Kirjoittaja: Christer Sundqvist
Eilen (23.8.2018) oli Otavan Hyvinvointiaamupalaa tarjolla kirjailijaesittelyiden kera. Olin tietenkin myös paikalla. Aika isossa roolissa oli lääkäri Antti Heikkilä ja hänen uusin kirjansa “Lääkkeetön Elämä”. Muiden kirjailijoiden tuotantoa tulen myös esittelemään tässä terveysblogissani sitä mukaa kun ehdin ne lukea ja pohtia niiden sisältöä. Todella kiintoisia kirjoja oli nimittäin esittelyssä!
Melkoisia paineita oli taas ladattu Heikkilän harteille. Onhan hänen uuttakin kirjaansa ja sen lukuisia virheellisyyksiä ehditty sosiaalisessa mediassa jo varsin perusteellisesti ruotia. Puhumattakaan siitä, että olisi huomautettu edellisten kirjojen ongelmakohdista. Lue vaikka nämä jutut niin tiedät mistä syystä monen ihmisen otsasuonet pullistelevat:
Suora lainaus (Vladimir Heiskanen):
“Lukaisin lääkäri Antti Heikkilän uuden kirjan “Lääkkeetön elämä” äskettäin läpi. Kirjassa oli paljon kiinnostavia ajatuksia, mutta kyllä myös lukijoiden huijaamisen puolelle mennään tällaisten virheiden muodossa:
(1) Heikkilän mukaan tiedelehti BMJ julkaisi huhtikuussa 2017 artikkelin, “joka kertoi gluteenin käytön lisäävän huomattavasti sydäntaudin riskiä”.
Korjaus: Kyseisessä tutkimuksessa runsas gluteenin saanti yhdistyi vähäisempään sydäninfarktin riskiin, täysin päinvastoin kuin Heikkilä väittää. Vakiointien jälkeen tämä ero kuitenkin katosi.
(2) Heikkilä nostaa kirjassaan esiin suomalaistutkimuksen European Journal of Clinical Nutrition -tiedelehdestä, kritisoiden sitä siitä etteivät tutkijat käyttäneet herkkää CRP:tä.
Korjaus: Tutkimuksen tiivistelmästäkin ilmenee, että tutkijat käyttivät nimenomaan herkkää CRP:tä. Heikkilä kuvailee kyseistä tutkimusta kirjassaan myös muilta osin harhaanjohtavasti.
(3) Heikkilä mainitsee kirjassaan tutkimuksesta, jonka mukaan vain noin 2.1-2.3% sytostaateilla hoidetuista syöpäpotilaista selvisi viiden vuoden seurannassa.
Korjaus: Kyseisen tutkimusartikkelin mukaan sytotoksisen kemoterapian osuus ihmisten selviytymisessä syövästä on vain noin 2.1-2.3 prosenttiyksikköä. Tämä luku ei ole lainkaan sama asia kuin ihmisten selviytyminen syövästä, joka on kyseisen artikkelin mukaan Australiassa yli 60 prosenttia.
(4) Heikkilän mukaan italialaistutkija Alessandro Menotti ryhmineen uudelleenanalysoi Seven Countries Studyn aineistoa todeten, että sydäntaudin todelliset syyt olivat sokeri ja puhdistetut hiilihydraatit.
Korjaus: Menotti on itse irtisanoutunut näistä virheellisistä huhuväittämistä, ja hänen analyysissaan esimerkiksi voi korreloi sydäntaudin kanssa vahvemmin kuin sokeri (korrelaatiokerroin 0.887 vs 0.600).
(5) Heikkilä nostaa esille The Lancet -lehdessä julkaistun tutkimuksen, jossa hänen mukaansa nostetaan esille sydäntaudin riskitekijöitä. Hän toteaa että kolesterolia ei ole lueteltu, uskotellen että kolesteroli ei siis tämän tutkimuksen mukaan aiheuta sydäntautia.
Korjaus: Heikkilän mainitsema tutkimus ei todellisuudessa käsitellyt riskitekijöitä vaan laukaisevia tekijöitä (triggers), joita ovat muun muassa kokaiinin käyttö, raskaat ateriat, fyysinen rasitus ja vihan tunne. Tämän vuoksi listassa ei ole kolesterolia.
