Koululääketieteen tarjoama syöpähoito

Kirjoittaja: Christer Sundqvist

Miten sinun pitäisi suhtautua moderniin länsimaiseen lääketieteeseen kun sinulla todetaan syöpä?

Olen erään yksityisen syöpäsäätiön tiedottaja ja tutkija. Olen useita vuosia saanut tutustua koululääketieteen ja koululääketieteen ulkopuolelle jäävien ns. täydentävien hoitomenetelmien keinovalikoimiin tässä hyvin vakavassa sairaustilassa. Ajattelin tarjota näkemyksiäni syövän hoidosta muutamien koosteiden muodossa. Pidän arvossa modernia koululääketiedettä, mutta tunnustan toki sen, että tutkitusti toimivia täydentäviä hoitoja voisi hanakammin yhdistää hoitorutiineihin.

Parasta on lukea kirjoitukset alkuperäisessä paikassa, eli Petrasäätiön sivuilta: https://petrafoundation.com/?lang=fi

Syöpäsolusta tiedetään tosi paljon

Syövän perustutkimuksessa on valtavasti edistytty vuosikymmenien aikana. Nykyään tiedetään aika hyvin mitä poikkeavuuksia syöpäsolun rakenteessa ja toimivuudessa on verrattaessa tavalliseen soluun. Näitä eroja pyritään hyödyntämään lääkkeiden kehitystyössä.

Kun tavallisessa, terveessä solussa tapahtuu epäedullisia muutoksia, immuunipuolustuksemme huomaa tämän lähes välittömästi ja tuhoaa sekä poistaa tämän vioittuneen solun. Sen sijaan syöpäsolut onnistuvat paremmin piiloutumaan immuunipuolustukselta ja vasta muodostettuaan suurentuneita kasvaimia, tulevat alttiiksi puolustusjärjestelmällemme. Vahva immuunipuolustus on vahva ase syöpää vastaan ja sitä korostetaan modernissa lääkekehityksessä.

Syöpäsolun muoto on usein epäsäännöllinen ja tätä ominaisuutta patologi voi hyödyntää tutkiessaan kudosnäytteitä. Usein syöpäsolun tuma on suurentunut ja tummempi kuin tavallisessa solussa. Tämäkin auttaa syöpäsolujen havaitsemisessa.

Syöpäsolujen jakautuminen on hallitsematonta ja syöpälääkkeiden ja muiden syöpähoitojen tarkoituksena on pysäyttää tämä hallitsematon kasvu. Tähän liittyy syöpäsolujen ikävä piirre, sillä on havaittu, että ohjelmoitu solukuolema ei aina toimi syöpäsoluissa. Syöpälääkkeillä ja muilla hoidoilla pyritään edistämään solukuolemaa. On siis eduksi, että annetaan syöpäsolulle mahdollisuus kuolla.

Syöpäsolu ei erilaistu, vaan jää perustasolle. Tätäkin mekanismia voidaan hyödyntää syöpähoidoissa. Syövän leviäminen etäpesäkkeitä muodostamalla tarkoittaa sitä, että syöpäsolun pitää erikoistua ja selviytyä uudessa ympäristössä (esim. keuhkoissa, maksassa tai haimassa). Tätä etäpesäkkeiden muodostumista voidaan hillitä häiritsemällä syöpäsolujen erikoistumista lääkkeillä. Terveet solut pysyvät alkuperäisellä paikallaan eivätkä lähde leviämään.

Solujen viestintää ymmärretään yhä paremmin ja nyt on tietoa siitä, että syöpäsolut viestivät toisilleen yllättävän heikosti tai väärällä tavalla. Tiedemiehet uskovat, että tämä viestinnän ero saattaa tulevaisuudessa tarjota ratkaisumalleja syövän hoidossa.

Verenkierron suhteen on jännä ero syöpäsolun ja tavallisen solun välillä. Syöpäkasvaimen kasvu on riippuvainen uusien verisuonien kasvusta (angiogeneesi) kun taas terveessä kudoksessa uusia verisuonia muodostuu vain jos korjataan kudosvaurioita. Syöpäkasvaimessa tapahtuva angiogeneesi on ilmeisesti tarpeen, sillä yksittäisten syöpäsolujen energiatehokkuus on huomattavasti heikompi kuin terveessä solussa. Syöpäsolut ryöstävät verivirrasta ravinteita ja energiaa omaan käyttöön. Tämä energian tuhlaaminen on syy siihen miksi on tärkeää, että syöpä havaitaan varhaisessa vaiheessa ja saadaan poistettua.

