokirjaa.

Kyseessä on Hanna Huttusen teos fibromyalgiasta. Kirjassa on aineksia tienraivaajaksi. Näin pitäisi kirjoittaa sairauksista ja niiden hoidosta! Kirjamyynnin ennustaminen on mahdoton tehtävä, mutta pitäisin ihmeenä jos ei tätä kirjaa vietäisi käsistä. Erityisesti toivoisi kirjan kulkeutuvan “fibrojen” lisäksi terveyden ammattilaisten käsiin ihmeteltäväksi.

Hanna Huttunen valmistui diplomiravintoterapeutiksi Suomen Terveysopisto Saluksesta vuonna 2011. Opinnoissaan Hanna erikoistui paasto- ja puhdistusterapioihin, luontaistuotteiden käyttöön terapiatyössä, liikunta- ja urheiluravitsemukseen sekä erityisryhmien ravitsemukseen. Syventävissä opinnoissa hän paneutui hormoni- ja maha-suolikanavan häiriöiden hoitoon sekä stressiin ja kroonisiin väsymysoireyhtymiin. Myöhemmin hän on osallistunut mm. useisiin funktionaalisen lääketieteen ja luontaistuotealan koulutuksiin.

Ennen ravintoterapeutin uraansa Hanna on toiminut päiväkodissa lastenhoitajana ja lastentarhanopettajana sekä askartelunohjaajana sairaalan toimintaterapiassa. Parhaillaan hän työskentelee Ravintopolku-nimisessä yrityksessään ravintoterapeuttina, FreewayCer-meridiaaniterapeuttina, luennoijana ja kouluttajana Helsingissä ja Fuengirolassa Espanjassa. Hanna toimi Suomen Ravintoterapiayhdistys Rafy ry:n hallituksen puheenjohtajana vuosina 2013–2014. Hän on Suomen Terveysjärjestö STJ ry:n jäsen ja Luonnonlääketieteellinen keskusliitto LKL ry:n hallituksen varajäsen.

Luin kirjan kannesta kanteen ilman suurempia vaikeuksia ja lukemista helpotti hienosti hiottu teksti, kiva taittotyö ja vankka tietomäärä. Kirja yhdistää koululääketieteen ja täydentävien hoitojen menetelmät fiksulla, provosoimattomalla tavalla.

Kustantajan kanssa (Atar) on sovittu pienimuotoisesta teoksen lainaamisesta.

Kirjan tarkoituksena on avata kipu- ja uupumusoireyhtymä fibromyalgian eri ulottuvuuksia. Kuin punaisena lankana kirjassa kulkee kirjailijan arkitodellisuus, eletty elämä ja ne haastattelut, joita on tehty ravintoterapia-asiakkaille ja fibromyalgiaa sairastaville. Kirjassa on tasapainoisina annoksina tarjolla niin elävää elämää kuin faktaa, niin tutkittua kuin kokemusperäistä tietoa, jotta lukijalle piirtyisi kokonaiskuva oireyhtymään vaikuttavista osa-alueista ja fibromyalgian kanssa elämisestä. Myös siitä, kuinka fibromyalgiasta voi parantua ja mitkä seikat siihen vaikuttavat.

Fiksulla tavalla Hanna kannustaa säilyttämään hyvät suhteet lääkäreihin ja ketään ei kehoteta jättämään lääkityksiä ilman keskustelua hoitavan lääkärin kanssa. Täydentäviä tapoja vaikuttaa terveyteen tuodaan esille luontevan pakottamatta. Parhaassa tapauksessa voi päästä jopa täysin lääkkeettömäksi, kuten kävi Hannalle ja monelle muullekin.

