Täydentävät hoidot kaikille

Kirjoittaja: Christer Sundqvist

Olen mukana työryhmässä, joka ehdottaa, että eduskunta ryhtyy lainvalmistelutoimenpiteisiin, joilla turvataan, että kaikilla on halutessaan vapaus valita ja myös taloudellinen mahdollisuus käyttää turvallisia täydentäviä hoitoja.

Kansalaisaloite

Tästä tärkeästä asiasta on tehty kansalaisaloite, jota voit olla kannattamassa.

Täydentäviä hoitoja ovat mm. akupunktio, kiropraktiikka, kalevalainen jäsenkorjaus, joogaterapia, lymfahieronta, taideterapiat, vyöhyketerapia, naprapatia, osteopatia ja monet muut toimivat hoidot, joita kutsutaan myös luontaishoidoiksi.

Haluamme, että meillä kaikilla on valinnanvapaus ja tasavertainen mahdollisuus ylläpitää terveyttämme, ehkäistä sairastumistamme, hoitaa vaivojamme ja lievittää kipujamme kaikin sellaisin tavoin, jotka ovat osoittautuneet hyödyllisiksi ja toimiviksi.

Runsas miljoona suomalaista käyttää täydentäviä hoitoja varovaistenkin arvioiden mukaan. Puolet aikuisista on käyttänyt tai kokeillut täydentävien hoitajien palveluja vuonna 2018 tehdyn väestökyselyn mukaan (Aarva, 2018; Tampereen yliopiston tietoarkisto, 2018). Suurin osa käyttäjistä saa kyselytutkimusten mukaan niistä apua (Canaway et al., 2014; Johnson et al., 2018; Vuolanto et al., 2019). Kansalaisten tasa-arvon ja terveydenhoidon yhdenvertaisuuden periaatteet edellyttävät, että kaikilla on samat mahdollisuudet käyttää hyviksi osoitettuja terveyden edistämisen ja hoidon keinoja.

Nyt täydentävien hoitojen käyttäjä on eriarvoisessa asemassa tavanomaisten terveyspalvelujen käyttäjän kanssa. Hänellä ei ole mahdollisuutta valita täydentäviä hoitoja terveyskeskuksessa, sairaalassa tai yksityisellä lääkäriasemalla, koska niitä ei ole julkisesti tuetussa terveydenhuollossa kaikkien saatavilla. Hän voi hakea tällaisia hoitoja yksityisiltä luontaishoitajilta maksamalla niistä usein myös arvonlisäveron. Hän ei saa hoidoista sairauskulukorvausta. Tämä rajoittaa erityisesti pienituloisten valinnanvapautta. Jokaisella täytyy olla yhdenvertainen mahdollisuus valita ja käyttää turvallisia täydentäviä hoitoja. Siksi eduskunnan on tarpeen ryhtyä toimiin, jotta kansalaisten valinnanvapaus ja yhdenvertaisuus terveydenhoidossa toteutuvat.

Ymmärrämme, että työ on ollut ja on haastavaa johtuen mm. jyrkistä eturyhmien ja näkemysten ristiriidoista, joiden kärsijöiksi me kansalaiset emme halua joutua. Pääministeri Antti Rinteen hallitusohjelman tehtävä ”Selvitetään vaihtoehto- ja uskomushoitojen eri sääntelymahdollisuudet” on nyt oiva mahdollisuus. Yhteistyössä tulee selvittää ja pohtia perinpohjaisesti ja ennakkoluulottomasti, miten myös Suomessa voitaisiin lisätä kansanterveyttä, kunnioittaa yhdenvertaista valinnanvapautta ja vähentää terveydenhuollon kustannuksia hyödyntämällä täydentäviä hoitoja, kuten mm. Ruotsissa on juuri tehty. Ruotsi on uudistamassa alan lainsäädäntöä, vapauttamassa nykyisiä rajoituksia ja lisäämällä tietoa, koulutusta ja tutkimusta (Ruotsin hallituksen teettämä selvitys, 2019; Ruotsin selvityshenkilön ehdotus, 2019). Norjassa yli puolet sairaaloista tarjoaa potilaille täydentäviä hoitoja (Jacobsen et al., 2015; NAFKAM, 2019).

