Kirjoittaja: Christer Sundqvist
Docendo lähetti arvioitavaksi uunituoreen, kiintoisan kirjan “Papujen voimalla – Uudista terveytesi voimaannuttavalla ravinnolla” (Alkuperäisteos: “Låt bönor förändra ditt liv”, 2017). Kirjan ovat kirjoittaneet Lars-Erik Litsfeldt ja Patrik Olsson. Suomalaisille ravintopioneeri Litsfeldt on ehkä tuttu diabeteskirjastaan “Diabetes – ei kiitos” (Readme.fi, 2010). Ruotsin kieltä taitaville on ollut tarjolla useita hänen kirjoittamiaan LCHF-ruokavaliota käsitteleviä kirjoja. Patrik Olsson on ensimmäistä kertaa kirjailijana liikkeellä. Patrik Olsson on mukana lähinnä kokemusasiantuntijana ja ruokareseptien laatijana.
Olssonilla on kokemusta kirjan pää-aiheesta, diabetes. Hänellä on tyypin 1 diabetes. Hän on vähentänyt päivittäisen ateriainsuliinin määrän noin sadasta yksiköstä nollaan yksikköön. Tämä parannus on seurausta siitä, että hän noudattaa nykyään tässä kirjassa kuvattua LCHF-ruokavaliota. Olsson yhdistää ruokavalioon resistentin tärkkelyksen ja lihasharjoittelun.
LCHF toimii
Jostain syystä kääntäjä Anne Nurmi käyttää termiä VHH (Vähähiilihydraattinen ruokavalio), vaikka alkuperäisteoksessa lyhenne on vakiintunut LCHF (Low Carb High Fat). Se oli minusta tarpeetonta. Sillä LCHF toimii sekä terminä että elämäntapana aivan mainiosti. Minä käytän arviossani LCHF-termiä.
Tämä LCHF on siis se ruokavalio, jossa nautitaan runsaasti luonnollisia rasvoja ja vältetään hiilihydraatteja. Kirja on helppolukuinen ja tarjoaa hienon yhteenvedon LCHF-ruokavalion eduista.
Kirjailijat ihmettelevät sitä, että jotkut lääkärit eivät suosittele tätä ruokavaliota ylipainoisille ja diabetesta sairastaville potilailleen. Litsfeldt muistelee kokeneensa tällaista kohtelua aikanaan terveydenhoitajan vastaanotolla:
“Muistan, miten noudatettuani erään aikakauden lautasmallia sain silti sydäninfarktin, minkä jälkeen minun käskettiin pudottaa painoa. Kysyin, miten se onnistuisi. Söinhän juuri niin kuin oli neuvottu. Saksalaista täysjyväleipää, joka ei ikinä homehtunut, kevytmargariinia, muovimaista juustoa, jossa oli neljä prosenttia rasvaa. Terveydenhoitaja totesi, että minun pitäisi syödä VIELÄ vähemmän rasvaa. Eli jos menetelmä ei toimi, lisätään vain sitä, mikä ei toimi, jolloin sen on hitto vieköön pakko toimia! Mielenkiintoinen ajattelutapa, jollaista tosin on usein tapana pitää idiotismin määritelmänä…”
Karl Petrén
Ruotsalaislääkäri Karl Petrén ja hänen Petrén-ruokavalionsa saattaa olla monelle suomalaiselle tuntematon käsite. On mukava kun tässä kirjassa tämä ruokavalionsa esitellään senaikainen historiallinen kehitys avaten. Se oli suunniteltu diabeetikkoja varten. Annetaan kirjailijoiden kertoa Petrénin havainnoista:
“Ennen insuliinin keksimistä diabeetikkoja hoidettiin pitämällä heitä nälässä. Oli nimittäin pystytty osoittamaan, että potilaiden diabetes parani jonkin verran, kun he eivät saaneet mitään syötävää. Tämä oli tietenkin mahdollista toteuttaa vain sairaalaolosuhteissa. Tyypin 1 diabeetikot eivät pysyneet hengissä kovinkaan kauaa. Heidän sairauttaan kutsuttiin aiemmin ”vaikeaksi diabetekseksi”. Elämää pystyttiin toki pidentämään jonkin verran nälkäkuurin avulla, mutta loppua kohti mentäessä se oli kaikkea muuta kuin onnellista elämää. Kerrotaan, että potilaat söivät sairaalassa kaiken orgaanisen, minkä käsiinsä saivat. Hammastahna oli kuulemma suosittua.
