Kirjoittaja: Ari Kaihola

Haittaavatko kohoavat kolesteroliarvot?

Kolesteroliarvoilla on taipumus kohota, kun ikävuosia tulee lisää. Mutta haittaako se mitään? Syötetäänkö vanhemmille ihmisille kolesterolin alennuslääkkeitä syyttä suotta?

Statiinit tulivat markkinoille 80-luvun lopussa ja niiden myynti Suomessa alkoi yleistyä joskus 1990-luvulla. Niiden menekki on viime vuosina aina vain kasvanut ja niitä syö jo n. 660 000 ihmistä joka päivä. Vuosituhannen alusta lukien myyntimäärä on lisääntynyt n. 7-kertaiseksi (lähde SUOMEN LÄÄKETILASTO 2019, s.284). Sen paremmin niiden markkinoille tulo kuin tämän vuosituhannen myyntiboomikaan eivät juuri heijastu verenkiertoelinten kuolinsyytilastossa – käyrät ovat laskeneet vuodesta 1971 yhtä tasaisesti kuin 2000-luvulla, vaikka 50v sitten ei statiineista ollut vielä tietoakaan. Jos statiineilla olisi suuri merkitys, toki 7-kertainen lääkityksen lisäys näkyisi silloin jyrkkänä pudotuksena? Ei näy.

Sen sijaan tuo valtava myynnin lisäys tarkoittaa taatusti sitä, että myös vanhemmat, suuret ikäluokat on otettu markkinoinnin kohteeksi. Monesti he vielä kunnioittavat valkoista takkia ja syövät kiltisti ’määrätyt’ lääkkeet. Ja markkinointi onkin tehokasta, kun myyntivalttina on kuoleman pelko. Mutta onko ikääntyneiden kolesterolitasojen laskemisesta hyötyä? Voisiko siitä olla jopa haittaa? Ei elimistö tyhmä ole, vaan yleensä sillä on hyvä syy tuottaa lisää kolesterolia – kenties vanheneva kroppa tarvitsee enemmän korjausta? Kolesterolin Wikipedia-artikkelin mukaan sitä tarvitaan:

”Kolesteroli on ihmiselle elintärkeä aine. Sitä tarvitaan solukalvon rakentamisessa ja sappiyhdisteiden valmistuksessa. Aivojen kuivapainosta merkittävä osa on kolesterolia – ihmiselimistön kaikesta kolesterolista 25 prosenttia on aivoissa[35]. Kolesteroli toimii steroidien ja solujen seinien rakennusaineena, vaurioituneiden kudosten korjausaineena, hermosolujen eristysaineena ja rasvojen kuljetusaineena verenkierrossa sekä D-vitamiinihormonin esiasteena[1]. Kolesterolia tarvitaan useiden muidenkin hormonien (progestageenit, estrogeenit, androgeenit, glukokortikoidit, mineralokortikoidit) valmistukseen.”

Dementia ja kolesteroli

Koe Ruotsin Göteborgissa (1) alkoi 70-luvun alussa ja jatkui 18v, kunnes seurattavat olivat 88 vuotiaita ts. päättyi ennen 90-lukua ja statiineja. Kaikkein eniten kolesterolia verenkiertoonsa saaneille ilmaantui ylivoimaisesti VÄHITEN dementiaa kaikissa kolmessa ikäryhmässä kokeen loppuun mennessä:

”Kolesterolitasojen tarkastelu neljässä suuruusluokassa osoitti, että riskin vähenemä oli merkittävin vain korkeimmilla kolesterolitasoilla eri ikäluokissa – 70 vuotiailla kolesterolitasolla 8.03 – 11.44 mmol/L riski dementiaan oli 69% alempi, 75 vuotiailla 7.03 – 9.29 mmol/L kolesteroleilla riski oli 80% alempi ja yli 79 vuotiailla 6.82 – 9.10 mmol/L kolesterolilla riski pieneni 55% verrattuna ikäryhmänsä alimpaan neljännekseen kolesteroliarvojen perusteella luokiteltuihin.”

