Olin eilen uuden kirjan julkistamistilaisuudessa. Fitra Oy on entuudestaan minulle tuttu ja olin todella tyytyväinen kun kuitenkin menin tilaisuuteen. Minulla oli yksi toinen tilaisuus samaan aikaan ja jouduin valintatilanteeseen. Valitsin kirjan julkistuksen.
Onneksi valitsin näin, sillä oli nyt sitten ainakin yksi terveystoimittaja lisää kovin vähän porukkaa keräneessä tilaisuudessa. Tilaisuuden anti oli hyvä ja aihe oli vakava. Tulkaa näihin tilaisuuksiin! Please. Se on kirjailijalle kurjaa kun on niin vähän porukkaa.
Nyt on arvioitavana erittäin hyvä kirja. Heidi kirjoittaa mm. näin:
Olen onnellinen siitä, että nämä kokemukseni ovat antaneet minulle mahdollisuuden kirjoittaa tämän kirjan ja toivon siitä olevan sinulle apua omalla matkallasi. Minun matkani on suuntautunut ensimmäisestä askeleestani lähtien eteenpäin ja kirjoitin kirjan, koska haluan sinunkin suuntaavan kohti uutta ja parempaa elämää eli eteenpäin.
”Uskalla elää – Mielellään eteenpäin” on Heidi Holmavuon esikoisteos. Hän on työskennellyt vuosia ensihoitajana ja nähnyt elämän kirjon syntymästä kuolemaan. Myös muusikkona ja vahvana tekstien kirjoittajana hän on kiertänyt Suomea ympäri ja nähnyt paljon ihmiskohtaloita ja kuullut paljon tarinoita.
Kirjassa on hänen tarinansa ja opetuksensa siitä miten päästään uudelleen elämään kiinni vaikean lähisuhdekriisin jälkeen. Heidiä nimittäin hakattiin parisuhteessa sekä henkisesti että fyysisesti. Ero narsistisesta miehestä oli hänelle valtava helpotus ja samalla rohkea hyppy vapauteen.
Tilaisuuden aluksi saimme kuulla Ensi- ja turvakotien liiton pääsihteeriltä, Riitta Särkelä, miten väkivaltaisesta parisuhteesta on mahdollista irrottautua. Saimme kuulla, että turvakoteihin on vaikea päästä erityisesti pääkaupunkiseudulla. Tulijoita on enemmän kuin on turvallisia koteja tarjolla.
Jos väkivallan merkit havaitaan riittävän aikaisin, voidaan mahdollisesti onnistua avopalveluilla. Mutta välitöntä fyysistä suojaa hakee yleensä äiti lapsineen lähes epätoivoisesti.
Olen nyt lukenut kirjan ja täytyy sanoa, että se on vaikuttava kertomus vaietusta ongelmasta. Heidi on hyvin kuvannut parisuhteen kaaosta ja narsismin kataluutta. Kirja ei kuitenkaan jämähdä tähän kurjuuteen, vaan tarjoaa tähän kriisiin ja moneen muuhunkin kriisiin elämässä ratkaisun avaimet.
Heidi erosi väkivaltaisesta miehestään ja sen jälkeen kaikki alkoi muuttua. Hitaasti hän alkoi oivaltaa uudelleen, mistä elämässä on kyse. Askel askeleelta hän vähitellen oppi elämään täysillä.
Lopullinen ymmärrys syntyi siinä kun hän lopulta tajusi, että jokaisen pitää saada elää itselleen, unelmilleen ja vapaudelleen. Sen jälkeen hän on systemaattisesti tehnyt niitä asioita, jotka saavat hänet voimaan hyvin ja luovat hänelle parempaa olotilaa.
No eikö tämäkin ole narsismia? Itsensä ajattelemista ja toisen jättämistä. Ei, se on itsetunnon heräämistä pitkän ja tuskallisen horroksen jälkeen.
Ero ei ollut helppo Heidille. Häntä auttoi erittäin vahva päätös lähteä ja jättää taakseen kaiken parisuhteesta muistuttavan, jopa viattomat miehen sukulaiset, jotka narsistinen mies taitavasti oli onnistunut manipuloimaan puolelleen.
