Ollessani illanvietossa jokin aika sitten eräs mies sanoi, ettei yleensä edes katsahda minun kokoluokan naisiin, lyhyeen ja pyöreään. “Koska nainen näyttää siltä, ettei huolehdi itsestään tai välitä miltä näyttää. Mutta sinussa on joku erityinen hohto. Olet sinut itsesi kanssa. Olet mielenkiintoinen, ja ajatuksesi ovat kypsiä ja monet asiat huomioon ottavia. Anteeksi, että ajattelin ensin vain ohittaa katseesi.”
Tämän hän sanoi rehellisesti ja avoimesti muutaman tunnin kuluttua tapaamisesta. Hieno kohtaaminen, josta muodostui kahden täysin erilaisen maailman yhteys. Hän on ollut aina täysin terve, taloudellisesti riippumaton, menestynyt, mutta ehkä hieman yksinäinen toisinaan ja lapseton. Ja minä, terveytensä menettänyt, taloudellisesti köyhyysrajan alapuolella elävä, mutta onnistunut verkostoituja ja sen kautta täyttä elämää elävä monilapsisen perheen äiti ja yh. Yhteistä kuitenkin löytyi monissa asioissa. Innostus ja intohimo siihen, mitä rakastaa. Positiivisuus ja pilke silmäkulmassa.
Sillanrakentajan on silloin helppo toimia, kun toinen laskee epäluulon muurinsa. Suojamuurin laskeminen auttaa löytämään uusia kontakteja, se auttaa löytämään palan itseään toisen kautta. Se avaa mahdollisuuden löytää jotain uutta itsestään tai ajattelutavastaan. Se on kuin peilin kirkkaaksi pyyhkimistä, timantin hiomista täyteen loistoonsa. Minun tapauksessa hieman “isomman” timantin.
Koskaan ei voi tietää, mitä sieltä lihavuuden taustalta voi löytyä. Siellä voi olla vaikka sairaus, jonka kanssa kamppailu on mahdollisesti hyvinkin vaikeaa tai hitaasti korjattavissa ennen kuin löytyy oikeat keinot kaikilla tasoilla. Itse olen hyväksynyt oman kehoni, ja kun joku päivä se pienentyy voin olla vain kiitollinen. Mutta jos näin ei käy, niin olen edelleen kiitollinen. Olen kuitenkin saanut liikkumiskyvyn takaisin, en joutunut pyörätuoliin.
Tähän netistä lainattuun lauseeseen on helppo yhtyä:
“Fakta on, että voin hyvin. Olen niin täynnä energiaa että monet eivät pysy menossani mukana. Tämä ylimääräinen massa on vain hidastamassa minua, jos sitä ei olisi juoksisin koko ajan kaikkien muitten edellä.”
Olkoon tämä kannuste meille runsasmuotoisille naisille, ja muille ihmisille kannuste hyväksyä oma itsensä juuri sellaisena kuin on. Ja muille vinkkinä hyväksyä meidät pienet ja pyöreät (punapäät), sillä koskaan ei voi tietää, millainen taistelu siellä kehossa ja mielessä on käyty.
Pike Hilakari
Espoolainen kirjoittaja, toimittaja, äiti.
Tunteellinen älykkö, joka herkästi huomioi ja tunnistaa muutokset ja sen tarpeen niin ympäristössä, lähipiirissä kuin myös itsessään.
Hyvin taipuvainen analysoimaan, pähkäilemään, pohtimaan, selvittämään ja tutkimaan asioita, valmis oppimaan kuulemastaan ja kokemastaan tuottaen herättävää tekstiä kulloinkin pinnalla olevasta aiheesta. Ehdottoman oikeudenmukainen, uskaliaskin kyseenalaistaessaan jämähtäneitä toimintatapoja.
”Jos yksikin ihminen saa avun tekstieni kautta tai toimintatavastani, olen kiitollinen onnistuja.”
About Author
Paluuviite:Vuosi turpaduunarin seurassa | Turpaduunari