Kirjoittaja: Christer Sundqvist

Hapan ei saa olla

Vaikka ei ole tutkimuksia, jotka osoittaisivat suoraa yhteyttä ruo­ka­valion aiheuttaman hap­pa­muu­den ja sairastelun välillä, happo-emäs-tasapainon on osoi­tettu vai­kut­tavan terveyteemme, hor­mo­ni­toi­mintaan ja muihin eli­mis­tömme vies­tinvälittäjiin (esimerkiksi lisämunuaisen glukokortikoidit, insuliinin kasvutekijä IGF-1 ja rasvakudoksesta erittyvät sytokiinit) väittää tutkija Ian Forrest Robey kirjoituksessaan vuodelta 2012. Li­sä­tään tähän vielä happamuuden aiheuttama epäsäännöllinen solujen ai­neen­vaih­dunta niin voidaan ainakin teoriassa löytää yhteys happamuuden ja sairastelun välille. Elimistön liiallista happamuutta voidaan mahdollisesti pitää sai­ras­tut­ta­vana tilana. Elimistö ikään kuin kerryttää happamuutta liiallisesti ai­heut­taen sai­raustilan [Adeva, 2011].

Mikä lisää elimistön happamuutta?

Hapan ei siis saa olla, jos halua pysyä terveenä. Happamuutta lisää erityisesti sokeri, eläinperäinen proteiini, vilja- ja maitotuotteet [Carnauba, 2017]. Matala-asteinen aineenvaihdunnallinen happamuustila, jolle on ominaista lievä veren pH:n lasku normaalina pidetyllä asteikolla, on ilmeisen epäterveellistä. Mainitun sokerin lisäksi happamuutta lisää ruokavaliossa oleva fosfori ja proteiinien aineenvaihduntalähteet.

Jos esimerkiksi syömme liikaa lihaa unohtamalla samalla emäksisyyttä tukevien esiasteiden tärkeyden. Lihansyöntiä ei kuitenkaan pidä kategorisesti tuomita. Tilanne pysyy hallinnassa huolehtimalla, että sen liha-annoksen vieressä on runsaasti kasviksia, joista saadaan emäksisyyttä tukevaa kaliumia, kalsiumia ja magnesiumia. Lisäksi tarvitaan aineenvaihdunnallisen happamuustilan saavuttamiseen pitkään jatkunut terveellisen ruokavalion laiminlyönti.

Mitä elimistön happamuudesta voi seurata?

Pitkään jatkunut krooninen, matala-asteinen aineenvaihdunnallinen happamuustila voi altistaa monenlaisille aineenvaihduntahäiriöille, kuten esimerkiksi munuaiskivien muodostumiselle, lisääntyneelle luun haurastumiselle, lihasmassan menetykselle, tyypin 2 diabetes -riski voi kasvaa, verenpainetauti vaanii nurkan takana, syöpäsairaus voi edetä ja alkoholittoman rasvamaksan riskitekijät lisääntyvät.

Happamuuden vaaroista alkaa olla aika selvä käsitys. Ruokavalioiden suhteen vallitsee aika hyvä yhteisymmärrys, että länsimainen ruokavalio lisää elimistön happamoitumista.

Emäksisyyden tavoitteen pitää löytyä ter­veys­po­lul­tamme

Kun kokoamme terveyspolumme varrelle terveyttä edistäviä tekijöitä, lisääntyy huomio kasviksia kohtaan. Kun huomaamme lisätä ruokavalioomme marjoja, hedelmiä ja vihanneksia niin eläinperäisen proteiinin mahdolliset haittavaikutukset vähenevät.

Kun kirjoitin kirjaani PESHLA-elämäntavan merkityksestä terveydelle, ymmärsin perusteellisesti emäksisyyden edut. Ko­ke­mus­peräistä tietoa emäksisyyden eduista on kantautunut erityisesti PESHLA-ryh­män kautta ja myös­kin lukuisista yhteydenotoista vuo­sien varrelta. Jotain hyvää emäk­si­syys tuo taistelussa niinkin vakavaa sairautta kuin syöpää vastaan. Mikä se on, se on vielä aika lailla epäselvää, mutta esittelemme tässä alustavan käsityksemme.

