Mitä vattua sä oikein meinaat?

Useamman lapsen äitinä olen vasta viime vuosina tajunnut kuinka epämääräistä oman sukupolveni ja minua vanhempien suhtautuminen ruokaan oikein on. Kun lapseni hölmistyneenä peliohjain kädessä kysyy ”mitä vattua sä oikein meinaat” saadessaan kehoituksen kipaista kauppaan, niin ehkä kyseessä onkin tiedostavan kuluttajan herääminen.

Eihän kauppalista ”vattuja ja kermaa” ole kovin analyyttinen. Erilaisia vattulajikkeita on sentään kymmeniä. Haluaisinko tänään pannukakun päälle ”Maurin makeaa” vai ”Takalan herkkua” vai ehkä sittenkin ”Jenkkaa”. Maailma on täynnä valintoja.

Näin keskikesän varhaisperuna-aikaan jokainen voi mielessään laskea kuinka monta varhaisperunalajiketta muistaa nimeltä. Ei taida lista olla useimmalla einespitsan purijoilla kovinkaan pitkä. Siksi siellä kaupan hevi-osastolla kyltissä lukeekin: ”varhaisperuna”. Voisi varmaan mennä juurisellerin kanssa sekaisin, jos pelkkä lajike lukisi isolla. Taitaa monella kuluttajalla olla tässä kohtaa skarppaamista.

Asia juolahti mieleeni lukiessani jo kerran käsittelemääni Turpaduunarin ja Birdien suurta maitoraporttia. Vaikka olen itsekin kasvanut lapsuuteni maalla, en ollut koskaan tullut ajatelleeksi niin itsestään selvää asiaa kuin se, että eri lehmärodut tuottavat erilaista maitoa. Tuollaisen asianhan pitäisi olla selvää pässinlihaa. Vai mitä?

Maidon rasvaprofiili on kuulemma pitkälti ruokinnasta riippuva muuttuja, mutta maidon proteiinien koostumus taas on rodusta ja jalostuksesta riippuva vakio. Koska proteiinit ovat tekijä varsinaisten immunoglobuliini-reaktioiden eli allergioiden takana, ihminen voi joskus juoda samalta tilalta tuotettuna yhden lehmän maitoa, mutta ei missään nimessä naapurikarsinan lehmän maitoa.

Suomalaisten vääristynyt suhde elintarvikkeisiin tuli aikoinaan ilmi myös broilerien mainonnassa, kun perhetilallisten naamat tulivat kadunvarsiin. Koska tuote oli loppukädessä tarkoitus tunkea suuhun, itse broilerin rotu ja rehukoostumus olisivat olleet kuluttajalle oikeasti hyödyllisempää tietoa kuin farmarin hymyn leveys. Hymy ei kerro broilerin proteiinikoostumusta tai ROSS 508 hybridibroilerin syömän maissin määrää.

Miksi juuri Suomessa kehitys on mennyt tähän suuntaan? Ranskassa, Kanaalisaarilla ja Sveitsissä paikallinen tuotanto on kunniassa ja ylpeyden aihe. Sen sijaan suomalainen etsii halvinta tarjousjauhelihaa ja epäterveellisintä maitoa sieltä isojen markettien kylmähyllyiltä kaukana kotoa. Mihin on kadonnut kuluttajan vaatimustaso ja itsetunto?

Kun siis ensi kerralla tahdot marjoja lettujen päälle, ole tiedostava kuluttaja ja kysy itseltäsi: ”Mitä vattua sä oikein meinaat?”

Lue tästä muita Piken kirjoituksia!

Pike Hilakari

Espoolainen kirjoittaja, toimittaja, äiti.

Tunteellinen älykkö, joka herkästi huomioi ja tunnistaa muutokset ja sen tarpeen niin ympäristössä, lähipiirissä kuin myös itsessään.
Hyvin taipuvainen analysoimaan, pähkäilemään, pohtimaan, selvittämään ja tutkimaan asioita, valmis oppimaan kuulemastaan ja kokemastaan tuottaen herättävää tekstiä kulloinkin pinnalla olevasta aiheesta. Ehdottoman oikeudenmukainen, uskaliaskin kyseenalaistaessaan jämähtäneitä toimintatapoja.

”Jos yksikin ihminen saa avun tekstieni kautta tai toimintatavastani, olen kiitollinen onnistuja.”

 

 

 

 

Lue Piken muita vieraskirjoituksia tästä:

• Fani vai häirikkö?
• Mistä on maitotuotteet tehty?
• Mitä pelkäät?
• Avatkaa verhot, näytös alkaa
• Riippuvainen vai riippumaton – kuka sen määrittelee?
• Sydämellinen vastuunkantaja
• Arvaus, tyrmäys vai kokonaisvaltainen hoito?
• Muutosta vai vastarintaa?