Lihastohtorin toinen kirja

Kirjoittaja: Christer Sundqvist

Lihastohtori dosentti Juha Hulmi on ahkeroinut. Hän on saanut aikaiseksi toisen kirjan täynnä faktatietoa liikunnasta, hyvinvoinnista ja ravinnosta. Lihastohtori II -nimeä mielikuvituksettomasti kantava kirja on mainio lukukokemus. Fitra mainostaa kirjaa sanoin:

“Yli 20.000 kappaletta myyneen menestyskirjan jatko-osa auttaa lukijaa erottamaan humpuukin näyttöön perustuvasta tiedosta treenissä, ravinnossa ja terveydessä.”

Virallista tietoa

Se joka odottaa minun toimivan monivuotisena vaihtoehtojengin äänitorvena siten, että etsimällä etsin Juhan kirjasta kritisoitavaa, tulee pettymään. Jos kuulut vaihtoehtojengiin ja olet Heikkilän lumoissa, älä lue tätä pitempään.

Juha Hulmin kirja edustaa ehdotonta huippua suomalaisessa tiedekirjallisuudessa. Esillä on tutkittua tietoa 192:n sivun verran. Juha opettaa meille tieteen ja rationaalisen ajattelun perusteita. Kirjan luettuasi sinulla on paremmat edellytykset erottaa humpuuki tieteellisestä tiedosta treenissä, ravinnossa ja terveydessä. Virallista tutkimustietoa tarkastellessaan Juha on käyttänyt aikaa lukijan puolesta kaikkeen tätä liittyvään selvitystyöhön. Hän on penkonut kirjan aihealueisiin liittyviä tutkimuksia, tutkimuskatsauksia ja kirjoja hyvin perinpohjaisesti läpi.

Antti Heikkilän kirjoitustaktiikasta ja Kettusen oudosta tavasta esittää asioita poikkeamalla Juha on todella nähnyt vaivaa antaessaan muiden asiantuntijoiden tarkistaa kirjan aihealueet huolellisesti. Juhalla on myös selkeä tapa esittää asiat niin, että ne ymmärtää jokainen.

Jos jotain voisin kritisoida niin…

Jos nyt väkisin pitäisi löytää jotain kritisoitavaa kirjasta, niin se olisi homeopatian julistaminen humpuukiksi. Siinä tosin Juha on oikeassa, että kliininen tutkimusnäyttö joko puuttuu kokonaan tai on hyvin vajavaista. Minä en kuitenkaan miellä homeopatiaa täydeksi humpuukiksi, vaikka Juha kirjan julkistamistilaisuudessa 25.10.2018 ilmoitti, että homeopatia on pahinta mahdollista humpuukia (“Homeopatia parantaa kaikki sairaudet”). Homeopatia toimii joillakin potilailla joidenkin sairauksien hoidossa, mutta toki kliininen tutkimusnäyttö puuttuu. Minä pystyn elämään ilman kliinistä tutkimusnäyttöä homeopatian toimivuudesta tai toimimattomuudesta. Juha ei pysty. En voinut olla ahdistelematta Juhaa kysymällä onko lievemmästä humpuukista kyse, ehkä jopa lähestytään totuutta, jos väittää, että homeopatia parantaa joitakin sairauksia. On se lievempää humpuukia, nyökytteli Juha, mutta rakas vaihtoehtojengi, älkää liikaa tästä Juha ahdistelko. Juha on ihan oikeassa. Homeopatiasta pitää saada parempi kliininen tutkimusnäyttö.

Esitin myös toisen kysymyksen

Kirjan julkistustilaisuudessa minulla oli aikaa ja mahdollisuus esittää toinenkin kysymys (median edustajia oli harmillisen vähän paikalla, mutta onneksi illan luentotilaisuus sentään veti väkeä hyvin). Toinen kysymykseni koski oppikirjatietoa.

Kysyin voisiko Juha pohtia oppikirjatietoa yleisellä tasolla ja spesifisemmin esim. ketogeenisen ruokavalion (vähähiilihydraattinen ruokavalio, LCHF) kohdalla. Miten uusi tieto päätyy lopulta oppikirjoihin? Miten vanha tieto kumoutuu?