Jo pitkään on tunnettu, että syöpäsolut viihtyvät happamassa ympäristössä ja happi on monille syöpäsoluille haitallista. Koululääketieteessä ei mielestäni näy ainakaan vielä riittävää panostusta tähän haasteeseen ja hoitomahdollisuuteen.

Monille syöpämuodoille on tyypillistä, että ne osaavat paremmin hyödyntää glukoosia energiaksi. Jotkut syöpämuodot ovat vahvasti riippuvaisia sokerienergiasta. Kun syöpäsoluille tarjotaan ruokavalioratkaisulla (ketogeeninen ruokavalio) vähemmän sokerienergiaa, syövän kasvu voidaan pysäyttää. Niin sanottu PET-kuvaus osaa hyödyntää tätä ominaisuutta. Ennen PET-kuvausta nautittu suuri hiilihydraattimäärä paljastaa syöpäpesäkkeet, sillä glukoosilla täytetyt syöpäsolut näkyvät selvemmin. Moderni länsimainen lääketiede ei toistaiseksi huomioi tätä seikkaa syövän hoitosuosituksissa.

Vaikka syöpäsolujen toiminta ja poikkeavuudet tunnetaan yhä paremmin, tästä on valitettavasti usein pitkä matka syövän parannuskeinoihin.

Lähde: https://petrafoundation.com/syopasolu-on-erilainen/

 

Miten syöpä kehittyy?

Koululääketieteen käsityksen mukaan syövän uskotaan kehittyvän normaaleissa, terveissä soluissa tapahtuvien perinnöllisten vaurioiden seurauksena. Vaurio voi olla synnynnäinen (10-15 prosenttia syöpätapauksista) tai se voi esimerkiksi johtua ulkoisista tekijöistä. Solu sisältää geenejä, jotka vuorostaan sisältävät geneettistä materiaalia (DNA:ta), jonka avulla solut tuottavat proteiineja.

Syöpä kehittyy, kun tapahtuu useita mutaatioita (perinnöllisiä vaurioita) niissä geeneissä, jotka ohjaavat solun kykyä kasvaa ja jakautua. Nämä mutaatiot johtavat sitten usein solujen holtittomaan kasvuun ja usein tunnistetaan myös epänormaalia aineenvaihduntaa syöpäsolussa. Solut sisältävät myös kasvaimen vaimennusgeenejä, jotka syöpäsolussa kytkeytyvät pois ja seurauksena on kontrolloimaton solujen jakautuminen. Samanlaisia hidastussignaaleja voi kytkeytyä pois myös ympäröivistä soluista.

Tavallisesti kestää useita vuosia, jopa vuosikymmeniä, jotta tarpeeksi mutaatioita esiintyy ja soluista tulee syöpäsoluja. Tänä aikana muuntunut solu on hyvin hauras ja heikko ja lääkkeillä ja muilla toimenpiteillä voidaan vaikuttaa sen kohtaloon, jos me tiedämme sen olemassaolosta. Tämä on se pääasiallinen syy miksi pidetään niin tärkeänä syövän havaitsemista ajoissa.

Jotta pahalaatuiset syöpäsolut kehittyisivät syöpäkasvaimiksi ja uudet jakaantuneet syöpäsolut voisivat saada jalansijaa ja kehittyä, tarvitaan uusien verisuonten verkosto, joka antaa syöpäsoluille ravintoa. Prosessi tunnetaan nimellä angiogeneesi. Lääkkeillä pyritään vaikuttamaan tähän asiaan.

Syövän syy on usein tiedossa ja on jopa mahdollista tietää, mitkä geenit ovat vaurioituneet. Geenit voivat vahingoittua ulkoisista tekijöistä, kuten säteilystä, elämäntapaan liittyvistä tekijöistä, syömästämme ravinnosta, ympäristössä esiintyvistä myrkyistä ja tietyistä lääkkeistä ja viruksista. Uskotaan, että kehon omat korjausmekanismit, tulehdukset, suosivat syövän kasvua, jos ne saavat jatkua hallitsemattomasti ja näin estää kehoa synnyttämästä suojaa syövälle.

Ikääntyminen on tärkeä syy syövän kehittymisessä. Mutaatioita esiintyy kaikissa ikäryhmissä, mutta nuorilla henkilöillä on havaittu enemmän tiettyjä korjaavia entsyymejä. Kun ikääntyy nämä entsyymit toimivat huonosti, mikä voi johtaa DNA:ssa kertyneeseen vaurioon.