Tässä hiljattain julkaistussa tutkimuksessa (2) elämän ehtoon kognitiivisten kykyjen alenemaan myötävaikuttivat kohonnut BMI, paastosokeri ja systolinen verenpaine, mutta EI kokonaiskolesteroli. Myös kiinalainen tutkimus (3) vuodelta 2018 totesi: ”Tuloksemme osoittavat, että LDL-kolesterolin korkea taso oli käänteisesti yhteydessä so. sitä voidaan pitää suojaavana tekijänä kognition alenemista vastaan.”

Viime elokuussa Seura julkaisi artikkelin Dementia on yhä yleisempi kuolinsyy Suomessa – Jo joka neljäs nainen kuolee dementiaan: ”Dementiaan kuolleiden määrä on kaksinkertaistunut kymmenen viime vuoden aikana.” Tilastokeskuksen dementiaan ja Alzheimeriin kuolleiden tilastosivun grafiikka on ikävakioitu (= poistettu väestön ikääntymisen vaikutus) ja sen mukaan 40 vuodessa dementiakuolleisuus on lisääntynyt n. 10-kertaiseksi. Osa tuosta rajusta kasvusta voidaan varmaankin sälyttää 1987 voimaan astuneille ravitsemussuosituksille, mutta kolesterolin alentaminen vielä ravitsemuksesta vähentymisen lisäksi lääkkein onkin saattanut olla se viimeinen niitti. Jos tuossa ruotsalaisesimerkissäkin mukana olleita ikäryhmiä on Suomessa turhaan lääkitty kolesterolia alentavilla lääkkeillä ja siten altistettu heidät dementialle niin kyseessä on sen suuruusluokan skandaali, että sitä ei kukaan tule tunnustamaan saati ottamaan siitä vastuuta.

Kolesterolin alentamisellahan tähdätään sydän- ja verisuonitautien torjumiseen ja työikäisillä siitä on hieman näyttöä sellaisilla, joilla on jo ollut sydäntapahtuma (sekundaari-preventio). Olen kirjoittanut tästä artikkelissa Statiinien lopun alku. Ikääntyneille hyöty kolesterolin alentamisesta on vielä kyseenalaisempi – olisiko heille korkeasta kolesterolista jopa hyötyä?

Sydän- ja verisuonitaudit

Kun tieteellisistä tutkimuksista saadaan tuloksia, jotka ovat ristiriidassa vallitsevan käsityksen kanssa, niistä käytetään monesti sanaa paradoksi. Tässä Honolulu-tutkimuksessa (4) tuota sanaa ei käytetty, mutta siihen tarvittavat tunnusmerkit kyllä täyttyvät: 71-93 vuotiaita (miehiä) osallistujia seurattiin 20v ja lopuksi todettiin ”Vain ryhmällä, jolla oli alhaiset kolesterolin tasot kummallakin mittauskerralla, oli selvästi kohonnut riski lisääntyneeseen kuolleisuuteen (+64%).” ja ”Emme osaa selittää tuloksiamme, jotka saattavat tieteelliset perustelut kolesterolin alentamisesta ikääntyneillä epäilyttävään valoon.” Kokonaiskuolleisuuden lisäksi tarkasteltiin myös sydäntautikuolleisuutta: suurimman kolesterolin neljänneksellä kuolleisuus oli 25% alempi, jos henkilöillä oli sydäntaudin riskitekijöitä ja 44% alempi ilman riskitekijöitä.