Juhan vastaus oli tosi hyvä. Hän lähti siitä oletuksesta liikkeelle, että on hyvä, ettei oppikirjaan päädy kovin helposti uutta tietoa. Vasta sitten kun jostakin ilmiöstä on riittävästi tutkittua ja käytännön tason tietoa tarjolla, sitten se voisi päätyä ihan oppikirjoihin asti. Ensin jonkin alan spesifisiin oppikirjoihin ja sitten vähitellen myös yleistietoa tarjoaviin oppikirjoihin. Juha piti ketogeenistä ruokavaliota hyvänä esimerkkinä. Ketogeenistä ruokavaliota käsittelevää tietoa on jo tarjolla bodausalan oppikirjoissa, mutta tieto puuttuu vielä yleistietoa tarjoavista oppikirjoista. Syy on siinä, että ketogeeninen ruokavalio on tutkitusti toimiva ruokavalio tietyssä vaiheessa bodaajien dieettivalikoimaa. Mutta yleisellä tasolla ketogeenisestä ruokavaliosta ei ole yhtä vahvaa näyttöä. Sitä ruokavaliota tosin tutkitaan erittäin paljon. Se puuttuu vielä pitkään useimmista oppikirjoista siitä syystä, että se on riippuvainen kontekstista (asiayhteydestä). Mieliharrastustaan myötäillen Juha mainitsi, että jääkiekkoilijat eivät pysy pelikykyisinä ketogeenisella ruokavaliolla. Ultramaratoonarit saattavat sen sijaan pärjätä erinomaisen hyvin ketoilemalla.

Mikä on humpuukia?

Juha on loistava tieteen popularisoija ja mielestäni hän on onnistunut varsin hyvin selittäessään mikä on tieteen mielestä humpuukia. Joissakin yksittäisissä kohdissa voit olla pikkuisen eri mieltä, mutta lue Juhan listaa kokonaisuus huomioiden.

Ote kirjasta Juhan ja kustantajan luvalla):

“Yksi tai edes muutama humpuukiväitteen tunnusmerkki ei riitä tekemään väitteestä tai kirjoituksesta humpuukia, mutta jos vähintään kolme seuraavista täyttyy, voit onnitella itseäsi ja huutaa ”bingo!”.