Emäksisyyden terveysvaikutusten tulkinta on vaikeaa

Koko emäksisyysasia on monimutkainen ja vaatii lisäpohdintaa ja var­sinkin tutkimusnäyttöä, mutta yksi asia on varma, useimmissa tapauksissa on eduksi, että pidetään kudokset emäksisessä tilassa. Emäksisyys haittaa myös ter­veitä kudoksia (soluissa vaikuttavat entsymaattiset ja muut toiminnot vaa­ti­vat tietyt vakio-olosuhteet toimiakseen parhaalla mahdollisella tavalla), mutta erityisesti syö­päsolut ottavat tästä pyrkimyksestä emäksiseen suuntaan enemmän sii­peensä ja saavutetaan mahdollisesti hieman etua taistelussa syöpää vastaan. Kä­sityksemme mukaan tämä ei kuitenkaan mahdollisesti ole se pääasiallisen syy miksi emäksinen (tai emäksiseksi elimistössä muuntuva) ruoka ja juoma on eduksi kokonaisvaltaisessa syöpähoidossa. Emäksisyyden terveysvaikutus tulee mah­dollisesti pääosaltaan toista reittiä, näin me sen tulkitsemme.

Emäksisyys ja immuunipuolustus

Käsityksemme PESHLA-ryhmässä on, että emäksinen ruoka ja juoma vaikuttaa suoliston kautta immuunipuolustusjärjestelmää ja yleiskuntoa vahvistaen. Toi­min­ta­me­ka­nismina tässä voisi olla emäksisyyttä suosivien hyvien mikrobien otollisempi kasvu ja/tai suolistosolujen välitilan pysyminen terveempänä.

Yli 70 prosenttia eli­mis­tömme immuunisoluista sijaitsevat juuri suoliston alueella. Toimiva suoliston im­muunipuolustus luo edellytykset koko kehon terveelle im­muu­ni­puo­lus­tuk­selle. Paras mahdollinen immuunipuolustus on tärkeää sairautta vastaan tais­tel­lessamme, sillä mikäli puolustusjärjestelmämme tunnistaa ajoissa syöpäsolut ne voidaan vielä hävittää ja näin estää syövän muodostuminen jo alkuunsa.

Happamuutta säädellään tarkasti

Elimistömme happamuutta säädellään hyvin tarkasti virtsan (mu­nu­ais­ten) ja uloshengityksen (hengityskaasujen vaihto) välityksellä. Tämä on oppi­kir­jatietoa, jota vastaan on vaikea muuta väittää. Viisautta on tehostaa hengi­tystä erilaisilla tekniikoilla. Esimerkiksi Wim Hof -hengitys on yksi näistä tek­nii­koista. Lue esimerkiksi mitä eräs terapeutti kertoo Wim Hof -hengitystekniikasta! Siinä hengitetään tahallaan hyvin syvään jonkin aikaa ja sitten pi­dä­te­tään hengitystä mahdollisimman pitkään. Tätä toistetaan sitten useita kertoja. Hengi­tystekniikan käyttäjät kertovat, että tämä on toimiva menetelmä, joka takaa vilkkaamman hengityskaasujen vaihdon. Hapan hiilidioksidi vaihtuu te­hok­kaasti tervehdyttävään happeen.

Rakentavassa mielessä tuomme esille myös huonosti tunnetun emäksisen ruoan tarjoaman suoran vai­kutuksen kudostasolla. On huomioitava, että mahalaukun sisältö on pH-ar­vol­taan hyvin hapan, jotta ruoansulatus tapahtuu oikealla tavalla. Miten emäk­sinen ruoka ja juoma pääsee ohut- ja paksusuoleen asti nostamaan pH-arvoja emäksisempään suuntaan? Rohkeasti esiän, että PESHLA-menetelmässä käy­tet­tävä hyvin emäksinen koivuntuhkajuoma (pH=13) livahtaa muiden nesteiden tapaan nopeasti mahalaukun läpi, eikä siinä altistuta kovinkaan paljon ma­ha­lau­kun voimakkaille hapoille. Ne ruoat, jotka muuttuvat ruoansulatuksessa emäksisyyden suuntaan, pääsevät mahalaukun happokäsittelystä läpi varsinkin jos niitä nautitaan ta­val­lista enemmän. Tähän liittyy pal­jon epä­var­muus­tekijöitä, sillä tut­ki­muksia on olemattoman vähän.

Veren pH-arvo pysyy ter­veellä ihmisellä aina hieman emäk­si­sellä puo­lella, mutta veren pH-ar­vojen vaihtelu on niin minimaalisen pientä, että ter­veys­vaikutus (emäksisyys) ei voi välittyä elimistön kudoksiin veren kautta. Mer­kit­tävää pH:n vaihtelua ta­pah­tuu suolistossa kun erityisesti runsaasti eläin­pe­räistä valkuaista sisältävä ra­vinto hajoaa. Proteiinien hajoamistuotteet ja niiden jäänteet ovat usein hap­pa­mia ja kasvisravinnon hajoaminen vastaavasti toimii emäksiseen suuntaan. Tämä voisi olla tärkeä syy miksi aivan erityisesti kannattaa var­mistaa itselleen kasvisvoittoinen ruokavalio.

