Sensuroimatonta terveys- ja kulttuurivalistusta. Sivuston suunnittelussa avustaa sekä taloudellisesti että ideoinnilla Domainkeskus.com. christer.sundqvist@ravintokirja.fi, 040-7529274, Helsinki

Kilpirauhaset kummastelun kohteena

Turpaduunari otsikoi juttunsa kuin Camilla ”Kilppari” Schalin-Jäntti konsanaan. Semantiikasta eli sanasaivartelustahan siinä on kysymys kun puhutaan kilpirauhasen vajaatoiminnasta aiheutuvasta väsymyksestä.

Kilpirauhasten vajaatoiminnasta riitely ei liity kilpirauhasiin sitten mitenkään, vaan lähinnä maksan toimintaan kilpirauhashormonien muunnosprosessissa. Koska Suomen Kilpirauhasliitto on Helsingissä Vilhonkadulla aivan australialaisten kantakapakan eli Aussie-Bar:in naapurissa on virallinen totuus aivan ylösalaisin. Mistään muusta ei edes suostuta puhumaan kuin itse kilpirauhasten vajaatoiminnasta.

Lumilapio-palkittu tutkiva toimittaja Tuula Malin onnistui taas taannoin suututtamaan Virallisen Totuuden, ja Vilhonkatu iski takaisin. Vastine ilmestyi kaiken kansan ihmeteltäväksi maanantaina 11.05.2015.

Kun ongelma on jo lähtökohtaisesti määritelty väärin on sisätautilääkärien eli endojen helppo todistaa, että ongelmaa ei edes ole. Tyroksiinin määrän mittaus ei liity muunnosongelmaan lainkaan.

Tähän kohtaan harmaapartainen ystäväni Birdie on valinnut pakollisen Nassim Taleb -sitaatin kirjasta ”Antifragile”. Hakusanana on ytimekkäästi ”Conflation of event and exposure”:

”This lesson ”not the same thing” is quite general. … There is something and a function of something. The conflation problem is to mistake one for the other, forgetting that there is a ”function” and that such a function has different properties. Now, the more asymmetries there are between the something and the function of something, then the more difference there is between the two. They may end up having nothing to do with each other.”

Conflation tarkoittaa suomeksi yhteensulautumista, ja ongelma kulkee myös nimellä ”Fat Tony Argument”.

kilppariKilpirauhasen eniten tuottaman hormonin eli T4 tyroksiinin määrän (something) ja kaikkien kilpirauhashormonien yhteisvaikutuksen (function of something) niputtaminen samaksi käsitteeksi on erittäin paha ajatusvirhe, jota kenenkään kansakoulunsa läpäisseen ei luulisi tekevän. Lääkäreiltä ajatusvirheet kuitenkin sujuvat kuin luonnostaan.

Kauhusta kankeana Turpaduunari päätti tarkistaa kirjahyllystä millaista potaskaa Suomen yliopistoissa arvaustieteen kandidaateille on ollut tapana syöttää, ja lukemisen kohteeksi joutui professori Olavi Pelkosen toimittama ”Lääketieteellinen farmakologia ja toksikologia”. Päänsärky oli taas taattu.

Risto Huupposen kirjoittama endokriinisen järjestelmän osuus on luultavasti häpeällisintä luettavaa koko kirjassa. Moneenkaan kertaan lukemalla kirjasta ei edes teoriassa voi jäädä lukijalle oikeaa kuvaa sisäelinten toiminnasta. Sen lisäksi että perusasiat ovat väärin, mikään lääke ei näytä vaikuttavan mihinkään, vaikka kirja on sentään farmakologian oppikirja.

Suomalaisten kirjojen lähdeluettelot ovat vaatimattomia jo lähtökohtaisesti, mutta Risto Huupponen alittaa riman silti oikein limbo-tyyliin. Endokriinisessa osuudessa on vaatimattomat 11 kirjallisuusmainintaa, joista yksi on Käypä Hoito -ohjeet. Vertailun vuoksi saman kirjan sydän- ja verisuonisairauksien kohdalle Heikki Ruskoaho on sentään löytänyt 74 kirjallisuusviitettä.

Birdie huomauttaa että hänen kirjahyllystään löytyy Lontoon murteella kirjoitettuja teoksia joissa pelkästään kilpirauhashormoneihin löytyy enemmän viitteitä kuin Ruskoahon 74 koko sydän- ja verisuonisairauksiin liittyen. Risto Huupposen endokriinisen järjestelmän viitteistä yksikään ei muuten liity kilpirauhasiin. Jotain on Suomessa pahasti vialla.

