Kirjoittaja: Christer Sundqvist
Ulkomailla kohistaan siitä miten Suomi sensuroi terveystietoa. Professori Kari Salminen kertoi minulle usein miten hänen maltilliset käsikirjoituksensa säännöllisesti jätettiin julkaisematta lääkäri- ja terveyslehdissä koska sanoma on ristiriidassa vallitsevan konsensus-Suomen sopiman terveyskäsityksen kanssa. Antti Heikkilää lyödään kuin vierasta sikaa heti kun hän puolustaa omia terveystietoisia näkemyksiään. Minä sain tuta sensuroinnin kun vaadittiin minua lopettamaan tavattoman suosittu sähköinen kirjoitusalustani Iltalehdessä, jossa kriittiseen tyyliin ruodin lääketeollisuuden, ravitsemuksen ja terveyspolitikoinnin epäkohtia. Sensuroidut kirjoitukseni on luettavissa edelleen täällä. Onneksi minulla on ystäviä, jotka auttoivat materiaalin pelastamisessa.
Tällainen on Suomi: Jos kirjoitat yleistä linjausta kriittisesti arvioivaa tekstiä, se hiljennetään sensuroimalla kirjoitus joko välittömästi tai jälkikäteen. Jos astut liian suurille varpaille, niin sinut hiljennetään.
Tiedossani on jonkin aikaa ollut tällainen tapaus: Arvostettu pohjoismaisen Cochrane-keskuksen tutkija ja professori Peter Gøtzschen suomennettu käsikirjoitus masennuslääkkeiden aiheuttamasta kohonneesta itsemurhariskistä ei saanut julkaisulupaa Suomen Lääkärilehdessä.
Gøtzschen tietoa tihkuva käsikirjoitus oli lyhennelmä hänen suomennetusta käsikirjoituksesta, jonka arvioin itsekin hyvin merkittäväksi tietoteokseksi. Tämän käsikirjoituksen sisällölle olisi ollut oikea kohderyhmä juuri suomalaiset lääkärit. Hänen kirjansa on myös erinomainen tietolähde. Kirjassa kerrotaan mm. näin:
Psyyken lääkkeet aiheuttavat erittäin paljon haittoja. Tilastojen mukaan Yhdysvalloissa ja Euroopassa kuolee yli 5-vuotiaita yli puoli miljoonaa joka vuosi psyykelääkkeiden käytön seurauksena. Tuntuu rikolliselta touhulta määrätä näitä tappavia lääkkeitä!
Kirjassa nousee vahvasti esille kritiikki ylidiagnosointia ja ylihoitamista vastaan. Mielenterveyden häiriöitä dramatisoidaan valtavasti. Kun ihminen kerran on potilaspapereihinsa saanut merkinnän psyykelääkkeiden käytöstä, hän on Götzschen mukaan leimattu loppuelämäksi. Lääkäri herkistyy määräämään ikäänkuin etukäteen pienimpäänkin ahdistukseen tai melankoliaan uuden lääkeannoksen. Kaikesta mitä potilas tekee tai sanoo tulee epäilyttävää ja aihe löytyy siten lääkityksen aloittamiseen uudestaan tai toisen lääkkeen varassa. Alkuperäisestä diagnoosista tulee helposti itsensä toteuttava ennuste.
Götzschen mielestä lääkkeiden ylitarjontaan on viipymättä puututtava ja tarjottava toimivia ratlaisuja (niitä on!). Ei saa olla niin, että lääketehtaat rahastavat meitä näillä kalliilla usein toimimattomilla lääkkeillä ja tekevät käyttäjäkunnasta näiden lääkkeiden orjia. Götzsche vähentäisi psyykenlääkkeiden käytön lähes kokonaan! Hän sallisi lääkkeet noin kahdelle prosentille potilaista. Tämä tuntuu hurjalta vaatimukselta, mutta kirjailijan näkemykselle on vankka taustatietoa. Hän on seurannut tätä kaaosta riittävän pitkään ja paljastanut lääketeollisuuden rikollisen, mafiamaisen toiminnan.