Laa­joissa tutkimuksissa on osoitettu, että kasvisvoittoinen ruokavalio en­nal­ta­eh­käisee sairauksien syntyä. Rehellisesti kannattaa huomioida se seikka, että ruokavaliomuutos emäk­si­seen suuntaan saattaa lisätä ruoan kustannuksia (esimerkiksi luomulaatuiset vi­hannekset) ja joutuu näkemään hieman enemmän vaivaa ruokailun eteen. Kai­kille sopivaa ihmedieettiä on mahdollisesti turha lähteä havittelemaan, mutta pal­jon on voitettavissa jo sillä, että ruokavaliota muokataan parempaan suuntaan.

Ruoan hajoamistuotteiden vaikutus (ja elimistön terveydentila) näkyy virtsa-arvoissa. Virtsa voi olla varsin hapanta, useimmiten kuitenkin emäk­si­sellä puolella (voi vaihdella 5-9 välillä). On pakko myöntää, että ruoka-aineiden al­kuperäisillä pH-arvoilla saattaa olla vähäinen suora merkitys, sillä ruoka-ai­nei­den pilkkoutuessa suolistossa pH-arvot muuttuvat pakostakin. Ruoan­sulatusentsyymit tarvitsevat optimaaliset pH-arvot toimiakseen tehokkaasti. Ve­renkiertoon ruoka-aineiden happamuus ei ollenkaan välity, sillä tehokas pus­kuri- ja kuljetusjärjelmä varmistaa, että veren ja elimistömme pH pysyy va­kiona. Mutta mitä tapahtuu eri kudoksissa solujen sisällä? Tämä on miljoonan euron kysymys.

Solun sisällä olevia nesteitä on hyvin haasteellista tutkia ja var­sin­kin pH-arvon mittaaminen solun sisältä on lähes mahdotonta (ainakaan kovin tarkasti). Koska solujen sisällä on hyvin runsaasti nesteitä (paljon enem­män kuin solujen ulkopuolella), voi olla, että solunsisäinen pH-arvo mer­kit­tä­vällä tavalla vaikuttaa esimerkiksi solun mitokondrioiden toimintaan ja pie­net­kin vaihtelut voivat olla tärkeitä. Mitä jos emäksisten nesteiden ja ruokien ter­veh­dyttävä vaikutus ulottuu solujen sisään, mutta me emme sitä luotettavasti pysty todentamaan? Löytämieni tietojen mukaan solunsisäinen pH on hieman hap­pamampaa kuin valtimoveri. Sitä on kuitenkin siis ollut vaikea mitata ja tähän tietoon liittyy epävarmuustekijöitä. Ylipäänsä solunsisäisiä ominaisuuksia on erittäin vaikea tutkia tarkasti.

Hapan ei saa olla

Elimistön kuormittaminen happamilla ruoka-aineilla ei todennäköisesti lisää elimistön happokuormaa. Esimerkiksi sitrushedelmät tuottavat eli­mis­tössä emäksisiä yhdisteitä happamasta maustaan huolimatta. Sen sijaan emäksisiä ja emäksisyyttä lisääviä ruokia lienee hyvä nauttia runsaasti. Elimistön mineraaleilla on tärkeä rooli tässä happamuuden säätelyssä (neutraloinnissa).

Happoja lisääviä tunnettuja tekijöitä ruoan lisäksi ovat muun muassa ilmansaasteet ja kaikenlaiset meitä kuormittavat kemikaalit, stressaava elämäntapa ja suorituspaineet, ärtymys, masennus, runsas särkylääkkeiden käyttö, nautintoaineet, toisaalta liian vähäinen liikkuminen ja toisaalta liian rasittava liikunta. Epätasapaino luo kaaoksen elimistöön ja avaa ovet sai­rauksille ja toivumme huo­nommin sairauksista. Onneksi ai­neenvaihdunnassa mineraalit pyr­kivät neutraloimaan happoja vaa­rattomiksi kuona-aineiksi ja veri­virta kuljettaa niitä pois elimistöstä. Pitkään jat­kuessaan epäsuotuisa happa­muus kuitenkin tuuppaa kerääntymään eli­mis­töön ja näin huonovointisuus li­sääntyy liikahappamuuden seurauksena.

Tutkimuksia emäksisyyden hyödyistä

Ruoan terveysvaikutuksia emäksisyyden ja happamuuden kautta on toki tutkittu. Tässä muutamia tutkimuksia selkokielelle avattuna.

Cancer Research -lehden artikkelissa vuonna 2006 Gatenby työ­ryh­mi­neen kertoi havainneensa, että kudosten jatkuva altistus happamuudelle syn­nyt­tää soluihin myrkyllisen tilan ja se näkyy seuraavilla tavoilla: a) normaali solu­kuolema lisääntyy ja b) solujen ulkopuolinen kalvo hajoaa. Tutkijat toivat esille käsityksensä, että hapan elämäntyyli johtaa kroonisesti happamaan kudos­ympäristöön, joka tarjoaa täydellisen kasvualustan syövälle.