(6) Heikkilän mukaan maitoon lisätty D-vitamiini “on D2-tyyppiä ja ylipäänsä D-vitamiini tarvitsee rasvaa imeytyäkseen, eli toimenpide rasvattoman maidon kohdalla on hyödytön”.
Korjaus: Valion ja Arlan maitoihin lisätään D3-vitamiinia eikä D2-vitamiinia. Toisin kuin Heikkilä väittää, D-vitamiini imeytyy tutkimusnäytön mukaan kohtuullisen hyvin myös täysin rasvattoman aterian yhteydessä.
Kustannusosakeyhtiö Otava olisi voinut käyttää tämän kirjan oikoluvussa lääketieteen asiantuntijaa, kun kyseessä on kuitenkin suurelle yleisölle suunnattu terveyskirja. Toivottavasti selkeimmät virheet korjataan seuraavaan painokseen.
Oheisessa taulukossa on lueteltuna noin 30 virhettä ja olennaiset lähdeviitteet: https://docs.google.com/spreadsheets/d/1rBQgLv9T1BhYM_QAxJDKgD2RyFU3MEAH2qIdlnpY6jE/edit?usp=sharing
Heikkilän asiavirheistä yleisesti, 300+ virheellistä väittämää, löytyy tietoa täältä: http://valtsuhealth.blogspot.com/2016/02/antti-heikkila-ja-loputtomat-asiavirheet.html
Älkää olko kuitenkaan täysin mustavalkoisia tämän asian suhteen. Heikkilä esittelee myös paljon kiinnostavia ideoita ja osassa niistä on myös järkeä. Esimerkiksi ketodieetti ja jotkut Heikkilän suosimat ravintolisät näyttävät tutkimustiedon valossa lupaavilta. Tässä kirjassa oli myös järkeenkäypiä juttuja HIIT-liikunnasta ja kroonisten sairauksien mekanismeista. Kannattaa siis joka tapauksessa tarkastella jokaista väitettä itsenäisesti.“
Suora lainaus (Olli Haataja):
“Lääkkeetön elämä on lääkäri Antti Heikkilän uusin kirja ravitsemuksesta, terveydestä ja liikunnasta. Lääkkeetön elämä sisältää runsaasti asiavirheitä, joita laskin kirjassa olevan 31 kappaletta. Heiskanen löysi kirjasta noin 35 asiavirhettä. Löytämistäni asiavirheistä noin 15 oli uusia, joten kirjan asiavirheiden kokonaismäärä on nyt noin 50 kappaletta. Osa asiavirheistä on harmittomia ja osa huvittavia, mutta osa jopa vaarallisia terveyteen liittyvien päätösten kannalta. Useat muutkin kirjan väitteistä saattavat olla virheellisiä, mutta niitä on miltei mahdotonta tarkastaa, koska niitä tukemaan ei ole osoitettu lähteitä.”
Tyylikkäästi ja nuorekkaan terveellä tavalla Heikkilä asteli haastattelupisteestä toiselle ja piti sitten hyvin lyhyen ja varovaisen puheenvuoron missä hän korosti medikalisaation vaaroja. Oudolla tavalla hän korosti avoimen dialogin merkitystä. Tunnetusti Heikkilä ei kovin avointa dialogia ole toistaiseksi harrastanut. Pienikin kritiikin siemen hänen hallinnoimilla sivuillaan johtaa kommentin poistamiseen ja Facebook-sivulla kritisoijan bannaamiseen (keskustelun estämiseen).
Uutuuskirjan ensimmäinen painos myytiin loppuun 2 päivässä! Heikkilän kirjat siis kiinnostavat terveyttä kirjoista ammentavaa suomalaista. Mikä kirjassa kiehtoo? Miten isossa roolissa on huolimaton lähdekirjallisuuden käyttö? Tepsivätkö kirjan ohjeet? Lue mitä mieltä olen, sillä sain kirjan luettua.
