Narsistikirjoitukseni on tuonut palautetta melkoisen määrän, se on yllättänyt. Se toi lukemattoman määrän yhteydenottoja hätää kärsiviltä vanhemmilta, jotka ovat narsistisesta suhteesta päässeet irti, mutta sen jälkeen se helvetti on vasta alkanutkin.
Se on helvetti, jossa pelataan likaista peliä, ja kaikesta kärsii lapsi tai lapset. Lastensuojelu tuntuu tukevan tätä toimintaa, missä täysin järkeviltä ja sydämeltään herttaisilta ihmisiltä toinen osapuoli osaa viedä oikeuden olla oman lapsensa kanssa.
Lastensuojelu on tässä maassa todella huonossa jamassa. Laittomuuksia tapahtuu ja paljon. Niiltä suljetaan silmät, ja lakimiehet eivät halua tietyilä paikkakunnilla edes ottaa hoitaakseen keissejä, joissa tietävät häviävänsä. Koska vastassa on korruptiota. Koska jossain päin Suomea on niin suuri valta joillain tahoilla, ettei kukaan sitä uskalla vastustaa.
Lapsia pakotetaan jopa väkivaltaisen vanhempansa luokse, vaikka todisteita on, että lapsi kärsii siellä. Usein tämä on mies, joka narsistina saa puolelleen kaikki. Heillä ei ole tunteita. Samoin tuntuu melkoinen tunnevammaisuus olevan myös lastensuojelun piirissä monilla. Ei tarvitse varmaan muistuttaa tapauksista, joista olemme saaneet lehtien palstoilta lukea. Monet jutut jäävät kuitenkin julkaisematta, koska sitä pidetään lasten etuna. Tai niin meille ainakin halutaan uskotella. Entä jos takana onkin vain yritys suojella työntekijöitä ja heidän virheitään, sillä niitäkin sattuu hämmästyttävän paljon?
Kriisiavun saaminen huostaanoton jälkeen lapsille toimii vain harvassa kunnassa. Miksi näin? Mikä mättää suomalaisessa systeemissä? Mikä ihmeen voima on sellainen, että vaikka asiat tiedetään miten niiden oikeasti kuuluisi mennä, niin se voima kuitenkin jyrää sen?
Meidän ei enää tarvitse sietää asioita, eikä varsinkaan olla hiljaa. Kiitos teille, jotka olette viestejä lähettäneet, ja keiden kanssa olen saanut keskustella asioista. Kiitos lukijat!
Pike Hilakari
Espoolainen kirjoittaja, toimittaja, äiti.
Tunteellinen älykkö, joka herkästi huomioi ja tunnistaa muutokset ja sen tarpeen niin ympäristössä, lähipiirissä kuin myös itsessään.
Hyvin taipuvainen analysoimaan, pähkäilemään, pohtimaan, selvittämään ja tutkimaan asioita, valmis oppimaan kuulemastaan ja kokemastaan tuottaen herättävää tekstiä kulloinkin pinnalla olevasta aiheesta. Ehdottoman oikeudenmukainen, uskaliaskin kyseenalaistaessaan jämähtäneitä toimintatapoja.
”Jos yksikin ihminen saa avun tekstieni kautta tai toimintatavastani, olen kiitollinen onnistuja.”
About Author