Hanna Huttunen kirjoittaa näin tietokirjan johdannossa:

Tämä kirja ei ole tutkimus eikä puhtaasti tietokirjakaan, sillä olen yhdistänyt tekstiin asioita kaikesta oppimastani. Jos sairastat itse fibromyalgiaa ja elät juuri nyt kipujesi ja uupumuksesi kanssa vaikeaa vaihetta, suosittelen jakamaan kirjan lukemisen pieniin osiin. Vaikka haluaisitkin apua nopeasti, muista, ettei uutta kieltäkään opi hetkessä, vaan se on omaksuttava pieninä annoksina, joista pikkuhiljaa alkaa muodostua kokonaisuus. Suositan myös aloittamaan omien tuntemuksien päiväkirjan. Voisit vaikka heti kirjoittaa paperille, mitä tunteita tämän johdannon lukeminen sinussa herättää. Merkitse muistiin myös mieleesi nousseet kysymykset. Voit palata niihin ja löytää vastauksia edetessäsi kirjan eri teemojen parissa. Vaikka kynäily voi tuntua hassulta, on sillä paranemisprosessiin suuri vaikutus. Vauhti ei ole tärkeintä vaan se, mihin suuntaan on menossa.

Kirja ei ole mikään tylsä faktojen luettelo, vaan teema teemalta avautuva syvä kurkistus hankalan sairauden maailmaan. Hannan omasta elämästä kertovaa osuutta lukee kuin jännäriä konsanaan!

Ajoittain oli kivuttomia jaksoja. Muistan voineeni todella hyvin ainakin hellekesänä 1988, jolloin jaksoin pyöräillä päivittäin hiekkatietä pitkin kesätyöpaikkaani ja takaisin…

…ollessani opiskelijana ja tutustuttuani aviomieheeni, olin yleensä lomilla paljon paremmin voiva. Silloin pystyin rentoutumaan enkä tuntenut syyllisyyttä lepäämisestä. Tämä piti paikkansa varsinkin matkoilla. Sukulaisissa ollessani sen sijaan ajattelin, että kaiken aikaa oli touhuttava, vaikkei olisi jaksanutkaan…

…Aikuisikään mennessä olin oppinut peittämään kivun, turruttamaan sen juhlissa alkoholilla tai pysymään kipuilevana pois ihmisten näköpiiristä. Jo hiukan yli parikymppisenä olin siinä kunnossa, että minulla oli vaikeuksia jaksaa työtäni päivähoitajana. Luulin olevani työuupunut päiväkotimaailman vaativassa ympäristössä. Uudelleenkouluttautuminenkaan ei auttanut asiaa…

…Juuri ennen vuosituhannen vaihdetta minulla viimein diagnosoitiin fibromyalgia. Masentuneen leiman olin saanut Kela-korttiini jo aiemmin. Erilaisissa työkokeiluissa ilmeni, että kykenisin kutakuinkin selviämään esimerkiksi puolikkaasta työpäivästä tai -viikosta…

…Kipuun ja uupumukseenkin ihminen tottuu kummasti. Varsinkin silloin kun on sanottu, että ne tulevat olemaan osa elämääsi lopun ikää. Tämä ei ole pelkästään oma kokemukseni, vaan samaa sanovat muutkin. Itse en osannut enkä halunnut ajatella ravinnon vaikuttavan millään tavalla olotilaani. Vasta kun oltiin siinä tilanteessa, että kipujen rinnalla mitättömiltä tuntuneet iho-ongelmat pahenivat rajusti, olin valmis ystävättäreni kehotuksesta varaamaan ajan ravintoon perehtyneelle lääkärille…

…Tutkimuksissa kartoitettiin suolistoni bakteerikanta. Sitten sitä korjattiin erityisvalmistein ja ruokavaliolla, josta kerron lisää myöhemmin tässä kirjassa. Omalla kohdallani tärkeintä tuossa projektissa oli gluteeniviljojen ja sokerin karsiminen sekä täsmennetyt probiootti- ja antioksidanttihoidot…

…Alkuun koin lääkärini jopa vähättelevän fibromyalgiaa. Loukkaannuin, kun hän mainitsi ”niin sanottujen fibromyalgiaoireiden” saattavan hävitä ruokavaliomuutosten myötä, mutta pian huomasin ilokseni hänen puhuneen totta. Kun lähdettiinkin hoitamaan suolistoa, ravintoaineet alkoivat imeytyä ja keho etsiytyä kohti sille luontaista tasapainoa. Aloin huomata muutoksia muuallakin kuin kasvoissani, eivätkä kivut enää palanneetkaan syksyn koleiden säiden myötä. Tämä tuntui huikealta. Ihmettelin ääneen joka suuntaan sitä, miksi erilaisissa vertaistukiryhmissä, kuntoutuksissa tai reumapoliklinikalla kukaan ei ollut kertonut, kuinka suuri vaikutus suolistolla on terveyteen…

Kirjassa on paljon tietoa fibromyalgiasta, kipu-uupumusoireyhtymä, joka herkästi kroonistuu. Llihaksissa ja nivelten vieruskudoksissa esiintyy särkyä, vatsa on sekaisin, sitä nukkuu huonosti, on masennusta ja säiden vaihtelut tuntee kropassaan. Ilmapuntarina oloon ei kuitenkaan ole kiva alistua ja kivuista haluaa eroon. Mutta miten?