Olen vähän hämmästynyt Heikkilän saamasta kritiikistä, sillä pääosin tämä on mainio kirja. Siinä on selkeästi tavallisella Suomen kielellä nostettu esille lääkkeenkäytön vaarat ja neuvottu miten muutamia kroonisia sairauksia voi hoitaa ja ehkäistä ruokavalion ja liikunnan avulla.
Ettei unohtuisi, pakko sanoa, että Heikkilä on kyllä perin oudon linjauksen ottanut liikunnan suhteen. Hän nimittäin tuomitsee aerobisen treenaamisen ja erityisesti hölkkäämisen. Maratonit ovat kuulemma hengenvaarallista puuhaa. Sattumoisin olen tästä eri mieltä Heikkilän kanssa ja löydän liikuntatietoisuudelleni runsaasti tukea tieteestä. Sekin oli hieman outoa kun Heikkilä mainitsee kirjassa (ilmeisen painovirheen tai virheajattelun myötä) maratonmatkan pituudeksi peräti 42 195 kilometriä. On siinä kierretty maapallo pariin kertaan, toivottavasti välillä suuntaa vaihtaen! Onneksi noita lyhyempiä maratoneja eli 42 km mittaisia reippailuhetkiä järjestetään useimmin.
“Maratonin myytti juontaa 2500 vuoden taakse Antiikin Kreikkaan. Sanansaattaja Feidippides juoksi Ateenaan kertomaan kreikkalaisten voitosta persialaisia vastaan. Matka oli tarinan mukaan 42 195 kilometriä, ja päästyään perille Ateenaan Feidippides huusi ”nike” (’voitto’) ja kuoli. Harva tästä perinteisestä urheilusuorituksesta haaveileva tulee ajatelleeksi, että maraton on äärimäinen rasitus, joka jättää vääjäämättä jälkensä elimistöön.” Lääkkeetön Elämä, sivu 147
Terveellisten elämäntapamuutosten keskiössä on ketogeeninen ruokavalio ja siitä ei voi olla muuta kuin täysin samaa mieltä. Hyvä Antti! Tämä vaikuttaa erittäin hyvältä elämäntavalta:
“Kun elimistö on siirtynyt ketoosiin, syömisen tarve vähenee dramaattisesti, jolloin useimmat pärjäävät kahdella aterialla ja jotkut jopa yhdellä aterialla. Nälkää ei juuri tunne. Korkeintaan mieleen voi nousta, että pitäisi tässä jossakin vaiheessa syödäkin. Kaikki hypoglykemia-oireet, kuten kiljuva nälkä, heikotukset ja välipalan tarve häviävät. Energiaa riittää rajattomasti. Myös uni on parempilaatuista, mutta sitä tarvitsee usein vähemmän ja aamulla on silti virkeä ja energinen olo.
Syön itse tällä hetkellä yhden tai puolitoista ateriaa päivässä. Aamulla juon espressoa ja otan antioksidantteja ja vitamiineja. Aamiaiseni koostuu rasvasta: kookosrasvaa, extra virgin oliiviöljyä ja kalanmaksaöljyä ruokalusikallinen kutakin. Joskus tulee paistettua munia joskus ei. Pääateriani on illallinen, jonka syön kuuden ja seitsemän välillä. Illallinen koostuu tärkkelyksettömistä vihanneksista, joista kaaliryhmän ruoka-aineet ovat tavallisimpia. Niiden kanssa on tarjolla jotain eläintuotteita, kuten lihaa, kanaa tai kalaa. Tässä iässä jostain syytä lihaa tulee syötyä vähemmän. Käytän ruuanlaitossa runsaasti voita ja oliiviöljyä, paljon yrttejä ja mausteita. Pyrin aina yksinkertaisuuteen, tarjolla voi olla esimerkiksi kaalia ja jauhelihaa. Suikaloin juustohöylällä valkokaalia pannulle, jossa on voita ja oliiviöljyä. Kuullotan kaalia miedolla lämmöllä. Lisään siihen erilaisia yrttejä pilkottuna. Mausteista käytän usein tuorekurkumaa ja inkivääriä. Kun kaali alkaa pehmetä, lisään seokseen jauhelihaa, jonka rasvaprosentti on mielellään yli 20 %. Tämä ateria valmistuu vajaassa vartissa.