Götzsche väittää faktoihin asiansa perustaen, että yli puolet psykiatreista valehtelee potilailleen. Psykiatrian kriisin syvyys näkyy juuri tässä. Jos puolet ammattikunnasta on näin pihalla asioista, miten on mahdollista, että homma saa jatkua? Joo, ne valtavat rahasummat, mitkä ovat jaossa, edesauttavat vääristyneen tilanteen jatkumista. Götzsche ei tiedä muuta lääketieteen alaa, jossa lääkärit valehtelisivat potilailleen. Psykiatrit ovat vieläpä sen verran sekaisin, että valehtelevat jopa itselleen ja toistavat valheitaan julkisuudessa.
Kirjassa on esimerkkejä psykiatristen hoitojen liioittelemisesta jopa 5-10-kertaisesti ja haittavaikutuksia on vastaavassa määrin vähätelty. Götzsche on keksinyt hierarkian huipulla oleville lääketehtaiden ostamille psykiatreille nimityksen ”hopeaselkä”. Ne ovat lähes poikkeuksetta miehiä ja käyttäytyvät samalla tavalla kuin gorillalauman vanhat urokset, eli pitävät absoluuttisesti vallan vain itsellään. Tämä tuo hopeaselille rikkautta ja kuuluisuutta. Hopeaselät ylläpitävät kollektiivista harhaa lääkinnän erinomaisuudesta. He kieltäytyvät näkemästä aiheuttamiaan haittoja silloinkaan, kun todisteet ovat vastaansanomattomia. He puolustavat itsepäisesti biologisen hoidon myyttiä ja kaikenlaisia vääriä käsityksiä, jotka ovat hyvin vahingollisia potilaille.
Kirjassa on uskomattomia todistusketjuja monimutkaisista järjestelyistä, joilla lääketehtaat estävät epämiellyttävän totuuden tulon julkisuuteen. Jos teitä kiinnostaa lääketehtaiden harjoittama korruptio, niin tässä kirjassa siitä on tarjolla todella paljon esimerkkejä.
Lääketeollisuus tienaa miljardeja myymällä valheita pillereistään. Valvonta on heikkoa ja toimimattomia sekä vaarallisia lääkkeitä ei saada vedettyä markkinoilta pois. Johtavat psykiatrit tienaavat miljoonia puolustaessaan kuuliaisesti lääketeollisuuden luomia harhakäsityksiä.
Yhteenvetona voidaan sanoa, että psyykenlääkkeiden nykykäyttö aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä. On todella upea asia, että tällaisia totuudenpuhujia on olemassa. Kehotan kaikkia lukemaan Götzschen uusinta kirjaa tarkkaan ja ajatuksella, niin ymmärrätte millaisessa maailmassa elämme.
Lääketeollisuus hallitsee lääkäreiden mieltä, sanoi Furman ja sai suosionosoitukset yleisöltä. Psykiatria on tosi surullisessa tilassa. Ihmisten pitää herätä! Mitä enemmän kriittisiä ihmisiä liikkeellä, sitä parempi.
Furman luetteli psykiatrian ongelmat: lääkekeskeisyys, diagnoosikeskeisyys, yksilökeskeisyys, laitoskeskeisyys, vastaanottokeskeisyys, lääketeollisuuden vaikutusvalta, asiantuntijavaltaisuus, lääkärikeskeisyys, sulkeutuneisuus, pakkotoimien runsas käyttö.
On kerrassaan älytöntä, että neljäsosa maailman ihmisistä käyttää masennuslääkkeitä! sanoi Furman. Amerikkalaiset lapset saattavat saada ekat psyykelääkket jo nelivuotiaina! Tämä on pysäytettävä!
Systeemi vie eteenpäin. Diagnoosipakko ja siinä oleva kehitys vie siihen, että Furman haluaa pikemminkin luoda diagnoosivapaita vyöhykkeitä. Koko järjestelmä on rakennettu diagnoosin varaan, se on tosi ikävää, sanoo Furman.
Epämääräistä laitoskeskeisyyttä on edelleen aivan liikaa. Kun lapsi oireilee, hänet pannaan laitokseen kuukausiksi, kun oikea tapa on pitää hänet ”vapaana” ja seurata miten hän pärjää koulussa, arjessa jne. Mutta Suomen takapajulassa tehdään toisin, pistetään lapsi laitokseen, pois. Lääkärikeskeisyydestä pitäisi päästä pois. Sairaanhoitajat pitäisi saada etusijalle. Se saattaisi järkevöittää lääketarjonnan, sillä tavalla, että se vähenee!