Hanna näkee tärkeimpänä asiana fibromyalgian hoidossa sen, että perinteisten hoitomuotojen (koululääketiede) rinnalla ihmistä tuetaan kokonaisvaltaisesti. Tällöin tasapainotetaan kehon aineenvaihdunnalliset häiriötilat ja hyödynnetään erilaisia täydentäviä hoitomuotoja. Lääkkeet eivät juurikaan auta esimerkiksi kipuun ja lääkesuosta nouseminen on täynnä ongelmia, sillä olemme niin tottuneet siihen, että sairauteen on lääkkeitä tarjolla. Hankalaksi voidaan luokitella sellainen potilas, joka vaatii muutakin hoitoa kuin läjäpäin lääkkeitä. Kirjassa on tarjolla varsin kattava lääkeluettelo ikään kuin pelotteeksi. Kemiaa on monessa muodossa.

Hanna on sitä mieltä, että pitää vaatia parempaa hoitoa. Haastatellessani Hanna kirjamessuilla tuli selväksi, että me olemme aivan liian kilttejä ja annamme liian herkästi periksi. Taistelu terveyden aarteen löytämiseksi kuitenkin kannattaa. Hanna kirjoittaa taistelustaan näin:

Pikkuhiljaa sairastelu alkoi uuvuttaa yhä enemmän. Kun hain apua uupumukseeni (jota en osannut yhdistää kipuihini), astuivat kuvioihin erilaiset masennuslääkkeet vaihteleviksi jaksoiksi: Pertriptyl, Aurorix, Peratsin, Xanor… Särkylääkkeet kulkivat mukana lähes päivittäisessä käytössä (lähinnä jo aiemmin mainittu Nimed, mutta myös muita tulehduskipulääkkeitä sekä Panacodia). Niiden voimalla mentiin sitten töihin, kun oli aina välillä kerätty voimia pienillä sairaslomapätkillä.
Peratsin-kokeilun muistan olleen hyvin lyhyen, mutta sitä en oikein muista, mihin sillä yritettiin vaikuttaa. Resepti näkyi olleen työterveyslääkäriltä, joka suuressa viisaudessaan ajatteli sekoittaa pääni oikein kunnon psykoosilääkkeellä; tuon kokeilun myötä uupumukseni muuttui ahdistukseksi, eivätkä muutkaan psyykenlääkkeet tuoneet apua.

Fibromyalgiadiagnoosin myötä vuonna 1999 lääkekombo muuttui. Silloin jatkettiin seuraavalla satsilla: Seronil, Klotriptyl Mite, Somadril Comp ja Yliopiston Melatonin. Pikkuhiljaa jätin Klotriptylin pois, Seronil vaihtui Citalopramiin ja sekin ehti vielä vaihtua Triptyliin, ennen kuin olin täysin romuna – kivut ja uupumus ennallaan, vuorotellen ummetusta ja ripulia, kutinaa peräaukon suulla, hilseilevää ja verestävää ihottumaa ympäri kehoa ja silmänvalkuaisten jatkuva punoitus. Tässä vaiheessa jätin kaiken muun, otin vain melatoniinia unta varten ja Somadril Compia tarvittaessa kipuihin. Näillä sinnittelin noin vuoden, ennen kuin pääsin ravitsemusta ja suolistoa ymmärtävän lääkäri pakeille. Hänen määräämänsä hiivakuuri onkin ollut viimeinen lääke, mitä olen syönyt, ja siitä on nyt yli kymmenen vuotta. Keholtani ja mieleltäni meni aikaa tuosta lääkekuormasta toipumiseen, mutta olen elävä esimerkki siitä, että lääkesuosta voi nousta terveen kirjoihin.

