Vastuulliset kansalaiset, lääkärit, työnantajat ja virkamiehet
Olen huolissani tämän maan rakentamisesta ja tavasta remontoida/entisöidä kiinteistöjä. Se on kaikkea muuta kuin vastuunottamista työntekijöiden, asiakkaiden tai asukkaiden hyvinvoinnista.
Miten voi olla mahdollista, että tämän päivän Suomessa, jossa tieto/taito pitäisi olla todella korkealla, niin remontit tehdään monissa aukiolevissa liikkeissä pelkillä näkösuojilla? Eikö kukaan uskalla sanoa mitään tai toimia vastuullisesti, pelätessään työpaikkansa tai liiketoiminnan heikentymisen puolesta. Eikö? Miten on mahdollista, että kouluja remontoidaan pienten koululaisten ja oppilaiden kanssa suurta ja merkittävää työtä tekevien opettajien ja muun henkilökunnan läsnä ollessa?
Miksi on niin vaikeaa tuoda omaa tilannettaan työntekijänä esille, jos terveys on vaakalaudalla työpaikan sisäilmaongelmien ja homepesien takia? Näkisin asiaa seuranneena, että se on pelko. Leimaantuminen kitisijäksi ja valittajaksi, jopa hulluksi. Varsinkin, jos on se ensimmäinen sairastuja. Työpaikan menettämisen pelko on toinen, ja vasta sitten tulee tietämättömyys asian olemassaolosta. Työntekijä, joka on kohdannut tämän, ymmärtää kyllä.
Mutta voiko se olla niin, että mieluummin menettää terveytensä kuin työpaikkansa? Voiko olla niin, että mieluummin määrätään lääkkeitä ja rasvoja seurauksiin kuin etsitään syy? Näinhän se näyttää menevän. Mutta missä on oikeudenmukaisuus, missä on vastuullisuus ja ennen kaikkea, missä on sydän? Missä on kunnioitus toisen ihmisen hyvinvointiin, myös siihen omaansa?
Minun mielestäni tämän maan yrityksillä ja johtajilla sekä myös poliitikoilla ja virkamiehillä on näytön paikka ja vastuu alkaa toimia kansalaistensa parhaaksi – myös kansainvälisistä Suomessa toimivista yrityksistä. Jos ette tee mitään tämän asian muuttamiseksi, niin alan todella uskoa lääke- ja ruokateollisuuden kytköksestä toisiinsa, lahjontaan ja kiristykseen, joilla tämä maailma näyttää pyörivän – myös eri virkamiesyksikköjen välillä, hyvävelikerhoissa.
Optimaalinen terveys pitäisi olla kaikkien saatavilla. Meillä on kyllä tietoa, mutta miksi se ei näy käytännössä? Kuinka monen täytyy menettää terveytensä, pahimmassa tapauksessa henkensä ennen kuin asioihin tehdään muutos? Miksi tuijottaa vain tutkimustuloksiin, vaikka todellisuus on ihan toinen? Ja miksei tutkita, kun sairastuneita on niin paljon? Vai onko tarkoitus pitääkin ihmiset sairaina?
Minulla on laaja tuttava- ja ystäväpiiri, joihin kuuluu ruokavalion kautta itsensä terveeksi saaneita ja myös niitä, jotka syömällä teollista höttöä ovat sen terveytensä menettäneet. Itse kuulun myös siihen joukkoon “syömällä sairaaksi” ja se on tapahtunut minun kohdallani täysin teollisella ruoalla, sokerikoukulla ja vehnähötöllä. Joudun joka päivä taistelemaan omalle keholleni sopivan ruokailun puolesta.
Lapseni altistui ala-asteella homekoulussa viisi ja puoli vuotta. Tämä koulu on vasta nyt purkutuomion saaneena hajotettu maantasalle, ja tilalle nousee uusi Auroran alakoulu uusine systeemeineen ja rakennusohjeineen. Kokonaan suojatusta rakennusprojektista olettaisin, ettei rakenteisiin ole päässyt tai pääse kosteutta.