Turpaduunari, sensuroimattoman terveystiedon väsymätön puolustaja, julkaisee nyt tämän hylätyn käsikirjoituksen kokonaisuudessaan (väliotsikot ja pienet kielivirheiden korjaukset ovat minun tekemiäni). Lue, kommentoi, vaikuta, kerro muillekin:
Masennuslääkkeet lisäävät itsemurhan ja väkivallan riskiä kaikenikäisillä. Peter Gøtzsche, DrMedSci. Pohjoismainen Cochrane-keskus, Rigshospitalet, Kööpenhamina
Lääkeviranomaiset varoittavat käyttämästä masennuslääkkeitä lapsilla ja teini-ikäisilla, koska ne lisäävät itsemurhariskiä. On vaikeampi tietää, millainen riski on aikuisilla, koska itsemurhien, itsemurhayritysten ja -ajatusten määrät on massiivisesti aliraportoitu ja jopa vääristelty lumekontrolloiduissa tutkimuksissa (1,2).
Yhdysvaltain lääkeviranomainen FDA on vaikuttanut merkittävästi asian hämärtymiseen ja toiminut erittäin epäjohdonmukaisesti (2). Lumekontrolloiduista tutkimuksista vuonna 2006 tehdyssä meta-analyysissa esiintyi FDA:n mukaan vain yksi itsemurha 10 000:tta potilasta kohti, joilla oli aktiivinen lääkitys (3), mutta viittä vuotta aiemmin Thomas Laughren, joka oli vastuussa FDA:n meta-analyysistä, oli raportoinut itsemurhia tapahtuneen 10 kertaa enemmän (4).
FDA:n mukaan paroksetiini lisäsi itsemurhayrityksiä merkittävästi aikuisilla (3), ja GlaxoSmithKline USA lähetti vuonna 2006 lääkäreille kirjeen, jossa todettiin suisidaalisen käyttäytymisen riskin lisääntyneen myös yli 24-vuotiailla (2). Vuonna 2009 FDA kuitenkin väitti, että näiden lääkkeiden käyttö olisi riskialtista vain alle 24-vuotiailla (5), vaikka vuonna 2007 virasto oli myöntänyt, ainakin epäsuorasti, että SSRI:t saattavat aiheuttaa itsemurhia kaikenikäisillä (6): “Kaikkia potilaita … tulisi … seurata tarkasti tilan kliinisen heikkenemisen, itsemurha-alttiuden ja epätavallisten käyttäytymisen muutosten varalta … ahdistusta, kiihtymystä, paniikkikohtauksia, unettomuutta, ärtyvyyttä, vihamielisyyttä, aggressiivisuutta, impulsiivisuutta, akatisiaa (psykomotorista levottomuutta), hypomaniaa ja maniaa on todettu masennuslääkkeillä hoidetuilla aikuis- ja lapsipotilailla.”
FDA huomautti myös, että “perheitä ja huoltajia tulisi ohjeistaa tarkkailemaan potilaita päivittäin näiden oireiden ilmaantumisen varalta, sillä muutokset saattavat olla äkillisiä”. Päivittäinen seuranta on näennäinen ratkaisu. Monet ovat tehneet SSRI:n aiheuttaman itsemurhan vain muutamassa tunnissa siitä, kun heillä näytti muiden mielestä olleen kaikki hyvin.
Koska tieteellisiä väärennöksiä esiintyy julkaistuissa lääketutkimuksissa laajalti, etsimme tietoa muualta, ja hankimme 64 381 sivua kliinisiä tutkimusraportteja Euroopan ja Iso-Britannian lääkeviranomaisilta. Tammikuussa 2016 osoitimme, ensimmäistä kertaa, että SSRI:t lisäävät aggressiota lapsilla ja nuorilla, ristitulosuhde (odds ratio) 2,79 (95%:n luottamusväli (LV) 1,62-4,81) (7). Tämä on tärkeä tulos huomioon ottaen monet kouluampumiset, joissa tappajilla oli SSRI-lääkitys.