• Superlatiivit ja ylistykset. Kun artikkelissa käytetään esimerkiksi sanoja ”mullistava”, ”täysin uudenlainen” ja ”kohu-”, kannattaa väitettä vakavasti epäillä. Tiede etenee pienin askelin, ei harppauksin. Uusi tieto on tyypillisesti vanhaa hieman muuttavaa tai vahvistavaa, mutta hyvin harvoin mullistavaa.
• Suuret lupaukset ja ehdoton varmuus. Tieteellisille teksteille on ominaista epävarmuuden ilmaukset ”tämän tutkimuksen perusteella runsas X:n syöminen saattaa vähentää paksusuolen syövän riskiä amerikkalaisessa aineistossa”. Eli siis yhdessä tutkimuksessa on saatu viitteitä siitä, että tietyllä joukolla amerikkalaisia ihmisiä, jotka syövät suuria annoksia ravintoa X, saattaa olla hieman alhaisempi riski sairastua paksusuolen syöpään. Sen sijaan humpuukiväite voisi olla: “Syömällä ravintoa X et sairastu syöpään”.
• Helpot ratkaisut monimutkaisiinkin aiheisiin. Esimerkiksi hyvä syöminen on ilmiönä hankala, koska erilaisia ihmisiä ja erilaisia tapoja syödä on hirvittävän paljon. Ravinto on terveystekijöiden ja hyvinvoinnin lisäksi nautintoa, kulttuuria, historiaa ja paljon muuta. Humpuukitutkan pitäisikin yleensä soida, jos tarjotaan yleistäen liian yksinkertaisia ratkaisuja, kuten vaikkapa että kaikki ongelmat ratkeavat jättämällä leivät ja maitotuotteet pois.
• Pseudotieteelliset ”tiedehtävät” sanat. Monet luonnontieteen sanat väärinkäytettyinä, kuten värähtely, resonanssi, energia, kvantti, myrkky, kemikaali ja harmonia, liittyvät hyvin usein humpuukiin. Humpuukiin viittaavat usein myös positiivisia mielikuvia luovat epämääräiset ilmaukset, kuten jonkin asian pehmeys, tasapainottaminen tai tukeminen sekä valitettavan usein myös sinänsä hyvää tarkoittavat termit luonnollinen ja kokonaisvaltainen
  tai holistinen.
• Uuden hoidon, dieetin, treenimenetelmän tai esimerkiksi jonkun vempaimen väitetty vaikutus on parempi kuin voisi ennalta olettaa. Kun jokin vaikuttaa paremmalta kuin voisi kuvitella, siinä on usein jotain mätää.
• Vaikutusmekanismi puuttuu. Mikäli hoidolla kuvitellaan olevan positiivisia vaikutuksia, mutta saatavilla ei ole mitään tietoa hoidon vaikutusmekanismista, väite hoidon toimivuudesta ei yleensä pidä paikkaansa. Aina tosin tiedekään ei pysty heti selittämään, millä mekanismeilla jokin menetelmä toimii. Tällöinkin kuitenkin voidaan osoittaa tutkimuksissa, että se toimii (tai ei toimi) verrokkia tai plaseboa paremmin.
• Vaikutusmekanismi on liian täydellinen. Ei esimerkiksi ole tiedossa mystisiä ravinteita, jotka veisivät kudoksiin happea ja ravintoaineita ja toisivat kudoksista pois kuona-aineita.
• Puhtaasti omiin ja kaverien tai tuttujen kokemuksiin perustuvat väitteet terveydestä. Oma kokemus voi olla pätevä argumentti omista tuntemuksista puhuttaessa. On myös paljon asioita, joita voi harrastaa ”nollat taulussa”, kuten viihde ja taide. Myöskään rakkaus ja muut tunteet eivät pääsisi valloilleen, jos aina ajateltaisiin liian rationaalisesti. Sen sijaan esitettäessä isoja terveyteen liittyviä väitteitä, kuten vaikkapa ”aloitin sitruunaveden juonnin ja parannuin pahanlaatuisesta syövästä, joten sitruunavesi parantaa syöpää”, todistusaineiston tulee olla huima. Tieteellisessä tiedossa ymmärretään sattuman ja olosuhteiden merkitys, ja ollaan muutenkin kriittisiä liian pitkälle viedyille ja yleistäville tulkinnoille.
• Yksittäinen julkaisu heikossa tutkimuslehdessä. Silloin kun väitetään jotain mullistavaa, kuten mediassa on usein tapana, olisi hyvä samalla viitata alkuperäiseen tutkimusjulkaisuun. On paljon tieteellisiltä vaikuttavia lehtiä, joille julkaiseminen on laadun sijaan vain bisnestä tai väylä tuoda näkyvyyttä humpuukitutkimuksille ilman tieteeseen kuuluvaa arviointia ja kritiikkiä. Hyvin usein tällaisten lehtien arvostuksen mittari eli vaikutuskerroin [impact factor] on erittäin heikko tai sitä ei ole ollenkaan.
• Yksittäisiin tutkimuksiin vetoaminen (eng. cherry picking eli “kirsikanpoiminta”). Yksittäinen tutkimus tai varsinkaan siitä poimittu lyhyt teksti mediassa ei vielä riitä todistusaineistoksi asiasta X. Varsinkin kovien tiedelehtien vertaisarviointi karsii suurimman osan huonoista artikkeleista, mutta ei valitettavasti sielläkään ihan kaikkia. Yleensä aina löytyy jokin vähintäänkin tieteellisenä esiintyvä roskalehti, jossa surkeakin tutkimus voidaan julkaista. Tieteen perusperiaatteisiin kuuluu, että toisen riippumattoman tutkijan tulee pystyä toistamaan kaikki löydökset. Jos väitettä ei millään tavalla pysty edes testaamaan, se ei perustu tietoon vaan uskoon.
