Kirjoittaja: Christer Sundqvist
Viimeisimpään PESHLA-koulutukseen valmistin pienen erän PESHLA-juomaa. Juoma perustuu Matilaisen kansanparantajasuvun kehittämään reseptiin. Reseptin käyttölupa myönnettiin kekseliäälle ja innostavalle syöpäpotilaalle Antti Oinakselle. Antti nukkui pois joulukuussa vuonna 2021 elettyään lähes kymmenen vuotta täysipainoista elämää lääkäriltä saamansa kuolemantuomion jälkeen. Monta juomaa ehdin valmistaa yhdessä Antin kanssa ja nyt teen sitä yksin, toivoen, että lukijani myös innostuisivat tekemään tätä terveysjuomaa itse. Tämä juoma ei suinkaan ole ainoastaan syöpäpotilaan turvaksi, vaan sille löytyy useita muita käyttökohteita. Lue lisää alla!
Täytä iso kattila puhtaalla vedellä. Lisää koivuntuhkaa suhteessa 1:10, eli 10 litran kattilaan lisätään 1 litra koivuntuhkaa. Kattilan lämmetessä sekoitetaan harvakseltaan koivuntuhkaa kauhalla. Annetaan koivuntuhkasekoituksen kiehua 15-20 min, jonka jälkeen se otetaan pois keittolevyltä ja viedään jonnekin jäähtymään. Tarkista pH. Pitää olla 13-14. Lipeäsekoitus saa seistä yli yön ja tuhka laskeutuu kattilan pohjalle. Seuraavana päivänä jokseenkin kirkas neste ajetaan suodattimen läpi sopiviin astioihin kuten esimerkiksi lasipulloihin. Lasipulloissa koivuntuhkalipeä säilyy “ikuisesti”.
Toiseen kattilaan lisää runsaasti puhdasta vettä. Kattilaan taitetaan pajunoksia ja mesiangervoa sekä heitetään joukkoon muutamia pakurinpaloja (ehkä 5-8 kpl pienehköjä pakurin paloja). Minä pistän mesiangervoa ja pajua keitinveteen niin paljon kuin sinne hyvin sopii. Keitos saa kiehua 1-2 tuntia, jonka jälkeen keitos saa jäähtyä.
Minä olen tehnyt niin, että lasipulloissa on koivuntuhkalipeää noin 3/4. Pulloon lisään suodatettua yrttisekoitusta (mesiangervo, paju, pakuri) kunnes pullo on täynnä. Tarkistan sen jälkeen pH:n, jonka pitäisi olla noin 11-12. Koivuntuhkalipeä on paljaaltaan aika epämiellyttävän makuista ja vahvasti emäksistä, mutta yrttisekoitus tekee sekoituksesta yllättävän juomakelpoista. Koivuntuhkalipeä säilyy hyvin, mutta yrttisekoitus on paljaaltaan heikommin säilyvää. Teenkin niin, että pidän varastossa tuhkalipeää ja teen tarvittaessa sopivan määrän yrttijuomaa, jonka säilyvyys yhdessä koivuntuhkalipeän kanssa on varsin hyvä. Antin varastoissa oli vuosia vanhoja PESHLA-juomia, joita edelleen pystyi hyvin juomaan. Todennäköisesti yrttien tehovaikutukset (lue alla!) heikentyvät ajan myötä. Tästä ei ole varmaa tietoa jaossa.
Koivuntuhkalipeän antaman terveysvaikutuksen lisäksi on tarjolla lisättyjen yrttien antama teho. Näistä yrteistä on huomattavan paljon enemmän tutkittua tietoa tarjolla. Lue seuraavaksi mitä tiedämme mesiangervon, pajun ja pakurin terveysvaikutuksista. Minun mielestäni tämä PESHLA-juoma on lähes täydellinen terveysjuoma sairauksien ennaltaehkäisyyn ja monien sairauksien hoitoon.
Useista lähteistä löytyy hyvää tietoa mesiangervon terveyttä edistävistä vaikutuksista. Erityisesti suosittelen professori Sinikka Piipon kirjoja (esimerkiksi Sinikka Piippo. Villivihannekset: Terveyttä pihoilta, niityiltä ja metsiltä, 2016) ja professori Toivo Rautavaara erinomaisia tietoteoksia (esimerkiksi Toivo Rautavaara. Miten luonto parantaa, WSOY, 1981). Jo muinaiset viikingit käyttivät mesiangervoa (niittyjen kuningatarta!) siman ja oluen valmistukseen. Tästä on muistutuksena humalaviinaruoho -nimitys. Myös portviineissä on aikanaan ollut mesiangervoa.