Lokakuussa osoitimme, että masennuslääkkeet kaksinkertaistavat terveillä vapaaehtoisilla aikuisilla itsemurhaan ja väkivaltaan mahdollisesti johtavien tapahtumien lukumäärän, ristitulosuhde 1,85 (95%:n LV 1,11-3,08) (8). Hoidettavien potilaiden lukumäärä, joka tarvittiin vahingoittamaan yhtä tervettä aikuista (NNH-luku), oli vain 16. Marraskuussa osoitimme, että itsemurhan ja väkivallan riskiä kasvattavat haittavaikutukset olivat 4-5 kertaa yleisempiä duloksetiinilla kuin lumeella virtsan ponnistuskarkailusta kärsivillä keski-ikäisillä naisilla tehdyissä tutkimuksissa (9). Keskeisesti tai mahdollisesti psykoottisia tapahtumia esiintyi useammilla naisilla, suhteellinen riski 2,25 (95%:n LV 1,06-4,81), ja NNH-luku oli vain 7 keskeisissä tai mahdollisissa aktivaatiotapahtumissa (esim. levottomuus, aggressio). Olisi ollut koko lailla mahdotonta osoittaa kuinka vaarallista duloksetiini on, jos olisimme saaneet vain julkaistut tutkimukset käyttöömme. FDA on tämän suhteen johdonmukaisesti ilmoittanut aiemmin, että naiset, joiden virtsankarkailua hoidettiin duloksetiinilla kliinisten tutkimusten open-label-jatkotutkimusvaiheessa, yrittivät itsemurhaa 2,6 kertaa useammin kuin muut samanikäiset naiset (2).
Lääkeyhtiöiden palkkalistoilla olevat psykiatrit ovat vakuuttaneet, että mitään syytä huoleen ei ole, koska emme havainneet itsemurhien tai itsemurhayritysten vaan ainoastaan niitä ennakoivien tapahtumien lisääntyneen aikuisilla. Mutta tämä argumentti on virheellinen. FDA:n määrittelemien itsemurhan prekursoritapahtumien tarkasteleminen vastaa sydänsairauksien prognostisten tekijöiden tarkastelua. Toteamme, että tupakointi ja liikkumattomuus lisäävät sydänkohtausten ja kuoleman riskiä, ja siksi suosittelemme ihmisiä lopettamaan tupakoinnin ja harrastamaan
liikuntaa.
Enää ei voi epäillä, etteivätkö masennuslääkkeet olisi vaarallisia tai voisi aiheuttaa itsemurhia ja murhia kaikenikäisillä (2,10,11). Masennuslääkkeillä on monia muitakin merkittäviä haittoja, ja niiden hoidollinen hyöty on kyseenalainen (2). Sen vuoksi johtopäätökseni on, että niitä ei pitäisi käyttää lainkaan. On absurdia käyttää masennukseen lääkkeitä, jotka lisäävät itsemurhan vaaraa, kun psykoterapian tiedetään vähentävän sitä (12). Psykoterapiatutkimuksia on arvosteltu sokkouttamisen puutteesta (12), mutta näitä tutkimuksia on vaikea sokkouttaa. Lisäksi itsemurhat ja itsemurhayritykset ovat varsin kovia päätetapahtumia.
Meidän pitäisi tehdä kaikkemme välttääksemme masennuslääkkeiden aloittamista ja auttaaksemme niitä käyttäviä lopettamaan ne pienentämällä annoksia hitaasti ja tarkassa valvonnassa. Masennuksesta kärsivien tulisi saada psykoterapiaa ja psykososiaalista tukea, ei lääkkeitä.
Teksti julkaistiin luvalla ja lyhennettynä lähteestä: Peter Gøtzsche: Antidepressants increase the risk of suicide and violence at all ages, 16 marraskuuta 2016. https://www.madinamerica.com/2016/11/antidepressants-increase-risk-suicide-violenceages/ Tässä Antti Heikkilän julkaisu aiheesta: http://www.anttiheikkila.com/blogi/sipilan-hallitus-pettaa-suomen-kansan/
Eturistiriidat: ei ole.