Tuon tutkimuksen tulokset eivät tyydyttäneet suomalaisia tutkijoita (Strandberg & kumppanit), joten he julkaisivat siihen vastineen (5). Ensin he vetoavat omaan Helsinki Ageing Studyynsa: ”337 kuolleen seerumin kolesteroli oli merkittävästi ALEMPI tutkimuksen alussa kuin 245 elossa selvinneellä – johtuen pääasiassa alhaisemmasta LDL-kolesterolista.” ja lisäävät ”Tulostemme mukaan alhainen seerumin kolesteroli vanhemmalla iällä johtuu sekä alhaisemmasta synteesistä että kolesterolin imeytymisen heikkenemisestä.” He vetoavat kolesterolin aleneman erilaisiin syihin (ikään kuin sillä olisi merkitystä) vanhoilla ihmisillä ja toteavat lopuksi: ”Emme usko, että sen paremmin meidän kuin Honolulu-tutkimuksenkaan tulokset kertoisivat siitä, että ikääntyneet EIVÄT hyötyisi kolesterolin alentamisesta. Päinvastoin…” Ei ole todellista, että meillä on tuollainen henkilö vastaamassa dyslipidemian Käypä-hoito ohjeistuksesta! No, suomalaisten Lancetissa julkaiseman Honolulu-vastineen loppuun on kirjoitettu tämä lause: ”Kaikki kirjoittajat ovat vastaanottaneet rahoitusta erinäisiltä kolesterolia alentavien lääkkeiden valmistajilta.” Saman voisi kirjoittaa myös Käypä-hoito ohjeen loppuun.

Yli 8 kolesteroleilla kuolleisuus ei-verisuonitauteihin oli 80% pienempää kuin 5 tai alle arvoilla 65v tai vanhemmilla. Itse asiassa kuolleisuus yli 8 arvoilla oli pienintä verrattuna alle 8 lukemiin. Tämä oli suomalainen tutkimus (6) vuodelta 1997 ja osallistujia seurattiin 12v ajan. Kuvassa 2 (alla) on esitetty Kaplan-Meier käyrät sydänperäisistä kuolemista, joissa yhtenäinen viiva edustaa alle 5:n kokonaiskolesterolin tasoa (Käypä-hoito suositusten tavoitearvo tappoi siis eniten!).

Taulukosta 4 voi käydä katsomassa, kuinka näiden iäkkäiden kokonaiskolesterolin arvolla yli 8 verisuonitautien kuolemia tulee 30% vähemmän kuin suositusarvolla. LDL:n aiheuttama kuolemanriski on sama kaikilla pitoisuuksilla verisuonitaudeissa, mutta muista sairauksista johtuvissa kuolemissa korkein arvo on yhteydessä 40% pienempään kuolleisuuteen.

Tässä hollantilaisessa, niinikään 1997 toteutetussa, tutkimuksessa (7) vertailtiin 85v ja sitä vanhempien kolesterolilukemia elon päivien määrään. Tulokset olivat saman suuntaiset kuin Suomessa: kuolleisuus oli pienintä yli 6.5 kokonaiskolesterolilla ja suurinta alle 5 lukemilla. Vuosi sitten julkaistiin Womens Health Initiativen materiaaliin perustuva tutkimus (8), jossa havaittiin naisten elävän 31-43% todennäköisemmin liikuntakykyisinä 90v ikään asti, jos heidän LDL-kolesterolinsa oli suurempi kuin alimpaan neljännekseen kuuluvilla.

Sydämen vajaatoiminta ja kolesteroli – paradoksi

Jo tämän ensimmäisen tutkimuksen (9) nimessäkin on sana paradoksi, jota edustaa ao. kuvassakin näkyvä pisteviiva, jonka mukaan kokonaiskolesteroleilla 6-9.05 elossa oli 3 vuoden kohdalla n. 35% enemmän potilaita kuin 5.31 tai alemmilla arvoilla.

Alhainen LDL-kolesteroli – negatiivinen elossapysymisen ennustaja vanhemmilla sydämen vajaatoimintapotilailla -niminen tutkimus (10) päätyy samanlaisiin tuloksiin. Kuvassa 1 vastaavat LDL-kolesterolin perusteella piirretyt Kaplan-Meier käyrät osoittavat, että 50 kuukautta kokeen alusta oli hengissä eniten suurimman LDL-kolesterolin omaavia henkilöitä. Kokeen alussa potilaat olivat keskimäärin 77v ikäisiä. Lainaus yhteenvedosta: ”Alhaiset LDL-tasot olivat yhteydessä heikompaan elossapysymiseen… Statiinit olivat riippumattomasti ja merkittävästi yhteydessä suurempaan kuoleman riskiin.”

Reuma ja kolesteroli – toinen paradoksi

Myös reumaa sairastavilla korkeat kolesteroliarvot voivatkin olla osoitus pienemmästä sydäntautiriskistä ja pieni kokonaiskolesteroli ja LDL puolestaan kertovat suuremmasta riskistä: kokonaiskolesterolin laskiessa yhdellä mmol/L alle 4 mmol/L riski sydäntautiin nousi peräti 3.27 kertaiseksi, kun taas LDL:n lasku yhdellä pykälällä alle 2 mmol/L nosti riskiä 2.55 kertaiseksi. Tutkimuksen (11) kuvassa 1 (alla) nähdään, miten kolesteroliarvojen kasvaessa sydäntautiriski pienenee ja on alimmillaan suurimmilla kolesteroliarvoilla.

 

Kolesteroli ja muut kuolinsyyt, mm. COVID

Vuonna 2010 Kuopiossa tutkittiin (12) 75v ja sitä vanhempien, kotona asuvien henkilöiden terveyttä suhteessa kokonaiskolesteroliin. Suurinta oli kuolleisuus 6v seuranta-aikana alle 5 mmol/L kolesteroleilla. 5-5.9 kolesteroli vähensi heihin nähden kuolleisuutta 43% ja 6 tai suurempi kolesteroli 58%, kun korjaavat tekijät otettiin huomioon. Kokeeseen osallistuneet 490 ihmistä eivät käyttäneet kolesterolia alentavia lääkkeitä. Kolesteroliin liittyvään kuolleisuuden alentumiseen eivät vaikuttaneet osallistujien sairaudet. Tutkijat toteavat lopuksi: ”Tulostemme valossa vain sekundaaripreventio olemassa olevaan sydänsairauteen kolesterolia alentavin lääkkein näyttäisi perustellulta yli 75v potilailla.”

 

Seuranta-aika tässä 2012 valmistuneessa tutkimuksessa (13) oli 12 vuotta. 800 osallistujaa olivat iältään 60-85 vuotiaita kokeen alkaessa. Seurannassa ikääntyneet pysyivät tässäkin paremmin elossa korkeammalla kolesterolilla: alle 4.4 mmol/L (170mg/dl) kuolleisuus oli 36% suurempaa ja yli 5.2mmol (200mg/dl) 16% pienempää kuin näiden arvojen välillä (taulukko 3)

Plasman lipoproteiinit ovat immuunijärjestelmän tärkeitä komponentteja, on tämän katsauksen (14) nimi. Otteet tekstistä kuvastavat hyvin veren kolesterolien kykyä neutraloida patogeeneja: ”LDL sitoo ja melkein kokonaan inaktivoi S. aureuksen tuottaman myrkyn. Hypokolesterolemisilla rotilla osoitettiin olevan korkea kuolleisuus endotoksiiniin, mutta se väheni kun rottiin pistettiin puhdistettua ihmisen LDL-kolesterolia. Suuri joukko epidemiologista ja kliinistä todistusaineistoa viittaa siihen, että korkea kolesteroli voi suojata hengitysteiden ja ruoansulatuskanavan infektioilta. Lipoproteiinit sitovat ja neutraloivat suuren määrän kuorellisia (enveloped) ja kuorettomia DNA- ja RNA-viruksia. VLDL ja LDL erityisesti suojaavat tietyn tyyppisiltä viruksilta, kuten toga- ja rhabdoviruksilta, kun taas HDL:llä on laajempi antiviraalinen aktiivisuus.” Alla sama kuvamuodossa:

Taulukossa 1 on listattu joukko patogeeneja ja mikä kolesteroleista (HDL, LDL ja oxLDL) niitä parhaiten torjuu.

Espanjalaiset tutkivat (15) kolesterolitasojen korrelaatiota COVID-19 kuolleisuuteen (ei vielä vertaisarvioitu): ”Alhaiset LDL-kolesterolin tasot seerumissa ovat riippumattomasti yhteydessä korkeampaan 30 vuorokauden kuolleisuuteen COVID-19 potilailla.” ja ”Sitäpaitsi, lähtötason seerumin kokonais- ja LDL-kolesterolit olivat merkittävästi korkeammat eloonjääneillä kuin kuolleilla hoidon missä tahansa vaiheessa, kun taas HDL oli saman suuruinen hoitoon tullessa, mutta huomattavasti alempi (sittemmin) kuolleilla hoitoon tullessa ja 7. päivän kohdalla.” Kaplan-Meier käyrät LDL tasoista päivien 1 ja 7 kohdalla ja niiden suhde kuolleisuuteen 30 päivän kuluessa kuvassa 2. 1pv kohdalla suurempi kuin 1.78 mmol/L LDL piti hengissa 20,3% enemmän porukkaa 30pv:ään asti ja 7pv kohdalla suurempi kuin 1.94 LDL piti elossa 30pv asti 18,7% enemmän potilaita. Myös Kiinassa viime keväänä toteutetussa tutkimuksessa (16) kolesterolien todettiin laskevan voimakkaasti COVID:n vaikutuksesta. Tässä katsauksessa (17) puolestaan LDL-kolesterolin merkittävä lasku nosti taudin etenemisen todennäköisyyden n. 4.5 kertaiseksi ja sairaalassa tapahtuvan kuoleman todennäköisyyden 22-kertaiseksi.

Alhainen kolesteroli on yhdistetty lisääntyneisiin syöpäkuolemiin. Otetaan niistä vain yksi norjalainen esimerkki, jossa he tutkivat (22) kolesterolin määrän yhteyttä eturauhassyöpään ja tulokset olivat jokseenkin yllättävät – etten sanoisi paradoksaaliset: ”Alhainen kolesteroli sekä hyvä fyysinen kunto ja alhainen BMI saattavat olla yhteydessä lisääntyneeseen eturauhassyöpäriskiin.” Tutkimuksen kuva 2 näyttää, miten kumulatiivinen eturauhassyöpätapausten saldo lisääntyi eri kolesterolin omaavilla. Korkeimmalla kolesterolilla (7.5-15.4) tautia esiintyi vähiten.

Paastoaminen

Monet tarttuvat taudit vievät potilailta ruokahalun; keho valmistautuu nujertamaan sairauden paastoamalla. Paastolla on monia muitakin, immuunijärjetelmän toimintaa tehostavia vaikutuksia, mutta se lisää myös kolesterolin määrää verenkierrossa. Jo viikon paasto lisäsi tässä tutkimuksessa (18) sekä kokonais- että LDL-kolesterolien määrää n. kaksi mmol/L. Paastoa tuskin kukaan silti väittää epäterveelliseksi? Kasvuhormonin taso laski n. kolmannekseen.

Valtimoplakkien koostumus

Jos joku vielä pelkää, että tyydyttyneet rasvat tukkivat suonet lisäämällä kolesterolia verenkiertoon, niin on jo aika korjata käsityksiään. Kolesterolia kylläkin esiintyy valtimoplakeissa, mutta niiden sisältämien rasvojen koostumus selvitettiin 50v sitten tässä tutkimuksessa (19): ”… useimmat ateroskleroottiset plakit muodostuvat linolihaposta.” Linolihappo taas on peräisin kasveista ja eniten sitä löytyy siemenöljyistä, joita käytetään runsaasti valmisruokateollisuuden einesten valmistukseen. Yksi eniten tätä rasvaa sisältävä ruoka on ranskanperunat. Tyydyttyneet rasvat eivät hapetu yhtä herkästi kuin linolihappo eivätkä siten muodosta solumyrkyllisiä aldehydejä (4-HNE, 4-HHE ja MDA).

Lopuksi

Statiinien myynti on saavuttanut uuden huippunsa ja tästä melko varmasti kärsivät eritoten monet varttuneemmat ihmiset; heillä ei ole tietoa eikä uskallusta haastaa edessään istuvaa valkotakkia. Olisi kuitenkin hyvä muistaa, että potilas itse päättää omasta hoidostaan. Lääkäri on vain neuvonantaja. Meneillään oleva ranskalainen tutkimus (Statins In The Elderly, SITE) kertoo ikääntyneiden statiinihoidon tilasta näin: ”Statiinien vaikutusta 75 ja sitä vanhempien potilaiden kuolleisuuteen ei ole osoitettu ja laajojen seurantatutkimusten mukaan heillä on näytetty olevan suurempi kuoleman riski alhaisemmalla kolesterolilla. Lisäksi statiinit ovat yhteydessä lukuisiin haittavaikutuksiin, erityisesti vanhoilla, mukaan lukien myalgia ja myositis, diabetes, kognitiiviset ongelmat, väsymys ja energian ehtyminen…” ja ”Hyöty-haittasuhdetta statiineista ei ole osoitettu yli 75-vuotiailla primaaripreventiossa…”.

Kaiken lisäksi kolesteroli itsessään ei ole sydänsairauksien syy, vaan se on tulehdus. Tästä kerrotaan laajassa katsauksessa Tulehdus, ei kolesteroli, on syynä kroonisiin sairauksiin (20): ”…ihmiset, jotka elävät blue zone:issa (alueet, joilla on paljon pitkäikäisiä), ovat esimerkkeinä siitä, että avain pitkäikäisyyteen ja kroonisten sairauksien estämiseen ei ole ruokavalion tai seerumin kolesterolin vähentäminen, vaan systeemisen tulehduksen kontrollointi.” ja samaa esitetään hieman eri sanoin brittiläisen kardiologi Aseem Malhotran ja kahden hänen kollegansa suomeksi käännetyssä artikkelissa Tyydyttynyt rasva ei tuki valtimoita.

Dyslipidemian Käypä-hoidon kappaleesta Iäkkäät saa helposti käsityksen, että statiineja suositellaan riippumatta iästä, esim. näin: ”Nuorempana aloitettua lääkehoitoa ei lopeteta pelkän iän perusteella, eikä statiinihoidon aloituksen yläikärajaa ole mielekästä asettaa.” ja ”…mahdollisen polyfarmasian takia interaktioriski on heillä suurentunut..” silti heti seuraavassa lauseessa todetaan ”Ei kuitenkaan ole näyttöä siitä, että dyslipidemian lääkehoidosta olisi yleisesti erityistä haittaa iäkkäille potilaille.”

Pelkkä korkea kolesteroli ei ole peruste lääkityksen aloittamiselle eikä myöskään jokin ’paha’ kolesteroli. LDL on surkea riskimittari. Paljon parempi arvio riskistä saadaan triglyseridien ja HDL:n suhteesta. Olen kirjoittanut siitä artikkelissa Elintasosairauksien yleismittari. Mitä tulee statiinilääkitykseen, se on parasta korvata riittävällä magnesiumin saannilla. Useimmilla ikääntyneillä on puutos magnesiumista – ainakin, jos heillä on verenpainelääkityksenä joku nesteenpoistaja (diureetti). Muutkin lääkkeet ehdyttävät magnesiumia. Tämän tutkimuksen (21) mukaan 80%:lla oli epänormaali magnesiumin pidätys huolimatta siitä, että heidän seerumin Mg-pitoisuutensa oli normaali. Magnesiumin nauttimisesta ole haittavaikutuksia, kuten statiineilla.

