Uusia näkökulmia ravitsemukseen

Kirjoittaja: Christer Sundqvist

Ruoasta kirjoitetaan ja puhutaan paljon. Joka vuosi ilmestyy satoja tätä aihetta käsitteleviä kirjoja. Lehtien palstat ja televisio täyttää meidät ravitsemusjutuilla ja mielipiteet sinkoilevat moneen suuntaan. Äkkiseltään luulisi, että uutta tietoa ja näkökulmaa ruoastamme on vaikea löytää. Kattia kanssa, nykyaikamme on täynnä uutta ajattelua!

Länsimainen ruokavalio on muutoksen kourissa

Viime vuosikymmeninä on aluksi pienissä piireissä väitetty, että hiilihydraatteja runsaasti sisältävä ja ravintorasvoja välttelevä länsimainen ruoka, olisikin epäterveellistä. Myöhemmin tähän kriittisten kuoroon on siirtynyt vaikutusvaltaisia henkilöitä, tutkijoita ja terveydestämme päättäviä organisaatioita.

Kuka olisi uskonut, että 1960-luvulta peräisin oleva ja vuosikymmeniä jatkunut yksipuolinen ravitsemuslinjaus, joka tuomitsi rasvat ja ihannoi hiilihydraatteja, on muuttunut lähes täysin? Maailman sydänliiton puheenjohtajana toiminut huippututkija Salim Yusuf aiheutti jokin aika sitten kohua luennollaan sydänlääkäreille ja tieteellisillä kirjoituksillaan, jossa hän avoimesti kyseenalaisti vähärasvaisuuteen ja runsaasti hiilihydraatteja sisältävään suuntaan vieviä ravitsemussuosituksiamme. Yusuf on aikoinaan väitellyt tohtoriksi Oxfordin yliopistosta ja sittemmin tutkinut sydäntauteja useita vuosikymmeniä arvostetuissa opinahjoissa.

Professori Yusufin linjauksen mukaisesti sydämelle ei ole hyväksi, jos ruoassa on runsaasti hiilihydraatteja. Mitään todisteita ei ole siitä, että maidon rasvoja tulisi vähentää. Itse asiassa tyydyttynyt (”kova”) rasva ei ole haitallista sellaisina määrinä, joita valtaosa ihmisistä syö. Kertatyydyttymätön rasva suojaa sydän- ja verisuonitaudeilta, mutta kovasti ylistetyillä monityydyttymättömillä rasvoilla ei ole usein väitettyä vaikutusta sydän- ja verisuonitauteihin. Kohtuullinen suolan käyttö (7,5-12,5 grammaa suolaa päivässä) on paras vaihtoehto. Liian vähän tai liikaa on pahaksi.

Paljon vähemmän kouluja käyneet ja vaatimattomammissa foorumeissa esiintyneet kotoiset johtavassa asemassa olevat terveysvalistajamme tyrmäävät Yusufin ajatukset tutustumatta niihin riittävällä tarmolla. Mutta tekisivät tietenkin viisaasti, jos myöntäisivät ajoissa arviointivirheensä, sillä ns. ravitsemusparadigman murros ei tietenkään lepää pelkästään Yusufin varassa. Terveysvalistus ruokamme suhteen on kauttaaltaan muuttumassa maailmanlaajuisesti. Tohtori Sundqvistin terveyskirjoituksia vuosien varrella tässä blogissa ja muuallakin on ehkä sittenkin ollut hyvä seurata?

Pikaruoka voi olla terveellistä

Moni meistä kokee syyllisyyttä kun ratkeaa ruoanlaitossa pikaratkaisuihin. Olemmehan saaneet kuulla, että pikaruoka ja napostelukulttuuri on epäterveellistä. Istutko tukevasti? Pikaruoka voi olla terveellistä.

