Kirjoittaja: Christer Sundqvist
Petri Leppänen ja Lari Salomaa ovat kahvivallankumousta herättämässä uudella samannimisellä kirjallaan (Like Kustannus Oy). Valitettavan pitkäpiimäisen kirjoittelun onneksi katkaisee esille putkahtavat kivat tiedot kahvista. Niiden varassa jaksaa jotenkuten kahlata tietokirjan läpi.
Kahvi piristää
Kahvin piristävä vaikutus on hyvin tunnettu. Ensimmäiset tätä koskevat havainnot ovat peräti 3000 vuoden takaa. Ja pitkään ei tarvinnut odottaa kahvipapujen viljelyä.
“Varhaisimpia todisteita kahvin viljelystä on löydetty Jemenistä, ja ne on ajoitettu 1400-luvulle. Se, miten kahvi on löytänyt tiensä arabien kuppiin, on jälleen arvailujen varassa. Yksi teoria esittää, että kahvi päätyi Arabian niemimaalle afrikkalaisten orjien mukana, toisen näkökulman mukaan islamilainen tutkija toi sen itse Afrikasta, ja kolmas teoria laittaa kaiken yksinkertaisesti kaupankäynnin piikkiin. Joka tapauksessa kahvi sopi hyvin islamilaiseen, alkoholin kieltävään kulttuuriin, jossa kahvipioneereina toimivat juoman piristävää vaikutusta läpi yön kestävissä rukoilusessioissaan hyödyntävät suufimunkit. Lopulta kahviloista tuli arabialaisen kulttuurin keskuksia, ja ne levisivät ajan myötä pyhiinvaeltajien mukana myös muualle maailmaan.”
Kirjan parasta antia on pohdinta tiedämmekö mistä kahvi oikeasti tulee? Kuka tai ketkä mahdollistavat meille tämän arkisen nautinnon, ja millaisia vaikutuksia valinnoillamme on kahvintuottajamaissa asuviin ihmisiin ja luontoon? Muun muassa näihin kysymyksiin lukija saa vastauksia kahviseikkailun edetessä maailman eri kolkissa.
Kahvinviljelyn haasteet
Joka-aamuisen kahvikupposen äärellä ei juurikaan aavista, miten paljon haasteita kahvinviljely asettaa. Kirjasta opimme, että kahvi on vaativa kasvi, joka imee maaperästä kosteuden ja köyhdyttää siitä luonnolliset ravinteet, ellei sitä viljellä kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Tehotuotettuna se antaa nopeasti ja runsaita satoja, mutta köyhdyttää maaperän nopeasti. Tehotuotanto edellyttää laajoja pinta-aloja, joille koneilla ja laitteilla on esteetön pääsy. Jotta kasvit voidaan istuttaa suoriin riveihin, muut puut pitää kaataa koneiden tieltä. Useimmissa tapauksissa kärsijänä on luonnon monimuotoisin ilmentymä eli sademetsä, jonka tilalle raivataan lääniä kahviviljelmille. Kun suuremmat puut kaadetaan, kahvi menettää niiden oksien tarjoaman varjon ja altistuu suoralle auringonpaisteelle. Samalla kahvi menettää suuren osan tarvitsemastaan vedestä, jota puiden laajalle levittyneet juuret ovat imeneet syvältä maaperän uumenista kohti pintaa. Sen seurauksena tarvitaan runsaasti kastelua, jotta kasvit selviävät paahtavassa auringossa. Kun kasteluun käytetään puhdasta, juomakelpoista vettä, esiin nousee uusia ongelmia, sillä kahvintuottajamaissa kärsitään usein muutenkin puhtaan veden vähäisyydestä.
Kuten vähän aavistinkin, suurin osa maailman kahvista poimitaan koneellisesti, iso osa raakoina tai ylikypsinä, mikä vaikuttaa suoraan kahvinmakuun. Raaka marja on kitkerä, ylikypsässä marjassa taas ei ole enää samaa makeutta tai hapokkuutta kuin täydellisen kypsässä, opin kirjasta.
Laadukasta kahvia
Kahvilajikkeita on kuutisenkymmentä, mutta ehdottomasti tunnetuimmat ja eniten viljellyt ovat arabica ja robusta. Kaupallisesti varsin vähän hyödynnetty kahvilajike on liberica.
Suurin osa ihmisistä ovat oppineet juomaan huonolaatuista, marketista halvalla ostamaansa kahvia. Kahvin tehtävä on herättää meidät aamulla, auttaa jaksamaan ja saada vatsa toimimaan. Kahvin huono maku ja kitkeryys peitetään maidolla ja sokerilla. Ja juodaan usein liian kuumana, koska kuumana sitä ei pysty maistamaan, kirjailijat paljastavat.
“Koska kahvi maksaa meille niin kovin vähän, emme anna sille myöskään sen ansaitsemaa arvoa. Halpa kahvi ei ole kovinkaan kummoinen makuelämys, mutta sen juominen pitää vieroitusoireet poissa. Aivosynapsit liikkeelle potkaiseva kofeiini tuottaa kehollemme mielihyvää, ja kitkerä bulkkikahvi saa vatsan toimimaan, joten on ymmärrettävää, että kahvinjuonti kuuluu arkisiin rutiineihimme. Nykyistä kahvinkulutusta ajatellen tuntuu uskomattomalta, että lopulta aika harvat ovat saaneet maistaa oikeasti laadukasta erikoiskahvia. Ehkä juuri siksi useimmat meistä eivät edes kaipaa tai osaa vaatia parempaa vaan keskittyvät hankkimaan laadun sijaan halvinta. Sen seurauksena valmistamme kahvia niin kotona kuin työpaikoillakin enemmän kuin kulutamme, ja iso osa päätyy viemäriin.”
Kahvi olisi toki ansainnut napakamman kerronnan. En oikein jaksanut kirjaa lukea, kerronnassa oli aivan liian paljon sivupolkuja ja keskityttiin epäolennaisiin seikkoihin.
Christer Sundqvist
turpaduunari, ravintovalmentaja, biologi, filosofian tohtori
Monessa liemessä keitetty yllätyksellinen tietokirjailija ja suosittu bloggaaja. Tuttu turpaduunari, eli huumorin pilke silmäkulmassa esiintyvä terveysluennoitsija. Löydät lisää tietoa täältä: http://ravintokirja.fi/
About Author
Paluuviite:Paljon kirja-arvosteluja - Turpaduunari