Sensuroimatonta terveys- ja kulttuurivalistusta. Sivuston suunnittelussa avustaa sekä taloudellisesti että ideoinnilla Domainkeskus.com. christer.sundqvist@ravintokirja.fi, 040-7529274, Helsinki

Viina – viisasten juoma

Jo pienenä tyttönä tiesin olevani erilainen. Olin kiltti, mutta tosipaikan tullen puolustin heikompia. Kiltteys on samalla heikkous ja vahvuus. Kilttinä ollessa saa palkinnon hyvästä käyttäytymisestä, mutta olepas kiltti itsellesi, puolusta omaa itseäsi tai läheisiäsi, niin tilanne onkin jo toinen.

Olin vauva, kun edesmennyt isäni yritti juottaa minulle tuttipullosta viinaa saadakseen minut hiljaiseksi. Äitini ehti hätiin, ja niin hän rohkeasti päätti valita yksinhuoltajan roolin. Ei ollut helppoa olla siinä tilanteessa. Olin monessa paikassa ainoa eroperheen lapsi, jolla ei ollut isää. Olin kiusattu yksinhuoltajan lapsi, kiltti ja pieni, mutta kestin sen. Annoin anteeksi kiusaajilleni.

Muistan oikein hyvin, kun uhosin äitini miesystävää keltaiseen hiekkaämpäriin kerätyillä kivillä pelkäämättä viinanhuuruisen ukon olemusta. Päälläni oli sinisillä kissoilla kuvitettu valkoinen yöpaita. Kädessäni oli kivi, ja olin valmiina heittämään sen tarpeen vaatiessa kossua kittaavan äijän naamalle. Siinä kohtaa äitini tajusi, että ekaluokkalaisen elämään ei kuulu tällainen. Enkä muista, miten tilanne tuosta muuten eteni.

Äitini löysi ala-asteella ollessani isäpuoleni, jonka suhtautuminen alkoholiin oli erilaista. Sitä ei juurikaan käytetty. Oman äitini näin ekaa kertaa humalassa ollessani 22-vuotias. Liikenneonnettomuudessa menehtyneen isäpuoleni olen myöskin nähnyt vain kerran humalassa. Oli harjakaiset, ja hilpeä mies nauratti.

Yläasteella pussikalja tuli tutuksi. Tupakkaan en koskenut, koska se ei ollut mun juttu. Ystäväni ajautuivat huumeiden maailmaan, jotka vältin oman teatteriharrastuksen kautta. Siitä joukosta taitaa olla enää pari ihmistä hengissä.

Kummeiltani opin sivistyneen keskieurooppalaisen tavan alkoholiin. Sitä otettiin, mutta se ei ollut rähinäjuomaa. Sen sijaan omissa suhteissani ollessa koin rähinäjuoman vaikutuksen. Selvitymiskeinona päivästä toiseen, viikosta toiseen, vuodesta toiseen olin kiltti, alistuin lieventääkseni alkoholin vaikutuksia.

Kestin lähiomaisten ilkeyksiä, keräsin itselleni suojamuuria, join kuormasta vähentääkseni toisen humalatilaa. Samalla pakenin itseäni. Omaa kiltteyttäni ja voimattomuutta irtaantua tilanteesta. Kunnes kuppi tuli täyteen.

Pienin askelin, omaa itseäni tarkkaillen, ruokavalioremontin avulla mieli vahvistui ja päätös kypsyi. Oli pelastettava itsensä. Toistan, oli pelastettava itsensä, ei ketään muuta. Lentoemokin ottaa ensin happinaamarin itselleen, ja sitten auttaa muita. Tuo lause iskostui päähäni.

Ymmärsin myös anteeksiannon merkityksen entistä paremmin. En ole kirkkouskovainen, mutta uskon vahvasti siihen, että meillä on johdatus. Sisäistä ääntä kuuntelemalla tiesin, että suunta on oikea. Anteeksianto itselleen oli se juttu, se millä selvisin.

Suhteeni alkoholiin on ajanmyötä muuttunut. Se on ollut humalahakuista, se on ollut pientä nauttimista. Se on ollut juhlaa, joskus myös rentoutumista, se on ollut kuukausien täysin raittiina olemista. Se on aiheuttanut noloja tilanteita, pettymyksiä itseensä. Mutta koskaan se ei ole ollut ketutukseen tai uhoamiseen otettua.

Alkoholi aiheuttaa riippuvuutta, ja olen kokenut suurta surua, että sitä on ollut ja on edelleen lähellä. Kuoleman porteilla käyntikään ei ole pysäyttänyt addiktion vallassa olevaa. Olen joutunut katsomaan, miten viina vie ihmisen.

Kaikki tämä on jättänyt jälkensä tunnekehooni. Jokainen kokemus on muistissa, ja nousee esiin aika ajoin. Juominen tai juomattomuus on jokaisen sielun oma valinta. Itse rakastan kuohuvaa hyvässä seurassa tai punaviiniä juustojen kanssa. Pieniä hetkiä, suuria tunteita!

pike_hilakariPike Hilakari

Espoolainen kirjoittaja, toimittaja, äiti.

Tunteellinen älykkö, joka herkästi huomioi ja tunnistaa muutokset ja sen tarpeen niin ympäristössä, lähipiirissä kuin myös itsessään.
Hyvin taipuvainen analysoimaan, pähkäilemään, pohtimaan, selvittämään ja tutkimaan asioita, valmis oppimaan kuulemastaan ja kokemastaan tuottaen herättävää tekstiä kulloinkin pinnalla olevasta aiheesta. Ehdottoman oikeudenmukainen, uskaliaskin kyseenalaistaessaan jämähtäneitä toimintatapoja.

”Jos yksikin ihminen saa avun tekstieni kautta tai toimintatavastani, olen kiitollinen onnistuja.”

0 thoughts on “Viina – viisasten juoma”

Vastaa

© 2017 Turpaduunari All Rights Reserved   

Theme Smartpress by Level9themes.