• Media tuo paljon esiin ristiriitaisia ja kohua herättäviä tuloksia. Lukija voi näiden avulla helposti pröystäillä ja tukea omia virheellisiäkin ajatuksia tai vaihtoehtoisesti väittää, että tutkimukset luovat vain sekamelskaa ympäröivästä maailmasta. Tällöin unohtuu, että yksittäisellä tutkimuksella ei pystytä, varsinkaan ennen kuin tutkimus toistetaan riippumattomissa tutkimuslaitoksissa, kumoamaan kaikkea siihen asti kasautunutta tietoa ja vallitsevaa teoriaa. Tieteessä rakennetaan kokonaiskäsitys aiheesta niin, että siinä huomioidaan kaikki mahdollinen tutkimusaineisto aiheeseen liittyen. Esimerkiksi terveysaiheissa laadukas näyttö koostuu laajoista väestötason tutkimuksista kokeellisiin tutkimuksiin sekä mekanismeja selvittäviin solu- ja koe-eläintutkimuksiin. Kokonaisuuden hallitseminen on äärimmäisen vaikeaa ja vaatii usein pitkän pohjakoulutuksen lisäksi yli kymmenen vuoden syvällisen perehtymisen aiheeseen.
• Näytön asteen ja vaikuttavuuden unohtaminen. Tutkimusten sovellettavuusarvo ihmisille voidaan jakaa tasoihin. Hifistelyyn perustuvissa trendeissä on esimerkiksi tyypillistä poimia alimman tason näyttöä väitteiden tueksi. Tällaisia ovat huhupuheisiin ja/tai oletetun asiantuntijan tai muun ”gurun” mielipiteeseen perustuvat ajatukset tai vetoaminen ainoastaan koe-eläimillä tai soluilla tehtyihin tutkimuksiin sekä yksittäisiin havainnoiviin tutkimuksiin, joissa syy- seuraussuhteita ei ole osoitettu. Lisäksi on hyvin tyypillistä, että poimitaan jokin tekijä, jonka hyvyyttä tai vaaroja korostetaan, vaikkei sen vaikuttavuudelle ihmisille ole suurempaa merkitystä kuin rekan vauhtiin kärpäsen iskeytymisellä tuulilasiin.
• Ei kestetä ulkoista kritiikkiä vaan poistetaan kaikki eri mieltä olevat keskustelusta. Sosiaalisen median useilla provosoivilla vaihtoehtosivuilla kritiikkiä ei tyypillisesti sallita tai ainakaan noteerata ollenkaan. Jos et usko, kokeile esittää valitsemallasi sivustolla vastakkaista tietoa hyvin perustellusti ja asiallisesti ja katso kuinka kauan kommentti säilyy sivuilla tai kuinka hyvin siihen vastataan. Tieteellinen tieto sen sijaan elää ja kehittyy kritiikistä, kuten aiemmin luvussa kerroin.
• Sisäisen kritiikin ja keskustelun puute. Monet esimerkiksi omasta mielestään mullistavia menetelmiä ja rohtoja myyvät eivät ainakaan julkisesti pohdi menetelmiensä toimivuutta kriittisyydellä, joka johtaisi hoitokäytäntöjen muuttumiseen tarpeen vaatiessa. Sen sijaan tieteeseen perustuvissa menetelmissä toimintatavat muuttuvat, vaikkakin toki hitaasti, jos näyttöä tulee riittävästi ja yhteinen näkemys eli konsensus muuttuu. Esimerkiksi kirurgiassa pohditaan jatkuvasti, onko plasebovaikutus sittenkin yhtä suuri tietyissä leikkauksissa kuin itse leikkauksen spesifi vaikutus.
• Uhriutuminen. Tyypillisesti esimerkiksi vaihtoehtopiireissä arvostelu nähdään usein perustellun ja kehitysehdotuksia tarjoavan kritiikin sijaan vainona ja syrjintänä. Kritiikiltä sitten puolustaudutaan asettumalla omiin poteroihin ja muodostamalla lahkoja samanmielisten kanssa sen sijaan, että kehitettäisiin omaa toimintaa mitenkään. On myös hyvin tyypillistä, että heittäydytään marttyyriksi: ”Minä olen kyllä oikeassa, mutta tiedeyhteisö ja virallinen koneisto ei sitä suostu myöntämään: Einsteiniakaan ei aluksi uskottu!”
• Salaliittoteoriat. Uhriutumiseen liittyvät usein myös salaliittoteoriat. Niissä väitetään esimerkiksi, että hoitoa ei ole aiemmin otettu käyttöön, koska “teollisuus ja viranomaiset salaavat sen” esimerkiksi kaupallisista syistä. Mikä olisikaan se motiivi, jolla viranomaiset haluaisivat uuden tehokkaan hoidon salattavan? Jos tällainen hyvin tehokas hoito olisi oikeasti olemassa, mikään mahti ei sitä pystyisi nykymaailmassa pitämään salassa.
• Valikoitumisharha. Valikoitumisharhan voi tunnistaa tyypillisesti väitteistä, kuten ”hän on auttanut monia”, jotka esittää tyypillisesti ”guru” itse tai hänen opetuslapsensa. Väitteen yleistämisessä on isoja ongelmia. Tyypillisesti erikoisia palveluja tarjoavan luo menee epätoivoinen ihminen tilanteessa, jolloin olotila on huonoimmillaan. Hänelle tarjotaan vaivaan keijupölyä ja ihmedieettejä. Kyseinen ihminen saattaa myöhemmin hehkuttaa palvelua, jos kokee olonsa parantuneen tämän jälkeen, mikä tapahtuu usein ajoituksesta johtuen palvelusta tai tuotteesta huolimatta. Vastaavasti sellaiset, jotka tajusivat myöhemmin tulleensa petkutetuksi ja joille “hoitojen” vaikutus oli neutraali tai varsinkin haitallinen, harvemmin kehtaavat kertoa kokemuksistaan. Hävettäähän se myöntää, että rahat menivät hukkaan.