Viitteet:
1. Healy D. Did regulators fail over selective serotonin reuptake inhibitors? BMJ 2006;333:92–5.
2. Gøtzsche PC. Deadly psychiatry and organised denial. Copenhagen: People’s Press; 2015.
3. Laughren TP. Overview for December 13 Meeting of Psychopharmacologic Drugs Advisory Committee (PDAC). 2006 Nov 16. www.fda.gov/ohrms/dockets/ac/06/briefing/2006-4272b1-01-FDA.pdf.
4. Laughren TP. The scientific and ethical basis for placebo-controlled trials in de¬pression and schizophrenia: an FDA perspective. Eur Psychiatry 2001;16:418-23.
5. Stone M, Laughren T, Jones ML, et al. Risk of suicidality in clinical trials of antidepressants in adults: analysis of proprietary data submitted to US Food and Drug Administration. BMJ 2009;339:b2880.
6. FDA. Antidepressant use in children, adolescents, and adults. http://www.fda.gov/drugs/drugsafety/informationbydrugclass/ucm096273.htm.
7. Sharma T, Guski LS, Freund N, Gøtzsche PC. Suicidality and aggression during antidepressant treatment: systematic review and meta-analyses based on clinical study reports. BMJ 2016;352:i65.
8. Bielefeldt AØ, Danborg PB, Gøtzsche PC. Precursors to suicidality and violence on antidepressants: systematic review of trials in adult healthy volunteers. J R Soc Med 2016;109:381-392.
9. Maund E, Guski LS, Gøtzsche PC. Considering benefits and harms of duloxetine for treatment of stress urinary incontinence: a meta-analysis of clinical study reports. CMAJ 2016;14 November. http://www.cmaj.ca/lookup/doi/10.1503/cmaj.151104.
10. Healy D. Let them eat Prozac. New York: New York University Press; 2004.
11. Breggin P. Medication madness. New York: St. Martin’s Griffin; 2008.
12. Hawton K, Witt KG, Taylor Salisbury TL, Arensman E, Gunnell D, Hazell P, Townsend E, van Heeringen K. Psychosocial interventions for self-harm in adults. Cochrane Database Syst Rev 2016; 5: CD012189.
turpaduunari, ravintovalmentaja, biologi, filosofian tohtori
Monessa liemessä keitetty yllätyksellinen tietokirjailija ja suosittu bloggaaja. Tuttu turpaduunari, eli huumorin pilke silmäkulmassa esiintyvä terveysluennoitsija. Löydät lisää tietoa täältä: http://ravintokirja.fi/
Kirjoittaja: Christer Sundqvist Hengittäminen on elintärkeää! Tässä blogiartikkelissa tarkastelen hengityksen merkitystä terveydelle. Jokainen meistä on…
Kirjoittaja: Christer Sundqvist Tämän kirjoituksen inspiraatiolähteinä toimivat lukijapalaute, vuosikymmeniä jatkunut kiinnostus aiheeseen ja valmentaja Juha…
Kirjoittaja: Christer Sundqvist Ensimmäiset terveysblogikirjoitukseni ilmestyivät vuonna 2005. Pian 20 vuotta tarjottuani asiantuntemustani ja ahkeruudenkin…
Kirjoittaja: Christer Sundqvist Yhdistävä lääketiede ry järjesti Radical Health Festival Helsinki 2024 -messutapahtuman yhteyteen tiistaina 21.5.2024…
Kirjoittaja: Christer Sundqvist Yhdistävä lääketiede ry järjesti Radical Health Festival Helsinki 2024 -messutapahtuman yhteyteen tiistaina…
Kirjoittaja: Christer Sundqvist Viimeisen 10 vuoden aikana olen vastaanottanut lukuisia puheluita ja sähköposteja vakavasti sairastuneilta…
This website uses cookies.
View Comments
Germanwings taitaa olla suurin tuon lääkeryhmän kerralla aikaansaama kuolleiden määrä, 150.
https://en.wikipedia.org/wiki/Germanwings_Flight_9525
https://www.madinamerica.com/2016/03/germanwings-co-pilot-was-put-on-citalopram-8-days-before-crash-researched-suicide/