Sittemmin asuimme home-epäilyssä asunnossa, esikoiseni päästyä terveeseen rakennukseen jatkamaan koulunkäyntiään. Lapseni on töissä kiinteistössä, jossa päivittäin läpikulkee monia ihmisiä ja remonttipölylle altistuu myös työntekijöitä. Nyt hän on ollut sairauslomalla pitkään, ja olen todella huolissani. Sitä on jatkunut jo yli vuoden.
Olen huolissani, koska hän on saanut jo kaksi pahaa “astmashokkia” lyhyen ajan sisällä, ja nyt työterveyslääkäri oli pitkään sitä mieltä, että hän voi mennä jo töihin. Kuka ottaa vastuun, jos hän taas saa kohtauksen? Entä jos hän ei enää selviäkään siitä? Hän on yksi pieni osa työmaailmassa, mutta minulle hän on merkityksillinen, tärkeä ja rakas. Voihan kyynel, ne valuvat tätä kirjoittaessa. Mitä jos hänet menettäisin ja vain siksi, ettei työnantaja tai työterveyspuoli välitä tai että heidän suunsa ovat tukittu. Ettei hän itse uskalla voimattomuuttaan nostaa asiaa esille? Mutta minä välitän, koska hän on minun lapseni.
Meillä on ollut pitkä taistelu takana hänen lapsuudessaan. Vuosia valvottuja öitä altistumisen myötä. On nukuttu hanskat käsissä, ettei hän raavi itseään niin pahasti verille. Olen käynyt öisin kuuntelemassa, että hengittääkö hän. Hänellä on ollut paljon allergioita, ja raskausajan yhteys omalla silloisella työpaikallani olleeseen remononttiin nostaa myös epäilykset esiin. Yhteys ruokaan ja terveyteen alkoi myös silloin kiinnostaa. Sitten Luojan kiitos saimme kuulla funktionaalisesta lääkäristä, jolla oli sydän ja tieto/taito paikallaan. Pois gluteeni, maitotuotteet ja soija, sokeri minimiin. Ja kas kummaa, lapseni pääsi eroon ala-asteella määrätyistä astmalääkkeistä.
Altistus työpaikalla on tuonut lääkkeet takaisin, vielä suuremmalla volyymilla. Omasta ruokavaliostaan hän on ottanut vastuun ja olen hänestä todella ylpeä. Sen sijaan en ole ylpeä Kelan lääkäristä, joka ihmeparansi lapseni kumoten viiden lääkärin ja mm. työpaikkalääkärin lausunnot. Olisipa parantuminen tapahtunut myös oikeasti, eikä vain paperilla. Näin ollen hän menetti myös oikeutensa saada sairauspäivärahaa toistaiseksi. Valitus on lähtenyt, mutta erikoista on se, että Kela tekee asiakkaan valituksesta valituksen.
Minulla on myös monta ystävää ja tuttua samaisessa kiinteistössä töissä kuin lapseni on. Siellä remonttimiehillä oli hengityssuojat käytössä, mutta työntekijöillä ei. Työpäivän jälkeen voi vaan ravistella pölyä työvaatteistaan, ja sen myötä altistuu moni muukin. Monilla on oireita, jotka vain lakaistaan maton alle flunssana tai vastaavana tai niitä ei uskalleta nostaa esille tai ei tiedetä sitä kyseenalaistaa. Olen myös jutellut rakennusarkkitehdin kanssa aiheesta. Hän on syystäkin huolissaan asiasta, koska hän on vuosikymmenien ajan nähnyt altistumisen tuloksia siitä, kun hengittää remonttipölyä ja monissa paikossa myös homeen ja kemikaalien eri yhdisteitä. Oireet saattavat tulla todella pitkän ajan jälkeen, ja kuka sitten niitä enää muistaa yhdistää johonkin vaiheeseen tai paikkaan oman elämänsä aikana.