Maaliskuussa 2009 julkaistiin tutkimus (Robey et al, 2009), joka näytti toteen, että emäksiset mi­neraalit (bikarbonaatit) kohottivat syöpäkasvainsolujen ulkopuolella olevaa pH-arvoa estäen etäispesäkkeiden muodostumista. Kasvainten pH on useim­mi­ten happamalla puolella ja käyttämällä erittäin emäksisiä mineraaleja pH-arvon nostamiseen, syövän kasvu voidaan estää.

Pizzorno, Frassetto ja Katzinger pohtivat vuonna 2010 voiko hap­pa­malla ruoalla olla merkitystä terveydelle. He päätyvät siihen, että ruoan ai­heut­tama happamuus elimistömme sisällä (diet-induced acidosis) on aito ter­veys­ongelma, johon kannattaa vaikuttaa tekemällä terveellisiä ruokavalintoja. Pääasiallinen syyllinen happamuuden lisääntymiseen on länsimainen ruoka­valio, täräyttää Adeva ja Souto.

Tutkija Ian Forrest löysi yhteyden happaman ruoan ja syöpäkasvun välille. Siinä syntyy lievä aineenvaihdunnallinen siirtymä hap­pamalle puolelle ja pitkään jatkuessaan se muiden vaikuttavien tekijöiden ohella edistää syövänkasvua. Tutkija ei löytänyt suoraa yhteyttä happaman ruoan ja syövän välillä, mutta happo-emäs-tasapainon pienikin järkkyminen vai­kuttaa häiritsevällä tavalla hormoneihin ja syövän kasvusignaaleihin. Solujen ulko­puolella vallitseva hapan pH on yhteydessä alttiuteen tuottaa syövän etä­pesäkkeitä ja syöpäsoluilla on kyky lisätä happamuutta tehostamalla omia solu­toimintojaan. Fenton ja Huang olivat yhteenvedossaan hyvin kriittisiä sen suhteen, että emäksisellä ravitsemuksella olisi jotain tekemistä syövän kanssa.

Johtopäätös

Monissa tutkimuksissa on luettavissa selkeä johtopäätös, että emäk­si­syyttä lisäävien kasvisten käyttö on otettava sokeristen, energiatiheiden ja pit­källe jalostettujen ruokien tilalle. On eduksi, että nautitaan kaliumia ja jossain määrin magnesiumia, sillä niiden happamuutta lisäävä nettovaikutus on mi­ne­raa­leista kaikkein pienin (Frassetto et al, 1998). Veren pH voi itsepintaisesti py­sy­tellä alemmalla tasolla (7.36-7.38) kun suositaan happamia ruokia ja kohota py­syvästi korkeammalle (7.42-7.44) kun emäksisyyttä korostetaan ruoka­valin­noissa. Ero on pieni, mutta pitkän ajan kuluessa näinkin pieni ero voi olla merkittävä.

Ruokavalio ja elämäntavat lienee hyvä muuttaa pysyvästi sellaiseen suuntaan, että happamuus vähenisi. Jatkan tilanteen tarkkailua, sillä tämä on kiehtova tutkimusala.

Lähteet:

Adeva MM, Souto G. Diet-induced metabolic acidosis. Clin Nutr 30(4):416-421, 2011

Carnauba RA, Baptistella AB, Paschoal V et al. Diet-Induced Low-Grade Metabolic Acidosis and Clinical Outcomes. Nutrients 9(6): 538, 2017

Fenton TR, Huang T. Systematic review of the association between dietary acid load, alkaline water and cancer. BMJ Open 6(6):e010438, 2016

Frassetto LA, Todd KM, Morris RC et al. Estimation of net endogenous noncarbonic acid production in humans from diet potassium and protein contents. Amer J Clin Nutr 68(3): 576-583, 1998

Gatenby RA, Gawlinski ET, Gmitro AF et al. Acid-Mediated Tumor Invasion: a Multidisciplinary Study. Cancer Res 66(10): 5216-5223, 2006

Pizzorno J, Frassetto LA, Katzinger J. Diet-induced acidosis: is it real and clinically relevant? Br J Nutr 103(8):1185-1194, 2010

Robey IF, Baggett BK, Kirkpatrick ND et al. Bicarbonate Increases Tumor pH and Inhibits Spontaneous Metastases. Cancer Res 69(6): 2260-2268, 2009

Robey IF. Examining the relationship between diet-induced acidosis and cancer. Nutr Metab (Lond) 9: 72, 2012

About Author

turpaduunari

See author's posts