Professori Karl Petrén aloitti 1900-luvun alussa toisenlaisen käytännön, jonka mukaisesti diabeetikkojen täytyi pitää hiilihydraattien ja proteiinin saantinsa alhaisena ja lisätä niiden sijaan rasvan määrää. Tässä nk. Petrénin ruokavaliossa 85 prosenttia energiasta tulee rasvasta. Voisimme kutsua tätä myös VHH:ksi. Petrén onnistui pitämään potilaat hengissä näännyttämättä heitä nälkään. Tyypin 1 diabeetikot eivät pysyneet tietenkään hengissä kovin kauaa, mutta kakkostyyppiä sairastavat pärjäsivät pidempään.
Petrénillä oli yksi sääntö, josta hän piti kiinni. Hänen potilaansa eivät saaneet syödä perunaa. Perunassa on melkoisesti hiilihydraattia eli noin 16 grammaa sataa grammaa kohti. Sen sijaan potilaat saivat syödä leipää, mikä kuulostaa merkilliseltä. Leivässähän on suunnilleen 70 prosenttia hiilihydraatteja tärkkelyksen muodossa. Tälle eriskummalliselle näkemykselle on kuitenkin looginen selitys. Karl Petrén tiesi, että on helpompi luopua perunasta kuin leivästä. Leipä sisältää nimittäin opioideja, jotka eivät ole oopiumiaineita mutta muistuttavat niitä jonkin verran. Leivän syönnin lopettaminen on näin ollen vaikeimpia asioita, joita voi tehdä. Petrén tunnisti ongelman ja antoi potilaiden syödä sata grammaa leipää päivässä. Tämä oli huomattavasti parempi vaihtoehto kuin se, että potilaat olisivat menettäneet harkintakykynsä ja viis veisanneet säännöistä. Viisas ajatus, myönnetään.”
Insuliini ratkaisee diabetesongelmat?
Kun insuliini keksittiin 1920-luvulla ja sitä alettiin käyttää, vähähiilihydraattinen ruokavalio jäi vähitellen unohduksiin, kun huomattiin, että
insuliini ratkaisi diabetesongelmat. Käytössä on ollut kuitenkin hieman erikoisia menetelmiä vielä senkin jälkeen, kun insuliini tuli käyttöön. Vielä toisen maailmansodan aikaan diabeetikot saivat ylimääräisen annoksen kermaa, silavaa tai voita. Tämä sillä ehdolla, etteivät he olleet käyttäneet sokerikorttejaan kokonaan loppuun. Hoitokeinoksi määrättiin Bordeaux-punaviiniä, jopa pullo päivässä, sekä väkevää viinaa ja lyhytkestoisesti jopa oopiumitippoja. On kuitenkin muistettava, että kyse oli täysin toisenlaisesta ajasta.
Kirjassa kerrotaan miten terveydenhoitoon ajettiin sisään käsitys siitä, että diabeetikot ja terveet voivat syödä samantyyppistä ruokaa. Tämä tarkoittaa runsashiilihydraattista ruokaa terveille ja sairaille. Rasva on ollut vaarallista ja enemmän tai vähemmän kiellettyä terveille ja sairaille, koska rasvan on ajateltu nostavan kolesterolia, ja korkean kolesterolin on uskottu nostavan sydän- ja verisuonisairauksien riskiä. Nykyään tiedetään, että tyydyttyneellä rasvalla, jolla ihmisiä on peloteltu, ei ole mitään yhteyttä sydän- ja verisuonisairauksiin.
Seikka mitä on vaikea käsittää (olen tästä asiasta täysin samaa mieltä kirjoittajien kanssa) on se, että diabeetikoille ja terveille suunnatuissa ravitsemussuosituksissa jatketaan kuitenkin edelleen tyydyttyneestä rasvasta varoittamista. On vaikea ymmärtää, mitä tällaisten hyödyttömien ja epätieteellisten varoitusten jatkamisella voitetaan.
Insuliini ei ratkaise tyypin 2 diabeetikon ongelmia. Tyypin 1 diabeetikolle insuliini toki on välttämätön, mutta Litsfeldtin mukaan ateriainsuliinin voi saada pudotettua minimiin, ehkä sen voi jopa kokonaan jättää pois. Tämä edellyttää LCHF-ruokavalion noudattamista.
Litsfeldt ehti sairastaa tyypin 2 diabetesta 13 vuotta, joista viisi vuotta hän oli lääkärin ohjeiden mukaisesti syönyt runsashiilihydraattista ruokaa ja käyttänyt insuliinia. Vaimon vakuuttamana hän päätti lopettaa hiilihydraattien syömisen ja insuliinin käyttämisen. Sivuvaikutuksena tästä oli tervehtyminen diabeteksesta, remission saavuttaminen. Insuliini on myrkkyä tyypin 2 diabeetikolle!