Hän joutui pitkään muistuttamaan itseään siitä, että jos hän ei nyt lähde, todennäköisesti hän ei saa koskaan elää sen näköistä elämää, jota hän haluaa. Päivästä toiseen hän joutui toistelemaan itselleen, että vain hän voi tehdä päätöksen muuttaa elämäänsä. Kukaan muu ei tee päätöstä hänen puolestaan. Kirjassa tämä tulee vaikuttavalla tavalla selväksi.
Näin Heidi kirjoittaa meille eron jälkeisistä tunnelmista:
Kello tikittää seinällä. Se on ainoa ääni, jonka kuulen muuten hiljaisena talviyönä. En osaa vielä nauttia hiljaisuudesta, vaikka pitäisi. Hiljaisuus on yhtä aikaa rauhoittavaa ja ahdistavaa. Jossain vaiheessa herään ja tajuan nukkuneeni. Tiedän, että uni auttaa ajatusteni ja tunteideni selkeyttämisessä. Pitkästä aikaa oloni on levollinen. Olen nukkunut, enkä vain ollut nukkuvinani – kuin horroksessa – valmiina taistelemaan ja pakenemaan, jos tilanne niin vaatisi.
Olen oppinut vaimentamaan äänesi mielessäni, mutta en ole päässyt siitä täysin eroon. Muistan, kuinka äänesi kohosi ja sen sävy muuttui aina hyvin aggressiiviseksi. Aivan kuin sisälläsi olisi peto, joka yritti päästä ulos huudon ja aggression kautta. Vaikka sinä olet jo historiaa, kuulostaa jopa hiljaisuus hetkittäin pelottavalta. Aistini herkistyivät kanssasi äärimmilleen, sillä jouduin opettelemaan intuitiivista aistimista ja vaistonvaraista tulkintaa selviytyäkseni kanssasi. Muistan eri äänensävysi, eleesi ja ilmeesi, ja tiesin mihin ne milloinkin johtivat. Vielä kuukausienkin jälkeen pieninkin risahdus tai rasahdus kodissani saa sydämeni pomppaamaan kurkkuun. Helpotun ja hämmennyn, kun ymmärrän, ettei mitään tapahdu enää.
Monena yönä olen nukkunut illasta aamuun nähden pelkästään painajaisia. Olen nähnyt unia siitä, että olen palannut menneeseen, enkä ymmärrä miksi, mutta muistan herätessänikin ahdistuksen. Sitä tunnetta ei voi kuvailla millään maailman sanoilla. Minulla ei ole ollut voimia repäistä itseäni irti painajaisesta, jota elämäkseni kutsuin. Unessani kaikki pelot tuntuivat todellisilta, ja valveunessa ymmärrän paremmin kaikkia tunteitani. Käyn läpi vihan ja pettymyksen tunneskaalaa ja työstän sitä vieläkin itseni kanssa. Edelleen tunkeudut elämääni ja kotiini öisin, mutta onneksi vain unessa. Vihaan sitä, että tulet kutsumatta uniini, mutta samaan aikaan olen onnellinen, että olet enää vain unissani. Syytän itseäni mielen heikkoudesta. Miksi en vain voi lakata ajattelemasta sinua? Etkö voisi kadota?
Heidin elämä alkoi käytännössä ihan alusta. Näin hän pääsi huonosta ihmissuhteesta oikeasti eroon. Persoonallisuushäiriöiseltä ei kannata odottaa muuttumista, väittää Heidi. Omaa energiaansa tai elämäänsä ei kannata tuhlata muutoksen odottamiseen, sillä narsisti ei muutu. Hän ei ymmärrä olevansa sairas tai toimivansa väärin, vaan kaikki muut hänen ympärillään ovat mukamas sairaita.
Heidin ohjeena tällaisessa tilanteessa on mm. tämä:
Joskus voi kulua vuosia ennen kuin tajuat eläväsi narsistin kanssa. Yhtä kauan voi kulua ennen kuin pääset narsistista eroon, koska se vaatii voimaa, sinnikkyyttä ja päättäväisyyttä. On tärkeää muistaa, ettet saa muuttua narsistin takia. Sairas mieli sairastuttaa helposti lähellä olevat. Sinun täytyy tarkkailla itseäsi ja muistaa, että toista ei voi muuttaa haluamaansa suuntaan, oli kyseessä persoonallisuushäiriö tai ei.