Töissä tai matkoilla minulla on pieni purkki kookosrasvaa mukana, ja siitä otan lusikallisen, jos on tarve. Toinen kätevä matkavälipala ovat oliiviöljyyn säilötyt sardiinit, joka on todellinen ja halpa superruoka. Syön ulkona hyvin harvoin, koska yleensä ei voi vaikuttaa siihen, millä rasvoilla ruoka on valmistettu.”
Antin teksti on sujuvaa ja vain harvoin silmiin osuu selkeitä ylilyöntejä tai oikoluvun välttäneitä virheitä. Harmillista on tietenkin, että Antin todennäköisesti hyvin tunteman insuliiniresistenssitutkijan nimen hän on kirjoittanut väärin. Tässä esimerkkiteksti ylilyönneistä ja väärästä sukunimestä.
“Nykyiset ravintosuositukset perustuvat runsaisiin hiilihydraatteihin ja linolihappoon, joiden vuoksi tyypin 2 diabeteksesta on tullut yleistyvä elintapasairaus (Kommentti: ei näin voi sanoa, että tässä olisi ravintosuositusten perusta. Heikkilä ihan turhaan valehtelee ja liioittelee.). Insuliiniresistenssiä käsittävässä kappaleessa kerroin hiljattain edesmenneestä Joseph Krafista (Kommentti: se on tietenkin Kraft), joka teki elämäntyönsä tutkimalla insuliinin aineenvaihduntaa. Hänen mukaansa noin 70–75 prosenttia Yhdysvaltojen väestöstä on poikkeava insuliiniaineenvaihdunta (Kommentti: olisiko Otavan pitänyt oikolukea tämä teos?), joka voi johtaa erilaisiin sairauksiin ajan myötä. Viimeisimmän arvion mukaan diabeteksen kokonaiskustannukset Yhdysvalloissa vuositasolla on 322 miljardia dollaria. Koska Suomi noudattaa diabeteksen hoidossa ja ruokasuosituksissa orjallisesti USA:ta (Kommentti: taas tyypillistä Anttia, joka laskee kirjan uskottavuutta. Tämä ei ole totta, mutta teksti saa tällä näpäytyksellä kivasti lennokkuutta lisää!), voi tuon lukeman suhteuttaa Suomen tasolle. Nykykurssin mukaan se tekee noin 4,2 miljardia euroa (Kommentti: Mielestäni tässä tehdään aika villi ajatusloikka). Summat ovat kasvamassa koko ajan. Suomen valtion budjettivaje vuositasolla on noin kolme miljardia. Joten eikö olisi aika alkaa ajatella koko ongelmaa aivan uudesta näkökulmasta? Hoitotyössä suosittelemani ketodieetti tai hiilihydraattien rajoitus ovat avainasemassa ongelmaa ratkaistaessa.”
Kirjaa pitää siis lukea hieman ylimalkaisesti. Ihan joka sanankäänteeseen ei pidä tarrata kiinni ja tutkimuksien tulkinta on vähän niin ja näin. Se on myönnettävä. Olisikohan parempi sijoittaa tämä tietokirja kaunokirjallisuuden osastolle? Sillä paikka paikoin Antti yltää upeaan tarinointiin:
“Taannoin osallistuimme ystävän järjestämille kutsuille Hampurissa. Paikalla oli eräs juuri eläkkeelle siirtynyt Unileverin johtaja, jonka vastuualueena oli ollut koko saksankielinen maailma. Hän kiinnostui, kun kuuli minun olevan Suomesta. Hän kysyi hieman ilkikurisesti, että vieläkö suomalaiset uskovat Benecoliin ja rypsiöljyyn yleensä. Vastasin, että enemmän kuin Jumalaan, kiitos tehokkaan markkinakoneiston. Hän ei paljon puhunut asiasta enempää, mutta minulle jäi vaikutelma, että jotain oli muuttumassa. Viime joulukuussa The Guardian kirjoitti, että Unilever oli myynyt Floran kuudesta miljardista. Erikoista, sillä Flora tuotti hyvin yhtiölle. Siksi lehti kysyikin, että tietävätkö he jotain, mitä me emme tiedä. Miksi myydä voittoa tuottava bisnes?”
