Olli Postilla on taas asiaa! Opi kuuntelemaan itseäsi! Älä alistu leipääntyneen opettajan tahdottomaan tahtoon!
En ole menestynyt – tavoilla, joita minulta toivottiin kaksitoista vuotta sitten valmistuessani. Sitäkin vahvemmin olen syttynyt, aiheisiin ja “koulukavereihin”, jotka ovat tulleet tärkeiksi matkan varrella.
Jos olisin menestynyt siten kuin koneisto sen määrittelee, palvelisin saman suurteollisuuden etuja kuin kuka tahansa hyvinkoulutettu tottelija. Mistä ne käskyt tulevat? Sitä ei koulussa opeteta pohtimaan, ja sen olen halunnut selvittää. Enimmäkseen ne tulevat vanhaa maailmaa edustavan suurteollisuuskoneiston edunvalvonnasta – oli kyse lautasmallista, verotuslainsäädännöstä, opetusohjelmista tai tavallisista työtehtävistä.
Suurteollisuus on tuonut meille paljon hyvää, mutta samalla saanut niin paljon poliittista valta-asemaa, että edellisen vuosisadan tehdasmeininki on edelleen vallalla niin kouluissa kuin jopa useimmilla työpaikoillakin. Ylhäältä-alas; johtaja käskee ja alamainen tottelee. Tällä vuosituhannella kuitenkin kaikki todellinen lisäarvo luodaan jo vapaissa verkostoissa, eikä enää kyykyttävien valtahierarkkiarakenteiden ikeessä. Siksi menestyskin on hyvä määritellä uudelleen. Menestys ei ole enää tottelevaisuutta tai suorittamista, vaan upeita suhteita, todellisia tunteita ja kyllä, vierustoverille juttelemista.
Mieti! Kaikki nykypäivän ja tulevaisuuden menestyspiirteet. Kaikki se oli koulussa kiellettyä. Omaehtoinen yhteistyö, rakentava neuvottelu, hommien jakaminen luontaisten taipumusten mukaan, intohimon seuraaminen, tehtävien ja jopa tavoitteidenkin valinnassa. Huutaminen, voitontanssi ja ääneen tuulettaminen kuin urheilujoukkueessa konsanaan. Ihminen haluaa ja osaa kuunnella itseään. Koulussa hänet opetettiin alistumaan leipääntyneen opettajan tahdottomaan tahtoon.
Kun kuuntelee itseään ja tekee elämässään upeita asioita, on helppo tukea omalla energiallaan ja osaamisellaan myös toisia, jotka tekevät maailmasta parempaa meille kaikilla eikä vain vallanpitäjille. Aidosti tekemisistään välittävänä on helppo ottaa myös vastaan sitä tukea ja energiaa, luoda upeaa yhteistyötä, saada kokonaisuudet toimimaan paremmin, eikä vain ”oikein” kuten koeviikolla.
Mikä ratkaisuksi, kuinka uudistaisin koulujärjestelmää? Ennen kuin edes mietitään sellaista, on hyvä meidän kaikkien nähdä silkka mahdottomuus siinä ajatuksessa, että ylhäältä-alaspakotettu kaikillesama hierarkkiakoneistolaitos voisi edes teoriassa opettaa lapsillemme uuden verkostomaailman tapoja. Tapoja, joissa tunteitaan kuuntelevat vapaat toimijat päättävät ihan itse, mitä tehdään ja kenen kanssa ja mikä koetaan todella tekemisen arvoiseksi, kaikista lukuisista ja lukemattomista vaihtoehdoista. Missä opitaan todellisesta kokemuksesta eikä vain suurteollisuuden tai muiden valtatahojen korruptoimista oppikirjoista. Kaikille pakotettu yksi ja sama muotti ei voi mitenkään edistää monimuotoisuutta ja jokaisen oman elementin esiintulemista ja siinä vapaasti vahvistumista, koska pakkovaltahierarkkia on vapauden vastakohta. Kun tämä ymmärretään, voidaan jatkaa keskustelua.
Mutta… Entä jos valtio ei tarjoaisi kaikille samanvärisiä suomivaatteita? No sittenhän kaikki ostaisivat juuri sellaisia vaatteita mitä haluavat, ja saisivat vaatteensa paljon edullisemmin kuin valtion valitsemama monopolitoimittaja pukeutumisveroineen. Entä jos valtio ei huolehtisi ihmisten ravitsemuksesta? No sittenhän kaikki voisivat valita oman maun mukaista ruokaa, ja koko ruokakulttuuri saisi elää ja kehittyä ihmisten välisessä vapaassa vuorovaikutuksessa.
Entä jos valtio ei päättäisikään puolestamme kenen kanssa mennä naimisiin? Sittenhän ihmiset voisivat valita puolisonsa. Sama juttu koulutuksen kanssa: mitä jos valtio ei tarjoaisikaan kaikille samaa sinistä haalaria? Mitä jos ihmiset pukeutuisivatkin – erilailla? Kauhea ajatus smilehymiö. Mitä jos meillä olisikin erilaisia kouluja? Mitä jos kaikkia ei laitettaisikaan samaan harrastukseen, vaan yksi voisi opiskella taitoluistelua ja toinen telinevoimistelua, ja kolmas jotain kokonaan uutta lajia?
Jos valtio ei vastaisi ihmisten vaatetuksista, kuka järjestäisi vaatteiden jakelun? Mistä ihmiset löytäisivät vaatteita? Kuka ne kuljettaisi sinne kauppaan?
Olli Posti
Laaturavinnon ja -elämän etsijä. Superfoodskenen pioneereja Suomessa. Viidakkomies. Kirjoittaa hyviä juttuja: http://viidakkomies.tumblr.com/
About Author