Turpaduunari on itsekin urheilija, mutta vanha ystäväni Birdie on ehtinyt lukea urheilulääketiedettä enemmän Lontoon murteella. Heti kun jättää taakseen savolaiset opit lääketiede saakin uusia ulottuvuuksia. Kilpirauhashormonit on todella tutkittu aihealue ja vatsan alueen tuotantokeskus (maksa-munuaiset-lisämunuaiset-haima eli lyhyesti mamuliha) liittyy kuvioon olennaisesti. Tässä prosessikaaviossa kilpirauhaset on pelkkää maaseutua ja perustuotantoa, mutta jatkojalostus tapahtuu suuremmissa tehtaissa.

Olennaisinta kaaviossa on tajuta miten sekä lisämunuaisten tuottama kortisoli että myös haiman tuottama insuliini vähentävät aktiivisen T3 trijodityroniinin valmistusta myös maksassa ja munuaisissa. Sekä kortisoli että insuliini lisäksi rasvoittavat maksaa, joka pahentaa tilannetta vielä entisestään.

Selventävän rautalankamallin alustana on tällä kertaa stadilaisten ylpeys eli vuoristorata. Hormonitasojen on tarkoituskin mennä välillä ylös ja välillä alas, mutta kiskoilla on tarkoitus silti pysyä. Sitä varten tarvitaan se jarrumies eli elimistön itsesäätelyjärjestelmä.

Esimerkiksi kuntovalmennusyritys PCA Scala käyttää mainonnassaan neljän sanan kiteytystä: valmistaudu, harjoittele, palauttele, toista. Pelkkä masokistityylinen Treenaa, Treenaa, Treenaa ei pitkälle kanna. Vaihtelu virkistää.

Nykyisin muodissa oleva ennalta ehkäisevä lääkitys ja Ursula ”Suolaton” Schwabin lanseeraama virallisterveellinen kuitenkin tekevät parhaansa, jotta sekä kortisoli että insuliini pysyisivät jengillä korkealla. Seuraukset näkyvät ensin vaa’alla ja sitten hautausmaalla.

Kortisolin alkuperäinen tehtävä on mobilisoida kehon voimavarat lyhyellä aikavälillä, minkä jälkeen normaalitilaan on tarkoitus palata. Stressiguru Robert Sapolsky toteaakin mainiosti, että luonnonvaraisten eläinten ei tarvitse syöksyä vihollisia pakoon yhtäjaksoisesti kolmeakymmentä vuotta, mutta ihmisillä asuntolainat ja työstressi voivat olla pidempiäkin.

Pitkäaikainen kortisolin ylituotanto näkyy Cushingin syndrooman tapaisina oireina: luukato, heikot jalkalihakset, jalkapallovatsa ja pyöreä naamataulu. Ongelmat ovat siis pitkälti samat mitä liian korkeat insulinitasot aiheuttavat. Vaikutusmekanismikin on pitkälti sama, eli kilpirauhashormonien muunnostyön sotkeminen. Toinen tuhotyön reitti on rasva-aineenvaihdunnan estäminen. Lihavat ihmiset kärsivät yleensä aliravitsemuksesta ja vitamiinien puutoksesta, vaikka sitä ei heti pulleista poskista arvaisikaan.

Kilpirauhashormonien vaikutuksen sössiminen liittyy taaskin yhdisteiden puoliintumisaikoihin. T3 on sen verran pitkäikäinen epeli, että sen tuotantovaikeudet näkyvät toimitusketjussa pitkään. Insuliini taas on enemmän tätä maileri-ainesta joten insuliinitason ylläpito vie kamalasti voimia. Taas törmäämmekin tähän tuttuun piiskailmiöön. Kulutushalukkuus ja tarjonta on niin helppoa saada erkanemaan toisistaan.

Niinpä hyvät lukijat, lähettäkää taas poliitikoille postia ja kysykää koska Suomessa aletaan taas opettamaan lääketiedettä myös lääkäreille. Sehän loppui aikanaan kun kilpailukyvyn nimissä biolääketiede ja urheilulääketiede erotettiin omiksi osastoikseen.

cropped-christer-sundqvist.jpegChrister Sundqvist
turpaduunari, ravintovalmentaja, biologi, filosofian tohtori

Monessa liemessä keitetty yllätyksellinen tietokirjailija ja suosittu bloggaaja. Tuttu turpaduunari, eli huumorin pilke silmäkulmassa esiintyvä terveysluennoitsija. Löydät lisää tietoa täältä: http://ravintokirja.fi/

0 thoughts on “Kilpirauhaset kummastelun kohteena”

Olisi kiva kuulla kommenttisi!

© 2017 Turpaduunari All Rights Reserved   

Theme Smartpress by Level9themes.

%d bloggaajaa tykkää tästä: