Heinä on lehmien ruokaa

Lehmät syövät heinää, söivät ainakin minun lapsuudessani. Lehmät laskettiin kesällä aamuisin laitumelle ja iltaisin haettiin navettaan. Lehmän liukumiinaan oli mukava astua. Paimenpojasta sai hyvät sähköiskut. Ja heinätallissa oli mukava pomppia, vaikka siitäkin sai paljaalle takapuolelle välillä koivuniemenherrasta kirpeät punaiset jäljet.

Maito oli rasvaista, ja voi ostettiin maitoautosta samalla kun se naapurista tuli maitoa hakemaan. Omasta maasta nostettiin syksyisin potut ja porkkanat, sipulit ja salaatit. Mun suosikki oli voipottu, en syönyt kovin paljon lihaa silloin enkä tykännyt maidostakaan. Meillä oli mummolassa viinimarjaviljelmät, ja yök, kammo niihin on vieläkin.

Teini-iässä mulla oli oma possu, jonka lihaa söin. Sitä kasvatettiin ruoan jätteillä, ja se liha oli aivan törkeän hyvää. Lampaita en syönyt, koska ne oli mun lemmikkejä, Lulu ja Lilli. Ja sitä paitsi, lampaanliha maistui pahalle. Nyt voin sitäkin jo välillä syödä. Ja syön rakkaan pikkuveljeni Juhan ampumaa hirvenlihaa, taatusti luomua riistaa.

Nykyään me ostamme kaupasta lihaa ja kanaa useinkaan tietämättä sen alkuperää. Useat tuttuni ja ystäväni ovat heränneet luomuilemaan ja kimppatilaukset suoraan tuottajilta ovat yleistyneet. Rakas pikkusiskoni Heli innostui perustamaan alan yrityksen Tuorepuoti Oy:n Mikkeliin harrastettuaan ensin luomupiirin pyörittämistä.

Olemme siis jo hyvin tietoisia, että miten meidän pitäisi syödä. Mutta miten se on niin vaikeaa toteuttaa? Ei minulla ole varaa ostaa luomua, ja ostoskärryyn mätetään karkkia, sipsiä ja limsaa. Ja sitten ihmetellään, kun sairastutaan ja paisutaan kuin pullataikinat.

Niin minäkin tein tukittuani aineenvaihdunnan, paisuin ja olin täydellinen uhri lääke- ja ruokateollisuudelle. Mutta siitä pääsin irti opittuani kuuntelemaan, mitä kehoni tarvitsee. Olin kyllästynyt voimaan huonosti. Mutta välillä lipsun edelleen. On välillä tosi raskasta pitää kiinni hyvinvoinnista.

Mutta palataanpa aiheeseen, että mitä lehmät nyt syövät? Mitä sinun syömäsi lehmä syö? Oletko tarkistanut? Oletko miettinyt Monsantoa, miten se on mukana sinun syömässäsi ruoassa geenimanipuloidun soijan ja maissin kera?

Mistä se ruoka tulee, miten se valmistetaan, miten eläimet hoidetaan, miten lihat puhdistetaan? Miten voi eläintenkasvattajat? Millainen on ruokajättien moraali? Eikä se ruoka ainakaan kasva pakastealtaassa. Me voimme kuluttajina vaikuttaa, valitsemmeko tehotuotettua ruokaa vai lähellä tuotettua luomua?

Olen ihan varma, että geenimanipuloitu ruoka aiheuttaa pidemmän päälle vähintäänkin lapsettomuutta. Jos ei muuten, niin seksuaaliset halut saattavat vähentyä. Miehet, jos ei ota eteen niin vika ei ole ehkä sinussa, vaan syömässäsi ravinnossa. Siinä lehmässä, ja en tarkoita naista nyt. Naiset, jos ei sitä vauvaa ala kuulua, niin kannattaa tarkistaa ruokavalionsa.

Lue tästä muita Piken kirjoituksia!

 

Pike Hilakari

Espoolainen kirjoittaja, toimittaja, äiti.

Tunteellinen älykkö, joka herkästi huomioi ja tunnistaa muutokset ja sen tarpeen niin ympäristössä, lähipiirissä kuin myös itsessään.
Hyvin taipuvainen analysoimaan, pähkäilemään, pohtimaan, selvittämään ja tutkimaan asioita, valmis oppimaan kuulemastaan ja kokemastaan tuottaen herättävää tekstiä kulloinkin pinnalla olevasta aiheesta. Ehdottoman oikeudenmukainen, uskaliaskin kyseenalaistaessaan jämähtäneitä toimintatapoja.

”Jos yksikin ihminen saa avun tekstieni kautta tai toimintatavastani, olen kiitollinen onnistuja.”