Maailman terveysjärjestö WHO suosittelee jäsenmaitaan yhdistämään (integroimaan) perinteisiä ja täydentäviä hoitomuotoja tavanomaiseen terveydenhuoltoon (WHO, 2013). Suomessa kalevalainen jäsenkorjaus on yksi esimerkki kotoperäisestä, tieteellisesti tutkituista perinnehoidoistamme (Tieteellisesti tutkitut määrämuotoiset perinnehoidot, 2019, Vertanen et al., 2017).

Miksi kannattaisit täydentävien hoitojen saamista?

  • Ne auttavat! Niiden käyttäjät ovat saaneet niistä apua.
  • Kipuja, särkyjä ja kolotuksia tulee väistämättä. Aina niille ei edes löydy lääketieteellistä diagnoosia. Usein täydentävien hoidot helpottavat näitä vaivoja (Harsh et al., 2016; Rosendal et al., 2017; Selinheimo et al., 2019).
  • Kaikilla meillä täytyy olla tasavertainen mahdollisuus valita hoitoja, myös täydentäviä hoitoja.
  • Euroopassa ja USAssa käytetään täydentäviä hoitoja yleisesti. Joissakin maissa hoitomaksuja jopa korvataan potilaalle.
  • Ne täydentävät, eivät korvaa, lääkärin antamaa hoitoa. Sairastava voi saada apua kipuihin, voimia sairautensa kanssa elämiseen ja tukea omaan paranemiskykyynsä.
  • Jotkin täydentävät hoidot voivat korvata leikkauksen. Esimerkiksi kalevalainen jäsenkorjaus parantaa tutkitusti selkä- ja niskavaivoja.
  • Täydentävien hoitojen liittäminen osaksi ns. virallista terveydenhuoltoa on viisasta ihmisen ja yhteiskunnan kannalta.

Mitä täydentävät hoidot ovat?

Täydentävät hoidot ovat kehon ja mielen vaivoihin sekä terveyden kohentamiseen tarkoitettuja menetelmiä, joita ei yleensä ole tarjolla julkisessa terveydenhuollossa.

Esimerkiksi perinnehoidoilla ja erilaisilla luontaisterapioilla hoidetaan ja lievitetään lääkkeettömästi lukuisia yleisiä vaivoja aina niska- ja selkäkivuista stressioireisiin (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2019). Hoitoja käytetään useimmiten lääkehoidon tai muun tavanomaisen hoidon tukena ja lisänä auttamaan ihmisessä itsessään olevien parantavien ominaisuuksien vaikutuksia. Niitä ei käytetä vakaviin, lääketieteellistä hoitoa vaativiin sairauksiin.

Vaihtoehto lääketieteelle?

Tutkimusten mukaan ihmiset käyttävät samanaikaisesti sekä täydentäviä että lääketieteellisiä hoitoja. Vastakkainasettelua ja ristiriitaa näiden välillä ei ole. Hoitoihin turvaudutaan terveyden edistämiseksi tai vaivojen ja oireiden lievittämiseksi tavanomaisten, virallisten hoitopalvelujen täydennyksenä, ei niiden vaihtoehtoina (Sosiaali- ja terveysministeriö, 2009; Thomson et al., 2014; Upchurch & Rainisch, 2015). Erityisesti selkä- ja hartiavaivat sekä mielenterveyteen liittyvät ongelmat hankaloittavat jokapäiväistä elämistä (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2019). Seurauksena on usein lisääntynyt lääkkeiden käyttö, poissaolot työstä ja pitkäaikainen työkyvyttömyys (Eläketurvakeskus 2019).

Täydentävät hoidot koostuvat kolmentyyppisistä avun muodoista:

  1. Niin sanotut kehomieli-menetelmät, joissa hoito kohdistuu tavallisesti koko ihmiseen (ei ainoastaan kipeään kehon kohtaan), usein samanaikaisesti kehoon ja mieleen. Koulutetut hoitajat antavat mm. seuraavia hoitoja: akupunktio, kalevalainen jäsenkorjaus, kiropraktiikka, vyöhyketerapia, osteopatia, naprapatia, taideterapiat ja parantava kosketus. Joogaa, thai chi´tä ja meditaatiota käytetään myös itsehoitokeinoina.
  2. Kokonaiset hoitojärjestelmät, kuten perinneparannus, naturopatia (luonnonlääkintä), perinteinen kiinalainen tai antroposofinen lääketiede, homeopatia ja intialaisperäinen ayurveda ovat Suomessakin suosittuja.
  3. Oma ryhmänsä ovat luontaistuotteet ja kasvilääkkeet, kuten yrtit, vitamiinit, mineraalit ja probiootit, joita markkinoidaan usein ravintolisinä.