Fibromyalgikon ruokavaliossa on kyse laaduntarkastuksesta. Aito ruoka astuu kuvioihin mukaan. Hanna antaa tällaisia ruokaohjeita ja reseptiosio kirjan lopussa tarjoaa näille ohjeille käytännön sovelluksia:

Perusrunko

• Kasviksia, yrttejä, juureksia tai marjoja joka aterialla värikkäästi yli puolet annoksesta (juurekset raakoina tai kevyesti kypsennettyinä, mutta korkeintaan al dente)
• Luomuhedelmiä välipaloina tyhjään vatsaan sellaisenaan tai muitten ruokien kera smoothien seassa
• Kourallinen pähkinöitä tai siemeniä joka päivä
• Paljon vihreitä kasviksia tai viherjauheita
smootheissa, pestoissa ja lisukkeina
• Kolmesti päivässä oman kouran kokoinen annos jotakin laadukasta proteiininlähdettä, joista ainakin yksi annos kasvispohjaista (esimerkiksi siemenet)
• Rohkeasti luomumausteita ja yrttejä, suolana meri- tai ruususuola (mielellään esimerkiksi merilevällä jodioituna)
• Päivittäin ripaus merilevää (nori tai dulse) vaikkapa ruuan seassa ja varsinkin, jollei syö säännöllisesti mereneläviä tai kananmunia eikä käytä jodioitua meri- tai ruususuolaa
• Joka aterialla luonnollisia rasvoja: pääpaino kylmäpuristetussa öljyissä, paistamiseen voita, kylmäpuristettua kookos- tai oliiviöljyä
• Vettä pääasiassa aterioiden jälkeen ja välillä yhteensä noin 2–2,5 litraa/vuorokausi.

Päivittäiset haasteet otetaan paremmin huomioon ja nukutaan hyvin. Liikunta sopivina annoksina ja toipuminen on mahdollista! Otetaan käyttöön muutama ravintolisä, sillä parhaimmillaan luonnollinen ravintolisä on yksinkertaisesti tiivistettyä superruokaa! On tärkeää löytää se itselleen parhaiten soveltuva täydentävä hoitomuoto.

Kirjan viimeiset rivit, ennen lukulistaa, linkkejä ja laajaa hakemistoa:

Haluan vielä kannustaa jokaista toipumisen tielle lähtevää: olet oman elämäsi asiantuntija ja päätäntävalta on sinulla. Meidän on monesti helpompaa tajuta, että on tärkeää pitää parisuhteesta huolta, mutta kaikkein tärkein on suhde omaan itseensä ja siitä tulee pitää huolta. Alttarilla kysytään avioliittoon siunattavilta, tahdotko – ei: huvittaako. Tahtominen on joskus helppoa ja kivaa, joskus taas vaatii todella tahtoa, että voi tahtoa, kuten eräs ystäväni sanoi. Elät itsesi kanssa lopun elämääsi ja silloin kannattaa rakastaa itseään ja pitää huolta itsestään, tuntui miltä tahansa. Loppujen lopuksi se tulee helpottamaan elämääsi valtavasti ja tuomaan siihen nautittavaa vapautta.

Rakkautta, lujaa tahtoa ja huolenpitoa Sinulle rakas lukijani – olet arvokas ja ainutlaatuinen, ei ole toista kaltaistasi!

Turpaduunarilta lähtee vahva suositus. Tämä kirja sinun kannattaa hankkia!

Christer Sundqvist
turpaduunari, ravintovalmentaja, biologi, filosofian tohtori

Monessa liemessä keitetty yllätyksellinen tietokirjailija ja suosittu bloggaaja. Tuttu turpaduunari, eli huumorin pilke silmäkulmassa esiintyvä terveysluennoitsija. Löydät lisää tietoa täältä: http://ravintokirja.fi/ 

About Author

turpaduunari.fi

Christer Sundqvist on monessa liemessä keitetty biologi, yllätyksellinen kirjailija, Suomen suosituin terveysbloggaaja ja monelle tuttu turpaduunari. Jälkimmäinen ammattinimike on tarkoitettu kuvaamaan Christeriä aidoimmillaan: esiintymislavalla toteuttamassa terveysviestintää huumorin pilke silmäkulmassa.

See author's posts