Ainakin jos on uskomista toimittaja Hanna Skyttää, joka kiteyttää pikaruokajatuksensa tällä tavalla Fuelfood-pikaruoka -kirjassaan:

”Pakastinta ja jääkaappia ajatellaan usein ruuan säilytyspaikkoina, mutta niitä voi ajatella myös ruuan valmistusvälineinä. Monet nopeasti valmistuvat herkut tarvitsevat vain nopean loppujäähdytyksen ennen nautiskelua. Vaikka Fuelfood-pikaruokaa-kirjassa esitetyt jäähdytettävät herkut ovat nopeita valmistaa, kokonaisvalmistusaikaa pidentää niiden jäähdytys. Hyvänä puolena on se, että valmistumista ja jäähtymistä ei tarvitse valvoa, joten voit käyttää sen ajan hyödyksesi muihin rakastamiisi asioihin.

Uuniruokia ajatellaan usein vaivalloisiksi, koska niihin on leimautunut kuva pitkästä kypsymisajasta ja toisin kuin esimerkiksi pakastettaessa, uunia joutuu hieman vahtimaan. Sitä ei kannata jättää päälle kotoa poistuessaan. Uunissa voi kuitenkin valmistaa myös vikkelästi ruokia ja herkkuja. Parhaassa tapauksessa voit valmistaa useampia annoskokoisia purkkiruokia uunissa samassa lämpötilassa, jolloin saat erilaisia ruokia yhdellä valmistuskerralla.”

Pikaruoka on siis nopeasti ja vaivattomasti valmistuvaa ruokaa. Otetaan vähän lisää Skyttää:

”Ruuan tulee tietenkin olla maistuvaa, mutta jos haluat ottaa ruuasta kaiken hyödyn irti, ei kannata unohtaa ruoan muita merkityksiä. Itse ajattelen, että ruoka voi olla ravintoa, lääkettä, nautintoa ja joskus pelkkää polttoainettakin.

Ruuan ensisijainen tarkoitus on olla ravintoa. Ruuasta keho ja mieli saavat energiaa ja ravinteita, joiden avulla ne pysyvät terveinä, vahvoina ja virkeinä. Ravinnon lisäksi ruoka voi olla myös lääkettä. Huolellisesti mietityillä ruokavalinnoilla voi edistää sairauksista toipumista ja estää niiden puhkeamista. Joihinkin sairauksiin, kuten keliakiaan, ei edes ole muuta hoitokeinoa kuin tietyntyyppinen ruokavalio. Lääkkeenä ruoka toimii myös silloin, jos esimeriksi olet nostellut pikkuisen liian isoja painoja ja reväyttänyt lihaksen, jonka korjaamiseen tarvitaan runsaasti aminohappoja. Tällöin esimeriksi laadukkaan proteiinin nauttiminen tulee olennaiseksi.

Ruoka on myös nautinto. Se voi kutkuttaa makuhermoja, tarjota yllätyksiä ja tutustuttaa vieraisiin kulttuureihin. Ruoan äärelle on myös mukava kokoontua ystävien ja perheenjäsenten kanssa. Tällaisissa tapauksissa sille ei pitäisi asettaa ehtoja, kuten ”ensin käyn jumpassa, jotta voin sitten syödä suklaakakkupalan”. On täysin sallittua nauttia herkkuja, joista pidät. N-, eli Nautinto-vitamiini ei ole vitsi. Jos ruoka on nautinnollista, se alentaa stressihormoni kortisolin sekä insuliinin (rasvaa varastoiva hormoni) tasoa ja samalla se nostaa kilpirauhashormonin sekä kasvuhormonin tuotantoa. Nautinnollisuus siis kiinteyttää! Nautinnon tunne myös nostaa immuniteettia parantavien yhdisteiden sekä hyvänolon hormoneina tunnettujen hermoston välittäjäaineiden, kuten dopamiinin ja serotoniinin tuotantoa.