Mihin vaivoihin apua?

Täydentäviä hoitoja käytetään esimerkiksi epämääräisten ja vaikeasti lääketieteellisesti määriteltävien ja pitkäaikaisten vaivojen lievittämiseen, mutta vähemmän yksittäisten, selkeiden ja diagnosoitujen sairauksien parantamiseen (Upchurch and Rainisch, 2015).

Kun tavanomainen hoito koetaan riittämättömäksi, saatetaan valita täydentävä menetelmä. Niillä pyritään myös välttämään liiallista lääkkeiden käyttöä. Jos terveydenhuollossa todetaan, että mitään ei ole tehtävissä ja että ainoa keino lievittää kipuja on vahva lääkitys, ihmiset voivat hakevat apua kipuihin täydentävistä hoidoista (Danell, 2015). Täydentävät hoidot virallisen terveydenhuollon tukena voivat vähentää sairauksien kielteisiä vaikutuksia (Canaway et al., 2014). Ne voivat lisätä kansanterveyttä. Esimerkiksi tuki- ja liikuntaelinvaivojen (Vuolanto et al., 2018; Vertanen et al., 2017), migreenin (Millstine et al., 2017; Rhee & Harris 2018) ja liiallisen stressin lievitys ja voinnin parantaminen (Johnson et al., 2018) onnistuvat usein täydentävillä, lääkkeettömillä keinoilla. Niiden kustannukset ja ympäristöhaitat jäävät alemmiksi kuin muutoin, koska niissä ei käytetä lääkkeitä, leikkauksia eikä vaativaa teknologiaa.

Tutkimusten mukaan täydentävistä hoidoista haetaan yleisimmin apua tuki- ja liikuntaelimistön vaivoihin, niska­ ja selkäkipuihin, allergioihin, iho­-ongelmiin, vatsan ja ruuansulatuselimistön vaivoihin, yläraajakipuihin ja koviin päänsärkyihin. Tutkimuksen mukaan yli kolmannes näistä vaivoista kärsineistä eurooppalaisista oli käyttänyt jotakin täydentävää hoitoa. Hoidoilla pyritään lievittämään myös masennusta, unettomuutta ja kroonisten sairauksien oireita (Kemppainen, Kemppainen, Salmenniemi, et al., 2017).

Täydentävät menetelmät auttavat tutkimusten mukaan myös pitkäaikaissairauksien oireiden lievityksessä ja niiden koetaan parantavan elämänlaatua (Canaway, Manderson, Oldenburg, 2014).

Hoitoja käytetään mm. Norjan sairaaloissakin tukihoitoina auttamaan kivunlievityksessä ja voinnin kohentamiessa (Jacobsen, Fønnebø, Foss, Kristoffersen, 2015).

Julkisuudessa näitä kansalaisten hyödyllisiksi kokemia hoitomuotoja on virheellisesti kutsuttu ”uskomushoidoiksi” (Wieland et al., 2011; Vuolanto et al., 2018; Aarva, 2018). Tätä termiä ei käytetä missään muualla maailmassa. Tieteessä sanaa ei tunneta. Kansanvälinen termi on Complementary and Alternative Medicine (CAM) eli täydentävät ja vaihtoehtoiset hoidot.

Hoitoja käytetään kuitenkin äärimmäisen harvoin vaihtoehtoisina tavanomaiselle/viralliselle hoidolle. Näitä hoitoja otetaan siis useimmiten avuksi juuri täydentämään tavanomaista hoitoa, tukemaan paranemista ja edistämään terveyttä. Näissä ne ovat tutkitusti hyödyllisiä. Ne voivat auttaa vähentämään liikalääkitystä, lääkejätteiden aiheuttamaa vesistökuormaa ja yhteiskunnalle koituvaa kasvavaa lääkelaskua.

