Oikeus tehdä työtä ympäristössä, joka ei saastuta ja sairastuta

Meillä on Suomessa runsaasti rakennuksia, joissa on paljon saastetta, joka sairastuttaa siellä olevat ihmiset, vauvasta vaariin, työntekijöitä, asukkaita, päivähoidossa ja koulussa olevia. Joillain paikkakunnilla asiat ovat jo hoidossa, ja esimerkiksi hometta sisältäviä kohteita uudistetaan ja puretaan asianmukaisesti ottaen huomioon Suomen lainsäädännön. Silti löytyy myös tahoja, jotka eivät ole vastuullisia kohteidensa remontista, vaan altistavat työntekijänsä ja kohteissa vierailevat, vaikka tiedossa olisi vakava mahdollinen ongelma.

Usein nämä ongelmat ovat naisvaltaisilla aloilla, joissa vallitsee pelon ilmapiiri. Se on kuin luonnonlaki, naisilta ei odoteta toimintaa, vaan voidaan hieman vihjailla, mitä sitten voi tapahtua. Ongelma kumpuaa yhteiskunnan rakenteista. Niin kauan kuin vanhat rakenteet on voimassa, niin kauan kärsitään. Naisvaltaisilla aloilla on töissä perheenäitejä, tyttäriä, vaimoja, tätejä, mummoja, lapsia – ja silti tämä ei pelkästään koske naisia vaan myös heidän läheisiään.

Niin kauan kuin valta on miesten käsissä, sille ei haluta tehdä mitään. Naiset eivät tiedä riittävästi oikeuksistaan, ja eivät välttämättä kerro työpaikkansa ongelmista edes kotona. Heillä ei ehkä ole voimia puuttua asioihin, tämä yhteiskunta on tehnyt elämästä suorittamisen. Asiat vaan mutkistuvat ja pahenevat ajan kanssa, jos ongelmiin ei puututa. Naiset eivät vaihda helposti myöskään työpaikkaa niin kuin miehet, jotkat nostavat kytkintä, jos asiat eivät muutu. Tämä siis yksi näkökulma.

Se, miten jokainen voi omalla työpaikallaan vaikuttaa asioihin, on tuoda ongelma näkyväksi. Ja jos se ei riitä, niin se tuodaan julkisuuteen. Se on uusi yhteisöllinen tapa toimia. Laki on tässä takana, ja siksi meillä on lakeja, joita pitäisi noudattaa. Työyhteisön pitäisi pitää huolta työntekijöidensä kokonaisvaltaisesta terveydestä, fyysisesestä, henkisestä ja psyykkisestä.

Otetaan yksi esimerkki. Kuinka paljon me hengitämme ilmaa, jota emme voi valita, ja joka on täynnä terveydelle haitallisia aineita? Kuinka paljon esimerkiksi remonttikohteissa on aineita, joita pitäisi käsitellä alipainetilassa ja äärimmäisen suojatuissa työasuissa? Jos saastunutta ilmaa hengittää tunnista toiseen, päivästä toiseen, viikosta toiseen, on selvää että altistus voimistuu kerta kerran jälkeen, eikä siitä kukaan voi toipua yhden tai kahden vapaapäivän aikana.

Esimekiksi asbesti aiheuttaa mm. astmaa, keuhkoahtaumaa ja syöpää, se altistaa kaikille hengitystie-elinten tulehduksille. Se aine jää kehoon, se on siellä lopunelämän ajan. Pienikin altistus on terveydelle vaarallinen. (Lähde: http://www.hengitysliitto.fi/fi/search/node/asbesti)

Homekohteissa yleisimmät altistuksesta seuraavat oireet ovat päänsärky, erilaiset kivut, nenäverenvuoto, kuumeilu, yskä, muistihäiriöt, masennus, mielialan vaihtelut, unihäiriöt, ahdistuneisuus, krooninen väsymys, huimaus/pyörrytys ja joissain tapauksissa sairaskohtaukset. Pitkäaikainen altistuminen sisäilman toksiineja tuottaville homeille voi johtaa mm. allergioihin, astmaan, yliherkistymisiin ja limakalvojen ärsyyntymiseen. (Lue: http://homepakolaiset.fi/tutkimustietoa_the_validity.html)

Kuinka paljon työyhteisössä saa kokea paineita se, joka ensimmäisenä sairastuu? Hän, joka on herkkä ja keho reagoi nopeasti. Luulosairas ja laiska, aina sairaslomalla saa helposti tittelin Saikku-työntekijä. Se kasvattaa pelkoa, että uskaltaako sitä enää edes sairastaa, ja pitäisikö sitä mennä kuitenkin töihin.

Ja jos lääkärikään ei ota oireita ja tilannetta vakavasti, niin silloin alkaa henkinen ja psyykkinen puoli romahtaa, ja se vaikuttaa ilmapiiriin sairastuneen lähellä merkittävästi. Silloin vaikutus ylettyy jo ulkopuolelle työyhteisöä, joka täyttää samalla kiusaamisen tunnusmerkit jatkuvalla utelulla sairastuneen olotilasta.

Työsuojelulain mukaan jokaisella työntekijällä on oikeus tehdä työtä ympäristössä, joka ei saastuta ja sairastuta. Tämä on taattu työsuojelulaissa, joka löytyy osoitteessa: http://www.tyosuojelu.fi/fi/saannokset-voimassaolevat

Työturvallisuusrikoksesta joutuu vastuuseen, siitä seuraa yhteisösakko ja jopa vankeusrangaistus, mikäli toiminta tuomitaan törkeäksi tuomioistuimessa. Ja uhrit voivat saavat korvauksia, mikäli oikeudessa niin määrätään.

Oikeus voi määrätä vahingon aiheuttaneen tahon maksamaan korvauksia vahinkoa kärsineille.

Jos sinusta tuntuu, että sinun oikeuksiasi on loukattu, ja ettei sinun työturvallisuuttasi huomioida niin kuin lakikin vaatii, jos sinusta tuntuu, ettet sinä pysty asiolle yksin tekemään mitään, niin uskalla antaa äänesi kuulua. Vain sillä tavalla asioihin tulee muutos, jonkun on otettava se ensimmäin askel, se ratkaiseva.

Lue tästä muita Piken kirjoituksia!

Pike Hilakari

Espoolainen kirjoittaja, toimittaja, äiti.

Tunteellinen älykkö, joka herkästi huomioi ja tunnistaa muutokset ja sen tarpeen niin ympäristössä, lähipiirissä kuin myös itsessään.
Hyvin taipuvainen analysoimaan, pähkäilemään, pohtimaan, selvittämään ja tutkimaan asioita, valmis oppimaan kuulemastaan ja kokemastaan tuottaen herättävää tekstiä kulloinkin pinnalla olevasta aiheesta. Ehdottoman oikeudenmukainen, uskaliaskin kyseenalaistaessaan jämähtäneitä toimintatapoja.

”Jos yksikin ihminen saa avun tekstieni kautta tai toimintatavastani, olen kiitollinen onnistuja.”