Joskus ruoka voi olla myös vain polttoainetta. Tällaisissakin tapauksissa ruualla on selkeä tehtävä, joka edistää hyvinvointiasi: se antaa energiaa. Polttoainetarkoituksessakin ruoka-aineiden tulisi olla ravinteikkaita ja luonnollisia, mutta niiden ei aina tarvitse maistua hyvälle. Riisikakut ennen treeniä eivät välttämättä monellekaan aiheuta kuolan valumista suupielistä, mutta niistä saa hyvänlaatuista ja nopeaa polttoainetta treenin läpiviemiseen. Polttoaineesta tulee saada myös ravintoaineita, jotka auttavat palautumisessa ja parantavat immuniteettiä, jotta treeneihin ei tule sairastelun vuoksi katkoja. Lisäksi tarvitaan myös hyvänlaatuisia rasvoja hormonitoiminnan toimimiseen.

Ruoka ei koskaan saisi olla silkkaa vatsantäytettä. Jos ajattelet, että syöt vain, koska haluat pois näläntunteen, tulet helposti valinneeksi ruokatarvikkeita, jotka eivät edistä hyvinvointiasi millään tavoin. Hyvää nälkää ei kannata hukata huonolaatuiseen ruokaan.”

Biohakkerin ruoka

Asiantuntemustaan jakaa uudella tavallaan trio Olli Sovijärvi (lääkäri), Jaakko Halmetoja (hyvinvointivalmentaja) ja Teemu Arina (teknologia-asiantuntija) Biohakkerin käsikirjassa. Tässä lähes vallankumouksellisessa teoksessa ilmaistaan yksinkertaisesti, että suurinta osaa ihmisistä yhdistää kasvipainotteinen sekaruoka. Tätä ihminen mieluusti on syönyt satojen tuhansien vuosien aikana ja kyennyt sopeutumaan ympäristöönsä sekä rakentamaan ruokavalionsa erilaisista raaka-aineista.

Biohakkerin käsikirjassa kirkastuu raikkaalla tavalla ravintoasioihin liittyviä erityispiirteitä, mahdollisuuksia sekä käytännön sovelluksia. Ruoka yhdistää, tarjoaa nautintoa ja luo merkittävän pohjan elämän muiden osa-alueiden kukoistukselle. Ravitsemuksen älykäs optimointi onkin biohakkerin arjen keskiössä.

Haasteena ravitsemuksesta puhuttaessa on valitettavan yleinen tapa lajitella ruokia hyviin ja huonoihin vaihtoehtoihin. Asiat eivät kuitenkaan ole niin mustavalkoisia, kuin esimerkiksi rasvojen kohdalla annetaan ymmärtää. Muun muassa raaka-aineen laatu, sen prosessointi ja ihmisen yksilölliset tekijät vaikuttavat yhdessä siihen, miten ravinto meissä vaikuttaa.

Kirjan sivuilla esitellään näkökulmia, joiden avulla on mahdollista ymmärtää syvällisemmin ravinnon vaikutuksia omaan kehoon ja terveyteen. Ruoka-aineiden yksityiskohtaisia ominaisuuksia tarkastellaan osana laajempaa kokonaisuutta. Esiin nostetaan esimerkiksi ruoka-aineiden vaikutus elimistön eri tasapainotiloihin, ravinteiden saantia parantavat valmistus- ja käsittelymenetelmät sekä genetiikan ja epigenetiikan lähtökohdat.

Saamme tietoa siitä miten biohakkeri lähestyy ravitsemusta yksilökeskeisesti huomioiden samalla raaka-aineiden laatutekijät ja odotetut vaikutukset kehossa. Ruoka-aineista ei valita vain valtavirran suosikkeja, vaan valinnoissa syvennytään myös vähemmän tunnettuihin vaihtoehtoihin. Biohakkeri näkee ravinnon ”teknologiana”, jota voi hyödyntää vipuvartena arjen eri haasteissa.

Jokainen meistä on tietoinen virallisista ravitsemussuosituksista. Valtaväestölle suunnattujen suositusten vahvuus ja toisaalta heikkous piilee niiden yksinkertaistuksissa ja yleistyksissä. Ravinteiden saantiin liittyvät yleiset suositukset kuvastavat usein niitä raja-arvoja, joiden puitteissa riski altistua tietyille tunnetuille sairauksille vähenee. Väestöllisillä keskiarvoilla ei kuitenkaan ole välttämättä merkitystä yksilöllisen optimitason kannalta.

