Viime päivinä puheena on ollut viha, sen hallinta ja vihan purkaminen. Oikealla tavalla purettuna se ei vahingoita ulkopuolisia, kun vihamiehet kohtaavat asiansa kanssa keskenään, jos peloltansa pystyvät/uskaltava/kykenevät/haluavat. Ulkopuolisten mukaan ottaminen lietsoo vihaa, ja vihan vallassa oleva ihminen uppoutuu entistä syvemmälle suohon.
Toki se helpottaa, jos vihaa saa lieventää jonkun turvallisen ja asian ymmärtävän kanssa, sellaisen, joka osaa olla neutraali ja näkee kokonaisuuden. Mutta auta armias, jos se uskottu onkin kapeakatseinen, ja on kanssasi samaa mieltä.
No, kyllähän se hyvältä tuntuu, mutta viha paisuu, tilanne paisuu. Mutta silloin se on niin tarkoitettu. Mitä suurempi kupla puhkaa, sitä parempi, eikö? Siinä tilanteessa auttaa sitten suurempaa joukkoa, kun on pakko kohdata oma itsensä ja omat pelkonsa.
Multa kysyttiin, että mitä minä vihaan. Mä vihaan ihmisten asenteita, rypemistä tilassa, jossa itsensä arvostaminen on ihan nollassa. Kyllä sanoisin, että nyt on aika purkaa ne vanhat käyttäytymismallit. Nostaa itsensä jalustalle ja jyrähtää, että minä olen täydellinen. Minulla on kaikki hyvin. Olen tarpeeksi hyvä näin.
Ja jos koet, ettet ole, niin muuta asennetta. Muuta suhtautumista kaikkeen, mikä tuntuu olevan huonosti. Ja jos et sitä tee, niin ryve sitten siellä suolla. Mulle on ihan sama, mut älä tuu mulle valittamaan. Älä ainakaan enempää kuin kolmasti, sillä siinä kulkee mun raja.
Se on asenne, oikea asenne. Sen mitä suustaan päästää ja mielessään ajattelee, se toteutuu. Joten tarvitsee olla todella, todella tarkka mielenliikkeissään. Kyllä minä keskustelen, ja sanon mielipiteeni. En tuputa sitä, mitä sinun pitäisi tehdä, sanon vain, että muista asenne ja se, että sen saa, mitä tilaa.
Viha on äärimmäisen hieno asia. Se on hyvä asia. Se on muutosvoimaa. Kun otat käyttöösi vihan, olet oikealla tiellä. Ilman vihaa ei viitsi alkaa tutustumaan itseensä, koska sieltä ei näe kovinkaan kauniita kuvia.
Omaan vihaan on hyvä tutustua hyväksyvästi, avoimesti ja rehellisesti. Muistaen peilauksen perussäännöt. Kun oikein kauas katsoo, vihakin on rakkautta. Ei ole mitään muuta kuin rakkautta. Viha on myös pelon puolustus. Pelkoon kannattaa tutustua, koska silloin pääsee taas tutustumaan itseensä.
Kun mennään oikein mataliin energioihin, niin kannattaa ehkäpä vihastuttaa kanssakulkijoita. Koska viha on moottorin käynnistysvoimaa, ja se useita pykäliä korkeammalla energialla kuin esimerkiksi katkeruus, mustasukkaisuus, itsesyytös ja kateus. Jos ihminen on edellämainituissa energioissa, niin kehoitus iloita, riemuita tai rakastaa saattaapi aiheuttaa vastareaktiota, jolloin tilanne muurautuu umpeen tai jumiutuu määräämättömäksi ajaksi.
Kärsittyäsi matalimmista energioista, sellaisista tosi, tosi happamista, saattaa olla, että pitkällä aikavälillä voit tehokkaasti tuottaa itsellesi vaikka herkullisia syöpäsoluja, joita voi kuvata myös energiatukoksena. Pahimmat vihamiehesi ovat parhaimpia opettajiasi, niitä tärkeimpiä ja kaikista rakkaimpia. Kiitos exät ja ex-anopit, työnantajat, opettajat, vanhemmat, sisarukset, ystävät, työkaverit ja kaikki, jotka ovat olleet vihasi kohteena.
Pike Hilakari
Espoolainen kirjoittaja, toimittaja, äiti.
Tunteellinen älykkö, joka herkästi huomioi ja tunnistaa muutokset ja sen tarpeen niin ympäristössä, lähipiirissä kuin myös itsessään.
Hyvin taipuvainen analysoimaan, pähkäilemään, pohtimaan, selvittämään ja tutkimaan asioita, valmis oppimaan kuulemastaan ja kokemastaan tuottaen herättävää tekstiä kulloinkin pinnalla olevasta aiheesta. Ehdottoman oikeudenmukainen, uskaliaskin kyseenalaistaessaan jämähtäneitä toimintatapoja.
”Jos yksikin ihminen saa avun tekstieni kautta tai toimintatavastani, olen kiitollinen onnistuja.”
About Author
Paluuviite:Vuosi turpaduunarin seurassa - Turpaduunari
Paluuviite:Vuosi turpaduunarin seurassa | Turpaduunari
Sitä saa mita VIHAA.. jos toimi väärin.