• Yksipuolinen perinteisiin tai trendikkyyteen vetoaminen. Näyttöön perustuvan lääketieteen tavoittamattomissa on erilaisia vaivoja hoidettu vuosikymmenestä ja -sadasta toiseen nykyisen ymmärryksen perusteella hyvin koomisilla tavoilla kuten vaikkapa päänsärkyä pyyhkimällä päätä jauholla ja yrteillä sekä lyömällä päähän avokämmenellä oikein kovaa. Ja edelleenkin esimerkiksi homeopaatit hoitavat asiakkaitaan samanlaisilla vesi-/alkoholilitkuilla tai sokeripillerillä kuin yli sata vuotta sitten, mikä on hyvä esimerkki jääräpäisestä pysähtyneisyydestä virheellisiin käsityksiin. Perinteinen tapa voi olla hyvin toimiva, mutta perinteeseen vetoaminen tyyliin “näin ollaan aina tehty” ei ole hyvä argumentti. Professori Juhani Knuuti onkin kommentoinut aiheesta osuvasti blogissaan Terveys & Tiede: “Kaksi tuhatta vuotta tietämättömyyttä ei tee hoidoista toimivia.” Vastaavasti monien trendien seuraaminen on myös suosittua. Esimerkiksi ravinnosta ja liikunnasta puhutaan joka paikassa. Pitääkin elää erakkona medioiden ulottumattomissa, jos ei ole kuullut monista trendikkäistä ruokavalioista ja liikuntamuodoista. Varsinkin ruoka muodostaa ryhmiä, ja sen avulla voidaan osoittaa mihin kuulutaan. Saatetaan ajatella, että jos et noudata jotain trendikästä ruokavaliota, et seuraa aikaasi. Suurin osa trendeistä kuitenkin on lyhytaikaisia ja lopulta haihtuu pois. Jos siis argumentointi sisältää lähinnä vain perinteillä tai trendeillä perusteluja, ei olla kovin vahvoilla.
• Väittäjän heppoinen asiantuntemus aiheesta. Omatoiminen opiskelu Googlen ihmeellisessä maailmassa ja omakohtaiset kokemukset eivät ole samanarvoisia kuin laaja koulutus keskusteltavaan aiheeseen liittyen. Kuvittele tilanne, jossa menet lentokoneeseen, jonka lentäjä on virallisen koulutuksen sijaan opetellut lentämään lukemalla blogeja ja pelaamalla lentokonepelejä. Tällaisen lentäjän valinta koulutetun lentäjän sijaan uhkaisi epäilemättä lähes kaikkien ihmisten mielestä terveyttä. Samalla tavalla muilla asiantuntijoina esiintyvillä ihmisillä tulisi yleensä olla laaja virallinen koulutus edustamaltaan alalta. Nyrkkisääntönä voidaan todeta, että mitä vaikeampi ja monimutkaisempi ala, sitä pidempi ja vaativampi koulutus. Asiantuntemuksen tasoa ei toki ole helppo arvioida, sillä puuttuvasta koulutuksesta ei usein kerrota vapaaehtoisesti. Toisaalta vaikkapa tohtorikoulutus voi olla ihan muulta alueelta eikä pätevöitä väitteen alueelle, joten akateemisiin titteleihin ei kannata luottaa sokeasti. Edes asianmukainen koulutus alalle ei välttämättä tee kirjoittajasta objektiivista, eikä toisaalta puuttuva koulutus tee kirjoittajasta automaattisesti epäluotettavaa.
• Keksityt ammatti- tai osaamisnimikkeet. Valvomattoman ammattinimikkeen käyttö ei tarkoita, etteikö henkilö voisi olla osaava, mutta mitään takeita tästä ei ole. On olemassa valtaisa määrä nimikkeitä, joita kuka vain voi käyttää. Tällaisia ovat esimerkiksi “guru”, ”ravintovalmentaja”, ”hyvinvointivalmentaja” ja ”life-coach”. Nykyään tämäkään ei vielä riitä, vaan on melko yleistä keksiä lisämääre kuten vaikkapa ”Suomen johtava *lisää sana*ekspertti/asiantuntija”. Yksi tyypillinen piirre itse itsensä guruksi nostaneilla on, että he ovat aktiivisia useilla aloilla samanaikaisesti ja kaikilla niillä yleistä (tieteellistä) käsitystä vastaan.
• Sidonnaisuudet ja ideologiat. Liittyykö väitteen esittäjän toimintaan jokin tuote, jota hän myy samalla, kun kertoo tuotteen ihmeellisistä vaikutuksista? Hyötyykö hän suoraan tai epäsuorasti uuden terveysväitteen seurauksista esimerkiksi lisääntyneenä asiakkaiden määränä tai myyntinä? Myös näennäisesti halvan tuotteen kassavirta voi olla suuri yksittäiselle toimijalle. Lisäksi taustalla oleva voimakas ideologia voi paljastaa, että kyseessä on humpuukiväite. Tällöin hyväksytään vain sellainen tieto, joka on ideologisesti tai joidenkin arvojen mukaan suotavaa, vaikka sille ei olisi tieteellisiä perusteluja.”