Iän karttuessa kolesterolin käsittely elimistössä muuttuu siten, että se ei enää ole vaaratekijä ja kuten tässä tekstissä olemme havainneet, jotkin kuolemansyyt ovatkin yhteydessä alhaisempaan kolesteroliin. Miksi silloin haluaisimme sitä alentaa? Hyvä esimerkki tästä muutoksesta löytyy Koreasta; siellä melkein 13 miljoonan suuruisen tutkimusryhmän (23) kolesteroleista eri-ikäisillä tehtiin grafiikka, josta näkee selvästi, kuinka yli 65-vuotiaiden ja yli 75-vuotiaiden ryhmissä korkean kolesterolin yhteys kuolemanriskiin laskee lähes olemattomiin ja nuorinta ikäryhmää lukuunottamatta kaikissa muissa alhaiseen kolesteroliin liitetty kuolemanriski on korkein.

VIITTEET

1) High total cholesterol levels in late life associated with a reduced risk of dementia

2) Cardiovascular Risk Factors Across the Life Course and Cognitive Decline: A Pooled Cohort Study

3) High Low-Density Lipoprotein Cholesterol Inversely Relates to Dementia in Community-Dwelling Older Adults: The Shanghai Aging Study

4) Cholesterol and all-cause mortality in elderly people from the Honolulu Heart Program: a cohort study

5) Cholesterol and all-cause mortality in Honolulu

6) Effect of Serum Lipids, Lipoproteins, and Apolipoproteins on Vascular and Nonvascular Mortality in the Elderly

7) Total cholesterol and risk of mortality in the oldest old

8) Associations between Serum Levels of Cholesterol and Survival to Age 90 in Postmenopausal Women

9) The Cholesterol Paradox Revisited: Heart Failure, Systemic Inflammation, and Beyond

10) Low Levels of Low-Density Lipoprotein Cholesterol: A Negative Predictor of Survival in Elderly Patients with Advanced Heart Failure

11) LIPID PARADOX IN RHEUMATOID ARTHRITIS: THE IMPACT OF SERUM LIPID MEASURES AND SYSTEMIC INFLAMMATION ON THE RISK OF CARDIOVASCULAR DISEASE

12) Serum total cholesterol levels and all-cause mortality in a home-dwelling elderly population: a six-year follow-up

13) Lipids and All-Cause Mortality among Older Adults: A 12-Year Follow-Up Study

14) Plasma lipoproteins are important components of the immune system

15) Low-density lipoprotein cholesterol levels are associated with poor clinical outcomes in COVID-19

16) Low Serum Cholesterol Level Among Patients with COVID-19 Infection in Wenzhou, China

17) Letter to the Editor: Low-density lipoprotein is a potential predictor of poor prognosis in patients with coronavirus disease 2019

18) Fasting Increases Serum Total Cholesterol, LDL Cholesterol and Apolipoprotein B in Healthy, Nonobese Humans

19) The composition of cholesterol esters in fatty streaks and atherosclerotic plaques of the human aorta: Histochromatographic investigations

20) Inflammation, not Cholesterol, Is a Cause of Chronic Disease

21) Magnesium deficiency in two hypertensive patient groups

22) Cholesterol and prostate cancer risk: a long-term prospective cohort study

23) Total cholesterol and all-cause mortality by sex and age: a prospective cohort study among 12.8 million adults 

Ari Kaihola

Kirjoittaja on yli 15 v harrastanut terveysasioiden tutkimista ja opiskelua omatoimisesti tavoitteena tieteellisten havaintojen hyödyntäminen oman terveyden ylläpitoon. Tärkeintä terveyden hoitoa on ennaltaehkäisy ja siinä puhdas ravinto. Hippokrateen sanoin – olkoon ruoka lääkkeesi ja lääke ruokasi.