Enkä voi olla korostamatta ravinnon yhteyttä ja merkitystä, koska se on ollut osa meidän perheen tervehtymistä. Kokemuksen kautta voin kertoa, että syömämme ravinto estää meitä toimimasta niin kuin haluaisimme. Omalle keholle väärä ravinto lamauttaa ja vaikuttaa paljon ihmisten toimintakykyyn pitkällä aikavälillä. Joten ymmärrän hyvin, ettei ihmiset osaa, kykene tai jaksa ottaa vastuuta omasta terveydestään. Ehkä sitten, kun terveys on henkisen ja fyysisen tien kautta menetetty. Siinä vaiheessa se voi olla myöhäistä.
Omassa perheessäni ei riittänyt, että vain yksi lapsi olisi altistunut ja sairastunut. Syksyn 2015 aikana alkoi oireilla kaksi pienempää lasta ja myös minä itse. Syyksi on paljastunut kuopuksen koulu, missä on huomattavia sisäilmaongelmia, jotka ovat puhjenneet laajemmin remontin ollessa käynnissä. Se tunne, kun tuohon tilaan saapuessa alkaa kurkkua kuristaa, kieltä pistellä ja henki meinaa salpaantua. Päänsärky, ihottuma ja kutina seuraavat hetken päästä. Lihakset tulevat voimattomaksi, nivelet jäykiksi ja vetämätön olo parin päivän ajaksi. Nyt osa meistä vanhemmista on ottanut lapsensa pois koulusta, ja aktiiviset vanhemmat toivovat nopeita päätöksiä, jotta oppilaat ja suuresti arvostamamme opettajat ja oppilaat pääsisivät nopeasti väistötiloihin remontin tieltä.
Rakennuksissa, joissa kokoontuu paljon ihmisiä on palotarkastus ja keittiöissä on terveystarkastus, mutta rakennus voi olla miltei missä kunnossa sisäilman suhteen (paitsi radon ja muu ionisoiva säteily, hiilidioksiidi/häkä). Pienhiukkasille ja homeen määrälle ei ole ohjearvoja. Miksiköhän? Koska tulisi liian kalliiksi korjata kolmannes rakennuskannasta “ohjearvojen” mukaisiksi. Toisaalta, tällä saataisin usealle alalle täystyöllisyys heti ja vähennettyä muutamassa vuodessa terveydenhuollon kuluja niin kunnissa kuin työpaikoilla. Säästöä kansantaloudelle myös. Tähän tarvitaan poliittista tahtoa ja kansalaisten aktiivisuutta.
Pike Hilakari
Espoolainen kirjoittaja, toimittaja, äiti.
Tunteellinen älykkö, joka herkästi huomioi ja tunnistaa muutokset ja sen tarpeen niin ympäristössä, lähipiirissä kuin myös itsessään.
Hyvin taipuvainen analysoimaan, pähkäilemään, pohtimaan, selvittämään ja tutkimaan asioita, valmis oppimaan kuulemastaan ja kokemastaan tuottaen herättävää tekstiä kulloinkin pinnalla olevasta aiheesta. Ehdottoman oikeudenmukainen, uskaliaskin kyseenalaistaessaan jämähtäneitä toimintatapoja.
”Jos yksikin ihminen saa avun tekstieni kautta tai toimintatavastani, olen kiitollinen onnistuja.”
About Author
Paluuviite:Vuosi turpaduunarin seurassa | Turpaduunari
Siksi on mahdollista, että laki huonon rakentamisen sanktioista ei mennyt läpi eduskunnassa tai sen käsittely keskytettiin, en muista kumpi tapahtui. Pääasia on, että päättäjät eivät halua saada ketään vastuuseen huonosta rakentamisesta, joten homma jatkuu.