Kirja on viihdyttävällä tavalla kirjoitettu. Ihan selvästi Antti Heikkilällä on sellaista tietoa, joka vie monen ihmisen (ei kaikkien!) terveyttä oikeaan suuntaan. Diabeetikon on syytä ottaa Antin valistusviesti tosissaan. Voi että pidin siitä kun Antti kirjoittaa mitokondrioista!
Aika hyödyllinen esimerkki löytyy myös Antin ohjeistuksista sydäntautien torjuntaan ja syöpäpotilaan hoidossa kannattaisi ehkä kuunnella Anttia. En minä voi tuomita huonoksi tällaista kirjaa, joka vie ihmisten terveyttä oikeaan suuntaan (mikäli Antin ohjeita noudattaa!).
Oletko lukenut Antin tätä kirjaa tai muita kirjoja? Mitä mieltä olet?
Kiitos lukuelämyksestä!
turpaduunari, ravintovalmentaja, biologi, filosofian tohtori
Monessa liemessä keitetty yllätyksellinen tietokirjailija ja suosittu bloggaaja. Tuttu turpaduunari, eli huumorin pilke silmäkulmassa esiintyvä terveysluennoitsija. Löydät lisää tietoa täältä: http://ravintokirja.fi/
Kirjoittaja: Christer Sundqvist Hengittäminen on elintärkeää! Tässä blogiartikkelissa tarkastelen hengityksen merkitystä terveydelle. Jokainen meistä on…
Kirjoittaja: Christer Sundqvist Tämän kirjoituksen inspiraatiolähteinä toimivat lukijapalaute, vuosikymmeniä jatkunut kiinnostus aiheeseen ja valmentaja Juha…
Kirjoittaja: Christer Sundqvist Ensimmäiset terveysblogikirjoitukseni ilmestyivät vuonna 2005. Pian 20 vuotta tarjottuani asiantuntemustani ja ahkeruudenkin…
Kirjoittaja: Christer Sundqvist Yhdistävä lääketiede ry järjesti Radical Health Festival Helsinki 2024 -messutapahtuman yhteyteen tiistaina 21.5.2024…
Kirjoittaja: Christer Sundqvist Yhdistävä lääketiede ry järjesti Radical Health Festival Helsinki 2024 -messutapahtuman yhteyteen tiistaina…
Kirjoittaja: Christer Sundqvist Viimeisen 10 vuoden aikana olen vastaanottanut lukuisia puheluita ja sähköposteja vakavasti sairastuneilta…
This website uses cookies.
View Comments
Syöminen ei ole mikään absoluutinen tieteellisesti tutkittu ja todistettu tieteen haara. Jokainen tukkii kitaansa sitä mikä maistuu ja tuntuu hyvältä. Heikkilän kirja on mielipidekirja eikä absoluutiinen totuus. Jokaisen lukijan pitää ymmärtää se. Kokeile itse ja luo oma mielipiteesi asiasta. Jos aihe kiinnostaa, ja tuntuu kiinostavan, niin kokeile. Ei pilkuntarkasti vaan soveltaen. Mielensäpahoittajat pahoittakoot mielensä. Älä välitä. Jos saat avun vaivoihisi, niin hyvä. Jos et, niin ei se maailma siihen kaadu. Syö jotain muuta. Elämä on helppoa kun sen oikein oivaltaa.
Hahhah. Joku luettelee virheitä ja korjauksia niihin ja toinen tyytyy vain luettelemaan virheiden määrän. Kumpikaan ei huomaa, että jäi itseltäkin ne tutkimusviitteet ja todisteet mainitsematta saati toinen ei edes mainitse oletettuja virheitä.
Lääkärilehdessä oli artikkeli, että nyt on tutkimustulos, joka osoittaa magnesiumin käytön lisäravinteena olevan turhaa. Oli vaan hups unohtunut oksidi tuosta lopusta. Omilla kokemuksillakin tiedän että oksidi ei vaikuta vaan tulee ottaa esim. magnesiumsitraattia. Löysin tutkimuksen, mutta Lääkärilehti ei vastannut mitään korjauspyyntööni.