Suolisto kuntoon!
Kirjan eräänä tärkeänä aiheena on valistaa suoliston terveydestä. Kirjassa kannustetaan seuraamaan suolistobakteereja koskevaa kehitystä. Uutta tutkimustietoa tulee koko ajan, ja tietämys aiheesta karttuu nopeasti. Tärkeää on edesauttaa suoliston bakteerien hyvinvointia, jotta hyvät bakteerit pystyisivät torjumaan huonoja bakteereja.
Suoliston hyvän kunnon varmistamiseksi saadaan neuvoja nauttia pro- ja prebiootteja, pitää syödä hapankaalia ja niitä kirjan otsikon mukaisia papuja ja muita ruokia, jotka sisältävät resistenttiä tärkkelystä.
Liikunta on tärkeää
Kirjailijat ylistävät liikunnan merkitystä diabeetikoille, muille sairaille ja tietenkin myös terveille. Kehon tervehtymistä ja kilojen karisemista tukee tehokkaasti liikunta, johon kirjassa annetaan täsmäohjeet. Voimaharjoittelu on paras liikuntamuoto, kun tavoitteena on verensokerin vakauttaminen.
Otetaan tähän yksi ote kirjasta:
“Raskas kuntosaliharjoittelu on siis hyväksi verensokerille. Jonkin ajan kuluttua myös lihasmassa kasvaa, mikä on niin ikään hyväksi, sillä näin verensokeri pysyy matalammalla tasolla. Lihakset ”vetävät” itseensä sokeria, mikä vähentää sokerin keskittymistä muualle elimistöön. Isoja lihaksia ei kuitenkaan saa yhdessä yössä, vaan kestää joitakin kuukausia ennen kuin tuloksia alkaa näkyä. Ajattelen myötätunnolla erästä miesparkaa, joka osti käsipainot treenatakseen vähän kotona. Kun hänen vaimonsa huomasi painot, hän kielsi miestä välittömästi käyttämästä niitä. Vaimo pelkäsi, että mies muuttuisi öljytyksi, solarium-ruskeaksi lihaskimpuksi. Ihan näin helposti se ei kuitenkaan käytännössä toimi.”
Kirja on täynnä helposti tajuttavaa faktaa terveydestä. Suosittelen kirjaa lämpimästi!
Nyt on helppo siirtyä LCHF-ruokavalioon äly- tai tietokonesovelluksella. Erityisesti tyypin 2 diabeetikot hyötyvät tästä T2D-remissio sovelluksesta, jonka toteutuksessa turpaduunari on mukana. Yrityksellä, joka tuottaa tämän T2D-remissio -palvelun, on sydän kohdallaan. Sydän sykkii yrityksellä jopa minulle, sillä minulle luvataan pientä tukea, jos tähän palveluun siirrytään tämän linkin kautta: https://app.t2d-remissio.fi/t2dr
Christer Sundqvist
turpaduunari, ravintovalmentaja, biologi, filosofian tohtori
Monessa liemessä keitetty yllätyksellinen tietokirjailija ja suosittu bloggaaja. Tuttu turpaduunari, eli huumorin pilke silmäkulmassa esiintyvä terveysluennoitsija. Löydät lisää tietoa täältä: http://ravintokirja.fi/
About Author
Hei olen samaa mieltä ja kokeillutkin lchf ruokavaliota 2 tyypin diabeteksen hoidossa. Sokerit ja kaikki laskivat paino normalisoitui en käynyt lääkärissä kahteen vuoteen. Elämäntilanteeseeni tuli tosi stressaava aika joka vielä jatkuu. Nyt insuliiniä on lisätty ja tklääkäri ja hoitaja vain kehottavat lisäämään insuliiniä. Olo ei ole kovin kiva. Haluaisin aloittaa kunnolla tämän ruokavalion uudelleen tuetusti, mutta tk ei ainakaan ole tukija.Sana rasva eli voi, ei leipä, ei peruna on punainen vaate. Pelkään virallista tahoa. Vähän pelottaa tämän insuliiinin takia, miten tämän ruokavalion loppuelämäksi toteuttaisi.
Paluuviite:Paljon kirja-arvosteluja - Turpaduunari
Paluuviite:Ketogeeninen ruokavalio on turvallinen tyypin 2 diabeetikoille - Turpaduunari