Kannattaa myös muistaa, että eron keskellä ette voi erota ystävinä. Narsistisen ihmisen kanssa tämä ei ole millään tasolla mahdollista. Hän ruokkii itseään heikkoudellasi ja tarkkailee horjahtamisesi hetkiä ja käyttää nämä säälimättä hyväkseen.
Muista siis olla hakematta tukea kumppanistasi epävarmuuden hetkellä. Kuulostaa ikävän raadolliselta, mutta on todellisinta totta. Mitä sitten pitäisi tehdä, kun tajuat eläväsi suhteessa, jossa läheisen mieli on sairas?
Tee ainakin nämä:
• Kerää vahvuutesi listaksi ja kirjoita ne ylös.
• Kuuntele mitä hyvää muut puhuvat sinusta.
• Kasvata oma luonteesi.
• Tyypillisesti narsisti polkee toisen itsetunnon maihin ja ymmärrys omaan itseen täytyy löytyä ulkopuolelta, ei parisuhteesta. Ole valppaana.
• Anna anteeksi itsellesi ja hautaa kuvitelma siitä, että voisitte erota ystävinä.
Heidi jatkoi määrätietoisesti, mutta hitaasti omaa tietään eteenpäin antaen itselleen armoa. Jokaisella askeleella tuli vähän enemmän lisää rohkeutta. Hän tiesi, että jos hän tästä selviää, maailma tulee olemaan hyvin erilainen.
Heidi on nyt eri ihminen kuin ennen ja hän antaa itselleen oikeuden ollakin erilainen. Ja jälkikäteen ajatellen sanoo olevansa tähän oivallukseen tyytyväinen. Sitä todistaa tämä loistava oivallus:
Kunnioitus toista ihmistä kohtaan lähtee siitä, että näkee ensin itsensä ja hyväksyy omat virheensä ja aiemmat negatiiviset elämänkokemuksensa. Menneisyys on pakko käsitellä, oikotietä ei ole. On korkea aika vapauttaa itsensä menneisyyden kahleista, sillä menneisyys vääristää käsitystä toisesta ihmisestä samalla tavalla kuin se on aikoinaan vääristänyt käsitystäsi itsestäsi. Vanhat luurangot kaapeista siirtyvät helposti tiedostamatta myös uusiin ihmissuhteisiin. Yksinkertaisuudessaan tämä voi tarkoittaa sitä, että vertaat itseäsi muihin ja vertaat nykyistä kumppaniasi edelliseen, etsit hänestä samoja pelottavia piirteitä ja mietit, voiko sinulle käydä uudestaan samalla tavalla kuin aiemmassa suhteessasi. Näin voi toki käydä, mutta todennäköisempää on, ettei sinulle enää tule käymään niin. Sinä olet muuttunut ja saanut kokemuksia, tietoa ja ymmärrystä siitä, miten asioiden ei ainakaan pitäisi olla. Etsimällä näitä virheitä ja vaaran merkkejä jatkuvasti toisista ihmisistä, et todennäköisesti saavuta suurta onnea.
Keskity rakentamaan onnellista suhdetta aloittamalla ensin itsestäsi ja omasta hyvinvoinnistasi. Itsessään olevia vahvuuksia on helppo kehittää, mutta heikkouksien myöntäminen ja niiden aktiivinen työstäminen ovatkin hankalampia. Ja juuri nämä asiat ovat taas niitä, jotka tuovat hankaluuksia parisuhteisiin. Kun osaa käsitellä itseään, osaa käsitellä myös suhdettaan.
Suosittelen kirjaa!
Christer Sundqvist
turpaduunari, ravintovalmentaja, biologi, filosofian tohtori
Monessa liemessä keitetty yllätyksellinen tietokirjailija ja suosittu bloggaaja. Tuttu turpaduunari, eli huumorin pilke silmäkulmassa esiintyvä terveysluennoitsija. Löydät lisää tietoa täältä: http://ravintokirja.fi/
About Author
Paluuviite:Paljon kirja-arvosteluja | Turpaduunari