Sellainen lista oli Juhalla kirjassaan. Oletko samaa mieltä?

Kirjasta voisi poimia monia muita kohtia tarkasteluun, mutta parhaiten vakuutut kirjan annista lainaamalla kirjan kirjastosta tai ostamalla sen itsellesi ja pohtimalla ihan syvällisesti olisikohan Juha kuitenkin ihan oikeassa laihdutuksen, lihastreenin, hifistelyn jne. suhteen. Lopetan myönteisissä merkeissä sujuneen kirja-arvioni esimerkinomaisesti tähän oivalliseen valistusviestiin:

“KIPEÄKSI TULEMISEN VÄLTTÄMINEN

Liikunta vahvistaa kehon immuunijärjestelmän toimintaa, mutta liikuntaa harrastavat eivät ole immuuneja erilaisille taudinaiheuttajille. Pieni flunssa silloin tällöin ei ole yleensä erityisen ongelmallinen tai olennainen murheenaihe. Sen sijaan influenssa ja erilaiset vatsataudit ovat usein ärhäköitä. Onneksi niitä voi kuitenkin jossain määrin ehkäistä. Seuraavat ohjeet kipeäksi tulemisen ehkäisyssä perustuvat pääosin liikuntalääketieteen huippulehden British Journal of Sports Medicinen vuonna 2016 julkaisemaan konsensukseen. Ohjeet tuntuvat ehkä osittain itsestäänselvyyksiltä, mikä osoittaa sen, että kikkailun sijaan perusasiat toimivat tässäkin asiassa.