Muutamia pererusasioita lihominen...ensinnäkin näläntunne syntyy kun elimistö kaipaa vitamiineja,kivenäisiä,hiven yn ä muita vitaaliaineita Jos tähän syömme arvottomia jalosteita,valkoista sokeria valkoista kuorittua viljaa sisältäviä tuotteita kuorittuja perunoita valkoista riisiä ....mitä tapahtuu...nälkä on hetkenpäästä vieraana Tapahtuu automaattisesti aineenvaihdunta häiriöitä elimistön käsittelykyky laskee JA LIHOMINEN ALKAA Tähän usein väärin reakointia eli pahimmassa tapauksessa aletaan juosta tai hölkätä Jokakerta kun jalka tömähtää kovaan maahan laskimoveren mukana nousevaun kuonan eli aineenvaidunta jätteiden matka katkeaa ja ne solahtavat alaspäin joten aineenvaihdunta hankaloituu Toinen tekiä on rasitus jota useimissa sairaustiloissa tulisi välttää ja antaa keholle kaikki aika ja mahdollisuus toipua Viimeksi mainittu ei sule pois esm.ulkoilua ym sentapaista Yhteenvetona jalostamaton ravinto on maukkaanpaa ,halvempaa ,helppotekoisempaa ,tervveellisempää
Nimimerkillä olen noin 38 v sitten ollut täysin vuoteen oma lähes työkyvytön Nyt n .25 v täysin terve en koskaan ole syönyt kemiallisia lääkkeitä olen poikieni mukana täysillä urakka työssä Jaara Wikke Ii 1951
Sokeri todettiin juuri taannoin laajassa tutkimuksessa maailman vaarallisemmaksi aineeksi, joten kirjan kirjoittaja on aivan oikeilla jäljillä. En ymmärrä miksi puolustetaan sokeria ja valkoista jauhoja niin kovin meillä Suomessa, vaikka lihavuus on lisääntynyt huimasti ja erittäin monien sairauksien syy.
Olen lukenut lähes kaikki Antti Heikkilän kirjat, kuten tämä viimeksi julkaistu mukaanlukien ts. vuodesta 1980 lähtien lukenut kaiken kaikkiaan yli 2000 kirjaa (mm: elämäntaito, johtajuus, tietotekniikka, globalisaatio), joista ravitsemukseen liittyviä on yli 200. Antin sanoma yksinkertaisuudessaan on oikeasuuntainen, ne ovat täydentäneet omaa asiantuntemustani ja auttaneet sarjottaisessa päänsäryssä.
En voi hyväksyä Anttia kohtaa luotua hypettä oikeudenmukaisena, sillä Heikkilän opit ovat lääkkeetön elämä & VHH/ravitsemus, liikunta, lepo ja uni, sekä psykologisesti sosiaaliset suhteet. Antti voi liioitella, kärjistää, moittia ja tarinoida julkaisussaan, sillä eihän tämä nyt julkaistu kirja ole lääketieteellinen faktantarkistusta vaativa kirja, vaikka lääkäri onkin. Lääketieteelliset kirjat ovat tylsiä, abstaraktisia ja monimutkaisesti selostettua tiedejargonia, jota meikäläiset eivät jaksa edes lukea saati ymmärtää. Pitää noiden auktoriteettikotkien vain hyväksyä erilaisuutta myös kirjateollisuudessa (digimaailmassa). Elämähän koostuu luovasta uskosta ja älyllistävästä tiedosta, sekä intuitiosta.
PS. Lääkkeet ja hoitovirheet tappavat kolmanneksi eniten ja lääketeollisuus sponsorina on saanut 30 mrd (ei tarkistettu) sakkoja valehtelustaan ja osasta tutkimusaineistonsa piilottelusta ja näin harhaanjohtaen tutkimustuloksia. Psyykelääkkeet eivät ole lumelääkkeitä parempia ? Suomessakin niitä "nauttii" noin miljoona ihmistä, joista yli 400 000 on saanut masennusdiagnoosin. Dignoosin tekoon käytetään DSM-manuaalia, jossa jopa nälkä taitaa olla sairaus, sillä nälkäkuolemia esiintyy yhä.
Tässä kirjassa kannattaa muistaa se, että se on suunnattu Heikkilän fanaattisille kannattajille sekä muille karppauksesta innostuneille.