Täydentäviä hoitoja koskeva tieteellinen tutkimus

Tutkimustietoa täydentävistä hoitomuodoista on olemassa kansainvälisesti useilta tieteenaloilta (Danell & Danell, 2009; Moral-Muñoz et al., 2014). Sitä tunnetaan Suomessa huonosti. Pohjoismaista tutkimusta ilmestyy vuosittain noin 120 tieteellistä julkaisua (Brodin Danell et al. 2019). Kotimaassa alan tutkimusta on vähän (Vuolanto et al., 2018). Norjassa on terveysministeriön rahoittama Maailman terveysjärjestön WHO:n yhteistyökeskuksena toimiva tutkimuskeskus Arktisessa yliopistossa Tromssassa (NAFKAM, 2019). Yhdysvalloissa toimii valtion rahoittama kansallinen tutkimuskeskus ”National Center for Complementary and Integrative Health” (NCCIH, 2019) ja maassa on kymmeniä alan yliopistollisia tutkimuskeskuksia. Keski-Euroopassa, kuten Saksassa ja Sveitsissä, joissa monia hoitoja saa terveydenhuoltojärjestelmän palveluina, myös julkaistaan paljon tutkimusta.

Lukuisista täydentävistä hoidoista, niiden biolääketieteellisestä tehosta ja koetuista terveysvaikutuksista on tutkimustietoa. Haasteena tutkimuksessa on biolääketieteellisten ja kokonaisvaltaiseen hoitamiseen nojaavien menetelmien välillä vallitseva erilainen näkemys, miten hoidon vaikutus määritetään. Lainvalmistelua varten tutkimustieto on koottava ja hyödynnettävä, jotta päätöksissä on mahdollista huomioida tutkimusnäyttö.

Lähteet:

Aarva, P. (2018) ’Miksi täydentäviä terveysnäkemyksiä tarvitaan?’ Teoksessa Aarva, P., Kortejärvi, H. & Sarvela, K. (toim.) Inhimillisyyden vallankumous. Iloa ja toivoa terveydenhoitoon. Helsinki: Basam Books, 33-35.

Brodin Danell, J-A., Danell, J. & Vuolanto, P. (2019) ‘Scandinavian research on complementary and alternative medicine: A bibliometric study’, Scandinavian Journal of Public Health. doi: 10.1177/1403494819834099

Canaway, R., Manderson, L. & Oldenburg, B. Perceptions of benefit of complementary therapy use among people with diabetes and cardiovascular disease. Forschende Komplementärmedizin, 21(1):25-33. 2014. doi: 10.1159/000358725.

Danell J-A. From disappointment to holistic ideals: a qualitative study on motives and experiences on using complementary and alternative medicine in Sweden. Journal of Public Health Research 2015; 4:538.

Danell, J. A. & Danell, R. (2009) ‘Publication activity in complementary and alternative medicine’, Scientometrics, 80(2):539-551. doi: 10.1007/s11192-008-2078-8.

Eläketurvakeskus (2019) ’Suomen työeläkkeensaajat 2018’

Harsh, J., Hodgson, J., White, M. B., Lamson, A. L. & Irons, T. G. (2016) ‘Medical Residents’ Experiences with Medically Unexplained Illness and Medically Unexplained Symptoms’, Qualitative Health Research, 26(8):1091-1101. doi: 10.1177/1049732315578400.

Jacobsen, R., Fønnebø, V. M., Foss, N., Kristoffersen, A. E. (2015) ‘Use of complementary and alternative medicine within Norwegian hospitals’, BMC Complementary and Alternative Medicine, 13(15):275. doi: 10.1186/s12906-015-0782-5

Johnson, P.J., Jou, J., Rockwood, T. H. & Upchurch, D. M. (2018) ‘Perceived Benefits of Using Complementary and Alternative Medicine by Race/Ethnicity Among Midlife and Older Adults in the United States’, Journal of Aging and Health, 30:1-22. doi: 10.1177/0898264318780023

Kemppainen L., Kemppainen T., Salmenniemi S., et al. Use of complementary and alternative medicine in Europe: Health-related and sociodemographic determinants. Scandinavian Journal of Public Health 2017. doi: 10.1177/1403494817733869.

Millstine, D., Chen, C. Y. & Bauer, B. (2017) ‘Complementary and integrative medicine in the management of headache’ BMJ, 357:j1805. doi: 10.1136/bmj.j1805

Moral-Muñoz, J. A., Cobo, M. J., Peis, E., Arroyo-Morales, M. & Herrera-Viedma, E. (2014) ‘Analyzing the research in integrative & complementary medicine by means of science mapping’, Complementary Therapies in Medicine, 22:409-418. doi: 10.1016/j.ctim.2014.02.003.

