Hyvä rasva, paha rasva?

Olli Posti, vuoden 2016 terveysvaikuttaja Suomessa, on somessa vilkkaasti kirjoitteleva ja esiintyvä tuttu heppu. Hän on ystäviensä kanssa rakentanut mainion sivuston ”Supermarket Survival”, jossa opastetaan kuluttajaa selviytymään ruokamarketeissa ja tekemään ruokaostoksissa viisaita valintoja.

Uusimmassa päivityspaketissa tarjoillaan ajantasaista tietoa öljyistä, rasvoista ja levitteistä. Voit lukea palvelun esittelyn ja tilata sen itsellesi: Supermarket Survival

Näitä asioita Olli Posti painottaa rasvojen suhteen:

Etsi marketissa:

• kylmäpuristettua – mieluiten sellaista missä on runsaasti ihanaa makua, väriä, jopa sakkaa ja ”epäpuhtauksia”
• tummia lasipulloja
• kreikkalaisia oliiviöljyjä
• tuotteita, jotka vaativat etsimistä, kurottelua tai kumartelua – joita et tunnista teeveestä

Pari rasvaista linkkisuositusta:

• Terveyskirjat: Rypsi vai oliivi? – vähän raflaavaa juttua ja pikkusen mutkia suoriksi, mutta kannattaa lukea ja fiilistellä mitä ajatuksia herää
• Biohakkerit: voi-erikoisjakso
• Helsinki Paleo Podcast: Eeppinen kolesterolijakso
• Olli Sovijärvi: Kolesterolitarinoita paleo-maasta
• Christer Sundqvist: PaRas ruokavalio – luonnolliset rasvat kunniaan
• Jani ja Taija Somppi: Parantavat rasvat – lääkäripariskunnan rasva
• Sami Uusitalo: Edes suositukset eivät noudata suosituksia

 

Hyvä rasva, paha rasva?

Ollille perinteiset laadukkaat, vuosituhansien kuluessa hyväksi havaitut luonnonrasvat ovat lähtökohtaisesti hyviä. Etenkin kokonaisena, väreineen, makuineen, tuoksuineen, ”epäpuhtauksineen” ja sakkoineen. Olli ei tarkoita, että ”kaikki mikä tulee luonnosta, on terveellistä”, vaan että vuosituhansien aikana hyväksihavaittu on varmempi valinta kuin useimmat monokulttuuriteollisuustuhokompleksin uuskeksinnöt.

Huonoja rasvoja ovat kaikki mitkä maistuvat tai tuntuvat eltaantuneelle, ja joiden rakennetta on jopa muutettu rajuissa kemiallisissa muokkausprosesseissa, täysin uudenlaisiin ja keholle vieraisiin muotoihin. Koska muokkausteollisuus rahoittaa tiedettä, tutkimusta ja virallisten viestijöiden konferenssimatkoja, virallinen tiede ja suositusteollisuus on saatu varsin helposti puhumaan kaikkien aikojen kehnoimpien, eltaantuneimpien ja toksisimpien tulehdusrasvojen puolesta. Kiireisillä asiantuntijoilla tai apurahoista riippuvaisilla tutkijoilla ei ole aikaa, varaa tai intressejä kyseenalaistaa lähipiirin saati sponsorien käsityksiä.

Vaikka olisi kyseessä maailman hifein ja arvokkain rasva-tuote, jos se maistuu, tuntuu, haisee eltaantuneelle, se muuttuu vaikutuksiltaan huonoksi. Olli pyrkii pitämään rasvan tuoreena – ja suosimaan vakaampia ”tyydyttyneitä” rasvoja, jotka kestävät paremmin niin purkissa kuin kehossakin. Ja Olli tykkää siitä, että rasvan mukana tulee ne luonnon omat antioksidantit, jotka suojaavat rasvaa, niin purkissa kuin kehossakin. Olli ei halua kuumentaa rasvoja kovinkaan rajusti tai liian pitkään – ja jos kuumentaa, suojaa niitä ainakin laadukkailla mausteilla, eli luonnon antioksidanteilla. Antioksidantti tarkoittaa ”hapettumisen estäjää”, ja happi on se, mikä rasvoja tuhoaa, etenkin korkeissa lämpötiloissa.

Kannattaako syödä paljon rasvaa?

Joidenkin keho tykkää, kun on paljon rasvaa, joidenkin keho tykkää enemmän polttaa kevyempää kamaa. Ja myös saman yksilön kohdalla tämä vaihtelee päivästä ja esim. vuodenajasta toiseen: yleensä talvella tekee mieli enemmän rasvaista soppaa, ja heinäkuun helteellä vesimelonia. Jonain päivinä Olli ei halua syödä rasvaa ollenkaan: rasvanpolttokoneisto, maksa ja muu haluaa ottaa lepoa ja latautumista. Joskus Ollista tuntuu, ettei halua syödä rasvaa koska hän haluaa säilyttää olon selkeänä. Joskus taas oikein tuntuu, että aivot ja keho huutaa sitä ihanaa rasvaa.

Rasvaa ei tarvitse pelätä, sitä saa nauttia. Hyvässä rasvassa tulee mukana reilusti rasvaliukoisia ravinteita, joita esi-isämme ovat saaneet ravinnostaan moninkertaisesti – verrattuna nykyihmiseen, joka poistaa rasvoistaan lähes aina lähes kaikki värit, maut ja ravinteet. Rasvojakin on hyvä saada monen sorttisia: aina herkistä omega-öljyistä vakaampiin ”koviin rasvoihin”, ja kaikkea siltä väliltä. Luonnon laadukkaissa rasvalähteissä on yleensä jokaisessa lähes koko kirjo kaikenlaisia rasvoja – vaikka rasvakeskustelussa ne usein leimataan vain yhden kategorian edustajaksi. ”Kovaksi” tai ”tyydyttyneeksi” sanottu ”eläinrasva” sisältää todellisuudessa melkein kaikkea mahdollista superpehmeistä omegoista aina koviin pitkäketjuisiin tyydyttyneisiin ”rasvahappoihin”. Omassa ruokailussaan Olli suosii rasvoja, joita on ollut olemassa jo ihmiskunnan historian ja jopa esihistorian aikana. Teollisteknisiksi ihmiskoe-rasvoiksi Olli laskee useimmat kasviöljyt, ja etenkin kemiallisesti muunnellut margariinit. Mekaanisesti puristetulla oliiviöljyllä on sentään niin pitkä käyttöhistoria, että se on jo aika vahvasti todistettu ihmiselle sopivaksi. Heksaania ja muita kemikaaleja käyttäen eristetyistä viljansiemenöljyistä Olli ei ole niin varma – vaikka joka ikinen virallinen virasto valjastettaisiin niiden markkinointiin.

Mielenkiintoista! Turpaduunari suosittelee!

Christer Sundqvist
turpaduunari, ravintovalmentaja, biologi, filosofian tohtori

Monessa liemessä keitetty yllätyksellinen tietokirjailija ja suosittu bloggaaja. Tuttu turpaduunari, eli huumorin pilke silmäkulmassa esiintyvä terveysluennoitsija. Löydät lisää tietoa täältä: http://ravintokirja.fi/