Jotta selviäisit paremmin syöpätaistelussasi, meidän on ymmärrettävä miten syöpä kehittyy ja yrittää parhaalla mahdollisella tavalla heikentää syövän tuhovoimaa. Pahalaatuinen kasvain tyypillisesti kasvaa ja löytää tiensä ympäröivään kudokseen. Kasvain ei ainoastaan voi olla vahingoksi kasvaessaan holtittomasti, vaan sillä on kyky levittää kasvunsa myös muihin kudoksiin ja aiheuttaa vahinkoa myös siellä. Pahalaatuisia soluja voi myös irrota syöpäkudoksesta ja levitä kehon nesteiden avulla, imunesteen kautta imusolmukkeisiin tai veren kautta kaukaisiin elimiin, kuten keuhkoihin, aivoihin ja maksaan, ja ne muodostavat siellä syöpäpesäkkeitä, joita kutsutaan metastaaseiksi.

Systeeminen metastaasi (etäpesäke sisäelimissä) on tämän sairauden vakavin seuraus. Etäpesäkkeet aiheuttavat suurimman osan syöpäkuolemista. Valitettavasti syövän leviäminen metastaasien kautta on edelleen huonosti ymmärretty.

Merkittävin ja tunnetuin metabolinen muutos on syöpäsolujen voimistunut glykolyysireitti, joka johtaa lisääntyneeseen glukoosin saantiin ja hyödyntämiseen. On kuitenkin selvää, että monet ei-glukoosipitoiset ravintoaineet, kuten aminohapot, laktaatti, asetaatti ja erilaiset makromolekyylit, voivat toimia vaihtoehtoisina polttoaineina syöpäsoluille. Syöpäsoluilla on odottamattoman vahva kyky joustaa energitarpeissan. Lupaavia hoitoja syöpään saattaa olla saatavilla tuntemalla paremmin syöpäsolujen aineenvaihduntaa. Mutta tämä ei ole kärkiaiheena syövän nykyaikaisessa hoidossa. Sen sijaan on aika esitellä erittäin lupaava syöpähoito.

Lähde: https://petrafoundation.com/miten-syopa-kehittyy/

Immuunipuolustusjärjestelmän vahvistaminen lääkkeillä

Vuonna 2018 Nobelin fysiologian ja lääketieteen palkinto meni syöpätutkijoille. Amerikkalaisprofessori James P. Allison ja japanilainen Tasuku Honjo jakoivat palkinnon havainnoistaan syöpien immunoterapian tärkeydestä. Immuunipuolustusjärjestelmän toimivuus on elintärkeää syöpäpotilaalle ja kaikki ne keinot, joilla voidaan tätä järjestelmää parantaa ovat eduksi potilaalle.

Allison kehitti immuunijärjestelmän tärkeille puolustussoluille vasta-aineen, joka esti tiettyjen proteiinien jarruttavat vaikutukset ja siten saatiin puolustussolut hyökkäämään ahnaasti syöpäsolujen kimppuun. Syöpää on perinteisesti hoidettu leikkaamalla, sädehoidolla ja syöpälääkkeillä. Muun muassa Allisonin ja Honjon tutkimusten ansiosta syövän hoitokeinojen joukkoon on viime vuosina lisätty immunoterapia. Tämä terapia on jo käytössä, mutta se on hirmu kallista hoitoa.

Lähde: https://petrafoundation.com/nobelpalkinnon-arvoisia-syopatutkimuksia/

Immuunipuolustus on siis elimistömme tärkein puolustusjärjestelmä taudinaiheuttajaa vastaan. Immuunihoidon tavoitteena on herättää puolustusjärjestelmä taisteluun syöpää vastaan. Oma elimistömme haluaa tuhota syöpäsolut. Immuunihoidoilla autetaan immuunijärjestelmämme pitämään syöpää kurissa.

Siinä missä levinneen syövän hoitotavoitteena on aiemmin ollut saada potilaalle jonkin verran lisää elinaikaa, voidaan uusien immuunihoitojen avulla parhaassa tapauksessa parantaa levinneitäkin syöpiä. Tutkimuksissa on huomattu, että viiden vuoden seuranta-ajan jälkeen osa immuunihoitoja saaneista potilaista oli edelleen elossa, mitä ei muilla hoidoilla saatu aikaan.