Elintason nousu ei ole kaikilta osin heijastunut ravitsemuksen parantumiseen. Investoimme nykypäivänä ruokaan suhteessa vähemmän, ja yhteytemme ruoan alkuperään on heikompi. Ravinnon monimuotoisuuden vähentyessä monet esi-isillämme harvinaiset sairaudet ovat lisääntyneet.

Maailmassa on noin 50 000 syötävää kasvia, joista 15 eniten käytettyä vastaa noin 90 % energiankulutuksesta. Riisi, maissi ja vehnä yksin ruokkivat noin 60 % maailman väestöstä. Vertailun vuoksi todettakoon, että ihmislajin kehityshistorian kannalta ravitsemukseemme on kuulunut ympäristöstä riippuen vähintään sata eri kasvilajia. On hyvä muistaa, että markkinataloudessa tarjonta vastaa kysyntään: äänestämme kukkaroillamme ja valinnoillamme, mihin suuntaan elintarviketeollisuus ravitsemustamme kehittää. Uusin tutkimustieto ja edistynein teknologia päivittää ravinto-asiat uudelle tasolle. Ainakin jos on biohakkereihin uskomista ja miksi emme uskoisi.

Tyypin-2-diabeteksen hoidossa muhii suuri yllätys

Ajallemme on tyypillistä, että terveysviranomaistemme toimesta suhtaudutaan epäillen uusiin hoitokeinoihin. Tyypin-2-diabeteksen suhteen ravitsemushoito on ajautunut hyvin outoon umpisolmuun. Kun näyttää erittäin lupaavalta, että ns LCHF-ruokavalio tepsii niin hyvin diabeetikon sokeriaineenvaihdunnan häiriöihin, että tullaan oireettomiksi, eli saavutetaan remissio, suhtaudutaan tähän tavattoman nihkeästi. Päivänselvissä kysymyksenasetteluissa kiemurrellaan ja kaarrellaan toimittajien edessä.

Ruohonjuuritasolla leviää vallankumous tällä hetkellä. Ihmiset tarttuvat tähän yksinkertaiseen ohjeistukseen: lisää rasvaa ja vähemmän hiilareita. Seurauksena on tervehtyminen. Mitä pahaa siinä on?

LCHF-elämäntavan noudattaminen on helppoa. Vältä kaikkia niitä tuotteita, joissa on luontaista tai lisättyä sokeria (virvoitusjuomat, makeiset, hedelmäjuomat, keksit, jäätelö, aamiaismurot jne.). Tärkkelystä sisältyvät tuotteet pitää poistaa ruokavaliosta (peruna, viljatuotteet, pasta, sipsit, murot, myslit). Täysjyvä on parempi vaihtoehto, mutta senkin suhteen pitää olla tarkkana. Olut on nestemäistä leipää! Luonnon makeisina voi joskus syödä hedelmiä, mutta vältä niiden syöntiä jatkuvasti.

Syö mieluusti täysrasvaisia elintarvikkeita (maito, liha, kala, äyriäiset, kananmuna). Käytä ruoan valmistamiseen luonnollisia rasvalähteitä (oliiviöljy,  kookosöljy, punainen palmuöljy, voi, kerma, sianrasva).

Maanpäällisiä kasviksia tulee syödä runsaasti (kaikki kaalit, kesäkurpitsa, pinaatti, sienet, kurkku, lehtisalaatit, paprika, tomaatti jne. sisältävät niukasti hiilihydraatteja). Pähkinöitä ja marjoja voi syödä kohtuullisesti.

Arkena voi mieluusti juoda puhdasta vettä tai mineraalivettä, kahvia ja teetä.

Christer Sundqvist
turpaduunari, ravintovalmentaja, biologi, filosofian tohtori

Monessa liemessä keitetty yllätyksellinen tietokirjailija ja suosittu bloggaaja. Tuttu turpaduunari, eli huumorin pilke silmäkulmassa esiintyvä terveysluennoitsija. Löydät lisää tietoa täältä: http://ravintokirja.fi/