Vältä kontaktia ja lähellä oloa kipeiden ja kipeäksi tulossa olevien ihmisten kanssa.

Panosta hyvään hygieniaan: pese kädet säännöllisesti ja tehokkaasti saippualla. Pese kädet aina, kun vaihdat paikkaa: kotiin tullessasi, työpaikalle tullessasi ja vierailulle mennessäsi.

Vältä nenän, silmien ja suun turhaa koskettelua, varsinkin jos olet ollut kipeinä olevien ihmisten lähellä.

Vältä influenssa-aikaan isoja ihmisjoukkoja ja ruuhkaisia paikkoja, jos mahdollista.

Panosta hyvään uneen sekä yritä välttää ja hallita liiallista stressiä. Lue näistä lisää myöhemmin.

Seuraa terveydentilaasi ja käy säännöllisesti terveydenhuollon ammattilaisten tarkastuksessa. Hanki myös influenssarokotus tarvittaessa.

Älä jaa juomamukeja ja -pulloja sekä pyyhkeitä muiden ihmisten kanssa.

Vältä liiallista ja tarpeetonta matkustelua ja tuontiravinnon syömistä kotimaisen sijaan. Vältä ulkomailla raakoja vihanneksia ja epäilyttäviä ruokia.

Syö hyvin, riittävästi, monipuolisesti, laadukkaasti ja terveellisesti. Varmista myös, että saat riittävästi D-vitamiinia ja harkitse probioottien käyttöä.

Noudata terveitä elintapoja: tupakointi, alkoholi ja muut päihteet eivät edistä terveenä pysymistä.

Seuraa harjoittelun kuormittavuutta ja muokkaa harjoittelua riittävän joustavasti.

Vältä ylipitkiä harjoituksia. Jaa ylipitkä harjoitus mieluummin kahteen harjoitukseen.

Vältä kovaa treeniä, jos koet olevasi tulossa kipeäksi.

Kipeäksi tullessa nauti välittömästi noin 80–90 mg päivässä muutaman päivän ajan imeskeltävää sinkkiasetaattia ja mahdollisesti myös 4–5 g päivässä C-vitamiinia tasaisina annoksina. Huomaa kuitenkin, että osa ylähengitysteiden oireista ei johdu viruksista tai bakteereista. Sen sijaan oireet ovat usein seurausta esimerkiksi allergiasta tai kovaan liikuntaan liittyvästä hengitysteiden mekaanisesta ärsytyksestä erityisesti kun ilma on kuivaa. Näiden hoitona ja ehkäisynä eivät ole ravintolisät.

Pidä kevyempiä viikkoja riittävän usein, esimerkiksi 3–5 viikon välein, jos treenaat hyvin kovaa ja paljon.

Panosta hyvään vaatetukseen ja tarvittaessa suojaa myös kasvot, jos treenaat kylmässä ja kuivassa ilmassa. Vältä myös kylmettymistä ja märissä
vaatteissa olemista. 

Kipeäksi tulemista ei tietenkään voi aina estää. Hyvin äkillisessä, poikkeuksellisessa tai erityisen vakavassa tilanteessa tulee mennä lääkäriin. Kuumetta nostavassa infektiossa ei saa harrastaa liikuntaa.

Parantumisen jälkeen harjoittelua aloittaessa tulisi noudattaa ainakin kolmen päivän ajan varovaisuutta ja seurata tilannetta. Lähtökohtaisesti on hyvä muistaa, että meillä ihmisillä on hyvin monella tavalla toimiva lihasmuisti, joka auttaa kehittymään yllättävän nopeasti samaan tilaan kuin missä oltiin ennen kipeäksi tulemista. Tästäkin syystä maltti on jälleen valttia: lihakset ja suorituskyky palautuvat kyllä.”

Christer Sundqvist
turpaduunari, ravintovalmentaja, biologi, filosofian tohtori

Monessa liemessä keitetty yllätyksellinen tietokirjailija ja suosittu bloggaaja. Tuttu turpaduunari, eli huumorin pilke silmäkulmassa esiintyvä terveysluennoitsija. Löydät lisää tietoa täältä: http://ravintokirja.fi/