Immuunihoitoja annetaan sairaalassa suonensisäisenä nestehoitona. Monet syöpämuodot ovat salakavalia, sillä ne osaavat piiloutua immuunijärjestelmältämme. Sen takia immuunihoidoissa verisuoneen tiputetaan erityisiä vasta-aineita, jotka sitoutuvat immuunisoluissa oleviin jarruproteiineihin tai sellaisiin proteiineihin, joilla syöpäsolut yrittävät hillitä immuunisolujen hyökkäyksiä. Näin vasta-aineet voivat lisätä immuunipuolustuksen tehoa ja kamppailua syöpää vastaan pidemmän aikaa kuin normaalisti. Ongelmana on nimittäin se, että immuunijärjestelmämme on kehittynyt sellaiseksi, että se voimakkaasti hyökkää vihollista (syöpää) vastaan ja sen jälkeen järjestelmä rauhoittuu. Jos tätä rauhoittumista ei tapahtuisi, olisi vaarana, että immuunipuolustuksen hyökkäys lähtisi tuhoamaan myös terveitä kudoksia ja sisäelimiä.

Immuunijärjestelmän kyky pitää syöpää kurissa ei ole mikään uusi ilmiö. Se havaittiin jo 1970-luvulla esimerkiksi suomalaisen tutkijan Kari Cantellin tutkimuksissa. Cantellin tutkimukset edistivät syöpälääkkeiden kehitystä, mutta innostus syövän immuunihoitoihin kuitenkin lopahti ennen pitkää, kun tulokset suhteessa odotuksiin eivät olleet toivottuja.

Jouduttiin odottamaan 2010-luvulle ennen kuin löytyi konkreettinen tapa hyödyntää immuunijärjestelmää. Yllä mainitut tutkijat James P. Allison ja Tasuku Honjo olivat pitkälti vastuussa immuunihoitojen uudesta tulemisesta. Amerikkalaisimmunologi Allison tunnetaan merkittävästä havainnoistaan, että jarruproteiini CTLA-4 hillitsi T-solujen toimintaa ja estämällä sitä toimimasta saatiin immuunijärjestelmä hyökkäämään syöpäsolujen kimppuun vahvemmin ja ennen kaikkea pitempään. Japanilainen immunologi Tasuku Honjo oli tutkimuksissaan löytänyt T-soluista toisen jarruproteiinin nimeltä PD-1, jonka blokkaamisella saatiin T-solut pysymään hyökkäysvaiheessa hanakammin.

Immuunihoidoista on saatu hyviä kokemuksia erityisesti levinneeseen melanoomaan (ihosyöpään), keuhkosyöpiin, rakkosyöpiin, pään ja kaulan alueen syöpiin sekä kolmoisnegatiiviseen rintasyöpään. Kaiken kaikkiaan pariinkymmeneen syöpätautiin on immuunihoidoista ollut hyötyä.

Syövän immunohoidoista on nopeasti muodostumassa syövänhoidon uusi kivijalka, täydentämään perinteisiä leikkaus- ja lääkehoitoja.

cropped-christer-sundqvist.jpegChrister Sundqvist
turpaduunari, ravintovalmentaja, biologi, filosofian tohtori

Monessa liemessä keitetty yllätyksellinen tietokirjailija ja suosittu bloggaaja. Tuttu turpaduunari, eli huumorin pilke silmäkulmassa esiintyvä terveysluennoitsija. Löydät lisää tietoa täältä: http://ravintokirja.fi/ 

4 kommenttia artikkeliin “Koululääketieteen tarjoama syöpähoito”

  1. Yes Ari oikea kuva. Enpäs tajunnut siihen suoraan viitata.
    On vaikea todistaa, että geenimuutos on ensin ja alavirtaan tapahtuu vaikka mitä miljoonia mutaatiomuutoksia.
    Mutta jos kerran todistaa, että näin ei tapahdukaan, geenimuutettu tuma ei vienytkään turmiota tytärsoluihin, niin oletus onkin NIL.
    Seyfried teki juuri tämän.

    Warburg kauan sitten näki laktaatin ja glukoosin, mutta glutamiini taisi jäädä myöhemmäksi…
    JR

  2. Oletusvastaus otsikon kysymykseen: sivalla, myrkytä ja polta -lisäksi kannattaa kokeilla avustavia omia toimia. Siis leikkaus, kemoterapia ja säteilytys saavat tukea muista toimenpiteistä.

    Syövästä tiedetään enemmän, mutta hoitotulokset eivät ole juuri parantuneet, samalla kun syövän yleisyys on lisääntynyt tai stabiloitunut. Tämä enemmän tietäminen sisältää myös eri näkemyksen; MMT eli mitokondrion metaboliamuutoksen teoria vastaan perinteinen SMT solun mutaation teoria.

    MMT tutkijan Seyfriedin sanoin, ”tuhannet erilaiset syövät selitetään geenimutaatio -oletuksella. Mutta ne kaikki fermentoivat, joten ne tarvitsevat glukoosia tai aminohappoa glutamiini säilyäkseen elossa. Jos katsot kaikkia syöpiä metabolisesta kulmasta, näet vain yhden soluhengitykseen liittyvän sairauden”.

    Seyfried teki kokeita, joissa solujen jakautumista tutkittiin. Terve tuma ja -mitokondrio jakaantuu 2 terveeksi soluksi. Syöpäsolu jakautuu 2 syöpäsoluksi. Jos terveeseen soluun istutetaan syöpätuma, niin jakautumatulos on 2 tervettä solua epäterveellä tumalla. Jos syöpä soluun viallisella mitokondriolla istutetaan terve tuma, tuloksena on 2 syöpäsolua/ solukuolemaa. En tiedä miten se sen teki, kuva alhaalla v. 2015 https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4493566/ . Johtopäätös: tuman geenien pitäisi kantaa syöpä/terveys mukanaan, mutta mitokondrio sen näyttää tekevän! Jos identifioimme geenivirheitä tumassa ja hoidamme niitä, niin… jahtaammeko sittenkin monimutkaisia haamuja.

    Fermentointi happamoittaa soluja ja kasvaimen kasvu aiheuttaa happikatoa, ilmeisesti yksinkertaisesti diffuusioetäisyyden pitenemisen mukana. Molemmat ilmiöt edistävät uudisverisuonia, jotka mahdollistavat jatkokasvun. Painehappi taitaa toimia lisääntyvien happiradikaalien kautta, jotka ovat myrkkyä tässä hapan -hypoksia ympäristössä. Painekammio tai lisähappi on yksi omista toimenpiteistä, joista voi olla iloa.

    Syövän sokerinhimoa hyödynnetään PET kuvauksessa; radioleimattu glukoosi hakeutuu syöpäsoluihin sekä GLUT4 että GLUT1 siirtäjän kautta. GLUT4 lisääntyy insuliinin vaikutuksesta, GLUT1 siirtää sokeria soluun ilman insuliiniakin, ja tämä tyyppi näyttäisi lisääntyvän syöpäsolussa. Kuvauksen jälkeen ohjataan kanttiiniin, jossa on tarjolla mm. mehua ja pullaa. Toinen radikaali oma keino voisi olla sokerin nauttimisen reilu vähentäminen myös tärkkelysmuotoisena. Ei haittaa, vaikka edetään terapeuttiselle ketotasolle, sairauden hoitoahan tässä tavoitellaan.

    Kolmas samaan suuntaan vaikuttava asia on Metformin, sokeritautisten yleensä ensimmäinen lääkitys. Sitä saa reseptillä vain diabeteksen hoitoon… Glutamiinin antagonistit taitavat olla vielä kokeiluasteella. https://www.nature.com/articles/s42003-019-0455-x

    ”Meidän on ymmärrettävä, miten syöpä kehittyy ja meidän täytyy yrittää parhaalla mahdollisella tavalla heikentää syövän tuhovoimaa.” Ikävä kyllä tässä on kaksi hieman vastakkaista teoriaa syövästä, mutta lisätoimet, jotka tehoavat, eivät vaadi kannanottoa teoriaan. Neljäs oma keino tai autettu keino voi olla lämpöhoito kohdistettuna kasvaimen kohdalle, koska kasvain heikkenee ylilämmöstä, jostain syystä.

    Metastaasin estäminen ja immunologia menevät omien avustavien toimien puolelta koululääketieteeseen.
    JR

    1. Erinomaisen hyvää pohdintaa! Vilpittömänä tarkoituksena minulla oli tässä tuoda esille koululääketieteen hyviä puolia. Täydentävien hoitojen välillä villitkin kokeilut ovat toki hyvinkin kiintoisia ja mainitsemasi menetelmät ovat toki minulle tuttuja. Olen niitä Petrasäätiön sivuilla saanut käsitellä aika perusteellisesti.

Olisi kiva kuulla kommenttisi!