Salisyylihappo (aspiriinin alkuperäinen raaka-aine) eristettiin ensimmäisen kerran ilmeisesti mesiangervon nupuista vuonna 1839 (Piippo ja Rautavaara). Mesiangervo on ylivoimaisen hyvä antioksidantti ja sitä pidetään myös toonikumina (yleisvoinnin parantamiseen käytettävä lääke, joka sisältää vitamiineja ja hieman alkoholia). Kasvilla on erinomainen PAF-esto (verihiutaleita aktivoiva tekijä), josta syystä se tehoaa haavoihin, kuumeeseen, tulehduksiin ja erilaisiin hyönteisten pistoihin. Ulkoisesti ja sisäisesti se sopii käytettäväksi monenlaisiin kipuihin kuten päänsärkyyn, hermo- ja lihassärkyihin (Piippo ja Rautavaara).
Mesiangervo lisää hien- ja virtsaneritystä sekä poistaa virtsahappoa (Rautavaara). Se on mahdollisesti osaltaan parantamassa ruokahalua ja virkistää. Se saattaa alentaa verensokeria ja ohentaa verta aspiriinin tapaan. Samalla se kuitenkin suojaa vatsaa toisin kuin aspiriini (Sinikka Piippo). Sitoessaan mahahappoja, se vähentää närästystä. Mesiangervosta on todennäköisesti apua reumaattisiin vaivoihin, kihtiin ja kuukautiskipuihin. Mahdollisesti mesiangervo edistää painonhallintaa, poistaa selluliittia, parantaa ummetusta ja alentaa verenpainetta. Mielenkiintoista on mesiangervon väitetty teho unettomuuteen.
Ulkoisesti käytettynä mesiangervokeitteellä voi torjua hiustenlähtöä ja lääkitä haavoja (Sinikka Piippo). Se sopii kasvovedeksi, poistaa jalkahikeä ja rauhoittaa silmien kutinaa. Mesiangervolla onkin käyttöä kosmetiikassa (voiteet, kylvyt, hajusteet).
Sinikka Piippo varoittaa mesiangervon yliannostuksesta. Saattaa suurina annoksina aiheuttaa pahoinvointia, huimausta ja mahavaivoja. Munuaisvaivaisille ei suositella mesiangervoa. Ei pidä käyttää raskauden eikä imetyksen aikana. Lapsille se saattaa aiheuttaa harvinaisen ja vaarallisen Reyen syndrooman. Supistaessaan keuhkoputkia, se voi olla huono valinta astmaatikolle. Aspiriinille allergiset eivät voi käyttää kasvia.
Pajun kuori on arvokasta rohtoa (Rautavaara) sisältäen muun muassa salisiiniglukosidia, joka varsinkin ennen aspiriinin keksimistä oli tärkeä kuume-, särky- ja reumalääke. Pajulla ei ole aspiriinin haittavaikutuksia. Myös pajujen lehdissä on vähän salisiinia. Rautavaara tiesi kertoa, että itäisessä naapurissamme pajunkuorta arvostetaan ja kerätään yleisesti lääketarkoituksiin. Pajunkuoren vaikuttavat aineet säilyvät hyvin kuivatuksen jälkeen.
Pajunkissan oksia on kuulemma Ranskassa keitetty niiden rauhoittavan vaikutuksen vuoksi (Rautavaara). Rauhoittava vaikutus näkyy myös vähäisempänä mahahappojen erityksenä. Hanhenpajun käyttö mainitaan erityisesti Nivalan suunnassa kaikenlaisten keuhkovikojen hoidossa (Rautavaara). Ei ole tiedossa, onko juuri hanhenpajussa erityisen paljon keuhkoihin vaikuttavia ainesosia. Salisyylihappoa hanhenpajussa saattaa olla erityisen paljon (Rautavaara).