Kirja sisältää paljon asiavirheitä, valehtelua ja lähteiden väärinkäyttöä. Kirjassa tehdään väitteitä vedoten lähteisiin, mutta lähteessä tutkimus kertoo päinvastaista.
Heikkilä väittää outoja asioita esimerkiksi syöpähoitojen kuolleisuudesta, minkä hänen pitäisi lääkärinä tietää vääräksi väittämäksi.
Tämä kirja menee niille, joita ei faktat kiinnosta ja Heikkilän opit ovat tosiasioita tärkeämpiä. Sitä tulisi pitää uskonnollisena kirjana eikä yrittää ottaa sieltä paljoakaan oppia. Todennäköisesti tartut vain houkuttelevaan valheeseen.
Koitan ihan omilla opeilla pysyä lääkkeistä erossa, vaikka välillä verenpainetta pukkaa, mutta toisinaan paine laskee liikaakin, jolloin taju on mennyt sen takia. Tätä ei kannata kotona kokeilla, mutta punaviini laskee paineen hyvänä pidetylle tasolle, joskaan päivittäin tuota ei kannata käyttää. Liikunnan avulla painonhallinta vaikuttaa myös positiivisesti. Tuo pelkkä nälkiinnyttämisen kautta tehty hetkellinen painonpudotus ei ole näyttänyt oikein kenelläkään toimivan enää 5 v päästä. Minkään ismin mukaan en lähde, vaan omien mieltymysten mukaan. Moni varmaan tarvitsee ohjelman, jota noudattaa, mutta en usko minkään tällaisen yleispätevyyteen, vaan kukin soveltakoon itselleen sopivat osat.
Heikkilän tyyli vaatii vähän lukijalta tajua ja kykyä tulkita.Mulle se ei ole ongelma jollekkin toiselle voi olla. Ongelma on että oleellinen menee ohi ja silloin muutamat turhan tärkeät kriitikot pääsevät haaskalle ja lokaavat sen mikä toimii. Samalla kriminalisoivat Heikkilältä avun saaneiden elämät. Sairasta. Ehkä se on myös parasta mihin he pystyvät. Ihmisen hyvinvointi ei saisi olla bisnes tai egon jatke niin, että se menee terveyden edelle. Niitä rajoja vaan on vaikea tajuta. Suomessa joutuu vielä suurinpiirtein hirteen jos olet mokannut. Terveyteen pyrkiminen on melkein sairaus.
Miksi ihmiset ärsyyntyvät Antti Heikkilän opeista? Miksi ei kysytä, kuinka moni on saanut avun häneltä, hänen kirjoistaan, joita tavallinenkin ihminen ymmärtää? Minulle on syötetty 50 vuotta melkoinen määrä verenpainelääkkeitä. Statiineja söin 7 vuotta, lopetin itse, kun kävelykyky alkoi mennä. Minusta yritettiin tehdä kakkostyypin diabeetikkoa.
Onneksi löysin Antti Heikkilän ensimmäiset kirjat vuonna 2004. Hänen opeillaan olen päässyt eroon lääkkeistä, sekä uhkaavasta D2:sta. Kiitos hänen kirjoilleen! Täytin tänään 77 vuotta ja voin paremmin, kuin koskaan ennen. Terveisin Seija Väisänen Vantaa
Heikkilän kanssa samoilla linjoilla "kroonisesta kardiosta" on Mark Sisson, entinen kestävyysurheilija ja nykyinen valmentaja. Kirjassaan Primal Endurance Sisson tukeutuu liiallisen kestävyysharjoittelun kritiikissään lääkäri Peter Attian ja James O'Keefen, joka lienee urheilukardiologi, näkemyksiin (27-29). Heikkilän tapa viitata lähteisiinsä ja laatia lähdeluettelo kaipaisi mielestäni parantamista. Tekstiviittauksen yhdistäminen lähteeseen teetättää ainakin minulle liikaa töitä.
Tämä on kirjan suurimpia puutteita. Tuntuu siltä, ettei Heikkilä juurikaan arvosta lähdekirjallisuutta, lähdekritiikistä puhumattakaan.