NAFKAM (2019) Norjan terveysministeriön rahoittama yliopistollinen, kansallinen täydentävien ja vaihtoehtoisten hoitojen tutkimuskeskus. http://nafkam.no/

NCCIH (2019) National Center for Complementary and Integrative Health. https://nccih.nih.gov/

Rhee, T. G. & Harris, I. M. (2018) ‘Reasons for and perceived benefits of utilizing complementary and alternative medicine in U.S. adults with migraines/severe headaches’, Complementary Therapies in Clinical Practice, 30:44-49. doi: 10.1016/j.ctcp.2017.12.003.

Rosendal, M., Olde Hartman, T. C., Aamland, A., van der Horst, H, Lucassen, P., Budtz-Lilly, A. & Burton, C. (2017) “Medically unexplained” symptoms and symptom disorders in primary care: prognosis-based recognition and classification’, BMC Family Practice, 18(18). doi: 10.1186/s12875-017-0592-6.

Ruotsin hallituksen teettämä selvitys 2019. ’Komplementär och alternativ medicin och vård – säkerhet, kunskap, dialog’, SOU 2019:15. https://www.regeringen.se/rattsliga-dokument/statens-offentliga-utredningar/2019/03/sou-201915/

Ruotsin selvityshenkilön ehdotus 2019. Ruotsin hallituksen nimittämän selvityshenkilön ja asiantuntijaryhmän ehdotus lainsäädännöksi koskien muun kuin terveydenhuoltohenkilöstön oikeutta hoitaa potilaita, SOU 2019:28. https://www.regeringen.se/rattsliga-dokument/statens-offentliga-utredningar/2019/06/sou-201928/

Selinheimo, S., Vuokko, A. & Juvonen-Posti, P. (2019) Toiminnallisten häiriöiden kuntoutus. Kuntoutusta kehittämässä 7/2019. Kela. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201903088101

Sosiaali- ja terveysministeriö (2009) Vaihtoehtohoitojen sääntelyn tarve. Vaihtoehtohoitoja koskevan lainsäädännön tarpeita selvittäneen työryhmän raportti. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2009:17. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/72186/URN%3ANBN%3Afi-fe201504225671.pdf?sequence=1

Tampereen yliopiston tietoarkisto (2018) Väestön näkemykset täydentävistä ja vaihtoehtoisista hoidoista 2018. Kyselyaineisto FSD3372.

Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos (2019) ’Yleistietoa kansantaudeista’, https://thl.fi/fi/web/kansantaudit/yleistietoa-kansantaudeista

Thomson, P., Jones, J., Browne, M. & Leslie, S. J. (2014) ‘Psychosocial factors that predict why people use complementary and alternative medicine and continue with its use: A population- based study’, Complementary Therapies in Clinical Practice, 20(4):302-310. doi: 10.1016/j.ctcp.2014.09.004.

Tieteellisesti tutkitut määrämuotoiset perinnehoidot (2019), Kalevalainen kansanparannus -säätiö. https://kalevalainen.fi/perinnehoidot

Upchurch DM., Rainisch BW. The importance of wellness among users of complementary and alternative medicine: findings from the 2007 National Health Interview Survey. BMC Complementary and Alternative Medicine. 2015; 15:362 DOI 10.1186/s12906-015-0886-y.

Vertanen P., Hänninen O., Piippo S. ym. Perinnehoitojen verhottu tieto. Kalevalainen kansanparannussäätiö. 2017.

Vuolanto, P., Sorsa, M., Aarva, P. & Helin, K. (2018) ’Katsaus suomalaiseen CAM-tutkimukseen’ Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti, 55(3). doi.org/10.23990/sa.74424

Vuolanto, P., Kemppainen, L., Kemppainen, T. & Nurmi, J.(2019) ´CAM-hoitojen käyttö Suomessa`. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti, arvioitavana. 2019.

WHO (2013) Maailman terveysjärjestön strategia vuosille 2014-2023 perinteisten ja täydentävien hoitojen integroimiseksi virallisiin terveydenhuoltojärjestelmiin jäsenmaissa. https://www.who.int/medicines/publications/traditional/trm_strategy14_23/en/

Wieland, L. S., Manheimer, E., Berman, B. M. (2011) ‘Development and classification of an operational definition of complementary and alternative medicine for the Cochrane collaboration’. Alternative Therapies in Health and Medicine, 17(2):50-59. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21717826

 

 

1 kommentti artikkeliin “Täydentävät hoidot kaikille”

Olisi kiva kuulla kommenttisi!