Pakuri on suuresti arvostettu terveystuote, jolla on jopa syöpää hoidettu (Robert Rogers. The Fungal Pharmacy: The Complete Guide to Medicinal Mushrooms and Lichens of North America, 2012). Pakuria pitäisi tutkia enemmän. Nyt tieto lepää suurelta osin venäläisen kirjallisuuden varassa (Rautavaara ja Jaakko Halmetoja. Pakurikääpä, 2012). Vasta viime vuosina kiinalaiset, korealaiset ja japanilaiset tutkijat ovat kiinnostuneet pakurin ominaisuuksista. Kliinisiä kokeita on julkaistu Venäjällä vahvistaen pakurin terveyttä edistäviä ominaisuuksia. Venäjällä pakuri on hyväksytty apteekkitavaraksi. Pakuria määrätään erityisesti pehmytkudossyöpiin, joihin syöpälääkkeiden teho ei ulotu.
Mahahaavaa on hoidettu pakurilla. Se myös parantaa yleisterveyttä (Rogers). Moni on saanut pakurista voimaa jaksamiseen. Halmetoja korostaa pakurin adaptogeenisia ominaisuuksia. Pakuri vahvistaa sydämen toimintaa ja laskee kolsteroliarvoja. Mahdollisesti siitä on hyötyä 2-tyypin diabeteksen ja rasva-aineenvaihdunnan häiriöihin.
Pakurilla on hoidettu syöpää, tuberkuloosia, diabetesta, vatsakatarria, vatsa- ja pohjukaissuolistohaavoja ja Hodgkinin tautia vain muutamia mainitakseni. Lisää löytyy Halmetojan erinomaisesta Pakurikääpä-kirjasta.
Olemme vuosien varrella valmistaneet Antin kanssa PESHLA-juomaa pieniä eriä myyntiin ja myös lahjoittaneet juomaa syöpäpotilaille. Vielä nykyäänkin valmistan tätä PESHLA-juomaa. Kuitenkin tämän kirjoituksen tärkeimpänä tarkoituksena on herättää lukijassa omatoiminen kiinnostus koivuntuhkalipeän valmistamiseen. Tässä mainittu yrttiseos toimii hienona lisänä lipeäjuomaan ja tekee muodostuvasta PESHLA-juomasta kokonaisuutena hyvin terveellisen juoman.
Kysykää lisää! Tsemppiä juoman valmistamiseen!
Kirjoittaja: Christer Sundqvist Tämän kirjoituksen inspiraatiolähteinä toimivat lukijapalaute, vuosikymmeniä jatkunut kiinnostus aiheeseen ja valmentaja Juha…
Kirjoittaja: Christer Sundqvist Ensimmäiset terveysblogikirjoitukseni ilmestyivät vuonna 2005. Pian 20 vuotta tarjottuani asiantuntemustani ja ahkeruudenkin…
Kirjoittaja: Christer Sundqvist Yhdistävä lääketiede ry järjesti Radical Health Festival Helsinki 2024 -messutapahtuman yhteyteen tiistaina 21.5.2024…
Kirjoittaja: Christer Sundqvist Yhdistävä lääketiede ry järjesti Radical Health Festival Helsinki 2024 -messutapahtuman yhteyteen tiistaina…
Kirjoittaja: Christer Sundqvist Viimeisen 10 vuoden aikana olen vastaanottanut lukuisia puheluita ja sähköposteja vakavasti sairastuneilta…
Kirjoittaja: Christer Sundqvist Ennakoivan itsehoidon visio 2030 Yhdistävä lääketiede ry järjesti Radical Health Festival Helsinki…
This website uses cookies.
View Comments
Tälläkin hallituskaudella on toivottu saada "puoskarilaki", joka estäisi mm. syöpäsairaita hakeutumasta luontaishoitojen asiantuntijoiden pariin. Lääketiede ei lupaa pelastaa syöpäsairasta ja nostavat usein kädet pystyyn, mutta muihinkaan hoitoihin ei potilas heidän mielestään saisi hakeutua. Kaikkea mahdollista väärällä tavalla tapahtunutta parantumista pidetään suurena ongelmana.
Miksi sairas ei saisi hoitaa itseään monipuolisesti tai lääkehoidoista luovuttaessa ei annettaisi etsiä muitakaan hoitoja? En ole nähnyt median esitettävän niitä kysymyksiä, vaikka kyse on ihmisten perusoikeuksista, joita kyseinen laki rajaisi.
Vielä ehtii kirjoittaa Sosiaali- ja terveysministerille ja kertoa, haluaako omaksi turvakseen kyseisen kieltolain?
Syöpäsairauden vakavuus tietäen, pitäisikö ennemmin vaatia sairaan omavastuuna etsiä rinnalle täydentäviä hoitoja tai ilman hoitoa jääneiden vaihtoehtoja, koska ne on todettu usein myös hyödylliseksi?